Muutama viikko mennyt niin ja näin mutta palaan turinoihin joulun jälkeen. Meillä ei joulua varsinaisesti "vietetä" tänä jouluna,olemme Petran kanssa kotosalla karvaisten kaveriemme kanssa,ilman jouluhössötyksiä,hiljaisuudessa ja kynttilöiden tuikkeessa.Koirat jää tänäjouluna ilman lahjoja vaikka ovatkin olleet kilttejä ;) 

Toivo ja me muut toivotamme

 

 Olen muutaman vuoden ajan huomannut Toivon satunnaisen tarmokkaamman tökkimisen ja raapimisen mm.lenkillä ja joille en ole syytä keksinyt,jotain se on koittanut tuolloin minulle kertoa mutta minä en ole ymmärtänyt. Nyt luulen että omassa olotilassani on tuolloin tapahtunut jotain minkä Toivo vaistosi ja yritti kertoa siitä minulle. En tiedä onko huuhaata vai mitä mutta kun koirat tietää paljon,ainoa vaan ettei me aina ymmärretä niitä :( .

Sain muutamia vuosia sitten jonkinlaisia epileptisiä tajuttomuus-kouristuskohtauksia,kotona ja kadulla ja tutkimuskierteen päätyttyä tilanne jäi silleen. Yksi hermokipulääke jäi tuolloin poiskäytöstä eikä tiettävästi kohtauksiakaan sen jälkeen ole tullut. Kunnes viime torstai-yönä tyttö löysi minut lattialta tajuttomana ja kohtauksen kulku ollut samanlainen kun aiemminkin.

Hammaskin hajonnut siinä rytäkässä,kieli purtu  ja suupielessä naarmu - sitämietin olisiko Chico tai Toivo raapinut..minut vietiin ambulanssilla sairaalaan josta pääsin kotiin seuraavana päivänä,jatkotutkimuksia odotellessa.

Petra ja koirat oli yön siskoni luona ja ei tainnut kukaan siellä nukkua sinä yönä. Toivo oli koko yön ravannut huoneesta toiseen,pomppinut nukkumista yrittävän Petran päälle  ja huutanut,vinkunut - varmaan minun perään ja vierasta paikkaa,Chico aamulla oksentanut monta kertaa.

Toivo on kotiinpäästyäni seurannut minua tiiviisti. Ihan heti jo huomasin että kun vaihdoin paikkaa vaikka olohuoneesta keittiöön,se tuli perässä. Jos menin keittiöstä olohuoneeseen,se tuli perässä. Usein vessasta tultuanikin se seisoo oven takana..ja iltaisin kun sohvalle rojahtaa,Toivo makaa tiiviisti jalkopäässä. 

Eilen kävin asioimassa työkkärissä,kelalla ja toisaalla ja Toivo mukana. Reissun aikana se ilmaisi kaksi kertaa kännykän ja muutoin kulki rauhalliseen tapaan sivulla mistään välittämättä. Kosketti usein kuonollaan kättäni,ihan sivumennen. Ihmisiä runsaasti liikkeellä jokapuolella ja nyt voin sanoa luottavani täysin siihen että se käyttäytyy aina luotettavasti ja rauhallisesti,ainoastaan joskus kun lapsia näkee niin silloin se haluaisi mennä heitä tervehtimään,häntä heiluttaa koko takapäätä ja päätä kallistelee mutta ei ilman lupaa mene.

Huomasin myös että se on alkanut reagoida liikennevaloihin. Punaisten palaessa aina pysähdytty tietysti ja lähdetty liikkeelle vasta kun valo vaihtuu ja sanon "mennään". Nyt Toivo lähtee liikkeelle heti kun valo ja siis samalla valon äänikin muuttuu ennenkuin ehdin sanoa mennään. Ja itse en kuule tuota liikennevalojen ääntä eli Toivo on oppinut yhdistämään sen vihreän valon äänen siihen "mennään"käskyyn ja itse liikkeeseen. 

Tässä video Toivon sukka-avustamisesta,joskus se höösää ja leikkii (kuten tässä)ja joskus se avittaa rauhallisen varmasti.

Nyt se on alkanut itsestään lisätä työnkuvaansa. Maanantaina lenkiltä tultua nostin jalan pikkupenkille että saan kengännauhan kengästä auki niin Toivo hötäsi siihen ja avasi nauhat. Tämän nauhan avaamis-jutun se oppi jo vuosia sitten mutta sitä ei olla treenattu eikä käytetty pitkään aikaan. Ojensin sille toisen kengän ja ilman käskyä se veti nauhat auki. Tiputin kengät lattialle ja se nosti ne minulle syliin! Kehuista into piukeena tohotti hetken siinä ja haki oman lelunsa jonka antoi minulle. Hassu koira. Nyt se tekee sitä joka kerta kun ulkoa tullaan,jää eteiseen odottamaan että istahdan tuolille ja ojennan jalkani. Mitään käskyä en ole käyttänyt vaan Toivo vetää nauhat,tiputan kengät lattialle josta se nostaa ne minulle.

Palkkanameille-ja pallolle on käyttöä,tuommoista omatoimista auttamista täytyy kannustaa ja motivoida. Tyytyy se kyllä kehuunkin ja silittelyynkin.
Palkkapallo on sille harvinaista herkkua,syystä että se vinkuu ja Chico ei kestä sitä yhtään :D. 

Chico voi suht hyvin. Käytän noita enimmäkseen erikseen ulkona ja vaikka pelkoaggre-huuto on vielä vahvasti pinnalla niin huomaan selkeää edistymistä. 
Lumi ja pikkupakkaset saapui joten saa kaivaa koirienkin talvitamineet esille. Tosin vielä -5 pakkaset ei pukemista vaadi mutta siitä kun kivutaan ylöspäin niin sitten.. Toivo palelee herkästi jo -10 asteessa,Chico samallalailla. Chicolle tilasin fleece-tossut,juuri sopivankokoiset ja hyvät pompulat joilla ne pysyy napakasti tassuissa. Mutta kävellä se ei vielä haluaisi niillä,saa herkästi "4-raajahalvauksen" kun tossut jalassa mutta eiköhän se ajan kanssa totu niihin,samoin villapaitaansa. Toivoa ei vaatteet häiritse paitsi alussa tossut. Kuvia puetuista koirista myöhemmin..

MOI!  Sanoo Toivo

Viimeinkin se oppi moikkaamaan takatassuilla istuallaan ja vasen tassu reippaasti moikaten. Taitaa olla vasuri tämä poika kun aina ensimmäisenä tarjoaa vasenta tassua,osaa se oikenkin tarjota kun pyytää mutta vasen nousee aina ensimmäisenä. Ja tätä liikettä se ei osaa oikealla tassulla tehdä,silloin menee tasapaino nurin .

Tässä Toivo sytytti eteisen valot,harmi kun on tajuttoman hidas kamera ja vanha lainakone joka ei suostu lataamaan videoita,oman koneen toipumista odotellessa innolla..
Toivon jokailtaiseen puuhaan kuuluu edelleen minun "riisuminen"eli housut ja sukat veks ja sukat suoraan pyykkikoriin. Joskus jos unohdan iltahommat ja ehdin itse sukat heittää niin Toivon ilme on ihan hapan..

Ollaan kylillä käyty Toivon kanssa jonkun verran,kaupoilla se asioi mukana rauhallisesti,jonkun verran negatiivista sanomista tullut kanssa-asioijilta vaikka Toivo on mukana ollut työnmerkeissä ja sillä on lainmukainen oikeus kulkea mukana. Heille jotka asiasta tiedustelee,kerron mielelläni mutta haistatteluja on ikävä kuulla ja myönnän että joskus se ihan satuttaa vaikka en siihen olotilaan jääkään.

Suurinosa on kyllä asiallista ja mukavaa ja kannustavaa sanomista,ihmiset ei vaan kauhean paljon tiedä mikä on Kuulokoira ja miksi se kulkee mukana jne ja näihin kuten moneen muuhunkin koira-asiaan auttaa tiedottaminen ja kertominen.

Samoin "keltaiset koirat" eli  Suomeenkin kotiutunut malli keltaisen nauhan omaavasta koirasta. Jos koiran hihnassa roikkuu keltainen nauha,anna koirakon mennä rauhassa ohitse,älä anna koirasi mennä lähelle sillä tällä koiralla on SYY miksi se ei tervehdi hihnassa muita koiria. Ja syitä voi olla monta,koira pelkää muita koiria,sillä voi olla koulutus menossa,se voi olla sairas,se voi olla työssään.





Tämäkin asia vaatii tiedon levittämistä,ihmiset ei tiedä ja vaikka olisi koiriakin itsellä niin netin seuraaminenkaan ei välttämättä osuta tätäkään tietoa ihmisten silmille. Olisiko vanhanaikainen lappujen levitys tolppiin hyvä lisä?

Toivolla ja Chicolla on keltainen nauha hihnoissaan mutta toistaiseksi siitä ei ole mitään hyötyä ollut. Ja vaikka Toivolla on AINA ulkoillessaan myös Kuulokoira-liivit päällä ja olettaisi ainakin koirallisten ihmisten tietävän että se on jonkunsortin avustavakoira eikä sitä pitäisi mennä häiritsemään niin ei sekään ole pomminvarmaa.

Naurettavan räikeä juttu sattui joku viikko takaperin kun olin Toivon kanssa metsälenkillä ja siellä tuli vastaan nuori poika irtiolevan koiran kanssa ja sanoin pojalle ettei päästä koiraansa Toivon luo niin mitä teki poika..nauroi ja sanoi "päästän"ja samassa koira olikin Toivon iholla. Samassa heilautin kevyesti remmiä joka osui koiraan ja siitä poika hermostui minuun ja kuulin olevani v*tun h*ora. näin siistittynä..perään sanoin että minähän kielsin päästämästä koiraa iholle ja poika vaan räki..

Toinen tapaus,taas lenkillä Toivon kanssa ja Toivo vastakkaisella sivulla liivit päällä ja vastaan tulee 2 miestä joilla kahdella jalalla kulkeva vasikankokoinen,suu vaahdossa vouhkaava sakemanni ja mies huutaa " haluutteko moikata??" ja siinä vaiheessa minä hölmistyneenä pysähdyin ja jäin suu auki kunnes heräsin sanomaan ettei me moikata ja kävelin reippaasti ohi.
He tosin oli kohteliaita ja kysyivät halutaanko moikata mutta ehh..
Missä on ihmisten kuuntelutaito ja ymmärrys?

Jonkun verran täällä vielä ihmiset päästää kyselemättä koiran sinkoamaan Toivoa päin ennenkuin ehdin juuta ja jaata sanomaan. Ja Toivo vastaavasti koittaa itse singota näitä sinkoavia sitten poispäin ja siinä samassa itse saan turhaa lisäkipua kun tulee kiertoliikettä selkään. Näissä kohtaamisissa voi siis käydä muutenkin köpelömmin. Selkäleikkauksen jäljiltä alaselkäni ja toinen jalkani on jäykempi ja mitään äkillisiä kiertoliikkeitä en saa tehdä jos haluan välttää titaanitankojen irtirusahtelua selänluusta vinksalleen ja minä haluan välttää mutta mutta..
Kivut on pahentuneet ja jatkojuttuja selänkin osalta seuraa,myös siksi olisi mukava kun saisi ulkoilla rauhassa.
Ilman sinkoiluja..Onneksi välillä saakin.


Viimeaikoina on mediassakin räjähtänyt koirien hyökkäykset-uutiset silmille. Ikäviä tapauksia sattunut niin ihmisiin kuin toisiin koiriin kohdistuneet hyökkäykset  ja kuolemaan sattuneet tapaukset ja mitään rotuja mainitsematta laittaa miettimään näitä asioita enemmänkin. Keskustelupalstoilla tapellaan koirien puolesta ja koiria vastaan,joskus nekin menee yli ymmärrysten..

Näitä ei saisi sattua. Koiran hallintaan pitää saada enemmän otetta,ei kaikki paha tapahdu pelkän irtiolevan koiran osalta vaan saa se karkaavakin koira pahaa aikaan jos sikseen tulee. Vahinkojakin toki voi sattua mutta omalta osaltani totean että jos vahinkoja käy yhden kerran jälkeen toisen ja kolmannenkin kerran niin missä vika?? hallinnassa! Koira pitää opettaa oikeilla tavoilla käyttäytymään oikein ettei niitä toisia vahinkoja enää käy.


Chicohan rähisee ja pelkohaukkuu ja jopa ulvookin ulkona kaiken,myös ihmiset. Ei sekään siis ole minun hallinassa täysin mutta minä kokoajan teen töitä enkä suinkaan päästä sitä muiden koirien iholle,mistä me taas saadaan kärsiä jatkuvaan kielloista huolimatta. Chico taas on sikäli "hallinassa"etten päästä sitä muiden koirien luokse räkyttämään tai puremaan,nätisti kulkeminen taas tulee viemään aikaa jos se enää ollenkaan tulee toteutumaan. 

Niin pahan kolauksen se sai viime kerrasta taas että se laukaisi sillä pahemmankin pelkotilan. Ja eräs taho väitti ettei koirilla ole henkisiä vammoja,ne ei saa traumoja. Tästä olen niin eri mieltä kun olla voi. Olkoon nimike mikä on niin kyllä koirallekin pelkotilat kehittyy asiasta jonka se joutuu kokemaan jatkuvaan ja jonka kokee nimenomaan pahana. Ei koirien stressi mikään uusi asia ole.

Niille koirakoille jotka edelleen kielloista huolimatta tulee päin,niille annan Chicon itsensä näyttää että älä tule lähelle ja hops,se on tehonnut! Tätäkö tarvitaan että joku uskoo? pieni räkyttävä fifi "voisit totakin vähän koulutella!!"- joo ei paranekkaan mennä moikkaamaan - kertoo itse etten halua että tulet vieras koira liian lähelle. Kun taas ne jotka varmuudella tiedän ettei he päästä koiriaan liki,niin silloin yritän saada Chicon ottamaan kontaktia minuun ja ohitusharjoitusta ilman pelkoa. Ja vastaavasti ne joista en osaa varmaksi sanoa mitään niin silloin Chico syliin ja ohi. 
Näillä mennään eteenpäin sen kanssa.

Toivon kanssa on paaaaaljon helpompaa vaikka sekin edelleen sätkyilee nähdessään niitä koiria jotka on purreet jne. Niissä kohdin pysyn rentona,joskus pyydän katsekontaktia( sen huomion kiinnittämistä pois hermostuttavasta asiasta)ja reippaasti ohi.

Ollaan joka päivä otettu pienesti TOKO-liikesarjoja,paljon meillä on viellä reenattavaa kaikessa mutta kaikki pienikin edistyminen asioissa auttaa aina eteenpäin ja motivoi jatkamaan. 

Kaneille kuuluu muuten ihan hyvää paitsi Paavo oli taas löysä massu-linjalla. Ja nyt on uskottava että se johtuu siemenistä,sille ei sovi minkään sortin siemenruoka eikä pelletti,monet on läpikäyty ja ne vetää mahaa löysälle ja kipeäksi. Eihän nuo markettien siemensekoitukset muutenkaan ole kaneille terveellisiä mutta nyt jäi Paavon ruokavaliosta kaikki ne pois.
Se pärjää perusruualla mitä kanit syö. Näissä kuvissa se puputtaa kaurahiutaleita joihin on sekoitettu Biobakkia että saan sen mahan rauhoittumaan. Tehokas aine,niin koirille kuin kaneillekkin sopiva.

Maanantaina olimme Toivon kanssa Kaverikoira-käynnillä,seuranamme oli ihana pehmoinen lagotto Kaverikoira Hilma. Hilma työskentelee myös Maaningalla kirjastossa Lukukoirana. Tänään menemme meille ihan  uuteen paikkaan Kaverikoira-käynnille Toivon kanssa,nimittäin sairaalaan ja siellä meitä odotellaan 2 eri osastolla. Kerron tästä käynnistä ensikerralla.

Toivo täytti viime torstaina 4 vuotta,synttäreitä ei pidetty mutta sai se kanansiipiä ja herkkuluuta. Synttärikuvakin jäi ottamatta mutta menköön tämä sellaisena

 

 

Posti toi samana päivänä hartaasti odotettua postia Kuulokoirayhdistykseltä eli Toivon työliivit tuli.  Ennen Kuulokoirilla oli valjaat,nyt ne muutettiin liivi-malliseksi,värinä edelleen vihreä jossa Kuulokoira - Signalhund-logo molemmin puolin liiviä. Mukavan kevyet ja helposti puettavat.

 

 

 Toivo kävi puntarillakin ja painaa nyt tasan 15kg,ylläolevasta kuvastakin huomasin että se on lihonnut,on sille ruokakin maittanut aiempaa paljon paremmin ja varmasti itsensäkin mukavampi olla kun on ruokahalut kunnossa.

Siitä on myös tullut ihan kauhea kerjuri...aina kun itse syön niin taatusti on musta kuonolainen siinä napittamassa vieressä silmät suurena ja pieni sylkivana suupielessä. Pöydästä meillä ei saa kerjätä eikä anneta pöydästä,ikävä kyllä Toivo välillä toteuttaa itseään ja uhmaa kodin lakia ja kun ei olla paikalla ja pöydälle unohtunut hetkeksikin jotain niin se saattaa olla seuraavassa hetkessä kadonnut..

Ei se niin maatamullistavaa ole enkä ole Toivoa torunut jos en ole sattunut just sillähetkellä olemaan paikalla mutta täytyy puuttua tuohon varastelu-hommaan jos sitä alkaa esiintyä enemmänkin. Muutoin se ei minua haittaa yhtään kun se on 4 vuotta ollut vähän ronkeli syömisen kanssa ( välillä huonompi,välillä parempi) ja nyt kun ruoka maittaa niin hyvähän se vaan on.

Chicon elämänlaatu ei kovin iloista ole. Kävin juttelemassa asiat kuntoon sen hyökänneen koiran omistajan kanssa ja toivottavasti kuudetta kertaa ei tule. Hankaluuksia en kenellekään halua mutta en myöskään aio enempää sietää tuota että koirien päälle tullaan aina ja jatkuvasti ja hankaloitetaan eloa ja oloa.

Chicolle piti tehdä sisälle pissi-paikka,se ei ole yli viikkoon tehnyt hätiäänkään ulos vaikka käy siellä 3 x päivässä. Se ei malta,sen kaikki keskittyminen menee siihen jokasuuntaan-vahtimiseen tuleeko joku jostain ja kuka tulee mistä ja mörköjä näkee jokapuolella. Yleensä ulkoilutan koirat eri aikaan sillä Chicon pelko vaikuttaa Toivonkin ulkoilemiseen,se on hermostunut kun Chico mukana ja täysin rauhallinen kun Chico ei ole mukana. Joskus vien ne samaan aikaan ulos kun en kertakaikkiaan aina jaksa juosta kokoajan ulkona.

Sisällä Chico on aivan erilainen kun ulkona,eipä sen päälle ole sisällä tultukkaan. 

Chicolla alkoi taas Zylkene-kuurikin rauhoittamaan sitä ja keskittymisen tueksi opetukseen ja siedätyksiin,on taas monen kuukauden homma saada se peloista pois ja palaamaan entisenlaiseksi reippaaksi koiraksi. Harmittaa suuresti mutta on vaan mentävä eteenpäin.

Uuno-kaveri kävi sitä ilahduttamassa torstaina ja voi pojat että Chicolla oli hauskaa!! Se sai välillä kauheat ilohepulit ja veteli huoneesta toiseen Uuno perässä ja välillä toisinpäin. Uuno on 11-vuotias ja virtaa silläkin vielä piisaa. Toivo makaili sen aikaa omalla paikallaan,se ei nykyisin juur välitä koirakavereista ketä kylässä käy. Ulkona on sit eri meininki.

Toivohan on silloin tällöin tarjonnut jotain ääntä minulle mutta aina en saa millään selvää mitä se koittaa kertoa kun en kuule. Taas lenkillä se kesken kaiken innolla raapi ja tökki ja katsoin kännykkää,ei soinut. Ihmettelin sille että "mitäh" ja taas se kovasti raapi ja selvästi koitti kertoa. Ympäristössä en nähnyt mitään poikkeavaa,ihmisiä ei ollut lähellä,autoja meni kokoajan ohi mutta mitään erikoista en nähnyt,enkä kuullut. 

Kolmannenkin kerran se raapi ja napitti minua kun kyselin Missä,ei katsellut ympärilleen vaan tuijotti minua ja häntä heilutti koko takapäätä ja tuijotti ja tuijotti. 

Kamala tunne kun koittaa kertoa jostain enkä saa mitenkään tolkkua mitä.

Eikä se ollut samanlaista ilmaisua mitä se käyttää "huomionkipeys-ilmaisuun" tai normaaliin ääni-ilmaisuun,toisaalta tuli mieleen huomasiko se minussa jotain mitä yritti kertoa? toisinaanhan se tökkii käteen ihan sivumennen ja silloin olen huomannut että tasapainoni heittää,olen vaan niin tottunut siihen kun sitä on ollut vuosikausia.

En tiedä mutta luulen että tähänkin saadaan joskus selvyys.

 

 

Rappupönöttäjä

 Perjantaina oltiin Toivon kanssa tauon jälkeen taas vanhusulkoilussa ja voi että se oli silminnähden iloinen taas tavatessa tuttuja asukkaita,meni taas vähän niinkuin rivissä asukkaat läpi ja vasta sen jälkeen malttoi jäädä hetkeksi asukas kerrallaan rapsuteltavaksi.

Ensiviikolla jatkuu normaaliin tapaan Kaverikoira-käynnit,niistäkin on taukoa ollut kun työvuorot meni yksiin mutta nyt kun molemmat työt loppuikin niin pääsee vanhaan tapaan käynneillekkin. 2 vakipaikkaa meillä on ja satunnaisesti 1-2 muuta käyntiä,en enempää paikkoja Toivolle ota kun sillä on täysi työ toimia Kuulokoirana,siinähän se on töissä aamusta aamuun,vuoden jokaisena päivänä.

Käytiin Toivon kanssa joku aika sitten työpaikalla moikkaamassa Pomoa. Siitä on noin vuosi kun Toivo on viimeksi nähnyt hänet mutta yhtä ylitsevuotavan iloisesti se meni Pomon halittavaksi ja silitettäväksi. 

 

Eläinlääkärissäkin kävin Toivon ja Chicon kanssa,busseilla mentiin ja hyvin meni kun Chico sylissä ja kainalossa,kumpikin meni ihan rauhallisesti. Alkuun arvelin että jonkinlaista sähläämistä olisi mutta ei ollut minkäänlaista. Kumpikin todettiin sikäli terveeksi että Toivon punkkitauti on voitettu ja Chicollakaan ei korvatulehdusta ollut vaan ilmeisesti sen rankka rapsuttelu johtui ruuasta.

 

Joko se on allerginen kalalle tai kuivamuonan varastopunkille,tai jollekin muulle mitä kuivamuonassa on mutta en lähde tällähaavaa mihinkään allergiatestailuun vaan laitoin sen ihan kotiruualle. Rapsuttelu on paljon laantunut mutta silti sitä on hieman,rapsuttaa lähinnä ihoaan vaikka päällisin puolin se näyttää kunnossa olevan. Kutina on siis sisäistä ja ruoka-eliminaatio voisi olla hyvä. Alkuun parin viikon kokeilu vaikka riisi-kana,siitä sitten lisäilee pikkuhiljaa ruoka-aineita ja seuraa oireilua.

 

Kännykkäni hajosi ja uuden kännykän myötä vanha tekstarin äänikin piti vaihtaa. Laitoin sen "nostalgialle"eli kunnon vanhan ajan pirinälle koska Toivo reagoi siihen heti kun läpikävin niitä ääniä. No siksi reagoi nopeasti kun se muistuttaa kovasti uunin ajastinta jonka Toivo ilmaisee.. Alkuun se menikin vähän sekaisin jos känny oli keittiössä ja tuli tekstiviesti,se saattoi mennä tökkäämään ajastintarraa..tai jos ajastin soi niin saattoi ilmaista kännykän.

 

Ahkeraa treenailua pari päivää ja sitten se ilmaisi jo varmasti. Soittoääni on mulla ollut sama 3 vuotta,Petran poikkihuilulla soittama " Walking in the air" ja kun Chico on kovin laulavaista sorttia ja aina kun Petra on nokkahuiluakin soittanut,Chico laulaa mukana.. joskus sille riittää pelkän huilun näkeminen ja alkaa laulaa.. Siksihän se alkaa myös laulaa kun kännykkä soi ja en vastaa siihen tarpeeksi nopeasti.. Mietinkin nyt vaihdanko myös soittoäänen että pääsisi tuosta ulvomisesta eroon.. Toivohan aivan varmasti oppii hetkessä myös uuden soittoäänen.

 

Syyssäässä on ollut mukava ulkoilla

 

 

 

 

 

Ala tulla jo!!

ai miksen pääse enää uimaan ?!?

 

Muutamassa päivässä satoi ensilumi maahan ja tiellä on liukasta kulkea. Taitaa vaan vielä sulaa nämä lumet pois..Toivo sai armottoman hepulin kun ensimmäisenä lumi-päivänä ulos mentiin,Chico taas oli vähän sellaisella ilmeellä että HYI..

 

Perjantaina sattui taas sellaista ikävää ja suuttumusta aiheuttava asia. Kaikki työ mitä Chicon kanssa tehtiin tämänkin vuoden aikana,sain sen siedättymään vieraisiin koiriin,nätisti ulkoiluun ja koko sen elämän normalisoitumaan niin perjantainen pilasi kaiken. Olen ollut taas ihan äärettömän surullinen ja vihainenkin..

 

Naapurin isokokoinen koira joka monta kertaa aiemmin on käynyt Chicon että Toivon päälle,tuli taas äkkiarvaamatta Chicon päälle. En siis jaksa käsittää miksi tuollaista hallitsematonta koiraa annetaan pienen pojan ulkoilutettavaksi joka ei sitä hallitse ja vieläpä fleksillä!

Chico huusi ja pyrki hihnassa pakoon,kahteen kertaan se koira pääsi sen päälle ja samaan aikaan Toivo pyrki hihnassa pakoon ja kaiken pelon ja paniikin keskellä minulla oli kauhukuvat mielessä että nyt Chicolta lähtee henki. Jotenkin sain napattua sen koiran pannasta kunnolla kiinni ja nostettua ilmaan ja eroon Chicosta,samaan aikaan Chico huutaa ja minä huudan.

 

 Pelottavinta tuon koiran käytöksessä oli se että se hyökkäsi ensimmäisen kerran ääneti. Aiemmin se on tullut haukunnalla tai murinalla päälle mutta nyt se tuli ääneti,reilun kymmenen metrin päästä kun näki meidät niin samantien sen katse lukkiutui Chicoon ja samassa hetkessä kumarruin nostamaan Chicon syliin niin koira oli jo sen päällä.

Poika poistui koiransa kanssa paikalta ja minä jäin paikanpäälle tarkastamaan huutavaa koiraa. Päällisin puolin ei reikiä näkynyt mutta tämä ei saa enää ikinä toistua ! Poliisi on jo aiemmin puhuttanut heitä tästä asiasta ja pakko oli nytkin tehdä siitä asia sillä jos toistuvasti sama koira hyökkäilee itseään paljon pienemmän päälle niin onko se oikein?! EI. Kaikessa on mukana ollut sikäli tuuria että Chico on pieni ja vikkelä ja päässyt altapois mutta arvatkaas sen henkinen vamma taas..

 

Elämä on kurjaa. Se pelkää taas kaikkea ja kaikkia ulkona,koiran kun koiran nähdessään kiljuu pelosta,se pakenee sisällä kun näkee uloslähdön ajan koittavan.. Kaikki työ valui hukkaan !

 

Jouduin aloittamaan koulutuksen alusta alkaen,valjaiden pukemisesta lähtien,sylissä kannan sen ulos pihalle - ensin varmistettuani ettei nurkan takaa tule toisia koiria - ,silmät saa olla selässäkin tiellä ja metsässä kulkiessa..Toivoon tuo tapaus myös vaikutti,se alkaa sählätä hermostuneena kun tulee vieraita koiria vastaan,joudun siis myös sen käytökseen "puuttumaan" koulutuksella. Käytänkin taas niitä eriaikaan ulkona sillä Chicon pelkotila vaikuttaa Toivoon ja en pysty millään yhtäaikaa keskittymään molempiin kun tulee koiria vastaan. Rasittavaa..

Ja Chicon olon tasaantuminen,se vie taas kauan aikaa ja vaivaa,Kaverikoira-hommalle saa nyt jättää hyvästit,ei sitä voi siihen työhön viedä vaikka sekin lähti ihanasti alkuun,se tykkäsi olla siinä hommassa ja se ei välittänyt muista Kaverikoirista mitään.  

Ei voi sanoin täysin kuvailla miten surullinen ja vihainenkin olen..

 

Aika menee taas niin hurjaa vauhtia eteenpäin ettei itse pysy perässä..

 

Toivo on ennallaan,virtaa ja touhua täynnä eli luultavasti punkkitauti on selätetty mutta varmuudeksi vielä kuitenkin ensiviikolle tilaan kontrolli-aikaa. Samalle reissulle lähtee Chico,se on useamman päivän taas enemmän rapsutellut itseään ja nyt myös korviaan ja vaikka korvat vielä näyttää puhtailta eikä punoita niin joko sillä on yliherkkyyttä ruualle tai korvatulehdusta pukkaa. Parempi siis varmistaa sekin asia..

 

Mielenkiintoista onkin reissata busseilla molempien kanssa,en ennen olekkaan yksin yhtäaikaa mennyt kahden kanssa. Onneksi Toivo on varma matkustaja. 

 

Toivo on intoa täysi touhuilemaan kaikkea,ollaan taasen tottisteltu keskenämme,välillä ihan vakavasti ja välillä lyödään ihan leikki-lekkeriksi. Kun toisella on hauskaa ja keksii siinä ohessa omia temppujaan niin eihän siinä muuta voi kun nauraa ja antaa mennä. Erään kerran kentältä tultuamme vaatteet meni suoraan pyykkikoriin kun Toivo vähän tottistellessa tykkäsi kehuistakin niin että se rapasti ja kurasti takin ja housut ihan mutaiseksi. Nämä ihan siitä kun kehun jälkeen oli niin innoissaan että loikki tyypilliseen tapaansa päin ja pari kertaa jopa ponkkasi maasta suoraan syliin..

 

Erilainen jälkikin otettiin eräänä päivänä. Toivo puuhun kiinni,menin vajaa 100metriä normaalia jälkeä,tiputtelin namit jäljelle ja palasin Toivon luokse. Koira irti ja käsky etsi ja se etsi,löysi alun ja meni nenä maassa jälkeä niinkuin pitikin. Ainoa vaan että se jätti noukkimatta ne namit siitä matkan varrelta..

 

 

Tuo tiukka kulmakin meni vallan mainiosti,jälki meni siis puun takaa ja Toivo mallasi hyvin sen ja tuossa vaiheessa se hidasti hiukan vauhtiaan mutta muutoin meni kokoajan nenä maassa vauhdilla eteenpäin. Minun "odota"-kehoitukset kaikui harakoille..

Takaisinpäin tultiin samaa jälkeä kun noukin ne namit takaisin taskuun ettei jää muiden koirien ja eläinten syötäväksi. Jäljenpäässä oleva namirasia kiinnosti Toivoa ja sen sisällön söi kyllä.

 

 

Toivo haahuilee jo tielle..

 

Ja pönöttää keskellä metsätietä

 

 

Joku aika sitten tavattiin lenkillä se pikkuinen chihuahua-poika ja vähän aikaa sitten kävimme Chicon ja tämän Milo-pojan kanssa yhteislenkillä. Hienosti meni,alussa Miloa jännitti Chico kauheasti mutta Chico oli tosi nätisti ja pikkuhiljaa Milokin uskaltautui vapautumaan. Yhden ainoan kerran Chico rähähti sille ja sekin tuli siinä kun Milon mamma kyykistyi ja Chico meni rapsuteltavaksi ja Milo tuli siihen samaan niin Chico sanoi räyräy.

Kyllä ne jossain vaiheessa jo ohimennen muina miehinä toisiaan nuuskuttelivatkin,olevinaan meiltä salaa..

Käydään toistekkin lenkillä.

 

Chico oli pari päivää taas kipeänä ja mahahan sitä vaivasi,ei tosin ollut muuta kuin selkeää mahakipua,ei oksentanut,ripuloinut tms,enkä havainnut niinä aikoina mitään erityisen stressaavaa tapahtuneen. Ilmeisesti sen jännitysmaha pukkaisee pintaan sillointällöin. Tuo olotila helpottui onneksi nopeasti. Samaan aikaan Paavo-pupu oli vuorokauden kipeä,se oli ihan kuin "halvaantunut" vaikka pariin kertaan makuupaikkaa vaihtoi. Ei ollut ummetusta mitä ensin epäilin,sen maha toimi ihan normaalisti, joi,pissi jne. Ei vaan syönyt ja jalat ei pelittänyt oikein.

Chico makaili tuolloin paljon Paavon seurassa ja nykyäänhän tuo kaksikko viettää aikapaljon aikaa keskenään,välillä vaan nukkuuvat vierekkäin,välillä Chico meinaa leikkiä Paavolla ( ... )ja välillä ne ihankuin leikkiivät keskenään.

Paavokin tokeni ykskaks kun aloin sille motkottaa että " no pitääkö sinunkin kuolemaa alkaa nyt tehdä?!!.." ja ei kauaa tuosta niin se loikki jo ympäri asuntoa iloisena. Liekkö tämä sitä käänteistä psykologiaa..

 

 

 

 

Aamupötköttelyllä Chico ja Paavo

 

 

 Kaverikoira-käynneille en ole nyt päässy työvuorojen takia mutta enköhän jo ensikuun aikana pääse totuttuun tapaan muutamalle käynti-paikalle. Toivo on taas ollut kyllä mukana perjantain Vanhusulkoilussa,toisinaan lähtijöitä on vaan yllättävän vähän mutta silti me mennään lenkki mukana vaikka ulkoiluttajia olisi tuplamäärä verrattuna ulkoilijoihin. Koska se seura on ihan parasta,niin minulle ja Toivolle kuin myös varmaan Toivon seura näille vanhuksille. Rapsuttelijoita ja silittelijöitä aina riittää ja uusia ja vanhoja tarinoita kuultavaksi asukkaiden edesmenneistä koirista.

Saatiin porukkaan viimeksi uusi ulkoiluttaja aivan ihanan hurmaavan pienen Vili-koiransa kera.

 

Kuvia en ole juurikaan muistanut napsia,lähinnä siksi kun en ole muistanut koko kameran olemassaoloa. Täytyy skarpata siinäkin..

 

Toivo on entisensä,antibiootti-kuuria takana 2 viikkoa ja kaikki oireilut poissa,kuuri toki jatkuu loppuun asti. Se on lihonnut kilon,jaksaa lenkkeillä kolmisen kilometriä putkeen,ilo-hepulit on tullut takaisin ja on jo korvia kuunnella ja silmiä katsoa. Ei ole sitä tolkutonta sähläämistä.

Kyllä on sydäntä sykähdyttänyt se ero millainen koira oli ulkonakin 2 viikkoa sitten ja millainen se on nyt. Ihan eri koira.

Työntekoakin se jo vaatii itse joten mitä suotta lorvimaan,on saanut toimia urakalla äänien suhteen apulaisena ja lisäksi Toivo entistä hanakammin tulee avuksi esim.iltaisin vetämään minulta sukat ja housut pois,nostelee tavaroita jne. Ja kiitollisena otan sen kaiken tarjoaman avun vastaan koska tällähetkellä olen aikamoisen lihasjäykkä ja joskus kovinkin kipeä jolloin kyykistyminenkin tekee tuskaa.. Syynä tähän olotilaan on se että aloitin kahdet työt. 

Koirillekin varmaan tämä viikko on ollut jossainmuodossa outo kun olenkin ollut paljon enemmän poiskotoa,ei niillä ennenkään ole ollut mitään yksinolo-ongelmia (paitsi Toivolla pentuna kun kovin energisena vaati paljon tekemistä ja silloin töissäollessani se keksi itse sitä tekemistä,eli silppusi lukuisat sohvat,kirjat,tavarat,tyynyt :D ....)  mutta paikat on ollut ehjinä,naapureilta ei ole tullut valituksia ja vastassa on ollut toisinaan hyvin unisen oloisia koiria ja toisinaan erittäin iloisia pusukuonoja. 

2,5 vuoden tauon jälkeen aloitin työt osa-aikaisena entisessä työpaikassa,myyjänä kirpparilla ja lisäksi jaan kahtena päivänä mainoksia. Lihaskunto kasvaa,tämä alku vaan ottaa voimille. Ihana olisi saada työpaikka jossa voisin pitää Toivoa mukana ( työkoiran muodossa)mutta ei taida myyjän ammatin puolesta sellaista työtä saada,luulisin niin (poikkeus tietysti eläintarvikeliikkeet tms) .

Lähiaikoina voisin piipahtaa Toivon kanssa töissä vapaapäivänä, "pomoni" tahtoisi tavata Toivonkin pitkän tauon jälkeen ja hän on muutaman ihmisen lisäksi sellainen jonka Toivo saa tervehtiä työssäollessaankin. Ja vanhastaan voin kuvitella Toivonkin riemun ja jälleennäkemisen ilon.

Ulkoilut on rauhallisempia. Vielä päälle tullaan rähinällä ja irtokoiriakin on ja "uskomattomia"koiranomistajia mutta nykyään paljon vähemmän ja ilmanpainepullo on kaupan hyllyllä edelleen. Joiltakin ihmisiltä olen saanut ihmettelyjä siitä että miten meidän päälle "muka" käydään niin usein ja miten koira siitä stressaa niin paljon kun sanon... Heille olen vastannut että en tiedä ja miettikää itse tilanne omalle kohdalle: sinun koirasi päälle käydään ohitustilanteissa ja metsissä rähinällä 5 päivänä viikossa,kuukausi toisensa perään..Mitä se tekee koirallesi..

Tai kuvitellaanpa niin että ei ole koiraa ja käännetään tilanne niin että sinun itsesi päälle tulee kadullakulkiessa parimetrinen korsto naama punaisena karjuen,tarraa rinnuksiisi ja ravistelee. Syyttä suotta tulee,kävelet vaan kaikessa rauhassa. Tätä toistuvasti viikosta toiseen niin stressaantuisitko sinä? Minä luulen että stressaannut.

Tuon sanottuani nämä koirattomatkin kokee ahaa-elämyksen..

 

Ja me ei olla alueen ainoat joiden päälle tullaan,niitä on muitakin ja muutaman kanssa ollaan kauan juteltu että joskus saa tosissaan olla huolissaan koska tulee hammasta niin että henki lähtee. Senkin takia itse on oltava tiukempana ja olla vaikka häjympi suustaan kun toistuvasti niitä samoja ihmisiä saa tolkutella että etkö vieläkään usko että me ei tervehditä jne. 

En jaksa enää ressailla ja selitellä ihmisille tästä. Kaikki lenkit ei ole negatiivisia,enemmän ja enemmän on niitä positiivisia. Ollaan saatu yksi uusi tuttavuuskin lenkin varrelta ja tavataan piakkoin uudestaan.

 

Toivo pitää vielä ensiviikon paussia Kaverikoira-käynneistä jne. Chicon edelliskertainen käynti meni hienosti ja rauhallisesti,mukana oli Sanni-kaveri ja 2 Chicolle täysin vierasta koiraa ja kaikki sujui hyvin. Porukkaa oli yllättävän paljon ja oli varsin viihtyisä käynti,aikaakin meni enemmän kuin viimekerralla ja vasta ihan loppupuolella Chico näytti väsymisen merkkejä. Siihen asti se oli mielellään rapsuteltavana ja paijattavana.

Vanhusulkoilussakin se oli viikko sitten mukana ja kävimme pienen lenkin pyörätuoli-asukkaan kanssa. Kokonsa puolesta Chico on oiva sylikoira vanhuksille ja heidänkin on helpompi silittää koiraa kun se on sylissä ja edessä.

 

Seuraavalle vierailulle lähtee sitten Toivo.

 

Toivon rakas Possulelukin koki dramaattisen lopun...

 

 

Repi sen tosin ihan itse joten saa syyttää itseään. Possu lensi roskiin ja tilalle tuli varastosta uusi pehmolelu,lähinnä Toivon unilussutus-kaverihan se on.

Kaverilenkillä kävimme taas ja kerrankin sain muutaman kuvan jossa nämä 4 kaverusta ovat samassa kuvassa. Sheltti-tytöt Sanni ja Klaara ovat olleet poikien ystäviä alusta asti ja  yhteislenkkejä tehdään 1-2 x viikossa. Myös tytöt ovat Kaverikoirissa mukana,Klaara jopa useamman vuoden,ikää tällä pirteällä ja ihanalla tyttösellä on jo kunnioitettavat 15-vuotta. 

Sanni,Klaara,Chico ja Toivo (jota houkutellaan kuvaan ..)

 

Yhdessä mennään

Lisää kuvateksti

 

 

No olihan tässä mukana sitä huonoa tuuriakin..

Toivon borrelia-vastaukset tuli ja todettiin positiivinen anaplasmoosille ( mm.täältä lisää  http://www.vetcare.fi/index.php?id=275 ) eli onpa kuitenkin punkkitauti ja oireilut selittyy sillä.  Minulle iski ihan kamalat omantunnon tuskat kun toinen kipuillut koko kesän ja silti se on tehnyt työnsä ja koittanut olla ja kestää reissut ja liikkumiset ( tosin lenkkeilyt meni minimiin kun huomasin sen väsymyksen) ..

ja miksi miksi en vieläkään luota omiin vaistoihini ja vaatimalla vaadi  tutkimusta vaivaan mitä itse epäilen. En ole lääkäri ja arvailutkin voi joskus mennä vikaan mutta minä itse tunnen koirani ja 26 vuoden kokemus sairastelevista koirista kyllä on opettanut ja usein kantapään kautta että "olispa pitänyt ja olispa pitänyt..."

Eihän ne jossittelut enää auta mutta mielenharmia silti poden,turhaa kärsimystä Toivolle,turhaa rahanmenoa.. 

Toivolla alkoi 3 viikon antibioottikuuri,aamuin illoin napit ja kahden päivän jälkeen jo huomasi selvän parannuksen. Ripuli,kuumeilu,ruokahaluttomuus on poissa ja Toivo syö ihan itse ja suurella ruokahalulla. Toki vielä 3 x päivässä pienin annoksin mutta se syö. Paino sillä tippui n.kuukauden aikana pari kiloa mutta uskon että se jopa hiukan lihoo tämän myötä. Närästely loppui siihen,ei enää tolkutonta ruohon ahmimista,ei sähläävää menoa vaan rauhallista tallustelua. 

Täällä on ihan kamalasti punkkeja,riesaksi asti. Ei auta edes se että välttelee metsiä ja heinikkoja,niitä nappaa koiriin kiinni myös asfalttikadulla kävellessä ( ruohikosta tien laidalla). Liki päivittäin nappaan siitä punkin kaksi vaikka sille on kolmisen viikkoa sitten laitettu uusi satsi Frontlinea ja punkkisyyniä teen päivittäin,silti niitä pääsee salakavalasti iholle ja joskus pulleina ne löydän. Punkkisuoja ei siis ainakaan tehoa joten sitä en enää laita ja koska punkit olisi saatava estettyä että tauti taltutetaan niin pitänee kokeilla valkosipuli-muotoa.

Siinä asiansa puolesta ja vastaan mutta ennemmin pieni anemian vaara kuin jatkuva punkkitauti päällä joka taatusti ennenpitkää johtaa "lopulliseen pisteeseen".

Clomicalin aloitan vasta kun tauti selätetty jos aloitan, koska voihan olla että koko koira 
rauhoittuu parantumisen myötä ja kun saadaan ne irtokoirien/iholle tulevien koirien omistajatkin vielä ymmärtämään että me ei tervehditä hihnassa/meidän päälle ei enää tulla. 

irtokoirien varalle on harkittava esim.ilmanpainepullon mukana kuljettamista,turvallisin vaihtoehto lienee saada se irtokoira ymmärtämään ettei kannata hyökätä. Koska muita keinoja en enää keksi ja ihan hurjaksikaan en tahtoisi heittäytyä mutta omien koirien turvallisuudesta pidän huolen.

Jottei ihan valittamiseksi mene niin olen kuitenkin onnellinen että vaivat selvisi ja apua saatiin ja koira saadaan kuntoon. 

Chico on voinut hyvin. Se on myös reipastunut todella paljon ja ahkeran naksuttelun ja siedätyksen myötä yhä useammin se ohittaa koirakoita hiljaa ja kontaktissa/suht nätisti ,jopa niitäkin joille se ennen räknätteli. Kyllä se välillä vieläkin räknättää joillekkin mutta olen huomannut että se on enemmän sellaista uhittelu-epävarmuutta,siihen puutun kieltämällä ja kun uskoo niin kehumalla.

Joskus pitää napata se syliin kun huomaa että vastaantuleva koira seilaa edestakaisin tietä tai meidät huomatessaan selvästi asento kyyristyy,en ota pientäkään riskiä että kohdalla ollessa Chico rähähtää ja toinen käy päälle. Ja minua ei siis haittaa yhtään se että joku koira rähisee mutta se haittaa että ne päästetään luokse/päälle. 

Puputkin on kotiutuneet hyvin. Ensimmäisen päivän ne oli selvästi jännittyneitä ja vasta illalla monen tunnin päästä Paavokin malttoi rentoutua niin että heittäytyi nukkumaan kyljelleen.

Pupsikat kotona

Ihme on tapahtunut! Maisa löllii selällään

 Koirat on hyvin onnessaan kun pupuset tuli kotiin. Chicon teki alkuun kovasti mieli jahdata niitä mutta kyllä se uskoo kun stoppailee. Toivo nuuskutteli ja pusutteli kumpaakin.

Ja Toivon valmistuminen on minulle Erittäin Iso ja Onnellinen asia. En jaksa vieläkään oikein uskoa asiaa :D mutta eiköhän täältä pilvilinnoista joskus leijuta maantasalle.


Kuulokoira on ollut minun Unelma jo 9 vuoden ajan.  Mimi-nahkani kanssa sen aloitin ja opetin itsenäisesti sille jo pentuiässä kännykän ilmaisun ennenkuin Mimi 1-vuotiaana otettiin koulutukseen vuonna 2004 . Mimi alkoi sairastella pari vuotiaana ja jo tuolloin koulutus jäi ja 3-vuotiaana sillä todettiin sydänvika ( dilatoiva kardiomyopatia )ja huolimatta lääkityksistä se menehtyi 4-vuotiaana kotiin,kuoli keskellä yötä syliini. 


Pyry-nahka tuli 3kuukautta myöhemmin ja toiveissa siitä kuulokoiraa. Ei päästy ajatusta pidemmälle vaikka opetinkin Pyrylle kännykän ja ovikellon ilmaisun. Se sairasteli aalloittain pennusta asti ja tutkittiin vaikka mitä ja mitenpäin ja 1,5-vuotiaana todettiin IBD. Kaikenmaailman ruuat ja lääkkeet läpikäytiin ja kun syksyllä - 09 Pyryn ollessa reilu 2-vuotias,ei enää mikään auttanut ja koira kärsi niin päästimme Pyryn kivuistaan..


Muistan että tuolloin ajattelin että nyt riitti,en edes enää yritä mistään koirasta kouluttaa itselleni korva-apulaista kun aina käy näin.. tietysti kaikki suru ja tuska ja ikävä korostui ja ajatus meni tuota rataa mutta onneksi minulla on kanan muisti - hyvä( no ei enää sitäkään) mutta lyhyt ja pienen etsimisen ja kyselyn jälkeen päädyin Toivon kasvattajan kanssa juttusille.

 Ja tässä ollaan - Unelmani on toteutunut,minulla on Korva-apulainen,Toivo on Kuulokoira.

Kaikki nämä vuodet on opettanut minulle paljon,paljon olen tehnyt virheitä ja paljon olen ottanut niistä opiksi ja paljon olen oppinutkin tekemättä virheitä. Periksi ei pidä antaa niin kauan kuin on toivoa ja sitähän meillä on :D

Toivo sai valmistujaislahjaksi ihannoimansa Possulelun

Toivo Love Possu 

 Kohti uusia äänihaasteita kunhan Toivo on täysin parantunut ja työliiviä ja "henkilökorttia"odotellaan postitse kotiin.

Chico aloittaa tänään Kaverikoira-työsarkansa. Onhan se tutustumassa käynyt ja hommaan sopivaksi todettu.

Tähän loppuun kesäkuun kuvia Toivon ja Mimin hepuloinneista. Mimi on kouluttajamme koira. Kuvaaja Miia ja Miian luvalla kuvat julkaistaan.

Ihan pikaiseen pieni päivitys kun ajatukset ei meinaa vieläkään kasassa pysyä..

Eilisestä odotin kauheaa ja pelottavaa ja hirveää ja kamalaa päivää mutta voi jestas täytyy nyt jo alkaa uskomaan ettei aina voi mennä huonolla tuurilla :D

Toivo syynättiin eilen perusteellisesti klinikalla ultralla ja röntgenillä,otettiin borrelia-testit(niitä vastauksia vielä odotellaan)mutta kuvista ja oirekirjosta paljastui mahavaiva eli suolisto reagoinut ja mitätodennäköisemmin juuri sen pitkäkestoisen stressin takia.

Näihin Clomicalia ja tarvittaessa mahaa rauhoittamaan Attapekt tms,nyt se on ollut ok ja ruokahalukin tullut takaisin. Ja se päästressin tekijä täytyy nyt oikeasti ottaa hallintaan..

Iltapäivästä tulivat Kuulokoirayhdistyksestä Miia ja Tuuli mukanaan Miian ihana Mimi-koira ja vaikka Toivo oli vielä vähän pökkyrässä rauhoituksesta niin voi sitä intoa.

Kuulokoiran koulutus-ja valmistumissysteemi muuttuu hieman,niistä tulenee lisäinfoa Yhdistykseltä ja tavoite-kaavaketta läpikäydessä tein yllättäviä havaintoja vaikka välillä piti moneen otteeseen pyytää Miiaa ja Tuulia toistamaan asiat kun ei mennyt oikein ajatuksella ensin päähän. Ja varmasti tuo Toivon tilakin hämmensi minua niin paljon ettei pää pysynyt kasassa ( olin siis niin peloissani sen vaivoista..).

Ja täytyy sanoa  että vierailun loppuosa on vähän hämärän peitossa mutta Toivo valmistui eli hänestä tuli Kuulokoira !

Me tehtiin se,Toivo teki sen !! 

 Uutta postausta ja tarkempaa turinaa kunhan on tämä hämmennys hälvennyt :)

Ps.Puputkin on kotona

Koirat kävi eläinlääkärissä ja Toivo toisenkin kerran.

Eka kerralla molemmille tehtiin yleistarkastus ja Chicon poskihampaiden hammaskiviä rapsuteltiin ilman rauhoitusta,toisesta eläinlääkäri sai ne pois ja sitten Tirppa alkoi rimpuilla sen verran vastaan ettei toisesta onnistunut. Sain mukaan rapsuttimen jolla olen hiljalleen toista hammasta rapsutellut,Chicolla vaan on niin kauhean pieni suu ja hampaita rapsutellessa se vielä suipistaa huuliansa tiiviimmäksi niin hankala näillä nakkisormilla avata sen suuta..

Chico laitettiin myös allergiaruualle joka voisi rauhoittaa sen mahaa entisestään,tarvittaessa annan Antepsinia mutta sitä ei ole nyt tarvinnut antaa. Ruokana on Specific:in kalaruoka joka haisee omaan nenään tosi pahalle mutta Chico tykkää siitä ihan simona. Samalla myös annoskoko katsottiin kun pojalta pitäisi saada muutama satagramma painoa alemmaksi.. onneton 50gramman päiväannos sille ruokana nyt menee :D

Toivoa on syynätty tarkemmin ja enemmän. Yleistarkastuksen lisäksi siltä on otettu kahteen otteeseen verta ja puitu kaikenmaailman oireet läpi ja mahdolliset sairaudet,on testattu perusveriarvot,kilpparit,Addisonit,haimat ja kaikki muut ja kaikki on olleet viitearvoissaan,mitään viittaavaakaan ei ole löytynyt. Oma epäilyni " 2 eri vaivan olemassaolosta" on vahvistunut kun osittain Toivon "oireilu" johtuu varmasti stressistä eli siitä kun ulkoillessa aina vaan tulee niitä toisia koiria päälle hyvällä ja pahalla,tosin vähemmissä määrin kun ennen mutta aivan varmasti sitä riepoo kun selvästi koittaa ohittaessa ohittaa toiset koirakot kauempaa ( välttelee) mutta niitä onnettomia ulkoiluttajia riittää edelleen jotka äkisti tai kielloista huolimatta päästäävät koiransa luokse.

Jotain Toivolla saattaa siis olla vaivana mutta koska mitään äkkiakuuttia ei ole niin tarkkailen nyt jonkun aikaa sen oloa,annan mahaystävällisempää ruokaa,parin viikon B-vitamiinikuurin ja muutenkin koitan sen oloa lenkeillä tehdä mukavammaksi,katsotaan sitten loppukuusta uusiksi onko aihetta viedä klinikalle ja tarvittaessa ottaa sydänultraa ja borrelia-testejä. Punkkeja on löytynyt jatkuvaan huolimatta litkuista niskassa mutta täytyy yrittää tehdä vieläkin tarkempaa punkki-syyniä aina ulkoilun jälkeen.

Ääniä Toivo on ilmaissut ihan normaalisti joten työhön sen tuo olo ei ole vaikuttanut ja se innolla ja ilolla tohottaa ne ilmaisemaan ja tarpeen onkin tullut sillä oma kuuloni näkyy reistailevan nyt ihan urakalla kun ei tahdo millään toisinaan kuulla kännykän soimista edes silloin kun se on vieressäkin. 

Ja tämän kesän viimeinen reissukin tehtiin eli kävimme junaillen Tampereella tapaamassa ystäviä. Chicolle otettiin koppa mukaan jossa se saisi matkustaa rauhassa turvassa ja kyläpaikassa myös tarvittaessa olla siellä mutta aika turhaa se kopan mukana olo oli sillä Chico meni elämänsä ekan kerran junassakin todella rauhallisesti. vaikka vaunussa oli muutama muukin koira,se kerran älähti ja sitten matkusti lunkisti sylissä ja välillä lattialla Toivon vieressä makaillen tai kopassaan ovi avoinna pikatirsat ottaen. Yleensäkin koko reissun ajan Chico oli hyvin rauhallinen eikä yhtään panikoinut mitään eikä ketään vaikka näki paljon vieraita koiria ja ihmisiä ja autolla liikuttiin paljon paikoista toisiin.

Toivohan nyt on tottunut matkustaja niin se ei vetänyt ressiä mistään :D.

 Käytiin tapaamassa myös Chicon isä ja pikkusisarukset eli Pekka-iskä ja Pekan ja Söpön vauvat jotka olivat 5-viikkoisia nappisilmiä. Chico ei räknännyt kellekään mitenkään vaan ihan tostanoinvaan otti ja meni nuuskuttelemaan vieraat koirat ja kenenkään kanssa ei minkäänlaisia rutinoita tullut,ei edes oman isänsä ! Toivokin tutusteli koiriin vaikka ennestään oli pekka ja Oona sille tuttuja mutta pennut sitä kiinnosti kovasti.

Menomatkalla

Chico ja sisar-puolet,sama isä

Toivo tykästyi vavvoihin

varovaista nuuskuttelua

Toivolla kova kiire Pekkaa moikkaamaan

Poika ja isi,Chico ja Pekka

Poseerauskuva,iskä on aikalailla pienempi kun poikansa..

Oona ja Chico

Tuttu sohva Tampereella..

ja Toivo on kuin kotonaan :D

 

Kotimatkalla junassa. Tohveli on ainainen sylihauva..

Reissussa oltiin torstaista sunnuntaihin ja sunnuntai-päivä meni aikalailla horroksessa niin itseltä kuin koiriltakin,väsytti vielä maanantaina kovasti mutta mukava oli huomata että reissaaminen sujuu helposti ja ongelmitta jopa Chicon kanssa joten eikun ensikesänä uudet reissut..

Petralla alkoi koulut ja pupujenkin kesäloma alkaa olla ohi,ne tulee tälläviikolla kotiin ! 2kk ne tallipupuina olivat ja meidän ikävä niitä on jo kamala,mitähän koirat tuumaa kun pupuset tulee takaisin..

Nyt ei jaksa sen kummemmin turista kun on mieliala niin maissa,jokunen kuva lisänä..

Koirapojat kumpikin lähtee huomenna eläinlääkäriin,Chicolla taas enempi ja vähempi mahahaava vaivaa ja Toivonkin kunto on huonompi,toivottavasti alkaa huomenissa selvitä mikä sillä on. Oma epäily on borrelioosi/kilpparinvajaatoiminta tms eli piruja maalailen jo seinille :( vaikka ei ehken kannattaisi...

Mutta Toivo ei jaksa entiseen tahtiin lenkkeillä,se väsyy jo parin kilsan lenkistä tai jos juoksee vapaana kamun kanssa niin on hetkessä ihan "kilometri-kielenä",samaten parina päivänä oksentanut nyt,karva on ihan kamala ja sen yleisolemus on sellainen onneton..treenattukaan ei olla sen voinnin takia,normi äänet se ilmoittaa kyllä ihan normaalisti niinkuin pitääkin.

Tottistreeneissäkin oli taukoa kun itseltä revähti kylkilihas ja viikon ajan hengittäminenkin teki kipeää,nyt ei tottikseen sitten päästä Toivon voinnin takia.

Mökillä ja sukulaisissa on käyty ja vanhoja kavereita tavattu,kesä on pian ohi..

 Ensiviikolla olisi tarkoitus käydä parin pvän reissu Tampereella mutta sinne lähtö nyt roikkuu ihan koirista miten ne tokenee. 

Kesä,koira ja kuplat

Ei Toivoa ilman Palloa

 

 

Bestikset lenkillä