Kesä. Aurinko ja kärpäset on saapuneet.Ja ne ihanat punkit..Toivolle pähkittiin parin farmaseutin kanssa mikä punkkisuoja on paras ja monessa oli vaikeutensa joten tilasin ihan vaan Symppis Spot On-litkut,katsotaan miten tehoaa..Koko kämppä sai samalla ilmanraikastuksen,sen verran tuoksuista ainetta.Muutamia käveleviä otuksia on bongattu,kaksi pulleahkoa irrotettu. Punkkisyynit päivittäin ja nyt toiveissa että luonto näyttää tehonsa..

Chicolle en mitään punkkisuojaa laita,se on pieni ja valkea ja ötöt huomaa helposti.

Ostin joku aika sitten kosketuskepin. Sillä ja naksuttamalla sain Toivolle viimeinkin sujumaan sen luoksetulon sivulletulon ja nyt se onnistuu pelkällä käskyllä. Kätevä kapine moneen moneen opetettavaan kun oma runko ei välttämättä taivu ja käteen tökkimiset saa pysymään tuolla poissa.

Chico ei oikein tajunnut alkuun mitä kosketuskeppi on. Se istui ja pähkäili kun laitoin kepin eteensä. Käänteli päätään minua tuijotellen,sivusilmällä vilkaisi kepin pallopäätä. Seisoi,katseli taakseen,vaihtoi asentoa mutta ei vahingossakaan katsonut suoraan palloa. Kunnes kuitenkin ja heti naks ja nami. Muutama samanlainen katse palloon,naks ja nami. Kohta se jo uskaltautui nuuhkimaan ja naks,koskettamaan naks ja siitä se lähti. 

Kosketuskepillä helpompi opettaa sille liikkeitä jotka vaatisi minun alasmenoa (kyykistyminen jne). Kyllähän minä alas pääsen mutta eriasia mitenkä ylös..no pääsen ylöskin mutta kangerrellen.

Maisa pääsi vihreän makuun ja nyt hyvin usein se tulee oviaukolle vastaan jo kuikkuilemaan kun kuulee että tulen kotiin,kai se luulee että saa aina herkkua kun vaan kävelenkin keittiöön päin.

Sää oli vielä viime viikolla kylmä vaikkakin osin aurinkoinen,lampilenkkejä mennessä Toivo tahtoi kovasti uimaan mutta en vielä päästänyt muutakuin kahlailemaan. Chicokin uskaltautui varpaansa kastelemaan.

4kk TOKO-kurssi loppui Toivon kanssa. Paljon sain uusia vinkkejä,edistyttiin paljon ja jatkamme ominpäin treenejä tähtäimenä edelleen ne oikeat kisat,möllit on vielä käytävä ennenkuin rohkenen oikeisiin. tai mistäs sen tietää.. Ja onneksi voimme omatreenissä mennä kentälle samaan aikaan kun siellä ope pitää muille kursseja,ollaan sivummalla ja reenaillaan,lähinnä siis tarkoitus että Toivo treenaa häiriön alla vaikka muut koirakot onkin kauempana.

Frisbeetäkin ollaan harjoiteltu,ei paljon mutta pyrin siihen että parina päivänä viikossa kiekkoillaan lyhyin erin. Toivo ei jaksakaan vielä mahottomasti. Tai jaksaisi mutta vetää itsensä ihan piippuun joten siksi ihan 4-6 heittokerran reenit on passelit. Ja siinäkin välissä taukoa. Toivo on sellainen  kaikessa tekemisissään että "täysillä tai ei mitenkään". Toisaalta hyväkin noin kun vaan osaan ja se osaa sitten rauhoittuakin ja sen täysillä tekemisen seassa kuunnella.

Helatorstaina on mukavaa luvassa. Ollaan Toivon kanssa ensin tovi Kuopion satamassa Kaverikoira-töissä lasten Riemufestareilla ja päivällä starttaa naapurikunnassa Rally-toko treenit - jeeee. Koirakkoja on ihan mukavasti ( oliko peräti 8 )ja kun liukuvalla aikataululla sovitaan treenit niin aina parempi. 

Chicon on tarkoitus aloittaa aktivointi-kurssi muutaman viikon päästä mutta nyt on ihan totaalinen mietintämyssyn paikka sen suhteen.. Chicon päälle on taas tultu ja tultu ja taas on hermoheikko ja kipeäkin (selästään) joten pitää katsoa vielä tovi tokeneeko se mitenkä.. Tämä tuntuu olevan loputon kierre,jatkuva pelossa eläminen,stressaaminen,aina vaan uudestaan ja uudestaan aloitetaan siedätys ja ulkoilu ja ohitukset ja kaikki..en jaksa enää niistä purnata täällä,surettaa ja suututtaakin. Reilut 2 vuotta tätä ollut ja vakavasti miettinyt jo poismuuttamista. Jo koiran että oman hermon takia.. Tämä kotiympäristö on Chicolle jo niin kova pala,ei pelkästään ne päälle tulevat koirat mutta kun se yhdistää tuon stressin ympäristöön niin stressi vaan on ja pysyy vaikkei jatkuvaan päälle tultaiskaan. Miten helppoa sen kanssa onkaan liikkua kauempana (missä ei päälletuloja ole ollut),se on niin rento vaikka satunnaisesti vieraan koiran nähdessään saattaakin haukkua.  

Mökillä olimme viime viikonloppuna. Sää helli ja ulkona tuli oltua ja vähän pientä touhuiltua. Siskon porukkaakin oli ja Aatu-koira mukana. Erillään niitä piti pitää Chicon takia ja omat ongelmansa oli ja vaikeutensa mutta luonnon rauhasta saatiin nauttia.

Pojat oli onnessaan kun saivat ihan vapaana olla ja mennä kokonaiset 2 vrk ja kyllä ne juoksentelikin. 

 Spurttia pallon perään...Toivo venyy..

Frisbeetä,kopin ottaminen on parantunut,ei sählää niin paljoa enää. Emäntä vaan joutuu paaaaaljon harjoittelemaan heittoja..

hetki sisällä samassa tilassa Aatun kanssa ja vähän ollaan varuillaan..

Toivo sai luvan mennä uimaan ja kyllä se uikin! Aatu ottaa hippulat alleen kun vesipeto tulee..

Tais keppi kadota..ja Aatun korvat :) - ne on hyvin usein nurinperin..

Ensi maanantaina koirat kokee pientä muutosta elämäänsä kun minä aloitan ammatillisen kuntoutuksen. Ei olla enää tiiviisti yhessä päivästä toiseen vaan tulee 4-7 tunnin "erossaoloja". Koirat kyllä kestää mutta entäs minä? :D. Onneksi näillä ei ole mitään eroahdistusta tms ja tytöllä alkaa pian kesälomakin niin en itse pode sitten tunnontuskia kun nyt ollaan oltu päivittäin tiiviisti yhdessä. Elämänmuutosta luvassa,mahdollisesti ammatinvaihdostakin ja opiskelun aloittamista? Ja koska Toivo on kuulokoira,toiveeni on että jossain muodossa voin ottaa sitä mukaani apuriksi työ/opiskeluhommiin. Katsotaan mitä tulee tapahtumaan..