lauantai 29. marraskuuta 2014

Suurten surujen ja murheiden marraskuu...voikun voisi pyyhkiä tämän kuukauden pois elämästä kokonaan.. Ajatus ei kulje, sydän on rikki, tuska viiltää..

Maisa-pupu sai 2 poikasta kuolleena ja menehtyi itse muutamaa päivää myöhemmin.

Suurempi suru tuli kun rakas lähiomainen menehtyi traagisella tavalla - asia jota emme pysty ymmärtämään,käsittämään miksi. Nuoren oma tuska voi olla liian suuri kantaa mutta suremaan jääneille jää se syyllisyys ja miksi-kysymys. Ja se ikävä...
Pienet lapset jäi äidittömäksi, puoliso ilman rakastaan. Ja kaikki muut..

Eläimet menivät uusiin koteihin, yksi koirista muutti meille. Lempeä jättiläinen joka on täältä blogistakin jo tuttu toissakesän postauksista. Camo on bullmastiffi-poika,rakastaa ihmisiä ylikaiken ja alkuhankaluuden jälkeen omatkin koirat otti sen hyvin vastaan. tarvitsi vain sopeuttamista,aikaa ja talon sääntöjä.
Jopa tämä meidän kulmakunnan kauhu jota moni pitää vihaisena ( Chicon rähinän takana vieraille koirille on siis vain pelko ). Chico rakastaa Camoa,voi niitä hepuleita ja leikkiinkutsumisia ja Camo on todella nätisti ollut sen suhteen. Varovainen on tietysti oltava,ilman valvontaa nämä ei ole keskenään vapaana.

Toivo alkuun vähän pelkäsi Camon rohinoita, se muutenkin pelkää rohisevaa koiraa, on se sitten iso tai pieni. Välillä ulkoilutan Toivon ja Camon yhdessä, yleensä erikseen.
Ainoa koetinkivi on lenkillä vastaantulevat vieraat koirat..niissä on Camolle opettaminen. Se rähisee rähisijöille takaisin ja meinaa singota luokse, oman selkäni kestävyys koetuksella..Ja sen takia en vielä tiedä jääkö Camo meille pysyvästi. Mielelläni pitäisin mutta jos opettamisenkaan jälkeen se ei ala näyttää edistymisen merkkejä, en voi ottaa suurempaa riskiä ja mietittävä asioita uudelleen.

Mutta elämme päivän kerrallaan. 





Pientä iltavilliä

Ja ei kahta ilman kolmatta.
Rakas ystäväni sairastui vakavasti ja toiveita ei enää ole selviämisestä. Monet koiralenkit yhdessä mentiin, usein nauraa käkätettiin viittomakieltä opiskellessa, koirien jammaillessa keskenään. Rakkaita muistoja jää mutta jää myös suunnaton ikävä..
Kävin hänet jo hyvästelemässä mutta en tiedä kuuliko hän enää sanojani..

Otan omat rakkaat koirani kainalooni ja toivon jaksavani surun kanssa tästäkin päivästä.


Kylmä ilman sua   https://www.youtube.com/watch?v=A-au1n0z-1k