maanantai 20. elokuuta 2012

Oma liikkuminen on nyt kovasti vaikeutunut kun selkä meinaa temppuilla samaanmalliin kuin ennen tammikuista luudutusta,mukaan tullut myös hermokipu jalkaan. Koirien lenkitkin sitten hiukan lyhentyneet ja vauhti ei päätä huimaa mutta edelleen olen erittäin tyytyväinen asuinpaikkaamme kun ulko-ovesta pääsee suoraan metsiin ja lukuisille erilaisille metsäpoluille ja teille joita jatkuu erisuuntiin kilometri-tolkulla.

Totesin taas että Toivosta ja Chicosta on myös hoitajiksi. Kun kipu on pahimmoillaan niin makaan sängyllä mahallani ja koirat itse hakeutuu päälle makaamaan,yleensä niin että Toivo makaa oikean jalan päällä ja osittain jalkovälissä ja Chico tulee alaselän päälle. Koirien tuottama lämpö ilmiselvästi myös helpottaa kipuja,sen olen huomannut jokapäivä. Jostain syystä koirat ovat kautta aikojen osanneet luontaisesti olla apuna ihmiselle monin eri tavoin ja omat koirani ovat minulle apuna tälläkin tavalla.
Toivolla on puoli-vuotiaasta asti ollut myös tapana tökkiä minua välillä käteen ulkoillessamme silloin kun minua huimaa,joko asentohuimauksen,rytmihäiriön tai kuulo-häiriön takia,kai se sillä jotenkin varmistaa että pysyn kävellessä mukana? En tiedä mutta tuota käteen tökkimistä tapahtuu vain silloin kun en askella suoraan. Ompa joskus joku murjaissut hyväntahtoisesti olenko humalassa? :D kun kävely on joskus sen verran horjuvaa.

Monena päivänä saanut taas koiralenkillä karua muistutusta siitä että miksi jotkut,jopa liian useat,koiranomistajat pitävät olettamuksena sitä että kaikkien koirien tulisi saada sanoa Nenäpäivää toisilleen. Ja yleensä ilman kysymistä "voidaanko tervehtiä?" eli tullaan vaan hihna pitkällä kohti ja päin vaikka minä yleensä sanon aina Menkää ohi tai en ota mitään katsekontaktia vastaantulijaan vaan keskityn koiriin ja ennenkaikkea Chicoon ettei se ala ohitustilanteissa rähistä toiselle koiralle. Tuossa asiassa vaan päivittäin tulee mielenharmia kun näistä huolimatta niitä koiria päästellään luokse kyselemättä,itseä harmittaa sitten kovasti kun ei kunnon edistystä pääse tapahtumaan kun kokoajan kuitenkin joku koira pääsee yllättäenkin tulemaan iholle. Suurinosa vastaantulijoista on kyllä onneksi ystävällisiä mutta joukkoon mahtuu niitäkin jotka ovat tulossa kunnolla päälle.

Meillä on onneksi paljon koirakavereita joiden kanssa usein yhdessä lenkkeillään ja koirat saavat  nauttia vapaana juoksentelustakin keskenään. 



Tässä jo öitäkin lasketaan ensikuun reissuun Toivon kanssa,enää 25 yötä !! Siitä onkin jo melkein 1,5 vuotta kun viimeksi ollaan junailtu joten pienesti jännättää lähteä junalla Tampereelle vaikka Toivokin on jo tottunut matkustaja. 



torstai 16. elokuuta 2012

Edellinen VanhusUlkoilu meinasi mennä ihan itku kurkussa kulkiessa kun paikanpäälle saavuttuamme Toivon kaima kertoi että Talon iloisin ja nauravaisin asukas on nukkunut pois. Ei ole enää Häntä taputaputtamassa Toivoa päähän ja nauraa kikattamassa jännityksestä, Hän pelkäsi tavallaan koiria mutta uskaltautui aina silti taputtamaan Toivoa päähän . Vapaaehtoistoiminta antaa paljon - niin minulle ja Toivolle kuin myös varmasti asukkaillekkin ja varsinkin Vanhusten parissa toimiessa saa varautua siihen että jonain käyntikertana ei tuttua ihmistä enää olekkaan paikalla. Pysäyttää ajattelemaan mutta elämä jatkuu..

Kaikkine kolhuineen. Chicolle kävi tapaturma. Olimme kaverin kanssa koiria juoksuttamassa ja Chico oli hihnassa ja olevinaan vielä niin lyhyessä hihnassa ettei mitään vahinkoa pääse käymään kun huligaanit juoksee mutta näinpä vaan ikävästi kävi että kaverin koira suunapäänä juosta tömäytti päin Chicoa. Ehdin havaita vaan sen törmäämisen ja pään heilahduksen ja sitten se huuto alkoi..Chico huusi,tärisi,silmät seisoi päässä ja minä paniikissa siitä kiinni pitämään ja toivomaan ettei mennyt nikamat rikki tms. Huuto lakkasi mutta koira tärisi pää vinossa ja kaveri jo soitti  eläinklinkalle josko me mentäis sinne samantien. Tarkattiin hetki tilannetta ja Chico rauhottui,ensitarkastus osoitti että 2 välihammasta olisi lähtenyt ja tovin päästä Chico jo käveli tosin huojuen ja pissi normaalisti. Klinikalta käskettiin tarkkailla ja tulla sitten sinne jos pahempaan menee,tietysti oli viikonloppu ja päivystysaika mutta vakioasiakkaina oltais varmasti saatu ensiapu hyvinkin nopeasti jos tarve olisi vaatinut.
Kotona annoin Chicolle koirien kipulääkettä ja suun tarkistin niin ainakin iroonneen hampaan tynkä pitäisi käydä poistattamassa,illan se nukkui ja herättyä oli ihan normaalin oloinen.

Klinikalla kuitenkin käytiin ja ensitarkastuksen jälkeen koira ok paitsi se hampaantynkä sitten rauhoituksessa poistettiin ja se kuviteltu toinen hävinnyt hammas,ei siinä hammasta ole ollutkaan vaan hammaspuutos. Hieman niskajäykkyyttä poti mutta nyt koira kunnossa. Tapaus pisti taas pohtimaan että minun täytyy vieläkin enemmän olla ennakoivampi ja vaikka miten koirat on hirmu hyviä kavereita niin kokoero on aikamoinen ja vahinkoja sattuu. Meillä ei siis enää sisälläkään leikitä ja riehuta kun on koirakavereita kylässä,leikkimiset saa tapahtua ulkona ja Chico visusti sylissä jos Toivo ja kokoisensa kaverit vimmaavat.
Onneksi Chicolla on edes yksi kokoisensa kaveri,Zorro-kekara joka tulee huomenna leikkimään. Mutta täytyy etsiä Chicolle enemmän pienikokoisia kavereita.


Chico klinkalta kotiuduttua

Chico 1-v



Miiakin kävi kylässä ja sain paapatettua viimeaikojen mieliharmeja hänelle,kaikkea Miiakin joutuu kestämään :D mutta ammattilaisen ottein osaa ottaa asiat vastaan ja antaa neuvoja tilanteisiin ja antaa myös syvällistä pohdittavaa koirien käyttäytymisestä ja kouluttamisesta. Seuraavan kerran nähdäänkin sitten Kuulokoirien 2.kurssilla syyskuussa ja tuota reissua odotan todella innokkain mielin,varmasti Toivollekkin mukava reissu kaikkine uusine koulutusjuttuineen.

Viikon päästä olisi seuraava mätsikin Toivolle,edellisestä ehtinyt kulua jo kotvanen.. Löysin lupaavan oloisen esittäjän Toivolle ja katsotaan sitten miten yhteistyö sujuu ;)

Kuvakansioita penkoessa löysin joitakin hauskoja ilme-kuvia koirakakaroista,tässä jokunen

 Kutittaa!!





 Mä tiedän että täällä on jotain!!

 Velmu

  :D

 Hartaushetki-ilme

 Mä tykkään susta

 TÄH?!?


 
                                         Maisa ja Paavo-pupumme











torstai 9. elokuuta 2012

Kyllä on touhukas kesä ollut Toivonkin kanssa,iloineen ja takapakkeineen. Monesti on pitänyt muistutella mieliin niitä onnistuneita väli-tavoitteita ja saavutettuja juttuja kun joku takapakki meinannut kasvaa ihan ongelmaksi. Nekin hetket pitänyt vaan purnata pois..

Mökillä ollaan oltu useampaan otteeseen ja säät on suosineet,mukava koirienkin ollut olla ulkona pihalla vapaana kun saa kunnolla hepuloida ja painella menemään.
Toivo pääsi lammelle uimaankin usein ( sen lempiharrastus),Chicoa ei enää veteen saa,ymmärrettävistä syistä..Toivo oli hukuttaa sen erään kerran.. Sattui pieni Tirppa olemaan edessä juuri kun Toivo loikkasi lampeen,upotti Tirpan allensa ja siinä meni useampi sekunti ennenkuin Toivo ui päältä pois..Olin jo menossa perään mutta onneksi Chico pääsi itse pärskimällä sieltä..ei muutakuin takajaloista roikottamaan ja koira yski vettä pois,siitä sitten samantien lähdettiinkin takaisin mökille kiireenvilkkaan. Mökillä Chico kuivattiin ja se tutisi ainakin tunnin sen jälkeen ja kovasti tarkattiin tuleeko mitään jälkioireilua kotonakin mutta onneksi ei tullut.

Tämän jälkeen sitä ei sitten ole saanut vapaaehtoisesti edes varpaitaan kastelemaan järveen.

Toivon kanssa jatkettiin Vanhusulkoilua viikottain,olipa mukava taas tauon jälkeen tavata tutut ihmiset ! Selvästi koirasta on nähnyt että se halajaa "töihin"kun aina siitä palvelutalon ohimennessä se tahtoi vetää pihaan päin ja nyt kun mentiinkin ihan pihaan asti ja jopa sisälle asti niin voi sitä hännänhuisketta :). Huomenna taas mennään ja ensikuussa jatkuu taas mukavat Kaverikoira-käynnitkin.

Toritreeneillä on muutamia kertoja käyty ja kaupunkikävelyt sujuu varsin mallikkaasti. Osaa asettua paikoilleen ilman käskyä jos kahvilassa käydään,joskus nenä tuppaa käymään esim.viereiseen pöytään jos siellä joku herkkujenherkku tuoksuu mutta uskoo sentäs kun sanotaan että asettuu. Liikkeissä liikkuessa Toivo kävelee rauhallisesti sivulla ja jopa oma-aloitteisesti istuu tai menee maate jos pysähdyn paikoilleni hetkeksi/pidemmäksi aikaa ja Se Suurin Asia eli Eläintarvikeliikkeeseen meno.. voi pojat,enää me ei mennä sinne rynnimällä !! Nyt tekisi mieli tuulettaa ;).. Kyllä Toivo muutaman kerran vauhtia yrittää ottaa ovea lähestyessä mutta minä pysähdyn ja poika jojoilee takaisin sivulle ja vasta sitten mennään sisälle.

Aikamoista harmia vaan ovat tuoneet useat päivittäiset ihmisten ohitukset..osa sujuu jopa varsin mallikkaasti mutta aiemmin toistunut ilmiö eli kun pysähdyn juttelemaan tutun tai puolitutun kanssa (ja joskus vieraan) niin Toivo tietysti ihmisrakkaana koirana pyrkii ihmisen luokse JOS ihminen vähänkään lirkuttelee sille tai käsiä ojentelee ja vaikka aika hyvin ollaan saatu Toivon osalta tuo asia niin että se ei saa mennä vaan pysyy sivulla ja joskus luvan saatuaan voi mennä pikasilittelylle,niin tätä asiaa ihmiset ei ymmärrä vaan he höpöttää että ei haittaa,anna tulla,saa se hyppiä jne. 
Monta monituista kertaa olen toistuvasti samoille ihmisille sanonut ja selittänyt MIKSI ei saa suinpäin rynnätä luokse ja koskea ja innostaa mutta ei mene perille :( - koulutusliivien pitokaan ei auta asiaa yhtään,huolimatta siitä että liivissä lukee ÄLÄ KOSKE! Koulutuksessa.


Mietin jopa asian kirjoittamista paperille ja vastaantulijan luettavaksi :D jos asia tulisi paremmin esille mutta tällähetkellä tyydyn siihen että aina ulkoillessa kuitenkin Toivolle liivit päälle ja tuttujen tullessa vastaan huikkaan vaan Toivolle (ja Chicolle) OHI ja ihmiselle Moro ja jatketaan kylmänviileästi matkaa. Sellaiset harvat ihmiset jotka asian ovat ymmärtäneet,heidän kohdalleen voidaan pysähtyä juttelemaan.


Ja toinen ihmetyksen aihe on koiraihmisten omien namien syöttely Toivolle :O. Asiasta olen jutellut muiden kuulokoirakoiden kanssa ja he ovat aivan ihmeissään myös sillä he eivät ole kohdanneet moista . Tässä asiassa minulla on mennyt muutaman kerran kunnolla herrrrmot sillä nauta-allergisena Toivon maha menee herkästi sekaisin ja kun nämä syöttelijät livauttaa sen naminsa niin nopeasti Toivolle etten ehdi kunnolla edes huomata asiaa ennenkuin "meni jo" ( ja ripaska taattu..) ja Toivokin alkoi oppia että kun ihmisen käsi vähänkään menee taskuunsa päin niin se sinkosi ihmisen luo ennenkuin kerkesin edes suutani avata. 
Tähän asiaan auttaa tietysti myös koulutuksen lisääminen eli Toivo ei saa ottaa keltään namia vastaan,ei edes kaveriltani tms eikä varsinkaan saa mennä ohitettavan luo.

Eli lisää vaan harjoittelua ja tiukkaa linjaa ja toivottavasti pitkää pinnaakin..





( voi tuota ilmettä..)








Vakioksi iltatouhuina Toivo on ottanut jo sen että kun illalla menen vessaan (aikomuksena heittää yövaatteet päälle) niin se tulee perässä ja ilman kehoitusta vetää sukat jalasta ja nostaa ne ja housut minulle ja sitten kipittää eteiseen namihyllyn luo :D. Tämä on ihan sanatonta yhteistyötä,tosin kehuja se saa sen namin lisäksi. Päivittäin se myös auttelee tavaroiden nostelussa ja uloslähtiessä myös hihnansa nosto minulle on vakio. Chico tekee saman omalle hihnalleen ja sen se oppi ihan Toivoa matkimalla :),tietysti se saa samat kehut .

Hauskin lähiaikoina sattunut ääni-ilmaisu+ teko Toivon taholta tuli kun ihan vain ajattelin että voitais kokeilla taas tuota eteisvalon sytyttämistä niin Toivo tuli perässä eteiseen. Samalla hetkellä soi puhelin keittiössä,Toivo tökkäsi minua käteen,juoksi keittiöön ja sytytti keittiön valot ! sen jälkeen se näytti missä puhelin soi. Ihmeellisintä tässä on se etten ole vielä ehtinyt sille edes näyttää mistä keittiön valo syttyy,saatikka opettaa painamaan sitä katkaisinta sille :O.
Siskon kanssa naurettiin että se ajatteli että pimeässä on ikävä vastata puhelimeen joten se päätti sytyttää valot..:D

Tätä olen kovasti pähkinyt ja olen sitä mieltä että monet kerrat Toivo on nähnyt kun sytytän keittiön valot ja omassa ihanassa päässään yhdistellyt asioita ja fiksuna paimenpoikana toimi parhaalla tavalla :D

SawoShow - koiranäyttelytapahtuma oli mennä viikonloppuna täällä ja olimme Toivon kanssa pe ja su Kaverikoira-parkissa siellä,harmi vaan että sijaintimme oli sen verran "syrjäinen"että ihmiset ei varmaankaan löytäneet sitä paikkaa mutta sentäs joitakin rapsuttelijoita kävi.


5.8.2012













Sunnuntai 5.8 oli meidän osalta mieliinpainuva päivä sikälikin että olimme Toivon kanssa valittuina mukaan SKL ry:n Kaverikoira-palkintojaossa :). Mukana oli kaikkiaan 12 koirakkoa Kuopion ja Siilinjärven ryhmistä joita paikalla 9 koirakkoa ja mitalin,kunniakirjan ja Pedigree-herkkupussin jaossa olivat mukana mm.Kennelliiton puheenjohtaja Helena Suni,näyttelytoimikunnan puheenjohtaja sekä oma vetäjämme.



"jaas,siis hiukka mää olen ylyppee..."
















" että ihan Kunniakirja..:P "




Palkittu Kaverikoira 

SawoShow 2012



















Näihin tunnelmiin ;)