Kevät tuli lumet suli..ja Toivon tekisi jo niin kovasti mieli uimaan vaikka lammet on vielä heikosti jäässä. Kovasti täytyy aina lampi-lenkeillä toppuutella ettei vauhdin hurmassaan juokse suoraan lampeen kuten viime vuonna teki jo huhtikuun alussa kun silloin oli jo aiemmin lammet sulaneemmat.

Vapun jälkeen lähdetään mökille viikonlopuksi - voi että on ihana mennä taas sinne luonnon rauhaan. Koirilta ei varmaan tarvitse kysyäkkään onko kivaa..uskon että nekin nauttii siellä olostaan ihan täysillä. Chico varsinkin kaipaa moista rauhaa..

Kolmatta viikkoa mennään sen toipumisen kanssa. Välillä on parempia päiviä,välillä huonompia kuten tänäänkin,kauheen vaisu on ja makoilee paljon omissa oloissaan mikä kyllä kertoo että massuun sattuu vaikkei mitään muita ns.näkyviä oireita olekkaan.

Ulkoillessa se on välillä hyvinkin reipas ja iloinen,välillä kovin alakuloinen ja silloin tulee tehtyä lyhyemmät pissatuslenkit vaan. Koirien ohitukset menee sylissä edelleen ja silloin on hiljaa ja ihan iisi mutta joitakin kertoja kun en itse ole ajoissa havainnut tulevaa koiraa ja Chico ehtii puhisemaan niin sylissä sitten meinaa panikoida. Ihmisten ilmeet on kyllä paljon puhuvia kun otan Chicon syliin heidät nähdessäni( siis koiran ulkoiluttajat),muutamalle kysyjälle olen selittänyt miksi näin ja he ymmärsivät mutta joillakin naama ihan nyrjähtää,otaksun että he luulevat että minä pidän heidän koiraa vihaisena ja siksi otan Chicon syliin vaikka asia ei näin ole mutta kun ei kysytä niin en minä selittelemäänkään ala.

Ja onhan noita "vihaisiakin"koiria tai sellaisia jotka päästetään luokse kielloista huolimatta,ihan päivittäin tulee vastaan  ja toisinaan Toivonkin kanssa lenkkeily menee ihan pipariksi. 

Miia kävi noutaja-pentunsa Mimin kanssa kylässä ja kyllä täytyy sanoa että on harvinaisen kaunisvärinen pentu noutajaksi. Toivo oli tohkeissaan ja olisi alussa kovastikkin halunnut Mimin kanssa tutustua ja tohottaa mutta emäntä oli julma ja piti poikapoloa hihnassa kyläilyn ajan ja harjoiteltiin ääni-ilmaisuja,osa sujui ihan ok ja osa ei sujunut ennenkuin muistutusten ja toistojen jälkeen. Chico oli eri huoneessa vierailun ajan ja välillä huusi kuin syötävä...

Ennen uloslähtöä otettiin alkuopetus siinä polkupyörän kellon kilauttelussa ja jestas,yhden kerran tarvitsi kilauttaa ja pyytää Toivo istumaan niin muutaman toiston jälkeen se istui ilman merkkiä.

Kävimme pienen lenkin heittämässä ja samalla harjoiteltiin kelloa eli aina kun kilautin Toivo istui heti. Tässä vaiheessa koulutusta liikesarja tehtiin niin että kilautin kelloa,pysähdyin ja Toivo istui. Toisena opetuksena samaan liittyen opetellaan sitäkin että Toivo istuu vaikka vedän sitä hihnasta eteenpäin ja yllättävän hyvin se jarruttaa vastaan :).
 Pikkuhiljaa edetään siihen toistojen kautta että kun kello kilahtaa,en pysähdykkään ja jatkan matkaa ja Toivon täytyy siitä huolimatta istua. 

Vaikka hieman vetäisenkin hihnasta kun en " huomaa" sen istuutuvan eli ilmaisevan näin sitä fillarin kelloa.

 Pala palalta eteenpäin ja palat yhdistettynä ja harjoittelua sellaisissa paikoissa missä liikkuu paljon pyöräilijöitä niin eiköhän pian se päivä koita kun se ihan itse ilmaisee oikeasti fillarin kellon ( siis kun joku tuntematon fillaroija kilauttaa takana kelloa). 

Tuolla lenkillä Miian kanssa nauratti yhdessä kohtaa kun Toivo kesken kävelyn tökki ja tökki käteen ja ihmettelin mitä se koittaa kertoa (kun minua ei huimannutkaan jonka se myös yleensä kertoo )niin Miia sanoi että lintu lauloi puussa juuri siinä kohtaa. Elikkä Toivo keksii itse lisää noita ilmaistavia ääniä vaikka ei osaa sitten kertoakkaan että Missä ( mistä ääni tulee ja mikä ääni tulee) enkä kyllä noita "narraus"ääniä palkkaakkaan ettei ulkoilut mene vallan tökkimiseksi kun lintuset laulaa.

Kiva kuitenkin huomata että koira joka on oppinut muutaman äänen ja sitten oppii seuraavia ääniä aika helpostikkin ja vielä itse tarjoaa lisää ääniä ilmaistavaksi :D. Mahtava kuulokaveri !!

Uunin ajastinkin Toivolta sujuu hyvin - ei ole ollenkaan tarvinnut harjoitella sen ilmaisua niin että ajastin on keittiössä ja me ollaan muualla huoneissa,Toivo tulee kertomaan ajastimen vaikka olisin olohuoneessa ja Toivo nukkumassa. Pientä muistutusharjoitusta "missä"-oppiin pitää välillä tehdä kun toisinaan se menee suoraan tökkäämään sitä tarraa ja toisinaan se hetken haahuilee siinä lähellä että mitenkähän hänen piti ilmaista se.. käden viittaus tarraanpäin ja se muistaa.

Hieno homma että se lopulta tämänkin äänen oppi,liian usein ruuat kärvähti uuniin tai hellalla kun en aina yksinkertaisesti muistanut että ruoka tulilla tai en muistanut laittaa kännykkään muistutusta ja ruoka ehti todellakin kypsyä..

Ovikelloakin ollaan treenailtu ja se sujuu yleensä ok,haukkuu iisisti,raapaisee ja vie äänelle mutta hyvin harvoin enää huutohaukkuu ja sinkoaa ovelle,näin siis käy mutta harvemmin enää ja tähän malliin kun jatkaisi niin olisin tyytyväinen. Ei minua muuten haittaa se että Toivo kertoisi ovikellon "huutamalla" mutta kun se huuto tulee niin äkisti ja KOVAA että minä säikähdän ja jonkun kerran olen saanut kahvit syliin tai tavarat lentänyt lattialle jne. Tuttavat tietää minun säikky-herkkyyden ja silloin on muutkin lähelläolijat vaarassa ( mm.jonkun kerran joku saanut kädestä naamaan yms :D ) 

Punkit on kuulema jo liikkeellä joten täytyy liuosta käydä ostamassa. Viime kesänähän Toivolle laitoin niskaan sen kääpiökoirille tarkoitetun liuoksen kun pelkäsin collie-taustaisen koiran herkkyyksiä aineelle mutta olipa siinä mielessä tehokas aine kuitenkin että se aine tehosi ja punkkisaldona koko kesälle oli vaan muutamia eikä koira oireillut aineesta mitenkään kun taas aiempina vuosina kun en punkki-karkotteita käyttänyt niin punkkeja löytyi jokaikinen päivä vähintään sen muutaman,pahimpana päivänä jopa 10. Yäk.

 

Chicon sairastelun syy selvisi. Se oli tiistai-aamusta melko pirteä jo välillä mutta illasta alkoi taas kipuilla vatsaansa,oli vaisu ja makasi paljon omissa oloissaan. Soitin heti ke-aamuna klinikalle ja mentiin paikanpäälle. Raukkapaaka aloitti hirmuisen tärinän heti klinikan ovella kun tajusi minne taas mennään.

Tehtiin tutkimuksia ja selvisi gastriitti,mahakatarri eli oikeilla jäljillä oltiin. Helpotus oli saada se varma diagnoosi ja siihen oikea hoito ja samalla suurensuuri helpotus kuulla että haima on ok. Chico sai jo klinikalla lihakseen kipupiikin kun oli niin kipuisa ja kotiin tablettimuotona Litalgin sekä nesteenä Antepsin ja ostin lisää märkäruokaa jolla ruokitaan jatkossakin.

Kuivamuonaa myös kunhan maha on täysin rauhoittunut. Oksentelua ja ripulointia sillä ei nyt ole ollut ollenkaan ja syö ja juo hyvin,maanantaina oli sikäli kriittinen paikka kun ei pissaa alkanut tulemaan mutta hoitajan neuvon mukaan sitä juottelin ja hieroin myös rakon kohdalta ja tulihan se pissikin lopulta. Toivottavasti kukaan ei seurannut ulkona minun puuhia kun pikkukoira seisoo ja minä siinä vieressä kyykyllään käsi toisen mahan alla...

Parantuminen on varmasti aikaa vievää mutta toivon kovasti että toipuu ja saadaan elämä ennenkaikkea stressittömäksi varsinkin ulkoilun osalta. Stressi lienee suurin syy tähän,onhan pienen elämä ollut todella stressaavaa puoli vuotta kun jatkuvaan tullut ulkona turpiin ja kallis on lasku siitä :( .

Ensikuussa alkava hihnakurssi piti perua,rauhallisesti koitetaan ulkoilla ja ohitella muut koirat nyt kotiympäristössä,on vaan aika tuskastuttavaa huomata miten paljon Chico pelkää ulkonaoloa vaikka toistaiseksi käydään ihan vaan ns.roskislenkki.

 

Chico sunnuntaina päivystyksestä kotiuduttua reporankana kainalossa..

                                                                                                                

Toivo on kovin hämillään ollut kaverinsa tilanteesta,toisinaan hyvin huolestuneena menee nuuskuttelemaan ja kuonolla tökkimään ja toisinaan sinkoaa sängyn alle piiloon kun Chico kipeimmillään vaikersi. Onneksi tällähetkellä pienellä ei näy kipuja olevan,ainakaan suurempia ja muutaman kerran on Toivonkin kanssa innostunut leikkimään.

                                   Pissituokiolla

Toivon kanssa olen kilkatellut ajastinta ( munakello toimii uunin/hellan äänenä)ja edistystä on tapahtunut. Vielä toistaiseksi keittiössä olen itse paikanpäällä kun kello soi ja Toivo tulee tökkäisemään ja kun ongelmana oli se missä-ilmaisu kun yritin opettaa sille sen että istuu sen tason eteen missä kello soi niin kyllähän se istui ja se myös hyppäsi etutassut tasolle,istui,hyppäsi...keksin sitten laittaa tarran kaapin oveen ja nyt Toivo oppi sen että kun munakello soi,se ilmoittaa sen ja menee tökkäämään kuonolla tarraa. Eikä yritä hyppiä tasolle !

 

                                 Täällä soi!

                                 Kosketustarra :D

Tätä nyt treenaillaan ja vaikeutetaan asteittain ja onneksi Miia tulee taas huomenna niin katsotaan tuo ovikello-homma yhdessä sekä pyörä-ilmaisu. Siis ulkona takaatuleva pyöräilijä kilkattaa kelloa niin oppiiko Toivo senkin ilmaisemaan minulle. Kevät tuli ja pyöräilijät ja minä en kuule heidän takaa tuloa vaikka miten kilkattaisivat kelloa niin nyt voisi aloittaa senkin opettamisen Toivolle. Onko paras ja nopein ilmaisu se että kun kello kilkattaa takana niin Toivo istahtaa heti. Sitä kokeillaan. Haastavaa sen työ on sikäli että ilmaisutapoja näihin ääniin sille on kolme,tökkäisy/raapiminen ja äänen luo vienti( palohälyttimessä maahanmeno) ja istuminen,riippuu mikä ääni on kyseessä.

Puput muuttui viikko sitten käyttäytymiseltään ja ollaan Petran kanssa oltu ihan ihmeissään. Ne on pitkän aikaa olleet niin etteivät ole tulleet olohuoneeseen hyppelehtimään iltaisin mutta nyt ne loikkii joka-ilta seurustelemaan meidän että koirien kanssa ja mikä hassuinta,Maisa-arkajalka viihtyy enemmän sohvalla kuin Plösö-Paavo. Niillä on hauskaa hyppiä sohvalle ja edestakaisin,käydä koiria nuuskuttelemassa,tehdä hirmuisia iloloikkia ja silloin koirat meinaa vähän perään singota mutta uskoovat kun napakasti kieltää. Paavo on kovapoika loikkimaan myös Petran huoneessa,usein sen yllättää sieltä makaamassa ketarat oikosenaan umpiunessa.

 

Maisa kurkkii

                                 Maisa ja Paavo peittoa nutuuttamassa

Harmi kun yrittää ottaa kaneista ja koirista yhteiskuvia niin aina jompikumpi tai kaikki sinkoaa kameraa pakoon :D

Eilen oltiin Toivon kanssa Kaverikoira-kävelyllä. Koiria oli 7 ja kaikki sulassa sovussa kuljettiin lenkki ja höpöteltiin samalla Kaverikoira-asioita. Porukkaan tuli uutena ranskanbulldoggipoika Edi joka onkin ensimmäinen "ruttuturpa"jota Toivo ei pelkää ollenkaan. Muita ruttuturpia se on aina vähän pelännyt kun ne rohisee ja naama on niin jännännäköinen mutta nyt ei ollut pienintäkään pelkoa.

Tämän vuoden ensimmäisellä fillari-lenkilläkin kävin eilen Toivon kanssa ja alussa oli hakusessa vähän molemmilla ( ei nyt ihan pöpelikköön menty mutta..) mutta siitä se rullaantui ja mentiin rauhallinen muutaman kilsan lenkki. Hiljalleen lisätään kilometrejä ja kertoja niin saadaan kummankin kuntoa vähän kohotettua.

Tähän vielä Maisan kuikkuilu-kuvat,molemmat pupuset täyttäävät jo 3 vuotta,Paavo tässä kuussa ja Maisa ensikuussa. Kesää ja vihreää odotellen..

                              

 

                                   

Kun se alamäki alkaa niin se alkaa kunnolla..

Moni asia mennyt pieleen ja niin myös koirienkin kanssa. Toivon ovikello-ilmaisu täytyy opettaa uudelleen,vieraiden kohtaamiseen ulkona täytyy puuttua kunnolla ( viimekeväinen buumi iski jälleen :( ) ja ärräpäitäkin lentänyt kun kielloista huolimatta päästetään ne "tää on ihan kiltti"-koirat Toivon iholle.. kaupassa sain hyvin tylyn kohtelun Toivon suhteen ja ok,en sinne kauppaan enää mene sen kanssa mutta asiaton kommentti "sinä et sitä tarvii!" pahoitti mielen kyllä todella kovasti. Nimenomaan tarvitsen Toivoa!

Pääsiäis-lomareissu siskon luona maalla ei mennyt Chicon suhteen ihan putkeen,se ei sulattanut siskon koiraa enää ollenkaan :( ja samaten muutaman muun tutun kivan koiran suhteen sen alkuräknäys on kestänyt liian kauan..

Toivo veteli tiistaina keppejä metsälenkin varrella urakalla (kielloista yms huolimatta)ja siitä seurasi sille ripuli..se ripuloi kepin palasia vielä lauantaina mutta nyt on onneksi jo ok. On pakko muistaa jatkossa ottaa metsälenkeille mukaan joku kantolelu sille että jättää ne kepit kokonaan rauhaan.

Chicon tilanne on todella surkea nyt... se vietti eilisen päivän eläinlääkärissä. Joitakin päiviä aiemmin alkoi oireilla jo stressaamalla selvästi kaikkea enemmän,sitten tuli ripuli,sitten alkoi oksentelu ja mahanpullistelu ja kovat vatsakivut ääneen vaikertamisineen. Koira klinikalle,kuumetta liki 40,selvä vatsa-aristus ja tippaan ja tutkimuksiin.

Verikokeet ok,ei tulehduksia,röntgenkuvassa näkyi vaan kaasua mutta vieras-esineen mahdollisuus pidettiin koska pienestä pehmolelusta on vanuja kadonnut ja ne ei näy kuin varjoaine-kuvauksessa..toisaalta taas haima näytti kuvissa "oudolta"..Selkeää diagnoosia ei siis vielä saanut,lääkettä myös mahahaavan hoitoon ja tuota olenkin pelännyt kun sillä on ollut niin kova stressi viimeisen puolen vuoden ajan :( .

Pari tuntia Chicoa lääkittiin ja menin sitten hakemaan sitä kotiin (odottamaan arkea ja tarkempia tutkimuksia?)niin kotiinlähtiessä se saikin kohtauksen ja joutui happimaskiin ja takaisin tippaan. Verenpaine laski ilmeisesti suonensisäisen mahalaukku-lääkityksen johdosta,tokeni siitä vartissa. Sanoivat pitävän Chicoa siellä vielä iltaan tarkkailussa ja jossain vaiheessa iltaa lääkäri soitti että Chicon tilanne suht vakaa,voin hakea illalla kotiin ja niin se pääsikin kotiin lääkkeiden ja erikoisruuan kera.

Nyt seuraillaan tilannetta kotona miten olo helpottuu..jos ei helpotu tai pahenee niin takaisin klinikalle ja haimatutkimuksiin ja varjoainekuvauksiin. Tirppa on ihan onneton,sydän särkyy sen puolesta..onneksi ei oksentele eikä ripuloi tällähetkellä.

Toivo jatkuvaan menee sitä nuuskimaan,ihankuin varmistelee että kaveri hei,oletko tolkuissas.. Toivohan sen Chicon ensimmäisen kipukohtauksenkin mulle ilmoitti eilen aamulla,olin keittiössä ja Toivo syöksyy matalana minun jalkoihin ja heti arvasin ett nyt on Chicolla hätä.

Se makasi kippurassa olohuoneen matolla,vatsa pullistuneena ja vaikersi ääneen.. 

Toivon nyt lujasti että Chico selviää..oikein kovan onnen lapsukainen :(..