torstai 24. tammikuuta 2013

Chicon stressi paisui kuun alussa niin pahaksi että se alkoi saada ilkeännäköisiä vatsakramppeja ennen uloslähtöä. Ensimmäisellä kerralla luulin sen saaneen vähintään suolenkiertymän kun se oli niin jännittynyt ja tuskaisen oloinen ja yritin saada eläinlääkäriä kiinni hädissäni. Kohtaus meni kuitenkin ohi kun hieroin sen mahaa ja yritin pitää tilanteen rauhallisena ja sen kramppi päättyi pierukohtaukseen. Sitä en sattuneesta syystä kuullut mutta haistoin kyllä..
Näissä tilanteissa Toivo oli aina hämillään,se kävi nuuskuttelemassa Chicoa ja meni sitten sängyn alle.
 
Myöhemmin juttelin eläinlääkärin kanssa ja päädyttiin siihen että jos kohtauksia tulee vielä,Chico tutkitaan. Sama toistui seuraavana aamuna,lievempänä mutta siinä vaiheessa jo ynnäilin yksi plus yksi.. Kohtaukset tuli siis ennen aamu-ulkoilua siinä vaiheessa kun aloin itse pukea ulkovaatteita ja sama toistui kolmantena aamuna. Kaikki päättyi ilmavaiva-purkaukseen.. Se siis todennäköisesti jännitti ja stressasi uloslähtöä niin kovasti että oireili vatsallaan :( .
Tutkimuksiin olin sitä viemässä mutta tapasin ja puhuin sitä ennen kunnolla asiasta erään todella taitavan koiraihmisen kanssa ja hänen neuvojensa mukaan Chicon kaikki päivärutiinit ja tavat muutettiin täysin ja nyt kun muutoksen aloituksesta on kulunut reilu 2 viikkoa niin koira on ihan eri pakkaus .
Viikon päästä tapojen muutoksesta Chico aiheutti minulle melkein sydärin kun uloslähtöä tein ja tämä PieniSisupussi juoksi innosta piukeana ulko-ovelle ja tohotti siinä että ulosulos!! . Lenkki meni aivan ihanasti,muutaman x se haukahti koirille ja ihmisille mutta meni niin reippaasti häntä pystyssä. Tapamuutoksia on jatkettu kuitenkin kokoajan ja kokoajan on ollut naksutin-nami koulutus päällä ja nykyisin uloslähtö ei aiheuta mitään ongelmia,päinvastoin Chico pyrkii ulos mukaan vaikka olisin vaan asioille lähdössä. Lenkeillä se ei ota yhtään mitään paineita mistään,haukahtelee toki mutta muutoin menee niin olemus rentona etten olisi uskonut tällaista näin pian tapahtuvan.
Vatsakramppeja se ei ole saanut sen alun hankaluuden jälkeen joten tutkimuksiinkaan ei sitten menty kun ihan selvästi stressioireiluista ne tuli. 
 
Pojat ulkoileekin nyt erikseen,parempi keskittyä koiraan kerrallaan ja koska Chico vaatii koulutusta kokoajan niin ei siitä tulisi mitään jos Toivo olisi mukana. Tässäkin asiassa kävi positiivinen vaikutus Toivon suhteen. Sen sähläys loppui kun ei Chico ole mukana panikoimassa.
Menee sekin nyt paljon rennommin ja tottelee paremmin ja itse ihan nautin jo lenkkeilyistä kummankin kanssa enkä ota mitään paineita. Sekin varmasti vaikutti Chiconkin rentoutumiseen,lakkasin kuuntelemasta ohikulkevien ihmisten joskus ilkeitäkin kommentteja räkyttävistä piskeistä. Joskus tästä huonokuuloisuudestakin on hyötyä..
 
Ääni-ja vierastreenejä otetaan kokoajan. Palohälyttimen ääneen Toivo reagoi nykyisin salamannopeasti,en kerkiä sanomaan edes täh tai missä kun se jo ilmaistuaan iskeytyy maihin. Bravoo. Vieraiden käydessä kylässä on otettu tavaksi se ettei mennä edes haistelemaan ja "Pois"käsky on niin laajamittainen eli ei niin tarkka kuin "asetu"=just siihen vaikka maaten tai "paikka"=siinä etkä liiku yhtään,vaan kun Pois käy niin Toivo menee vaikka pedilleen olohuoneeseen. Ja että se on usein iloisesti yllättänyt minut kun uskoo ja jättää vieraan rauhaan. Toisinaan vieras saa sitä rapsutella mutta vain silloin kun itse kutsuu Toivon paikalle,ei koskaan silloin kun Toivo itse tulee huomiota hakemaan. Nyt vaan enemmän ja enemmän vieraita kylään ja niitä ihan ventovieraitakin ihmisiä.
Ja ulkoillessa hihnassa ei vieras saa silittää sitä,sen otin ihan ehdottomaksi mutta siitä huolimatta niitä ilman lupaa- silittelijöitä on ja niitäkin jotka ei usko kun kiellän :( . Näissä tilanteissa yksinkertaisesti usein lähden vain menemään paikalta pois kun ei sanominen auta.

Toivo sai haluamansa kvaakattavan ankka-lelun kun käytiin tehtaanmyymälässä ruokaostoksilla,samanmoista lelua kanniskeli aiemmin kaverin luona ja ihastui siihen täysillä. Yhtenä päivänä aiheutti taas aikamoisen naurukohtauksen... Olin vessassa ja Toivo raapi oven auki ja tohkeissaan ilmoitti että jokin ääni käy. Avasin oven niin Petra sanoi ettei mikään soinut mutta Toivo ilmaisi toisenkin kerran ja tohotti mennä olohuoneeseen ja katseli minua tulenhan varmasti perässä. Oli niinkin tärkeä asia kuin se että Chico oli pöllinyt sen Ankan ja kvaakatti sitä ja Toivo ei vissiin uskaltanut ottaa sitä siltä pois!  Hetken hekoteltuani ja katseltuani Toivon anovia silmiä (tiedättehän miten esimerkiksi koiraemo katsoo hoivatessaan pieniä pentujaan? Toivolla oli ihan sama ilme ) otin lelun Chicolta ja annoin sen Toivolle. Ja että se oli onnellinen. Oli ehkä väärin palkata Toivo tuollaisesta ilmaisusta mutta annoin periksi... koko tilanne oli jotenkin niin koominen.
 
Petran kanssa ollaan oltu vähän väliä erilaisissa maha-ja oksennustaudeissa ja ne on sitten verottanut lenkkeilyjä. Eilen Toivo sai juoksennella kunnolla vapaana ja tietysti onnellisuutta haukkoi urakalla lunta suuhunsa noinniinkuin ohimennen ja parin tunnin päästä sitten alkoi sisällä  lorotella alleen. Tätä Toivolla on ennenkin ollut aina kun syö liikaa lunta enkä tajua ajoissa lähteä pissille viemään tunnin kaksi päästä joten se huomaamatta sitten päästelee allensa ennenkuin ulos ehditään. Tähän lumen syöntiin olen yrittänyt kieltoa,huomion viemistä muualle mutta ei auta. Täytyisi jokin konsti keksiä tai opettaa ihan ehdoton ehdoton ei tuolle lumensyönnille,se kun on joka talvinen vitsaus. Ei toistu onneksi päivittäin eikä aina viikottainkaan mutta liian usein kuitenkin. Täytyy muistaa Miialta kysyä vinkkiä kun ensikerralla nähdään.
 
Parin viikon päästä on meidän porukan järkkäämä mätsi ja sinne mennään Toivon kanssa töihin. Kehään ei Tohveli todennäköisesti pääse kun ei ole esittäjää,itse en pysty vieläkään juoksemaan. Leipomuksia sinne pitää tehdä ja viedä,toivottavasti tuo nykyisin niin uskomattoman ahne koira malttaa jättää ne rauhaan.. Toivo ja Chico ovat olleet nyt 2kk raakaruokinnalla ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen. Toivo oli ennen niin ronkeli,piti nirsoilevia päiviäkin välillä,poti tyhjän mahan oksentelua joskus,närästystä. Ei ole tämän 2kk aikana kertaakaan jäänyt ruokakuppi tyhjäksi,päinvastoin se tyhjenee salamannopeasti. Kaikki oireilut on poissa,koira lihonnut jo kilon ja ahneus on ihan selkeästi kasvanut kun saa olla itse aina varuillaan jättääkö leivän tai kakun  pöydälle.. 
 





                               (c) Petra


 
 

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Joulu meni leppoisasti maalla,Chico antoi parhaan lahjan kun alkoi siellä ollessamme tehdä hätänsä ulos . Pakkasia piteli kovaakin joten lenkkeilyt oli vähissä mutta onneksi oli pihaa missä spurttailla vapaana. Alkuun Chico oli taas pahana siskon koiranpennulle Lilille mutta taas kerran ykskaks syttyi lamppu ja alkoi leikkiä sen kanssa.
 



 
Toivo ei sisällä Lilin kanssa juurikaan leikkinyt,ennemmin pyrki pakoon alati mielistelevää puolivuotiasta kakaraa..
Ulkona tällä kaksikolla oli sitten ihan hirmuisen hauskaa pörrätä ympäri taloa ja metsiä ja pihoja
 
Nuuskutustauko 
 Vuosikausiin ei meillä kotona ole kunnon kuusta ollut eikä Joulupukkikaan ole käynyt Toivon elinaikana kylässä. Mutta siskon luona oli molemmat
 
 ja välillä vähän pelotti että kusaseeko jompikumpi pojista kuusen juurelle mutta onneksi eivät..
Aattoiltana ovesta tupsahti punanuttuinen valkopartainen möreä-ääninen Pukki
 Pojat olin laittanut jo vierashuoneeseen portin taakse ( pyykkiteline toimitti portin virkaa,Chico ei siitä yli tullut mutta Toivo loikki kevyesti mennentullen) ihan sillä etteivät saa slaagia ja ehkä kenties käyvät Pukin kinttuun kiinni ( no ei kai..)mutta Pukin tultua ja oltua kävin muutaman kerran katsomassa poikien touhuja niin Toivo makasi silmät ymmyrkäisinä pienesti täristen sohvalla 
 Ja Chico sohvan alla... taisivat siis hiukan pelätä..
 
Kävimme porukalla siskon tytön luona,siellä Toivo tapasi pitkästä aikaa Camo-bullmastiffin ja Edi-sekarotuisen ja mukavaa pojilla oli kirmailla pihalla. Chico oli tuolloin sattuneesta syystä sisällä.. Pojat näki myös hevoset ja ponin mutta ei ne enää niistä noteeranneet,ovat nähneet niitä niin usein ettei edes Toivo viitsinyt mennä sanomaan nenäpäivää. Kakkakikkareet kiinnosti senkin edestä,moista herkkua ole saanut ainakaan puoleen vuoteen..
Tuolla Toivon takapää myös aiheutti pientä huolta. Huomasin jo paria päivää aiemmin että Toivo aristi oikeaa takajalkaa/lonkan seutua,samantapaista kipuilua kun silloin aiemmin kun hieroja kävi Toivoa hieromassa kotona muutaman kerran. Ei se ole ontunut eikä muutoin näyttänyt kipeää mutta kyläpaikassa se ykskaks potki takastaan ilmassa suoraan taaksepäin. Siskon luona teki vähän samaantapaan ja onneksi olin osannut varautua ottamaan koirienkin lääkkeet mukaan niin sain annettua parina päivänä Toivolle kipulääkettä.
Muutaman kerran myös hieroin sen takapäätä mutta en onnistunut paikallistamaan mitään ja nyt Toivo näyttää olevan ihan ok. Olisikohan ollut pientä lihasjumia...
 
Samaisella joulunvietto-reissulla kävimme kylässä myös uuden tuttavan luona jolla on Toivon kaksoisolentoja. Tutustuttiin netin kautta ja naurettiin koiriemme kuville kun oli niin samannäköistä päätä korvineen ja tapoja ja ilmeitä joten pakkohan se oli livenäkin tavata! Koirilla oli kyllä ikäeroa,kaksoispojat ovat 10-vuotiaita ja rodutkin ovat ihan erit kun Toivossa mutta kyllä vaan oli pojissa "hieman"samaa näköä :).

Pihalla ensin nuuskuteltiin ja tutustuttiin,Chico yllätti minut täysin kun se vaan muutaman kerran rähähti vieraille mustille pojille koko kyläilyn aikana. Näkiköhän se Toivon kolmena....
 
 Eetu,Temppu ja Toivo tutustumassa.
 
 Pojat tutkimassa luita...


 Toivo ja Eetu. Tässä Eetun korvat ihan takana mutta samanlainen ropeli-korva se on kuin Toivokin.
 
Kotiin oli mukava tulla 4päivän reissailun jälkeen ja niin toivoin että Chicokin jatkaisi ulos-pissaamista kotonakin mutta ei.. satunnaisesti se kerran päivässä malttaa lenkillä pissata,muuten tekee edelleenkin sisälle,luvatulle paikalle lehdelle. Eli kotiympäristö on sille vielä kova pala mutta ilokseni huomasin että stressin määrä on roimasti alentunut :). Se ei läheskään niin paljon enää huuda ulkona ihmisille,puille,jonninjoutaville möröille eikä vieraille koirille ja kulkee useammin reippaasti häntä pystyssä. Muutaman kerran ollaan jopa menty ilman sylitystä vieraan koiran ohi hiljaa kontaktilla !! Ja olen huomannut sen äänensävynkin muuttuneen kun näkee muita koiria,se on nyt enemmän ehkä sellaista "kuhan huvikseni vähän räyhähdän,en tosissani" ja kontakti-käskyni se uskoo ja hiljenee.
 
Toivo edelleen kyllä reagoi sähläämällä kun Chico haukkuu. Tohveli siis alkaa sählätä,ei tiedä kulkisiko mitenkä hitaasti/reippaasti,menisikö vasenta laitaa niinkuin käsken,tulisiko sivulle kun käsken.. näihinkin auttaa napakampi komento ja koira asettuu. 
Ääniä ollaan harjoiteltu kotona. Kouluttaja antoi uudet opit eli nyt kun Chico toisinaan alkoi suoraahuutoa huutaa kun känny/joku muu soi ( ei aina,siis toisinaan) ja Toivolla meni pasmat sekaisin niin opetusta kehiin. Huudatan kännykkää ja samalla vain syötän namia kummallekkin koiralle. Viikko tätä,viikko ovikellon kanssa,viikko palohälyttimen kanssa. Ja namia menee ja tulosta tulee. Tällä siis opetetaan Chicokin olemaan hiljaa äänen käydessä,oppii että ääni=nami,hyvä ja samalla Toivo saa muistusta.
Normaali äänet kun käy niin silloin tietysti Toivo tekee työnsä eli ilman käskyä pitää ilmaista ja viedä sitten äänen luo.

Vuosi vaihtui rakettien paukkeessa,pojat ei olleet moksiskaan muutakuin pahimman paukkeen alkaessa Toivo vaihtoi laiskasti nukkumapaikkaa sängyn alle ja Chico jatkoi köllöttelyään minun vieressä peiton alla.
Tulkoon vuodesta 2013 kaikille oikein Hyvä ja Onnekas !!