Joulu meni leppoisasti maalla,Chico antoi parhaan lahjan kun alkoi siellä ollessamme tehdä hätänsä ulos . Pakkasia piteli kovaakin joten lenkkeilyt oli vähissä mutta onneksi oli pihaa missä spurttailla vapaana. Alkuun Chico oli taas pahana siskon koiranpennulle Lilille mutta taas kerran ykskaks syttyi lamppu ja alkoi leikkiä sen kanssa.

 

 

Toivo ei sisällä Lilin kanssa juurikaan leikkinyt,ennemmin pyrki pakoon alati mielistelevää puolivuotiasta kakaraa..

Ulkona tällä kaksikolla oli sitten ihan hirmuisen hauskaa pörrätä ympäri taloa ja metsiä ja pihoja

 

Nuuskutustauko

 

 Vuosikausiin ei meillä kotona ole kunnon kuusta ollut eikä Joulupukkikaan ole käynyt Toivon elinaikana kylässä. Mutta siskon luona oli molemmat

 

 ja välillä vähän pelotti että kusaseeko jompikumpi pojista kuusen juurelle mutta onneksi eivät..

Aattoiltana ovesta tupsahti punanuttuinen valkopartainen möreä-ääninen Pukki

 Pojat olin laittanut jo vierashuoneeseen portin taakse ( pyykkiteline toimitti portin virkaa,Chico ei siitä yli tullut mutta Toivo loikki kevyesti mennentullen) ihan sillä etteivät saa slaagia ja ehkä kenties käyvät Pukin kinttuun kiinni ( no ei kai..)mutta Pukin tultua ja oltua kävin muutaman kerran katsomassa poikien touhuja niin Toivo makasi silmät ymmyrkäisinä pienesti täristen sohvalla 

 Ja Chico sohvan alla... taisivat siis hiukan pelätä..

 

Kävimme porukalla siskon tytön luona,siellä Toivo tapasi pitkästä aikaa Camo-bullmastiffin ja Edi-sekarotuisen ja mukavaa pojilla oli kirmailla pihalla. Chico oli tuolloin sattuneesta syystä sisällä.. Pojat näki myös hevoset ja ponin mutta ei ne enää niistä noteeranneet,ovat nähneet niitä niin usein ettei edes Toivo viitsinyt mennä sanomaan nenäpäivää. Kakkakikkareet kiinnosti senkin edestä,moista herkkua ole saanut ainakaan puoleen vuoteen..

Tuolla Toivon takapää myös aiheutti pientä huolta. Huomasin jo paria päivää aiemmin että Toivo aristi oikeaa takajalkaa/lonkan seutua,samantapaista kipuilua kun silloin aiemmin kun hieroja kävi Toivoa hieromassa kotona muutaman kerran. Ei se ole ontunut eikä muutoin näyttänyt kipeää mutta kyläpaikassa se ykskaks potki takastaan ilmassa suoraan taaksepäin. Siskon luona teki vähän samaantapaan ja onneksi olin osannut varautua ottamaan koirienkin lääkkeet mukaan niin sain annettua parina päivänä Toivolle kipulääkettä.

Muutaman kerran myös hieroin sen takapäätä mutta en onnistunut paikallistamaan mitään ja nyt Toivo näyttää olevan ihan ok. Olisikohan ollut pientä lihasjumia...

 

Samaisella joulunvietto-reissulla kävimme kylässä myös uuden tuttavan luona jolla on Toivon kaksoisolentoja. Tutustuttiin netin kautta ja naurettiin koiriemme kuville kun oli niin samannäköistä päätä korvineen ja tapoja ja ilmeitä joten pakkohan se oli livenäkin tavata! Koirilla oli kyllä ikäeroa,kaksoispojat ovat 10-vuotiaita ja rodutkin ovat ihan erit kun Toivossa mutta kyllä vaan oli pojissa "hieman"samaa näköä :).

Pihalla ensin nuuskuteltiin ja tutustuttiin,Chico yllätti minut täysin kun se vaan muutaman kerran rähähti vieraille mustille pojille koko kyläilyn aikana. Näkiköhän se Toivon kolmena....
 

 Eetu,Temppu ja Toivo tutustumassa.

 

 Pojat tutkimassa luita...

 Toivo ja Eetu. Tässä Eetun korvat ihan takana mutta samanlainen ropeli-korva se on kuin Toivokin.

 

Kotiin oli mukava tulla 4päivän reissailun jälkeen ja niin toivoin että Chicokin jatkaisi ulos-pissaamista kotonakin mutta ei.. satunnaisesti se kerran päivässä malttaa lenkillä pissata,muuten tekee edelleenkin sisälle,luvatulle paikalle lehdelle. Eli kotiympäristö on sille vielä kova pala mutta ilokseni huomasin että stressin määrä on roimasti alentunut :). Se ei läheskään niin paljon enää huuda ulkona ihmisille,puille,jonninjoutaville möröille eikä vieraille koirille ja kulkee useammin reippaasti häntä pystyssä. Muutaman kerran ollaan jopa menty ilman sylitystä vieraan koiran ohi hiljaa kontaktilla !! Ja olen huomannut sen äänensävynkin muuttuneen kun näkee muita koiria,se on nyt enemmän ehkä sellaista "kuhan huvikseni vähän räyhähdän,en tosissani" ja kontakti-käskyni se uskoo ja hiljenee.

 

Toivo edelleen kyllä reagoi sähläämällä kun Chico haukkuu. Tohveli siis alkaa sählätä,ei tiedä kulkisiko mitenkä hitaasti/reippaasti,menisikö vasenta laitaa niinkuin käsken,tulisiko sivulle kun käsken.. näihinkin auttaa napakampi komento ja koira asettuu. 

Ääniä ollaan harjoiteltu kotona. Kouluttaja antoi uudet opit eli nyt kun Chico toisinaan alkoi suoraahuutoa huutaa kun känny/joku muu soi ( ei aina,siis toisinaan) ja Toivolla meni pasmat sekaisin niin opetusta kehiin. Huudatan kännykkää ja samalla vain syötän namia kummallekkin koiralle. Viikko tätä,viikko ovikellon kanssa,viikko palohälyttimen kanssa. Ja namia menee ja tulosta tulee. Tällä siis opetetaan Chicokin olemaan hiljaa äänen käydessä,oppii että ääni=nami,hyvä ja samalla Toivo saa muistusta.

Normaali äänet kun käy niin silloin tietysti Toivo tekee työnsä eli ilman käskyä pitää ilmaista ja viedä sitten äänen luo.

Vuosi vaihtui rakettien paukkeessa,pojat ei olleet moksiskaan muutakuin pahimman paukkeen alkaessa Toivo vaihtoi laiskasti nukkumapaikkaa sängyn alle ja Chico jatkoi köllöttelyään minun vieressä peiton alla.

Tulkoon vuodesta 2013 kaikille oikein Hyvä ja Onnekas !!