Vähissä on ollut koirien kanssa touhuaminen viime viikkoina.

Yhden kokonaisen viikon vietin suurinpiirtein sohvalla/sängyssä vaakatasossa,pystyasennossa iski sellaisen huimauksen ja heiton että oksennuskin lensi vähänväliä,päänsärky oli mieletön ja se korvien soiminen..korvat on soinut useamman vuoden ajan mutta tuon viikon ajan ne huusi yötäpäivää ja hermot oli mennä jo pelkästään tuon takia.

Ei tullut Toivonkaan kanssa juuri mitään tehtyä,onneksi lähellä asuva sisko vei sitä lenkille ettei se vallan seinille hyppinyt ja onneksi asumme metsän vieressä jossa Toivokin sai vapaana juosta sen minkä jaksoin raahautua metsään.

Kaverikoira-käynnille pääsimme viimeviikolla ja muutamana päivänä otimme toko-treeniä ja jotenkin tuntuu että nyt junnattiin paikallamme? tosin sekin tuntuma saattoi johtua siitä kun itse ei täydessä terässä ole niin ei se koirakaan napakymppi-suorituksia tee.

Chico kävi toistamiseen eläinlääkärissä,puhdistettiin ne hampaat kunnolla ja selkä tutkittiin. Hampaita siltä puuttuu hurjat 11,tosin 1 on otettu pois kun muinoin kaverin koira törmäsi Chicoon ja se tärähti puoli-irti. Chihuilla on kovin yleisiä nuo hammaspuutokset,harmillista kyllä. Selkä katsottiin myös ja iso helpotuksen huokaus ettei siinä ole muuta kuin sitä lihaskireyttä.

Pikkuinen oli ilta-myöhään asti ihan tillintallintööt,tykkäsi makoilla pehmoisessa kantokopassaan

 

Aloin hieroa Chicoa kevyesti kauttaaltaan vähän kerrallaan iltaisin ja vähän jalkavenytyksiä hierojan ohjeiden mukaan. Hieronnan alkaessa sen nahkakin oli niin kireä ettei juurikaan noussut nostettaessa ja viikkoa myöhemmin se jo nousi kevyesti. Jalkavenytyksistä jätin vaan oikean takajalan vähemmälle kun sen polvi naksui siihen tyyliin etten uskalla enempiä veivata,Chicollahan on polvet 0/1 ja juuri tuo 1-asteen polvi napsahteli.

Kaverin mies teki minun vanhasta keittiöntuolista sille paremman rahin jota kautta hypätä sängylle,helpottaa huomattavasti tuota selkävaivaakin kun ei tarvitse loikata niin julmetun korkealle ja korkealta alas. Chico oppi naksuttelulla kertaheitolla tuon rahin kautta hyppäämisen. Sohva meillä on niin matala että siihen ei kovin kummoisesti loikkaamispontta tarvita.

Pari päivää olin nyt kuumeessa ja mitään ei taaskaan jaksanut tehdä,olo kuin jyrän alle jäänyt joten taas Toivo-parka joutui olemaan työttömänä. Toki se normaali äänet on ilmoittanut mutta ei olla treenattu mitään ja eilen se sitten osoittikin mieltään..se on aiemminkin alkanut hölmöilemään jollaintapaa jos on liian kauan ollut työttömänä tai joku homma ei sen mielestä suju ja minun nauraminen on yllyttänyt sitä jatkamaan hölmöilyä. Samoin kävi eilen.

Makailin taas sohvalla kuumeessa ja Toivo otti minun silmien alla kirjahyllystä kirjan ja tiputti sen lattialle. Tässä vaiheessa jo alkoi pokka pettää..seuraavaksi se otti lattialla olleen crock-kengän suuhunsa ja heilautti sen kaaressa toisellepuolelle olohuonetta. Enää en voinu hillitä naurua ja siitä innostuneena se otti kaukosäätimen pöydältä - tässä vaiheessa se on yleensä antanut sen minulle kun olen pyytänyt- ja kantoi sen omaan lelukoriinsa!
Ilmiselvä kehoitus siis että nostappa emäntä luusi sieltä ja ala antamaan mulle töitä!!

Pakkohan se oli pojalle töitä antaa,otettiin 4x pikkureenit sivulletuloa ja seuraamista,ahkeran naksuttelun kanssa ja näistä Toivo alkoi ihan tohottamaan(sillä on hauska tohotus-tyyli,puhisee ääneen) joten pyysin huvin vuoksi sitä vielä vetämään sukat jaloista,sytyttämään valot ja ilmaisemaan herätyskellon. Hetkeksi sai tyydytystä työn tuskalleen :)

Illalla oli kamala hoitopäivä taas. kamala siksi että Toivo ei tykkää ollenkaan enää kynsienleikkuusta. Syystä että olen leikannut muutaman x liian paljon ja vertahan se on tiennyt. Sain aiemmin jo eläinlääkäriltä ainetta joka nopeasti tyrehdyttää verenvuodon kynnestä ja otin tavaksi leikata sen kynnet n.5päivän välein että hermo pääsee vetäytymään enemmän ja voi leikata kynsiäkin samalla enemmän. Toivon ilmeet on vaan aina niin höpsöjä kun käsken sen sängylle..se vetäytyy taaksepäin ja suurinpiirtein kääntää päänsä poispäin ettei vain näe sitä leikkuu-toimenpidettä :D

 

Tässä kuvassa se ei suinkaan mitään päivätirsoja ota vaan valmistautuu kääntämään päätään poispäin "IIIK kamalat kynsisakset lähestyy!!"

Koirat on taitavia matkimaan toisiaan. Se huomattiin taas yhtenä päivänä. Olimme siskon kanssa keittiönpöydän ääressä kahvilla ja sisko nosti Chicon syliinsä. Samalla tohotti Toivo paikalle ja kun huomasi Chicon olevan toisen sylissä,ponkaisi minun syliin istumaan..

Toivo matkii paljon Chicoa tuossa pienuus-hommassa. Kai se luulee olevansa yhtä pieni? hyvin se mahtuu Chicon postimerkin kokoiselle karvapedille nukkumaan,samoin tietokone-pöydän alle ( sellainen 20cm rakonen :D),syliin ja viereen sohvalle jossa on postimerkin kokoinen ala vapaana..

Chico taas oppii matkimalla Toivoa. Viimeksi se oppi moikkaus-tyylin,tosin tekee sen "pupuna" eli tosiaan istuu pyllynsä päällä etujalat söpösti ylhäällä. Toivollahan vastaava temppu on "moimoi".Ja tuon tempun Chico teki ykskaks yllättäen toissailtana kun istui mahani päällä kun makasin sohvalla. Ja tässäkin tapauksessa nauru yllytti ja se toisti sen temppunsa.

Täytyy kyllä sanoa että sairaana ollessa nämä koirat on ihan parasta seuraa. Jos ei jaksa puuhailla niiden kanssa mitään niin ne tyytyy makoilemaan vieressä,kainalossa,päällä..

ja siinä sivussa tekeevät omaa pientä kivaa.

Olo alkaa ollalenssustakin jo parempi joten Toivokin pääsee taas työntekoon.

Ei me päästy Toivon kanssa tuolloin viime kerralla tokoilemaan kun löysää mahaa pukkasi iltaan asti. Liekkö jotain pöpöä ollut liikkeellä kun tienvarsilla niitä löysiä kasoja ihan kiitettävästi :( .. kiva kävellä kun joutuu miinoja väistelemään,jaksan aina vaan ihmetellä miksi ihmiset ei kerää koiriensa kakkoja pois varsinkin noilta kaduilta?

Mielenkiinnolla taas kevättä ja lumien sulamista  odotellen..

Kotona ollaan tokoiltu jonkun verran Toivon kanssa,on pitänyt tehdä päiväsuunnitelmat kun Toivon pääasiallisin työ on kuitenkin kuulokoiran työt,siihen päälle toko-treenailut,kaverikoira-käynnit ja muut normi-askareet niin liian tiukkaan pukkaa päiväohjelmat noinniinkuin sen jaksamisen kannalta jos jokapäivälle on ojelmaa buukattu täyteen.

Esteyppy sujuu mainiosti.Istuu napakasti sivulle kontaktissa,hyppy-käskystä hyppää esteen yli,kiepahtaa seisomaan minuun päin esteen toisella puolen,odottaa nätisti kunnes menen viereen ja käsken s(h)it jolloin istuu napakasti. 

Tiivistä luoksetuloa ja lähellä oloa on harjoiteltu myös ja nyt maanantaina kun oltiin hallilla treenaamassa,se alkoi sujua nappiin. Istuin tuolin reunalla,jalat harallaan ja Toivo tuli ja pysyi hyvin liki rintamus minua vasten,istui suorassa ja palkkaa. Eilen otettiin kotona ensimmäisen kerran tätä hyvin tiivistä luoksetuloa(eteentuloa ja istumista suorassa)niin että minä seison ja käskyllä tänne se tulee vauhdilla ja istuu tiukasti minuun kiinni. Ja nimenomaan istuu suorassa eikä pylly vinossa.

Tykkään näistä tämän kurssin opetuksista kun ne opetetaan koiralle heti alkuun niin ettei koiran liikkeitä tarvitse alkaa korjailemaan perästäpäin ja niin että suorituksissa huomioidaan TOKOn jatkoluokatkin eikä pelkkä alo-luokka. Tekemällä siis pohjat hyvin voidaan avo-ja voi-liikkeitä sitten pienemmällä vaivalla opiskella myöhemmin kun pohjat on jo kunnossa.

Maanantaina otettiin myös sivulletuloa mikä Toivolle tuli viimekesänä hankalaksi syystä että sen päälle kävi kentällä koira juuri kun se oli tekemässä tätä sivulletuloa. Sen jälkeen se ei tahtonut tehdä kyseistä liikettä ei millään,tuli kyllä sivulle mutta häntä koipien välissä,arkaillen ja istui puolen metrin päähän. Toko-sivulle en ole siis ottanut sen jälkeen kunnes sain nyt hyvät ainekset opettajalta ja sillä sainkin Toivon sivulletulon nyt onnistumaan mahtavasti. Ohjaan kädelläni D-kirjaimen muodossa Toivon sivulle istumaan ja lukemattomien toistojen ja oman selkäniksahduksen jälkeen se tajuttiin ja Toivo oppi liikkeen hienosti.

Tätä liikettä tehdessä tajusin taas sen että pitää kiinnittää huomio myös omiin liikkeisiin,niin käsi-kuinmyös vartaloliikkeisiin. Tein turhan kaarevan kiertoliikkeen vasemmalle ja selkään sattui,sattui vielä seuraavana päivänäkin joten käytän hallin peiliä hyväkseni kun seuraavalle tunnille mennään.

Sivulletulo-käskyä mietin kun Toivolla on ns.arkikäytössä "sivu" jolloin kävellään nätisti suht sivulla puolen metrin heitolla ja oman muistamisen kannalta piti keksiä joku hyvä napakka. Eilen välähti kun kokeilin vaihtaako Toivo kulkupuolta vasen/oikea lyhennyksillä va/oik ja kyllä se napakasti heitti liikkeen vasemmalle sanasta va ja oikealle sanasta oik :D. Ja siihen yhdistettynä sivu-liike niin tokon käskyksi tuli helposti VASI.

Tätä treenataan ilta-lenkillä tänään,päivällä on Kaverikoira-käynti sairaalaan.

Toivon into hallillakin on ihanaa katsottavaa ja vaikka omat sähellykset saattaa häiritä sen tekemistä välillä niin silti se jaksaa into piukeena kilometri-kielenä alkaa pienen tauottamisen jälkeen tekemään töitä. Ei sitä häiritse meteli hallilla,muut koirat eikä mikään,se keskittyy oppimiseen ja jeejee palkansaamiseen,sitäkin vaihtelen sen mukaan mitä opetellaan. Eniten käytän namia,välillä otetaan palkkapallo ja välillä riepulelu.

Ovikello-treenissä tarkoituksena oli saada Toivon haukkuminen pois,sitä kuvasin myös yksi päivä ja joo-oh..

 Kyllään se sen ilmaisi mutta ensin sammutti valot..

Toisen kerran se sytytti valot..

 

 Aina ei mene putkeen mutta näihinkin kaveri tuumasi

 että onhan se kohteliasta vierasta kohtaan sytyttää valot ettei tarvitse pimeään tulla. Ja valojen sammutukseen pätee se että se viisaana poikana sammuttaa valot " ei olla kotona" jos tulija onkin kutsumaton :D. Joo,aina ei voi voittaa eikä edes joka kerta mutta hei,se ei haukkunut!

Tosin nyt taas haukkuu kun ovikello soi ja nyt menee itsellä sormi suuhun että mitäs nyt. Joko hyväksyn sen että se haukkuu aina tai aloitan taas harjoittelut...Oman hankaluutensa tuo Chico joka yllyttää pikku-wuff sanomisillaan melko usein kun rappuääniä käy ja Toivo herkästi reagoi siihen,tosin ovikello/koputus on ainoat mitä ne haukkuu. Chicoa olen samalla opettanut ja palkinnut hiljaa pysymisestä kun ovikello käy mutta jostain syystä ne repsahtaa jälkikäteen.

Siinäpä pulma..mutta pulmat on tarkoitettu ratkaistavaksi,suuntaan tai toiseen.

Chico joutuikin eläinlääkärille aiemmin kun pitikään. Se alkoi kipu-käyttäytyä viime torstaina ja heti pelkäsin mahavaivaa. Se makaili paljon omissaoloissaan,ei halunnut liikkua,söi ja joi ja hädät teki normisti. Yöllä herättiin kun se alkoi kauheasti vinkua ja kiljua ja tällaiset herätykset on painajaismaista. Pidin sitä sylissä ja yritin rauhoitella,hieroin varovasti mahaa ja selkää,tässävaiheessa vielä luulin että se mahaansa kipuili. Asettui se nukkumaan viereeni peiton alle,itse nukuin kyllä ihan koiranunta,toinen silmä auki.

Aamulla varasin ajan eläinlääkäriin ja saatiinkin se heti aamuun. Ei ollut mahavaivaa vaan selkävaivaa,ilmeisesti lihakset ihan jumissa. Ja tosiaan,kaikki hyppiminen ja varsinkin jännitystila ulkoillessa niin ei ihme että selkään ottaa. Pari vuotta Chicon ulkoilut on ollut aikamoista jännityselämää ja itsestäkin tiedän miten kipeäksi selkäkin menee vaikkapa jatkuvasta jännitystilasta niin ei se liioittelematta huutanut kipujaan :( . 

Ensihätiin sai piikkinä kankkuun lihasrelaksanttia ja niskaan tulehduskipulääkettä,sitä sai kotiin mukaan myös 3päivän kuurina. Hyvin ne auttoi,tuon päivän se oli aika väsyksissä mutta sitten alkoi olla ihan normaali,sai jo lauantaina kunnon hepuleita.

Hyppimistä ollaan rajoitettu ja sänkyyn se aina nostetaan ja sängystä alas. Kangasrahia olen metsästellyt,opettaa sitäkautta loikkaamaan sänkyyn.

Huomenna on Chicolla aika taas tohtorille,hampaidenputsaukseen ja samalla syynätään selkää tarkemmin. Pyydän tarvittaessa vaikka kuvaamaan sen sillä kun miettii miten paljon Chico on saanut koiria päällensä ulkoillessa niin ei niitä selkärangan vikoja voi poissulkea..

Viime perjantainen vanhusulkoilu peruuntui pakkasten takia (ja olinkin Chicon kanssa ell) mutta nyt on ollut leutoja ilmoja ja perjantaina mennään. Maanantaina mennessämme apteekkiin tuon palvelutalon ohi,Toivo ihan automaattisesti veti taas pihaan päin ja kun hoputin sitä eteenpäin niin se tyssäsi paikalleen että eikun tuonne..tuli se perässä kuitenkin kun ei vaihtoehtoja ole :D.

Pakkaset alkoi paukkua kovemmin vaikka ei nämä -20 ole mitään verrattuna "entisaikojen" -30 pakkasiin. Mutta kylmää on ja ainaista pukemista koirillekkin kun ulos menee.

Nyt ei haittaa tossut eikä takit Chiconkaan menohaluja.

Jo viimeviikolla aloin bussimatkalla Toivon kanssa mietiskellä että eikö se malta vai eikö se osaa istua ja maata takki päällä kun huomasin että se aina seisoo koko matkan vaikka houkuttelin asettumaan ( vapaasti istu/maahan tai seisoppa vaikka). Maanantai-iltana TOKO-hallilta bussissa kotimatkalla se oli kovin väsyksissä ja koko matkan nukkui pää mun polvella ja seisaallaan joten siinä tuli todettua se että se täytyy opettaa myös istumaan ja makaamaan takki päällä.

Eikä se kiristä mistään kohtaan istuessa mutta kai se vaan Toivon mielestä on jotenkin outo?

Muutamia kertoja olenkin nyt harjotuttanut sitä naksulla istumaan ja makaamaan takki päällä ja aika jähmeästi se ne tekee mutta tekee kuitenkin.  
Aiemmilta talvilta en muista tällaista tapahtuneen..?

Pupumaisia otoksia välillä. Chico tuntuu kovin tykkäävän Paavon seurasta ja monesti olen nauranutkin niiden puuhia kun selvästi toinen yrittää saada Paavon leikkimään kanssaan,koittaa hämätä omilla hassu-tempuillaankin mutta ei vaan Paavo osaa leikkiä :) . Muutoin ne "nuohoaa"toisiaan ja muutaman kerran olen nähnyt Chicon nuolevan Paavon otsaa ja silmiä kun pupu makoilee. Maisa ei koirista niinkään välitä eikä koiratkaan oikein siitä,kyllä koirat sitä nuuskuttamassa käy mutta Maisa on jotenkin kiukkusempaa sorttia oleva kani kun taas Paavo on sellainen lössykkä lapanen.
 

Tässä videossa Chico esittää..ja videon lopussa selvästi vilkaisee Paavoa,huokaisee ja poistuu paikalta.

Toivon kanssa aloitettiin se TOKO-kurssi viikko sitten. Mukava ryhmä kun on vain 5 koirakkoa,erittäin mukava ja selväsanainen opettaja ja vaikka Toivo oli koko päivän kotosalla vähän sellainen lentoonlähdössä-tyyppi ( sellainen hyvällä tavalla iloinen..) ja vielä hallillakin alkuun oli jeejeemitäkivaajee niin hyvin se malttoi minuun keskittyä ja teki mitä pyydettiin.
Ainoa miinus-puoli oli ja varmaan tulee olemaankin se että samaan aikaan on viereisillä kentillä agility-harkat menossa ja se haittaa kuulemista. Väliin en kuullut opettajan sanoja ollenkaan vaikka hiippailin liki viereen seisomaan ja huulilta lukemaan mutta onneksi kurssi-materiaalit saa myös meilillä ja muutenkin s-postilla tulee paljon treeniasiaa.

Harjoiteltiin toko-istumista eli ihan perusalkeista erilainen istuminen kuin tavallinen "istu" ja paikalla seisominen sekä estehyppy. Kotona ollaan niitä reenattu,istumiseen otin korvaavaksi sanaksi SIT,mutta en vaan ymmärrä miksi se minun suusta tulee aina sanana SHIT.. ei kai se haittaa jos joskus kisa-kentälle pääsemme ja minä hoen liikkeissä shit..
Ollaan viikossa edistytty niin että Toivo istuu napakasti taaksepäin sanasta sit,seisoo paikallaan vaikka liikun sen ympäri,estehyppää sivulta käskystä "hyppy"ja kääntyy seisomaan minuunpäin. Näitä harjoituksia vaikeutetaan sitä mukaa kun koiran maltti kestää. Innokkaasti se tekee töitä.

Kurssilla tuli todettua sekin että ollaan ihan samiksii,niinkuin opettajakin huomasi :D että molemmat ollaan kokoajan "liikekannalla",siispä harjoittelen myös itseni kanssa samalla.
Tänään olisi seuraava tunti mutta sinnepääsyn näkee nyt päivemmällä.. Toivo herkesi eilen jostain syystä ripulille,aloin antaa heti Aptusta ja ruuaksi riisit yms,illaksi tuntui rauhoittuneen mutta nyt aamulla tuli taas pari x käytyä löysillä. Pitää päivään vielä katsoa miten menee vai jääkö menemättä. Onneksi kurssikertoja on vielä huimasti jäljellä ettei ihan tipahdeta kärryiltä yhden poissaolon takia jos niin käy.

Rokotuksillakin käytiin viime keskiviikkona,Liisan luona. Hän ilmeisesti odotti Chicoa saapuvaksi kun tuumasi väärän koiran tulevan :D mutta Chico menee mahd.ensiviikolla Liisan käsittelyyn,tosin ei rokotuksille vaan hammaskiven poistoon.
Toivo oli tohkeissaan klinikalla mutta ei edes huomannut rokotuksia kun avustaja syötti namia sille. Ja joko klinikoiden vaa´ at heittää tai sit Toivo on hiukan laihtunut ( nyt painoi 14.5) vaikka omaan silmään se ei näytä laihtuneen. Samana aamuna käytiin jäällä lenkillä Toivon ja Kuopion toisen kuulokoiran Helmin ja hänen kaverinsa Hildan kanssa. 
Illalla Toivolle nostatti vähän kuumetta ja oli ihan väsy joten sinäpäivänä ei reenattu yhtään mitään.  

Chicon kanssa olimme eilen Uuno-kaverin luona vimmaamassa,Uuno tuntuu olevan ihan Chicon ykköskamu. Tosin tällä kertaa ei saanut hepuleita lainkaan niin paljon mitä yleensä ja syynä oli ihan varppina Uunon emännän antamaa jänis-herkkua..jota sain kotiinkin mutta vain Chicolle ja jos ei Toivo ehi vaivastaan parantumaan niin jää ilman herkkua.

Perjantaina jatkuu vanhusulkoilu,toivottavasti ei nostata kovempia pakkasia takaisin heti että olisi uloslähtijöitäkin.

Uusi Vuosi ja uudet kujeet

Koirat saikin jouluna pienet paketit.. tuntui niin pahalta kun ei ollut mitään lahjaa niille antaa jouluna ja tuli mieleen varastosta käärme josta Toivo tykkäsi vuosi takaperin..joten ei muutakuin käärme pakettiin ja pojalle joululahjaa :)

 Tuota käärmettä se sitten onkin riepotellut ja lussutellut oikein sydämensä kyllyydestä.

Ja eihän toki Chicoa voinut jättää ilman pakettia joten herkkupaloja sille pakettiin..

 ja tottakai Tohvelin pitää olla siinä mukana katsomassa mitä kaveri saa...

 

Chico hotas hyvin äkkiä herkut ja läks litomaan...

 

 

ja Toivo kyylää ja kyyristelee eihän se tuu takas jotta hän ehtii napsimaan vaikka hajuja paperista..

Joulu meni lepposasti sen kummemmin pähkimättä,lenkkejä tehtiin ja tottisteltiin ja harjoteltiin vähän palohälytintä ja polkupyörän kelloa.

Lenkit hiukan lyheni vuoden loppupuolella kun omat selkä-ja jalkakivut paheni niin että hammasta purren piti kulkea parin kilsan lenkitkin. Aamuaikaiseen joskus kipuihin kyllästyneenä otin Toivon ja lähdin ulos,onneksi se on aina valmis ulkoilemaan,oli sää ja kellonaika mikä oli. Chico karkasi noissa herätyksissä sängyn alle piiloon tai kaivautui jonnekkin peiton alle mykkyrälle että hän ei lähe!

Tapaninpäivänä saatiin siskon pesue yökylään. Mukana tuli heidän vajaa vuosikas cane corso-sekoitus poika Aatu joka on ihan superkiltti mutta ah niin testosteronia täynnä ja vaikka Chicokin sen kanssa kesällä leikki mielellään niin nyt Aatusta oli tullut jo iso poika,Toivoakin isompi ja ikäänsä häslä niin keskenään niitä ei vapaana voinut pitää. Alun 3 tuntia Chico oli tositosi pahana sille mutta sitten taas ykskaks syttyi lamppu ja ahaa-elämys ja sit kauheata leikkiin kutsumista ja hepulointia ja Aatu olisi niiiiiiiiiiiin mielellään vimmannut sen kanssa mutta isot tassut,iso ja viriili koira verrattuna Chicon kokoon niin kurjuus kun ei saaneet leikkiä vapaana.

 

 Toivo ei tykännyt Aatun vimmailuista ja alistamisyrityksistä yhtään ja kun ei Aatu eka murahduksesta uskonut niin Toivo murahti ja äsähti kunnolla. Sen illan Tohveli vähän pakoilikin sängyn alla omalla pedillään mutta houkuttelun jälkeen se tuli pois sieltä ja oli normaali.

Se on oppinut nyt siihen että sisällä ei riehumalla riehuta koirakavereidenkaan kanssa koska vahinkoja voi sattua ja suuremmat vimmailut voi tehdä ulkona.

Pakkasia ja lunta odoteltiin saapuvaksi mutta pah,vesisateita piisasi ja plussakelejä,ei ole tullut tossuillekkaan eikä takeille koirilla käyttöä. No sinänsä ihan hyvä niin mutta kyllä Suomen talveen kuuluu lumi ja edes pikkupakkaset joten outoa on ollut.

Chicokin tottui tossuihin lopulta ihan ok,muutaman kerran käytiin tossuilla ulkona kävelemässä harjoitusmielessä. Sisällä ensimmäinen kerta oli vielä hilveetäkauheetakamalaa Chicon mielestä..

 Toivo menee tossuilla niin ettei se edes huomaa niiden olemassaoloa.

Viime kertainen Kaverikoira-käyntikin sairaalassa meni jo paljon paremmin. Toivo oli rennompi ja siellä sille riittää yhdellä osastolla käynti,osastoja on 2-3 joilla Kaverikoirat tuolla käy. Mukava kun nyt jatkuu taas joulutaukojen takia sekä normaalit Kaverikoira-käynnit että myös Vanhusulkoilu,sinne onkin jo ikävä ollut. Ilmeisesti Toivollakin sillä siitä lenkillä ohimennessä se automaattisesti meinaa kääntyä palvelutalon pihaan.

Reilun viikon päästä starttaakin Toivon kanssa hallilla TOKO-kurssi,alusta asti pyritään treenaamaan tarkemmin kuin meidän omat tottistelut ja tavoitteena saada alo-liikkeet häiriössä ( sisähalli,muut koirat ja hälyt) siihen malliin että tämän vuoden aikana saataisiin korkattua edes mölli-kisat :D. Onneksi tuleva ryhmä on pieni ja opetus tähtää alusta asti kisoja silmälläpitäen ja hyvän ohjaajan opeissa itsekkin opin hallitsemaan omia tahattomia liikkeitäni ja sanomisia ja kaikki ne virheet mitä teen niin ohjaaja huomaa kun en itse huomaa.

 

Muutama viikko mennyt niin ja näin mutta palaan turinoihin joulun jälkeen. Meillä ei joulua varsinaisesti "vietetä" tänä jouluna,olemme Petran kanssa kotosalla karvaisten kaveriemme kanssa,ilman jouluhössötyksiä,hiljaisuudessa ja kynttilöiden tuikkeessa.Koirat jää tänäjouluna ilman lahjoja vaikka ovatkin olleet kilttejä ;) 

Toivo ja me muut toivotamme

 

 Olen muutaman vuoden ajan huomannut Toivon satunnaisen tarmokkaamman tökkimisen ja raapimisen mm.lenkillä ja joille en ole syytä keksinyt,jotain se on koittanut tuolloin minulle kertoa mutta minä en ole ymmärtänyt. Nyt luulen että omassa olotilassani on tuolloin tapahtunut jotain minkä Toivo vaistosi ja yritti kertoa siitä minulle. En tiedä onko huuhaata vai mitä mutta kun koirat tietää paljon,ainoa vaan ettei me aina ymmärretä niitä :( .

Sain muutamia vuosia sitten jonkinlaisia epileptisiä tajuttomuus-kouristuskohtauksia,kotona ja kadulla ja tutkimuskierteen päätyttyä tilanne jäi silleen. Yksi hermokipulääke jäi tuolloin poiskäytöstä eikä tiettävästi kohtauksiakaan sen jälkeen ole tullut. Kunnes viime torstai-yönä tyttö löysi minut lattialta tajuttomana ja kohtauksen kulku ollut samanlainen kun aiemminkin.

Hammaskin hajonnut siinä rytäkässä,kieli purtu  ja suupielessä naarmu - sitämietin olisiko Chico tai Toivo raapinut..minut vietiin ambulanssilla sairaalaan josta pääsin kotiin seuraavana päivänä,jatkotutkimuksia odotellessa.

Petra ja koirat oli yön siskoni luona ja ei tainnut kukaan siellä nukkua sinä yönä. Toivo oli koko yön ravannut huoneesta toiseen,pomppinut nukkumista yrittävän Petran päälle  ja huutanut,vinkunut - varmaan minun perään ja vierasta paikkaa,Chico aamulla oksentanut monta kertaa.

Toivo on kotiinpäästyäni seurannut minua tiiviisti. Ihan heti jo huomasin että kun vaihdoin paikkaa vaikka olohuoneesta keittiöön,se tuli perässä. Jos menin keittiöstä olohuoneeseen,se tuli perässä. Usein vessasta tultuanikin se seisoo oven takana..ja iltaisin kun sohvalle rojahtaa,Toivo makaa tiiviisti jalkopäässä. 

Eilen kävin asioimassa työkkärissä,kelalla ja toisaalla ja Toivo mukana. Reissun aikana se ilmaisi kaksi kertaa kännykän ja muutoin kulki rauhalliseen tapaan sivulla mistään välittämättä. Kosketti usein kuonollaan kättäni,ihan sivumennen. Ihmisiä runsaasti liikkeellä jokapuolella ja nyt voin sanoa luottavani täysin siihen että se käyttäytyy aina luotettavasti ja rauhallisesti,ainoastaan joskus kun lapsia näkee niin silloin se haluaisi mennä heitä tervehtimään,häntä heiluttaa koko takapäätä ja päätä kallistelee mutta ei ilman lupaa mene.

Huomasin myös että se on alkanut reagoida liikennevaloihin. Punaisten palaessa aina pysähdytty tietysti ja lähdetty liikkeelle vasta kun valo vaihtuu ja sanon "mennään". Nyt Toivo lähtee liikkeelle heti kun valo ja siis samalla valon äänikin muuttuu ennenkuin ehdin sanoa mennään. Ja itse en kuule tuota liikennevalojen ääntä eli Toivo on oppinut yhdistämään sen vihreän valon äänen siihen "mennään"käskyyn ja itse liikkeeseen. 

Tässä video Toivon sukka-avustamisesta,joskus se höösää ja leikkii (kuten tässä)ja joskus se avittaa rauhallisen varmasti.

Nyt se on alkanut itsestään lisätä työnkuvaansa. Maanantaina lenkiltä tultua nostin jalan pikkupenkille että saan kengännauhan kengästä auki niin Toivo hötäsi siihen ja avasi nauhat. Tämän nauhan avaamis-jutun se oppi jo vuosia sitten mutta sitä ei olla treenattu eikä käytetty pitkään aikaan. Ojensin sille toisen kengän ja ilman käskyä se veti nauhat auki. Tiputin kengät lattialle ja se nosti ne minulle syliin! Kehuista into piukeena tohotti hetken siinä ja haki oman lelunsa jonka antoi minulle. Hassu koira. Nyt se tekee sitä joka kerta kun ulkoa tullaan,jää eteiseen odottamaan että istahdan tuolille ja ojennan jalkani. Mitään käskyä en ole käyttänyt vaan Toivo vetää nauhat,tiputan kengät lattialle josta se nostaa ne minulle.

Palkkanameille-ja pallolle on käyttöä,tuommoista omatoimista auttamista täytyy kannustaa ja motivoida. Tyytyy se kyllä kehuunkin ja silittelyynkin.
Palkkapallo on sille harvinaista herkkua,syystä että se vinkuu ja Chico ei kestä sitä yhtään :D. 

Chico voi suht hyvin. Käytän noita enimmäkseen erikseen ulkona ja vaikka pelkoaggre-huuto on vielä vahvasti pinnalla niin huomaan selkeää edistymistä. 
Lumi ja pikkupakkaset saapui joten saa kaivaa koirienkin talvitamineet esille. Tosin vielä -5 pakkaset ei pukemista vaadi mutta siitä kun kivutaan ylöspäin niin sitten.. Toivo palelee herkästi jo -10 asteessa,Chico samallalailla. Chicolle tilasin fleece-tossut,juuri sopivankokoiset ja hyvät pompulat joilla ne pysyy napakasti tassuissa. Mutta kävellä se ei vielä haluaisi niillä,saa herkästi "4-raajahalvauksen" kun tossut jalassa mutta eiköhän se ajan kanssa totu niihin,samoin villapaitaansa. Toivoa ei vaatteet häiritse paitsi alussa tossut. Kuvia puetuista koirista myöhemmin..

MOI!  Sanoo Toivo

Viimeinkin se oppi moikkaamaan takatassuilla istuallaan ja vasen tassu reippaasti moikaten. Taitaa olla vasuri tämä poika kun aina ensimmäisenä tarjoaa vasenta tassua,osaa se oikenkin tarjota kun pyytää mutta vasen nousee aina ensimmäisenä. Ja tätä liikettä se ei osaa oikealla tassulla tehdä,silloin menee tasapaino nurin .

Tässä Toivo sytytti eteisen valot,harmi kun on tajuttoman hidas kamera ja vanha lainakone joka ei suostu lataamaan videoita,oman koneen toipumista odotellessa innolla..
Toivon jokailtaiseen puuhaan kuuluu edelleen minun "riisuminen"eli housut ja sukat veks ja sukat suoraan pyykkikoriin. Joskus jos unohdan iltahommat ja ehdin itse sukat heittää niin Toivon ilme on ihan hapan..

Ollaan kylillä käyty Toivon kanssa jonkun verran,kaupoilla se asioi mukana rauhallisesti,jonkun verran negatiivista sanomista tullut kanssa-asioijilta vaikka Toivo on mukana ollut työnmerkeissä ja sillä on lainmukainen oikeus kulkea mukana. Heille jotka asiasta tiedustelee,kerron mielelläni mutta haistatteluja on ikävä kuulla ja myönnän että joskus se ihan satuttaa vaikka en siihen olotilaan jääkään.

Suurinosa on kyllä asiallista ja mukavaa ja kannustavaa sanomista,ihmiset ei vaan kauhean paljon tiedä mikä on Kuulokoira ja miksi se kulkee mukana jne ja näihin kuten moneen muuhunkin koira-asiaan auttaa tiedottaminen ja kertominen.

Samoin "keltaiset koirat" eli  Suomeenkin kotiutunut malli keltaisen nauhan omaavasta koirasta. Jos koiran hihnassa roikkuu keltainen nauha,anna koirakon mennä rauhassa ohitse,älä anna koirasi mennä lähelle sillä tällä koiralla on SYY miksi se ei tervehdi hihnassa muita koiria. Ja syitä voi olla monta,koira pelkää muita koiria,sillä voi olla koulutus menossa,se voi olla sairas,se voi olla työssään.





Tämäkin asia vaatii tiedon levittämistä,ihmiset ei tiedä ja vaikka olisi koiriakin itsellä niin netin seuraaminenkaan ei välttämättä osuta tätäkään tietoa ihmisten silmille. Olisiko vanhanaikainen lappujen levitys tolppiin hyvä lisä?

Toivolla ja Chicolla on keltainen nauha hihnoissaan mutta toistaiseksi siitä ei ole mitään hyötyä ollut. Ja vaikka Toivolla on AINA ulkoillessaan myös Kuulokoira-liivit päällä ja olettaisi ainakin koirallisten ihmisten tietävän että se on jonkunsortin avustavakoira eikä sitä pitäisi mennä häiritsemään niin ei sekään ole pomminvarmaa.

Naurettavan räikeä juttu sattui joku viikko takaperin kun olin Toivon kanssa metsälenkillä ja siellä tuli vastaan nuori poika irtiolevan koiran kanssa ja sanoin pojalle ettei päästä koiraansa Toivon luo niin mitä teki poika..nauroi ja sanoi "päästän"ja samassa koira olikin Toivon iholla. Samassa heilautin kevyesti remmiä joka osui koiraan ja siitä poika hermostui minuun ja kuulin olevani v*tun h*ora. näin siistittynä..perään sanoin että minähän kielsin päästämästä koiraa iholle ja poika vaan räki..

Toinen tapaus,taas lenkillä Toivon kanssa ja Toivo vastakkaisella sivulla liivit päällä ja vastaan tulee 2 miestä joilla kahdella jalalla kulkeva vasikankokoinen,suu vaahdossa vouhkaava sakemanni ja mies huutaa " haluutteko moikata??" ja siinä vaiheessa minä hölmistyneenä pysähdyin ja jäin suu auki kunnes heräsin sanomaan ettei me moikata ja kävelin reippaasti ohi.
He tosin oli kohteliaita ja kysyivät halutaanko moikata mutta ehh..
Missä on ihmisten kuuntelutaito ja ymmärrys?

Jonkun verran täällä vielä ihmiset päästää kyselemättä koiran sinkoamaan Toivoa päin ennenkuin ehdin juuta ja jaata sanomaan. Ja Toivo vastaavasti koittaa itse singota näitä sinkoavia sitten poispäin ja siinä samassa itse saan turhaa lisäkipua kun tulee kiertoliikettä selkään. Näissä kohtaamisissa voi siis käydä muutenkin köpelömmin. Selkäleikkauksen jäljiltä alaselkäni ja toinen jalkani on jäykempi ja mitään äkillisiä kiertoliikkeitä en saa tehdä jos haluan välttää titaanitankojen irtirusahtelua selänluusta vinksalleen ja minä haluan välttää mutta mutta..
Kivut on pahentuneet ja jatkojuttuja selänkin osalta seuraa,myös siksi olisi mukava kun saisi ulkoilla rauhassa.
Ilman sinkoiluja..Onneksi välillä saakin.


Viimeaikoina on mediassakin räjähtänyt koirien hyökkäykset-uutiset silmille. Ikäviä tapauksia sattunut niin ihmisiin kuin toisiin koiriin kohdistuneet hyökkäykset  ja kuolemaan sattuneet tapaukset ja mitään rotuja mainitsematta laittaa miettimään näitä asioita enemmänkin. Keskustelupalstoilla tapellaan koirien puolesta ja koiria vastaan,joskus nekin menee yli ymmärrysten..

Näitä ei saisi sattua. Koiran hallintaan pitää saada enemmän otetta,ei kaikki paha tapahdu pelkän irtiolevan koiran osalta vaan saa se karkaavakin koira pahaa aikaan jos sikseen tulee. Vahinkojakin toki voi sattua mutta omalta osaltani totean että jos vahinkoja käy yhden kerran jälkeen toisen ja kolmannenkin kerran niin missä vika?? hallinnassa! Koira pitää opettaa oikeilla tavoilla käyttäytymään oikein ettei niitä toisia vahinkoja enää käy.


Chicohan rähisee ja pelkohaukkuu ja jopa ulvookin ulkona kaiken,myös ihmiset. Ei sekään siis ole minun hallinassa täysin mutta minä kokoajan teen töitä enkä suinkaan päästä sitä muiden koirien iholle,mistä me taas saadaan kärsiä jatkuvaan kielloista huolimatta. Chico taas on sikäli "hallinassa"etten päästä sitä muiden koirien luokse räkyttämään tai puremaan,nätisti kulkeminen taas tulee viemään aikaa jos se enää ollenkaan tulee toteutumaan. 

Niin pahan kolauksen se sai viime kerrasta taas että se laukaisi sillä pahemmankin pelkotilan. Ja eräs taho väitti ettei koirilla ole henkisiä vammoja,ne ei saa traumoja. Tästä olen niin eri mieltä kun olla voi. Olkoon nimike mikä on niin kyllä koirallekin pelkotilat kehittyy asiasta jonka se joutuu kokemaan jatkuvaan ja jonka kokee nimenomaan pahana. Ei koirien stressi mikään uusi asia ole.

Niille koirakoille jotka edelleen kielloista huolimatta tulee päin,niille annan Chicon itsensä näyttää että älä tule lähelle ja hops,se on tehonnut! Tätäkö tarvitaan että joku uskoo? pieni räkyttävä fifi "voisit totakin vähän koulutella!!"- joo ei paranekkaan mennä moikkaamaan - kertoo itse etten halua että tulet vieras koira liian lähelle. Kun taas ne jotka varmuudella tiedän ettei he päästä koiriaan liki,niin silloin yritän saada Chicon ottamaan kontaktia minuun ja ohitusharjoitusta ilman pelkoa. Ja vastaavasti ne joista en osaa varmaksi sanoa mitään niin silloin Chico syliin ja ohi. 
Näillä mennään eteenpäin sen kanssa.

Toivon kanssa on paaaaaljon helpompaa vaikka sekin edelleen sätkyilee nähdessään niitä koiria jotka on purreet jne. Niissä kohdin pysyn rentona,joskus pyydän katsekontaktia( sen huomion kiinnittämistä pois hermostuttavasta asiasta)ja reippaasti ohi.

Ollaan joka päivä otettu pienesti TOKO-liikesarjoja,paljon meillä on viellä reenattavaa kaikessa mutta kaikki pienikin edistyminen asioissa auttaa aina eteenpäin ja motivoi jatkamaan. 

Kaneille kuuluu muuten ihan hyvää paitsi Paavo oli taas löysä massu-linjalla. Ja nyt on uskottava että se johtuu siemenistä,sille ei sovi minkään sortin siemenruoka eikä pelletti,monet on läpikäyty ja ne vetää mahaa löysälle ja kipeäksi. Eihän nuo markettien siemensekoitukset muutenkaan ole kaneille terveellisiä mutta nyt jäi Paavon ruokavaliosta kaikki ne pois.
Se pärjää perusruualla mitä kanit syö. Näissä kuvissa se puputtaa kaurahiutaleita joihin on sekoitettu Biobakkia että saan sen mahan rauhoittumaan. Tehokas aine,niin koirille kuin kaneillekkin sopiva.

Maanantaina olimme Toivon kanssa Kaverikoira-käynnillä,seuranamme oli ihana pehmoinen lagotto Kaverikoira Hilma. Hilma työskentelee myös Maaningalla kirjastossa Lukukoirana. Tänään menemme meille ihan  uuteen paikkaan Kaverikoira-käynnille Toivon kanssa,nimittäin sairaalaan ja siellä meitä odotellaan 2 eri osastolla. Kerron tästä käynnistä ensikerralla.

Toivo täytti viime torstaina 4 vuotta,synttäreitä ei pidetty mutta sai se kanansiipiä ja herkkuluuta. Synttärikuvakin jäi ottamatta mutta menköön tämä sellaisena

 

 

Posti toi samana päivänä hartaasti odotettua postia Kuulokoirayhdistykseltä eli Toivon työliivit tuli.  Ennen Kuulokoirilla oli valjaat,nyt ne muutettiin liivi-malliseksi,värinä edelleen vihreä jossa Kuulokoira - Signalhund-logo molemmin puolin liiviä. Mukavan kevyet ja helposti puettavat.

 

 

 Toivo kävi puntarillakin ja painaa nyt tasan 15kg,ylläolevasta kuvastakin huomasin että se on lihonnut,on sille ruokakin maittanut aiempaa paljon paremmin ja varmasti itsensäkin mukavampi olla kun on ruokahalut kunnossa.

Siitä on myös tullut ihan kauhea kerjuri...aina kun itse syön niin taatusti on musta kuonolainen siinä napittamassa vieressä silmät suurena ja pieni sylkivana suupielessä. Pöydästä meillä ei saa kerjätä eikä anneta pöydästä,ikävä kyllä Toivo välillä toteuttaa itseään ja uhmaa kodin lakia ja kun ei olla paikalla ja pöydälle unohtunut hetkeksikin jotain niin se saattaa olla seuraavassa hetkessä kadonnut..

Ei se niin maatamullistavaa ole enkä ole Toivoa torunut jos en ole sattunut just sillähetkellä olemaan paikalla mutta täytyy puuttua tuohon varastelu-hommaan jos sitä alkaa esiintyä enemmänkin. Muutoin se ei minua haittaa yhtään kun se on 4 vuotta ollut vähän ronkeli syömisen kanssa ( välillä huonompi,välillä parempi) ja nyt kun ruoka maittaa niin hyvähän se vaan on.

Chicon elämänlaatu ei kovin iloista ole. Kävin juttelemassa asiat kuntoon sen hyökänneen koiran omistajan kanssa ja toivottavasti kuudetta kertaa ei tule. Hankaluuksia en kenellekään halua mutta en myöskään aio enempää sietää tuota että koirien päälle tullaan aina ja jatkuvasti ja hankaloitetaan eloa ja oloa.

Chicolle piti tehdä sisälle pissi-paikka,se ei ole yli viikkoon tehnyt hätiäänkään ulos vaikka käy siellä 3 x päivässä. Se ei malta,sen kaikki keskittyminen menee siihen jokasuuntaan-vahtimiseen tuleeko joku jostain ja kuka tulee mistä ja mörköjä näkee jokapuolella. Yleensä ulkoilutan koirat eri aikaan sillä Chicon pelko vaikuttaa Toivonkin ulkoilemiseen,se on hermostunut kun Chico mukana ja täysin rauhallinen kun Chico ei ole mukana. Joskus vien ne samaan aikaan ulos kun en kertakaikkiaan aina jaksa juosta kokoajan ulkona.

Sisällä Chico on aivan erilainen kun ulkona,eipä sen päälle ole sisällä tultukkaan. 

Chicolla alkoi taas Zylkene-kuurikin rauhoittamaan sitä ja keskittymisen tueksi opetukseen ja siedätyksiin,on taas monen kuukauden homma saada se peloista pois ja palaamaan entisenlaiseksi reippaaksi koiraksi. Harmittaa suuresti mutta on vaan mentävä eteenpäin.

Uuno-kaveri kävi sitä ilahduttamassa torstaina ja voi pojat että Chicolla oli hauskaa!! Se sai välillä kauheat ilohepulit ja veteli huoneesta toiseen Uuno perässä ja välillä toisinpäin. Uuno on 11-vuotias ja virtaa silläkin vielä piisaa. Toivo makaili sen aikaa omalla paikallaan,se ei nykyisin juur välitä koirakavereista ketä kylässä käy. Ulkona on sit eri meininki.

Toivohan on silloin tällöin tarjonnut jotain ääntä minulle mutta aina en saa millään selvää mitä se koittaa kertoa kun en kuule. Taas lenkillä se kesken kaiken innolla raapi ja tökki ja katsoin kännykkää,ei soinut. Ihmettelin sille että "mitäh" ja taas se kovasti raapi ja selvästi koitti kertoa. Ympäristössä en nähnyt mitään poikkeavaa,ihmisiä ei ollut lähellä,autoja meni kokoajan ohi mutta mitään erikoista en nähnyt,enkä kuullut. 

Kolmannenkin kerran se raapi ja napitti minua kun kyselin Missä,ei katsellut ympärilleen vaan tuijotti minua ja häntä heilutti koko takapäätä ja tuijotti ja tuijotti. 

Kamala tunne kun koittaa kertoa jostain enkä saa mitenkään tolkkua mitä.

Eikä se ollut samanlaista ilmaisua mitä se käyttää "huomionkipeys-ilmaisuun" tai normaaliin ääni-ilmaisuun,toisaalta tuli mieleen huomasiko se minussa jotain mitä yritti kertoa? toisinaanhan se tökkii käteen ihan sivumennen ja silloin olen huomannut että tasapainoni heittää,olen vaan niin tottunut siihen kun sitä on ollut vuosikausia.

En tiedä mutta luulen että tähänkin saadaan joskus selvyys.

 

 

Rappupönöttäjä

 Perjantaina oltiin Toivon kanssa tauon jälkeen taas vanhusulkoilussa ja voi että se oli silminnähden iloinen taas tavatessa tuttuja asukkaita,meni taas vähän niinkuin rivissä asukkaat läpi ja vasta sen jälkeen malttoi jäädä hetkeksi asukas kerrallaan rapsuteltavaksi.

Ensiviikolla jatkuu normaaliin tapaan Kaverikoira-käynnit,niistäkin on taukoa ollut kun työvuorot meni yksiin mutta nyt kun molemmat työt loppuikin niin pääsee vanhaan tapaan käynneillekkin. 2 vakipaikkaa meillä on ja satunnaisesti 1-2 muuta käyntiä,en enempää paikkoja Toivolle ota kun sillä on täysi työ toimia Kuulokoirana,siinähän se on töissä aamusta aamuun,vuoden jokaisena päivänä.

Käytiin Toivon kanssa joku aika sitten työpaikalla moikkaamassa Pomoa. Siitä on noin vuosi kun Toivo on viimeksi nähnyt hänet mutta yhtä ylitsevuotavan iloisesti se meni Pomon halittavaksi ja silitettäväksi. 

 

Eläinlääkärissäkin kävin Toivon ja Chicon kanssa,busseilla mentiin ja hyvin meni kun Chico sylissä ja kainalossa,kumpikin meni ihan rauhallisesti. Alkuun arvelin että jonkinlaista sähläämistä olisi mutta ei ollut minkäänlaista. Kumpikin todettiin sikäli terveeksi että Toivon punkkitauti on voitettu ja Chicollakaan ei korvatulehdusta ollut vaan ilmeisesti sen rankka rapsuttelu johtui ruuasta.

 

Joko se on allerginen kalalle tai kuivamuonan varastopunkille,tai jollekin muulle mitä kuivamuonassa on mutta en lähde tällähaavaa mihinkään allergiatestailuun vaan laitoin sen ihan kotiruualle. Rapsuttelu on paljon laantunut mutta silti sitä on hieman,rapsuttaa lähinnä ihoaan vaikka päällisin puolin se näyttää kunnossa olevan. Kutina on siis sisäistä ja ruoka-eliminaatio voisi olla hyvä. Alkuun parin viikon kokeilu vaikka riisi-kana,siitä sitten lisäilee pikkuhiljaa ruoka-aineita ja seuraa oireilua.

 

Kännykkäni hajosi ja uuden kännykän myötä vanha tekstarin äänikin piti vaihtaa. Laitoin sen "nostalgialle"eli kunnon vanhan ajan pirinälle koska Toivo reagoi siihen heti kun läpikävin niitä ääniä. No siksi reagoi nopeasti kun se muistuttaa kovasti uunin ajastinta jonka Toivo ilmaisee.. Alkuun se menikin vähän sekaisin jos känny oli keittiössä ja tuli tekstiviesti,se saattoi mennä tökkäämään ajastintarraa..tai jos ajastin soi niin saattoi ilmaista kännykän.

 

Ahkeraa treenailua pari päivää ja sitten se ilmaisi jo varmasti. Soittoääni on mulla ollut sama 3 vuotta,Petran poikkihuilulla soittama " Walking in the air" ja kun Chico on kovin laulavaista sorttia ja aina kun Petra on nokkahuiluakin soittanut,Chico laulaa mukana.. joskus sille riittää pelkän huilun näkeminen ja alkaa laulaa.. Siksihän se alkaa myös laulaa kun kännykkä soi ja en vastaa siihen tarpeeksi nopeasti.. Mietinkin nyt vaihdanko myös soittoäänen että pääsisi tuosta ulvomisesta eroon.. Toivohan aivan varmasti oppii hetkessä myös uuden soittoäänen.

 

Syyssäässä on ollut mukava ulkoilla

 

 

 

 

 

Ala tulla jo!!

ai miksen pääse enää uimaan ?!?

 

Muutamassa päivässä satoi ensilumi maahan ja tiellä on liukasta kulkea. Taitaa vaan vielä sulaa nämä lumet pois..Toivo sai armottoman hepulin kun ensimmäisenä lumi-päivänä ulos mentiin,Chico taas oli vähän sellaisella ilmeellä että HYI..

 

Perjantaina sattui taas sellaista ikävää ja suuttumusta aiheuttava asia. Kaikki työ mitä Chicon kanssa tehtiin tämänkin vuoden aikana,sain sen siedättymään vieraisiin koiriin,nätisti ulkoiluun ja koko sen elämän normalisoitumaan niin perjantainen pilasi kaiken. Olen ollut taas ihan äärettömän surullinen ja vihainenkin..

 

Naapurin isokokoinen koira joka monta kertaa aiemmin on käynyt Chicon että Toivon päälle,tuli taas äkkiarvaamatta Chicon päälle. En siis jaksa käsittää miksi tuollaista hallitsematonta koiraa annetaan pienen pojan ulkoilutettavaksi joka ei sitä hallitse ja vieläpä fleksillä!

Chico huusi ja pyrki hihnassa pakoon,kahteen kertaan se koira pääsi sen päälle ja samaan aikaan Toivo pyrki hihnassa pakoon ja kaiken pelon ja paniikin keskellä minulla oli kauhukuvat mielessä että nyt Chicolta lähtee henki. Jotenkin sain napattua sen koiran pannasta kunnolla kiinni ja nostettua ilmaan ja eroon Chicosta,samaan aikaan Chico huutaa ja minä huudan.

 

 Pelottavinta tuon koiran käytöksessä oli se että se hyökkäsi ensimmäisen kerran ääneti. Aiemmin se on tullut haukunnalla tai murinalla päälle mutta nyt se tuli ääneti,reilun kymmenen metrin päästä kun näki meidät niin samantien sen katse lukkiutui Chicoon ja samassa hetkessä kumarruin nostamaan Chicon syliin niin koira oli jo sen päällä.

Poika poistui koiransa kanssa paikalta ja minä jäin paikanpäälle tarkastamaan huutavaa koiraa. Päällisin puolin ei reikiä näkynyt mutta tämä ei saa enää ikinä toistua ! Poliisi on jo aiemmin puhuttanut heitä tästä asiasta ja pakko oli nytkin tehdä siitä asia sillä jos toistuvasti sama koira hyökkäilee itseään paljon pienemmän päälle niin onko se oikein?! EI. Kaikessa on mukana ollut sikäli tuuria että Chico on pieni ja vikkelä ja päässyt altapois mutta arvatkaas sen henkinen vamma taas..

 

Elämä on kurjaa. Se pelkää taas kaikkea ja kaikkia ulkona,koiran kun koiran nähdessään kiljuu pelosta,se pakenee sisällä kun näkee uloslähdön ajan koittavan.. Kaikki työ valui hukkaan !

 

Jouduin aloittamaan koulutuksen alusta alkaen,valjaiden pukemisesta lähtien,sylissä kannan sen ulos pihalle - ensin varmistettuani ettei nurkan takaa tule toisia koiria - ,silmät saa olla selässäkin tiellä ja metsässä kulkiessa..Toivoon tuo tapaus myös vaikutti,se alkaa sählätä hermostuneena kun tulee vieraita koiria vastaan,joudun siis myös sen käytökseen "puuttumaan" koulutuksella. Käytänkin taas niitä eriaikaan ulkona sillä Chicon pelkotila vaikuttaa Toivoon ja en pysty millään yhtäaikaa keskittymään molempiin kun tulee koiria vastaan. Rasittavaa..

Ja Chicon olon tasaantuminen,se vie taas kauan aikaa ja vaivaa,Kaverikoira-hommalle saa nyt jättää hyvästit,ei sitä voi siihen työhön viedä vaikka sekin lähti ihanasti alkuun,se tykkäsi olla siinä hommassa ja se ei välittänyt muista Kaverikoirista mitään.  

Ei voi sanoin täysin kuvailla miten surullinen ja vihainenkin olen..

 

Aika menee taas niin hurjaa vauhtia eteenpäin ettei itse pysy perässä..

 

Toivo on ennallaan,virtaa ja touhua täynnä eli luultavasti punkkitauti on selätetty mutta varmuudeksi vielä kuitenkin ensiviikolle tilaan kontrolli-aikaa. Samalle reissulle lähtee Chico,se on useamman päivän taas enemmän rapsutellut itseään ja nyt myös korviaan ja vaikka korvat vielä näyttää puhtailta eikä punoita niin joko sillä on yliherkkyyttä ruualle tai korvatulehdusta pukkaa. Parempi siis varmistaa sekin asia..

 

Mielenkiintoista onkin reissata busseilla molempien kanssa,en ennen olekkaan yksin yhtäaikaa mennyt kahden kanssa. Onneksi Toivo on varma matkustaja. 

 

Toivo on intoa täysi touhuilemaan kaikkea,ollaan taasen tottisteltu keskenämme,välillä ihan vakavasti ja välillä lyödään ihan leikki-lekkeriksi. Kun toisella on hauskaa ja keksii siinä ohessa omia temppujaan niin eihän siinä muuta voi kun nauraa ja antaa mennä. Erään kerran kentältä tultuamme vaatteet meni suoraan pyykkikoriin kun Toivo vähän tottistellessa tykkäsi kehuistakin niin että se rapasti ja kurasti takin ja housut ihan mutaiseksi. Nämä ihan siitä kun kehun jälkeen oli niin innoissaan että loikki tyypilliseen tapaansa päin ja pari kertaa jopa ponkkasi maasta suoraan syliin..

 

Erilainen jälkikin otettiin eräänä päivänä. Toivo puuhun kiinni,menin vajaa 100metriä normaalia jälkeä,tiputtelin namit jäljelle ja palasin Toivon luokse. Koira irti ja käsky etsi ja se etsi,löysi alun ja meni nenä maassa jälkeä niinkuin pitikin. Ainoa vaan että se jätti noukkimatta ne namit siitä matkan varrelta..

 

 

Tuo tiukka kulmakin meni vallan mainiosti,jälki meni siis puun takaa ja Toivo mallasi hyvin sen ja tuossa vaiheessa se hidasti hiukan vauhtiaan mutta muutoin meni kokoajan nenä maassa vauhdilla eteenpäin. Minun "odota"-kehoitukset kaikui harakoille..

Takaisinpäin tultiin samaa jälkeä kun noukin ne namit takaisin taskuun ettei jää muiden koirien ja eläinten syötäväksi. Jäljenpäässä oleva namirasia kiinnosti Toivoa ja sen sisällön söi kyllä.

 

 

Toivo haahuilee jo tielle..

 

Ja pönöttää keskellä metsätietä

 

 

Joku aika sitten tavattiin lenkillä se pikkuinen chihuahua-poika ja vähän aikaa sitten kävimme Chicon ja tämän Milo-pojan kanssa yhteislenkillä. Hienosti meni,alussa Miloa jännitti Chico kauheasti mutta Chico oli tosi nätisti ja pikkuhiljaa Milokin uskaltautui vapautumaan. Yhden ainoan kerran Chico rähähti sille ja sekin tuli siinä kun Milon mamma kyykistyi ja Chico meni rapsuteltavaksi ja Milo tuli siihen samaan niin Chico sanoi räyräy.

Kyllä ne jossain vaiheessa jo ohimennen muina miehinä toisiaan nuuskuttelivatkin,olevinaan meiltä salaa..

Käydään toistekkin lenkillä.

 

Chico oli pari päivää taas kipeänä ja mahahan sitä vaivasi,ei tosin ollut muuta kuin selkeää mahakipua,ei oksentanut,ripuloinut tms,enkä havainnut niinä aikoina mitään erityisen stressaavaa tapahtuneen. Ilmeisesti sen jännitysmaha pukkaisee pintaan sillointällöin. Tuo olotila helpottui onneksi nopeasti. Samaan aikaan Paavo-pupu oli vuorokauden kipeä,se oli ihan kuin "halvaantunut" vaikka pariin kertaan makuupaikkaa vaihtoi. Ei ollut ummetusta mitä ensin epäilin,sen maha toimi ihan normaalisti, joi,pissi jne. Ei vaan syönyt ja jalat ei pelittänyt oikein.

Chico makaili tuolloin paljon Paavon seurassa ja nykyäänhän tuo kaksikko viettää aikapaljon aikaa keskenään,välillä vaan nukkuuvat vierekkäin,välillä Chico meinaa leikkiä Paavolla ( ... )ja välillä ne ihankuin leikkiivät keskenään.

Paavokin tokeni ykskaks kun aloin sille motkottaa että " no pitääkö sinunkin kuolemaa alkaa nyt tehdä?!!.." ja ei kauaa tuosta niin se loikki jo ympäri asuntoa iloisena. Liekkö tämä sitä käänteistä psykologiaa..

 

 

 

 

Aamupötköttelyllä Chico ja Paavo

 

 

 Kaverikoira-käynneille en ole nyt päässy työvuorojen takia mutta enköhän jo ensikuun aikana pääse totuttuun tapaan muutamalle käynti-paikalle. Toivo on taas ollut kyllä mukana perjantain Vanhusulkoilussa,toisinaan lähtijöitä on vaan yllättävän vähän mutta silti me mennään lenkki mukana vaikka ulkoiluttajia olisi tuplamäärä verrattuna ulkoilijoihin. Koska se seura on ihan parasta,niin minulle ja Toivolle kuin myös varmaan Toivon seura näille vanhuksille. Rapsuttelijoita ja silittelijöitä aina riittää ja uusia ja vanhoja tarinoita kuultavaksi asukkaiden edesmenneistä koirista.

Saatiin porukkaan viimeksi uusi ulkoiluttaja aivan ihanan hurmaavan pienen Vili-koiransa kera.

 

Kuvia en ole juurikaan muistanut napsia,lähinnä siksi kun en ole muistanut koko kameran olemassaoloa. Täytyy skarpata siinäkin..

 

Toivo on entisensä,antibiootti-kuuria takana 2 viikkoa ja kaikki oireilut poissa,kuuri toki jatkuu loppuun asti. Se on lihonnut kilon,jaksaa lenkkeillä kolmisen kilometriä putkeen,ilo-hepulit on tullut takaisin ja on jo korvia kuunnella ja silmiä katsoa. Ei ole sitä tolkutonta sähläämistä.

Kyllä on sydäntä sykähdyttänyt se ero millainen koira oli ulkonakin 2 viikkoa sitten ja millainen se on nyt. Ihan eri koira.

Työntekoakin se jo vaatii itse joten mitä suotta lorvimaan,on saanut toimia urakalla äänien suhteen apulaisena ja lisäksi Toivo entistä hanakammin tulee avuksi esim.iltaisin vetämään minulta sukat ja housut pois,nostelee tavaroita jne. Ja kiitollisena otan sen kaiken tarjoaman avun vastaan koska tällähetkellä olen aikamoisen lihasjäykkä ja joskus kovinkin kipeä jolloin kyykistyminenkin tekee tuskaa.. Syynä tähän olotilaan on se että aloitin kahdet työt. 

Koirillekin varmaan tämä viikko on ollut jossainmuodossa outo kun olenkin ollut paljon enemmän poiskotoa,ei niillä ennenkään ole ollut mitään yksinolo-ongelmia (paitsi Toivolla pentuna kun kovin energisena vaati paljon tekemistä ja silloin töissäollessani se keksi itse sitä tekemistä,eli silppusi lukuisat sohvat,kirjat,tavarat,tyynyt :D ....)  mutta paikat on ollut ehjinä,naapureilta ei ole tullut valituksia ja vastassa on ollut toisinaan hyvin unisen oloisia koiria ja toisinaan erittäin iloisia pusukuonoja. 

2,5 vuoden tauon jälkeen aloitin työt osa-aikaisena entisessä työpaikassa,myyjänä kirpparilla ja lisäksi jaan kahtena päivänä mainoksia. Lihaskunto kasvaa,tämä alku vaan ottaa voimille. Ihana olisi saada työpaikka jossa voisin pitää Toivoa mukana ( työkoiran muodossa)mutta ei taida myyjän ammatin puolesta sellaista työtä saada,luulisin niin (poikkeus tietysti eläintarvikeliikkeet tms) .

Lähiaikoina voisin piipahtaa Toivon kanssa töissä vapaapäivänä, "pomoni" tahtoisi tavata Toivonkin pitkän tauon jälkeen ja hän on muutaman ihmisen lisäksi sellainen jonka Toivo saa tervehtiä työssäollessaankin. Ja vanhastaan voin kuvitella Toivonkin riemun ja jälleennäkemisen ilon.

Ulkoilut on rauhallisempia. Vielä päälle tullaan rähinällä ja irtokoiriakin on ja "uskomattomia"koiranomistajia mutta nykyään paljon vähemmän ja ilmanpainepullo on kaupan hyllyllä edelleen. Joiltakin ihmisiltä olen saanut ihmettelyjä siitä että miten meidän päälle "muka" käydään niin usein ja miten koira siitä stressaa niin paljon kun sanon... Heille olen vastannut että en tiedä ja miettikää itse tilanne omalle kohdalle: sinun koirasi päälle käydään ohitustilanteissa ja metsissä rähinällä 5 päivänä viikossa,kuukausi toisensa perään..Mitä se tekee koirallesi..

Tai kuvitellaanpa niin että ei ole koiraa ja käännetään tilanne niin että sinun itsesi päälle tulee kadullakulkiessa parimetrinen korsto naama punaisena karjuen,tarraa rinnuksiisi ja ravistelee. Syyttä suotta tulee,kävelet vaan kaikessa rauhassa. Tätä toistuvasti viikosta toiseen niin stressaantuisitko sinä? Minä luulen että stressaannut.

Tuon sanottuani nämä koirattomatkin kokee ahaa-elämyksen..

 

Ja me ei olla alueen ainoat joiden päälle tullaan,niitä on muitakin ja muutaman kanssa ollaan kauan juteltu että joskus saa tosissaan olla huolissaan koska tulee hammasta niin että henki lähtee. Senkin takia itse on oltava tiukempana ja olla vaikka häjympi suustaan kun toistuvasti niitä samoja ihmisiä saa tolkutella että etkö vieläkään usko että me ei tervehditä jne. 

En jaksa enää ressailla ja selitellä ihmisille tästä. Kaikki lenkit ei ole negatiivisia,enemmän ja enemmän on niitä positiivisia. Ollaan saatu yksi uusi tuttavuuskin lenkin varrelta ja tavataan piakkoin uudestaan.

 

Toivo pitää vielä ensiviikon paussia Kaverikoira-käynneistä jne. Chicon edelliskertainen käynti meni hienosti ja rauhallisesti,mukana oli Sanni-kaveri ja 2 Chicolle täysin vierasta koiraa ja kaikki sujui hyvin. Porukkaa oli yllättävän paljon ja oli varsin viihtyisä käynti,aikaakin meni enemmän kuin viimekerralla ja vasta ihan loppupuolella Chico näytti väsymisen merkkejä. Siihen asti se oli mielellään rapsuteltavana ja paijattavana.

Vanhusulkoilussakin se oli viikko sitten mukana ja kävimme pienen lenkin pyörätuoli-asukkaan kanssa. Kokonsa puolesta Chico on oiva sylikoira vanhuksille ja heidänkin on helpompi silittää koiraa kun se on sylissä ja edessä.

 

Seuraavalle vierailulle lähtee sitten Toivo.

 

Toivon rakas Possulelukin koki dramaattisen lopun...

 

 

Repi sen tosin ihan itse joten saa syyttää itseään. Possu lensi roskiin ja tilalle tuli varastosta uusi pehmolelu,lähinnä Toivon unilussutus-kaverihan se on.

Kaverilenkillä kävimme taas ja kerrankin sain muutaman kuvan jossa nämä 4 kaverusta ovat samassa kuvassa. Sheltti-tytöt Sanni ja Klaara ovat olleet poikien ystäviä alusta asti ja  yhteislenkkejä tehdään 1-2 x viikossa. Myös tytöt ovat Kaverikoirissa mukana,Klaara jopa useamman vuoden,ikää tällä pirteällä ja ihanalla tyttösellä on jo kunnioitettavat 15-vuotta. 

Sanni,Klaara,Chico ja Toivo (jota houkutellaan kuvaan ..)

 

Yhdessä mennään

Lisää kuvateksti