2 viikkoa sitten oli Toivon eläinlääkäri-käynti. Onneksi vain hammastarkastus,Tuhatjalan hammaskamppanjassa. Otettiin siis urakalla samalla lenkkiä kun käveltiin sinne ja takaisin,9km ja kyllä tuntui kotiinpäin viimeinen kilometri että mennäänkö kumpikin konttaamalla..

Hampaat on putipuhtaat ja hengen haisukin johtuu ihan raakaruokinnasta. Se on vaan kestettävä kun Toivo tulee pusipusimaan..

 

 Chico tekee ensitarkastuksen..

 

Toissa lauantaina oli meidän eli Kuopion kaverikoirien järkkäämä mätsi Hukkahallilla ja me mentiin Toivon kanssa hyvissä ajoin auttelemaan,tosin porukka oli ehtinyt jo paljon saada kehiä ja arpajaispöytiä ja kaikkea valmiiksi mutta auteltiin minkä ehdittiin. Toivo oli sen aikaa seinäkoukussa kiinni ja hienosti se siellä malttoi hötkyilemättä olla ja odottaa. 

Osallistujia oli mukavan paljon,noin 180 koiraa ja väkeä halli pullollaan. Toivo sai olla ihan töissä eli Kaverikoira-huivi kaulassa ja rapsuteltavana ja minun mukana kulki siinä kun möin kansalle arpoja,niitä menikin mukavasti . Parin kaverin koiran kehissäkäyntiä yritin myös seurata samalla ja muutamia tuttuja tuli tavattua myös. 4 tunnin seisomisen ja kävelyn jälkeen meikäläisen kunto humpsahti joten viimeisen tunnin ajan möin arpoja melkeinpä istualtaan ja Toivo veti lonkkaa siinä vierellä... Kaikkiaan oli kyllä mukava päivä ja pikkusen harmitti kun en jaksanut jäädä auttamaan porukoita loppusiivouksessa mutta kaverit veti hyvin ja osansa teki jokainen. Hyvä me !

 

Kaverikoira-käynneillä on käyty ja Toivosta on sukiutunut jokseenkin jännä siinä suhteessa...se on alkanut enemmän "tohottaa" ( en keksi parempaa sanaa sen käytökselle..) eli haluaa nopeasti käydä asukkaat läpi melkeinpä rivissä ennenkuin malttaa keskittyä pysymään yhden ihmisen vierellä hetken kerrallaan. Tätä se on tehnyt 3 viimeisimmän käynnin ajan ja kai sille on tullut sellainen tapa että se käy läpi ensin onko kaikki tutut asukkaat paikalla ja sitten keskittyy.

 

Miiakin kävi kylässä viikko sitten ja meidän uurastus on tuottanut tulosta. Miia on käynyt meillä reilun 2 vuotta nyt ja nyt oli ensimmäinen kerta kun Toivo oli RAUHALLINEN Miian suhteen ja Miian läsnäollessa,taputin itseäkin siinä olalle.. Kävi nuuskimassa ja sitten poistui paikalta,känny-ilmaisun jälkeen jäi keittiöön mutta meni nukkumaan Chicon pienelle pedille :D,lähelle meitä. Mutta kyllä tuli hyvä fiilis sillä ihmisistä Toivolle "haasteellisimmat"on juuri Miia (kun hän on niiiiiiiiiiiiiin ihana )ja eräs kaverini ja tehotreenin vaikutus alkaa näkyä nyt. 

Asioilla ja lenkeillä Toivo ei enää noteeraa vieraita ihmisiä,useimmiten ei edes silloinkaan kun vieras kiellosta huolimatta yrittää sitä silittää,Toivoon on alkanut tehota minun "taakse" tai "odota"käsky. Joskus harvoin täytyy napakammin käskeä mutta kyllä on huima edistyminen kaikessa parin kuukauden aikana käynyt.

 

Myös Chicon kanssa on töitä tehty urakalla ja se ulkoilee nyt iloisena ja panikoimatta. Haukkuu joskus mörköjä ja muuta mutta niitä joutaakin haukkua.. Vieraat koirat ohitetaan edelleen sylissä namitellen,joskus ehtii haukkua koiran nähdessään ennenkuin ehdin itse reagoida mutta ihana seurata toisen ulkoilua nyt kuin mitä se oli kk takaperin. Pissitkin tulee jo ulos ja koirakavereiden kanssa voi ulkona jammailla. Edelleen vien poikia ulos yhdessä että erikseen.

Muutamia ihmettelyitä olen saanut Toivon kanssa kulkiessa ulkona,osa on ihmetellyt eikö meillä enää ole Chicoa ja kun yritän selittää sen erikseen ulkoilun ja kummankin koulutustarpeen niin välillä tuntuu ettei ymmärretä mutta eipä se mitä. Ja koska Toivo on mulle avustava koira,pakostakin se kulkee enemmän minun mukana ja meillä on käynnit Kaverikoirissa yms niin ei ihmekkään että Toivoa näkyy ulkona minun mukana enemmän kuin Chicoa.

 

Viime päivinä on poikien kouluttelut ollut hieman vähemmällä kun meillä tehdään (maali)remppaa,kaveri auttaa minua ja kyllä aikalailla aamusta iltaan huhkin yhdessä huoneessa muiden menojen ohella ja nyt on Petran huone valmis,sisustamista vailla. Koirat on hiukan ihmeissään välillä olleet kun petra nukkuu olohuoneessa ja petran huoneeseen ei ole päässyt mutta nyt se on valmis niin kulkukin vapaampi. Tosin tarkoitus nyt jatkaa remppaa olohuoneen kimpussa,seinä kerrallaan mentävä joten siinä sitten taas uutta ihmetyksen aihetta koirille kun ei sitten 1-2 päivään olkkariin pääse :D. 

Ensiviikko on aikalailla paussia rempassa ja voi olla ettei pysty Toivoakaan juuri kouluttelemaan,luulen ettei keskittymiskykyni riitä kun pikkusisko menee aivoleikkaukseen ja se huolettaa vaikka positiivisella asenteella yritetään olla. Toivo saa olla minulle sitten kainalokaverina ja verenpaineen laskijana.. 

Kuvia ei ole tullut oikein näpsittyä tohinan keskellä mutta eilen aamulla kahvinjuonnin ohella oli kamera hollilla kun Chico normaaliin tapaan tuli aamuaikaiseen mukanani keittiöön ( Toivo jatkaa aina uniaan) ja tällaiset aamutavat Chicolle on pupujen suhteen kehittynyt.

 

Ensin mennään nuuskuttelemaan ..                               

                               ...yritetään saada Paavo leikkimään..
 

                               ..ja annetaan periksi kun ei leiki niin ei leiki.

 

 

Sitä ollaan jo helmikuussa ja kovaa kyytiä kohti kevättä. Lunta riittää mutta onneksi niitä kovia pakkasia ei ole hetkeen pidellyt. 

Pienen tauon jälkeen Toivokin pääsi vimmailemaan Milla-kaverinsa kanssa ulkona. Vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita riitti kun kaksi kohelipäätä paineli menemään mutta on se aina niin mukava katsoa vapaana juoksevaa kaverikaksikkoa kun heillä on niiiiiiin kivaa.

 

Vauhtia !!

 

 

Ääää,ei se ollutkaan Hiiwiö..

 

 Toivon lumensyönti sillointällöin on jatkunut ja nyt on  pienessä mielessä alkanut herätä ajatus olisiko sillä nielussa jotain kun sen henki haiskahtaa ja joskus harvoin se nieleksii sisällä. Muita nielutulehduksen oireita sillä ei ole ja oikeastaan vasta nyt kun varasin sille tiistaille hammastarkastus-ajan heräsi epäily muusta.. Tuhatjalan hammas-kampanjassa käydään tarkistuttamassa purukalusto,omiin silmiin siellä ei mitään häikkää ole,siistit hampaat ja kitakin näyttää ok mutta enhän mä itse pysty syvemmälle kurkkuun katsomaan. Hoitaja varmaan osaa ohjata paremmin ja tottakai Toivo käytetään nielutarkastuksessa jos hoitaja sen aiheelliseksi katsoo.

 

Perjantaina menin Toivon kanssa torille ja muutamassa liikkeessä käytiin ja lunkisti poika oli kokoajan. Tenkkapoo tuli sitten erääseen liikkeeseen mennessä.. Vartija pysäytti meidät ja epäsi pääsyn kyseiseen liikkeeseen vaikka kerroin Toivon koulutustarkoituksen,näytin sen koulutuslapunkin ja lisäksi kerroin että meillä on myymäläpäällikön lupa asioida Toivon kanssa ko.paikassa. Ollaan siellä parin vuoden aikana käyty ainakin sen sata kertaa ja koskaan ei ole keneltäkään mitään sanomista tullut. Pyysin kutsumaan myymäläpäällikköä paikalle ja tähän vartija ei suostunut,jankkasi vaan ettei kutsu ja että meillä ei ole koulutusvaiheessa mitään asiaa sinne. Omat hermot alkoi vähän kiehua ja vähän oli sellainen olokin että" anteeks nyt kovasti kun ollaan olemassa",sellainen nolo olo mitä ennenkin olen kokenut mutta toisaalta siihen minun pitäisi tottua että pidän oman puoleni napakasti ,varsinkin kun lupa on saatu asioida liikkeessä.

 

Huomasin että Toivokin alkoi siinä hermostua kun vartijan kanssa se 10minuutin keskustelu käytiin ja pakkohan minun oli sitten luovuttaa. Kotimatkan kihisin ja pihisin ja täytyy myöntää että tippakin tuli silmään. Kuulovammaisena omien oikeuksien puolustaminen on joskus todella rankkaa ja moni ei sitä ymmärrä mitä se on kun joutuu selittelemään,puolustelemaan tai mitä tahansa johonkin vammaan liittyvää. Ymmärrän kyllä sen että koulutusvaiheessa olevaa koiraa ei ole pakko päästää minne tahansa mutta tässä tapauksessa lupa liikkeeseen on saatu jo ajat sitten,sitä en ymmärrä enkä vartijan kriittisyyttä kutsua se henkilö paikalle.

 

Kotimatkalla pysähdyin kaverin luona ja siellä tovin paasattuani olo helpottui ja alkoi jo vähän naurattamaankin mutta ko.paikan myymäläpäällikölle laitoin jo sähköpostia ja kerroin tapauksen ja ihmettelyni. Vielä en ole vastausta saanut.. Voi olla todennäköistä että nyt minua alkaa jännittää Toivon kanssa kaupoilla käynti vaikka koira itse käyttäytyy rauhallisesti mutta oma jännittäminen varmasti vaikuttaa siihen.. Pitää psyykata itsensä rennoksi..

 

Kaverin luona Toivo pölli taas kaverin koiran vinkulelun,se on ihan hulluna kaikenlaisiin palloihin ja vinkuihin ja sitä jaksoi huudattaa. Kaverin koira katsoi vaan touhua silmät pyöreinä,se itse ei niistä enää oikein välitä.. 

Tällainen taskulamppu Toivosta tuli pallojammailun päätteeksi.. :D

Tiedän että moni koiranomistaja juttelee koiralleen ummetlammet,kotona ja muualla ja samaa teen itsekkin ja todella usein.. ja siihen tyyliin että koiraltaan kyselee vaikka mitä ja odotetaan vastausta ja kun koira ei puhu niin vastataan koiran puolesta :D.. joskus havahdun tähän typerään yksinpuheluun mutta ilmiselvästi Toivokin poimii sanoja ja tekee sitten jotain mitä arvelee minun pälättävän.. Yhtenä päivänä kun opetin sille kännykkää,kaukosäädintä ja 2 eri lelun nimiä ( laitoin nuo 4 esinettä riviin ja sanoin vaikka kake niin Toivo tökkää sitä kuonolla,sanon pallo niin tökkää sitä kuonolla jne ) ja nuo läpi käytyäni aloin pölistä (lähinnä ajattelin ääneen mikä minulla on tapana..) että  noniin ja nyt otan seuraavaksi kaken ja laitan sen pois niin Toivo otti kaken suuhunsa ja antoi sen minulle. 

Samantapaisia juttuja käy sillointällöin,puhelen jotain että" pitääpä kohta laittaa ruuat sulamaan " niin Toivo juoksee keittiöön, " vois kohta ulos lähtä" Toivo herää kesken unienkin ja mennä tohottaa eteiseen jnejne. Viisaita otuksia.

 

 

 

 

Tohvelin ja minun juttutuokiota