Elämä ei mene niin kuin sitä suunnittelee,karu tosiasia..

Tuli perjantai 13.päivä (kesäkuussa) eli meikäläiselle perinteinen epäonnen päivä. Toivo herätti normaaliin tapaansa aamulla,ainoa poikkeus että liian reippaasti raapimalla ja naama nuolemalla.Ja kello oli vasta 05 eikä normi herätys lähimaillakaan,heti vaan tajusin jäljistä päätellen että olin saanut ison epilepsiakohtauksen. Edelliskerran sain tajuttomuuskouristuskohtauksen marraskuulla -13 jolloin mietittiin jo lääkityksen aloitusta mutta itse olin silloin vastahankaan.

Epäonnen päivä siis siksi että kohtaus tuli ja nyt tuli epilepsia-diagnoosi ja lääkitys aloitettiin mutta onnenpäivä sikäli että Toivo tiettävästi ensimmäisen kerran oma-aloitteisesti herätti minut ison kohtauksen jälkeen,mitenkään sitä ei ole tähän opetettu mutta kuten aiemmin olen vuosien varrella ihmetellyt täällä blogissakin kun se on satunnaisesti erittäin tarmokkaasti  ilmaissut "minun soivan" vaikka esim.taskussa oleva kännykkä ei ole soinut kun olen Toivolle ihmetellyt että mikä soi ja silti se on minua raapinut että minä soisin. Todennäköisesti Toivo on vaistonnut minussa silloin jotain tapahtuneen sillä myös ne sillointällöin tapahtuvat tasapainon heittelyt kävellessäkin jolloin Toivo tökkii minua käteen ovat mitä ilmeisemmin lieviä kohtauksia koska saan niitäkin näiden isojen kohtauksien lisäksi.

Vaikka minulla nyt on lääkitys päällä niin hankalaa senkin kanssa on. Ensimmäinen lääke ei sopinut,aloitin samaan saumaan työharjoittelun ja tuli sivuoireet niin hankalana päälle ettei ollut voimia viedä edes koiria kunnolla lenkille saati harrastaa niiden kanssa,annostusta pienennettiin ja olo hiukan koheni,kykenin käymään Toivon kanssa pikareissulla sukulaisissa junalla Jyväskylä-Laukaa. Ensimmäinen yö oltiin Jyväskylässä Toivon varamamman ,ex-koirani emän luona,viimeksi nähtiin pari vuotta sitten ja on se kumma kun aina poruttaa kun nähdään ..Ja aina Toivo on ihastuksissaan näistä vanhuskoirista,ei ollut junassakaan pysyä turkissaan kun siellä oli ihastuttava 14-vuotias harmaakuonolainen RouvaKoira.
Tässä Toivo ja varamamma Tinka 10vee

Seuraavana aamuna matkattiin Laukaaseen Toivon synnyinkotiin jossa oltiin kokopäivä ja olikin aivan ihana päivä,sää suosi ja maalla sai juosta viipottaa kavereiden kanssa vapaana ja uida niin paljon kuin sielu sieti. Paikalla oli Sari-äiti,Aksu-ukki,Musti-eno,Hani-sisko ja Hanin tytär Sissi,muut sisarukset ei harmi päässyt paikalle mutta josko ensi kesänä. kaikki koirat tuli mainiosti toimeen,jopa poikapuoliset koirat,olisikohan kastroidulla Toivolla jotain osuutta asiaan kun aika usein uroskoirat tuntuu tykästyvän siihen...josta taas Toivo ei tykkää yhtään kun uroskoirat sitä "ahdistelee"..mutta tuolla ei sitä ongelmaa ollut.

Ja tämä pentue siis on 4-rodun sekoitus joten Toivo ja Hani on hyvinkin eri näköiset.

Ensikohtaaminen,vas.Sari ja Aksu ja oik.Toivo

Toivolla ja ukilla on kivaa

Musti-eno

Pää eellä järveen

Poika ja Äiti

Vesipetosukua..

Äiti komentaa jälkikasvua

Ryhmäpotretti,vas.kasvattaja

Vas.ukki,äiti,eno

 Nyt kun suku oli koolla ja sai tarkkailla Toivoa ja sukua siinä samalla niin kyllä näki mistä poika oli saanut iloisen ja erittäin energisen luonteensa ja kaikki luonteen piirteensä. Niin oli samanlaisia syliintunkemisia,ilmeitä,eleitä,jopa asentoja kuin muillakin ja vaikka Toivo haukkuu hyvin hyvin harvoin,yleensä vain käskystä kun taas nämä muut haukkui enemmänkin niin huvitti kun Toivokin yritti,siis huom.yritti jossain vaiheessa itsekkin haukkua joukon jatkona. Mutta ei se muutamaa kertaa kauempaa sitten viitsinytkään jatkaa sitä vaan meni uimaan.

Tällä reissullahan oli tarkoitus myös kokeilla lammaspaimennusta,onhan Toivo lammaspaimenen poika ja lammastilalla syntynyt. harmi vaan että isompi lammaslauma oli vuodenvaihteessa kutistunut kahteen lampaaseen mutta ei se mitään,onnistui se paimentaminen kahdellakin. Tosin,alku meni vähän köpelösti..en ehtinyt laittaa Toivoa edes hihnaan kun se jo huomasi nämä bäät ja samantien sinkosi ajamaan niitä..kerran vuosia aiemmin Toivo on nuuskutellut ja pussaillut lampaita verkon takaa joten sikäli ne on niille tuttua mutta tällainen äkkilähtö oli pienoinen järkytys minulle..sinne se pinkoi lampaitten perään mutta pysähtyi onneksi kun karjuin pysähtymään.Lammasparat mutta ei ne tainnut kauheeta shokkia saada kun hetikohta tulivat uteliaina lähemmäs ja otettiin Toivon kanssa varovaisemmin. Ja ohoh,poika otti tyypillisen bordercollien ( ukki on puhdas bortsu) asennon ja lähti hiipimään lampaita kohti minun hokiessa nätiiiiistiii seeeiiisss vaaaaseeen jolloin Toivo kaartoi vähän vasemmalle  

ja tässä vaiheessa kun sillä selvästi alkoi taas menojalkaa kutkuttaa käskytin sen seis kun lampaat otti jalat allensa. Toivo oli siis irti kokoajan kun hihna jäi epähuomiossa talliin..

Hyvin onnellisen näköinen koira tulee luokse kun sai bäät pakosalle..erittäin lyhyt paimennuskokeilu mutta kiva oli huomata että kyllä taipumusta selkeästi on. 

Iltajunalla tultiin kotiin ja kumpikin ihan puhkipoikki.

Harrastamisista rally-tokoon tutustuttiin Toivon kanssa enemmänkin ja edettiin siinä ihan hyvin,liikkeet ja kiemurat upposi jopa minunkin päähän,moni liikkeistä on tutut tokon myötä ja harrastuksena tämä on mukava siitä että suorituksen aikana saa koiraa kannustaa äänellä mikä sopii erittäin hyvin minulle koska tuppaan tahattomastikkin hihkuloimaan treenatessa tokoa Toivon kanssa ja kisa-tokoa ajatellen hihkuloiminenhan on sitten hankalampaa..siinä pitää oppia pitämään suu kiinni. Ja minun hihkuloiminen taas saa Toivon tekemään töitä "skarpimmin"eli siinä mielessä rally-toko sopii sille paremmin kun taas tokossa sen keskittyminen herpaantuu herkemmin mutta kyllä me sitäkin jatketaan. Kunhan oma olo helpottuu,tällähetkellä ei voi tosimielessä ajatella minkään harrastamista vaikka miten mieli haluaisi..

Ensimmäinen epi-lääke meni vaihtoon kun tuli allerginen reaktio,toinen lääke kokeilussa ja tässäkin nostot varovaisesti viikon välein,siitä huolimatta sivuvaikutukset on jo nyt aika hankalat,huimaa voimakkaasti,paha olo,näkyy kahtena,tulee muisti-ja sananhaku häiriöitä jne joten harrastaminen ja lenkkeilykin koirien kanssa on vaikeaa ja siitä on pahaa mieltä koirien takia mutta onneksi noita voi vapaana pitää vaikka kentällä ja siellä juoksutella ja uimaan viedä lammelle jne. Etteivät ihan seinille hypi..tosin Toivo kyllä selkeästi mieltään osoittanut muutaman kerran kun kantaa mulle kenkiä olohuoneeseen tai sänkyyn,aika selkeä osoitus mitä koira yrittää kertoa. Toivo on keksinyt itselleen myös lisää töitä,ottaa uloslähtiessä hihnan naulakosta ja jos hihna on liian kiinni jossain niin sitten se nappaa lipaston päältä avaimet ja antaa ne mulle tai tytön kengän kuten yhtenä päivänä kävi..

Silloin reilut 2,5vuotta sitten ennenkuin jouduin selän luudutusleikkaukseen,opetin Toivolle mm.sukkien ja housujen jaloista poisvedon( ja samalla sukkien laiton pyykkikoriin)kun tiesin että tulee 2 kk:n kumartumis-ja kyykistelykielto ja vaikka apuna olikin ne heikot tartuntapihdit niin koin koiran olevan tuohon hommaan kätevämpi(ja kestävämpi apu,monetko tartuntapihdit hajosikaan 2kk aikana..) apu ja kun olin jo leikattu, kaupassa Toivo oli  myös kätevä apu antamaan alahyllyltä joku helppo tavara ja näiden töiden myötä se alkoi muutoinkin itse tarjota apuaan muissakin hommissa,mm.jos kaukosäädin tippui sohvalta lattialle,se nosti sen sohvalle yms.

Hyvin useinhan esim.kuulokoiraksi tai avustajakoiraksi opetettu koira alkaa tarjota apuaan itsenäisesti opettamatta muihinkin arki-askareisiin tai ääni-ilmaisuihin mihin sitä ei ole opetettu ja näin on käynyt Toivollekin. Ei ole sanoja kertomaan miten ylpeä olen tuosta koirasta,miten tärkeä se on minulle vaikka kieltämättä joskus on pienesti hermo menny sen äärettömän energiseen tohottamiseen mutta niin käy kai meille kaikille joskus...

Itselläni on tällähetkellä kova sulattaminen tämän epilepsian olemassaoloon. Vaikka asian olen tiedostanut muutaman vuoden ajan (muutamia kohtauskia tuli jo vuonna 2008) niin nyt vasta sisäistin asian ja vaikka nyt on diagnoosi ja lääkitys niin sepäs ei olekaan niin yksinkertaista että otan tuosta nappia ja kaikki ok,niinkuin yleinen luulo on. Vasta lääkärien kertomat,vertaistuki,epi-liiton tiedotteet ja lääke-kokeilut on saanut minut ymmärtämään miten vakava asia onkaan kyseessä. Täytyy sulatella ja ottaa asenne käyttöön. Ja Toivo.
Näihin päiviin asti olen ajatellut että Toivon voi opettaa herättämään kohtauksista (pienethän se ilmoittaa opettamattakin) eli "esitän" isoa kohtausta,en vaan ole pystynyt siihen jostain syystä,jokin on estänyt vaikka ei se vaikeaa ole,esittää koiralle saavansa "kohtauksen" ja päätteeksi houkutella Toivo vaikka haukkumaan ( ou-nou..) ja nuolemaan naamaa (raapiminen kyseenalaista??) ja palkata siitä. Kai se täytyy "ottaa itseä niskasta kiinni". Toivo varmasti pääsee nopeasti jutun juonesta kiinni koska jo kerran itsenäisesti tämän tehnytkin.

Tämä blogi-osio nyt oli vähän sairaskertomus-painotteinen mutta Toivon elämään kuuluva tämäkin (ja anteeksi kirjoitusvirheet jos niitä vielä löytyy,koitin niitä korjailla) ja loppuun muutama kesäkuva

Ps.Chico kävi eilen Letkein laihduttaja puntarilla :( - paino ei ole kuukaudessa tippunut yhtään eli paino sama 2.8kg kun kk sitten,nyt ruokamäärä tiputettiin hurjat 10gr/pvä. No,helteidenKIN takia lenkit on ollut minimissä..

Maisa oli valeraskaana jossain vaiheessa..kanteli pesäkoppiinsa urakalla heinää ja oli inhottavaa rikkoa sen pesä..

Chicon suuriRakkaus Uuno 12vee 

Toivo juhannusneitona kukkaniityllä juhannuksena..