torstai 29. lokakuuta 2015

Olen muutaman viikon miettinyt jatkaisiko Toivon blogia kuitenkin koska sen kanssa sattuu ja tapahtuu ja harmittaa jäljestäpäin jos ei muista kaikkea mitä tämän rakkaan karvakorvan kanssa on elämän varrella ollut.

Blogi on oiva paikka minne voin palata muistelemaan Toivon touhuja ja turinoita. 

  
Syyskuun lopulla pakkasimme autoon koirat ja kamat ja suunta Lappia kohti. Määränpäänä Ivalo ja 10h matka autolla koetteli hiukan omaa kuntoa että myös koirien, toki me pysähdyttiin matkalla monta kertaa jaloittelemaan ja pissattamaan koiria.
Ei ole ennen ollutkaan näin pitkää automatkaa pojilla ja koko 5päivän reissun aikana kun Toivolle ja Chicolle tulikin sitä autossa oloa aika tavalla ( Lapissa ne välimatkat paikasta toiseen ei ihan lyhyitä ole..) niin reissun aikana niillekin tuli autosta melkeinpä kuin toinen koti. Mikä on sinänsä tosi hyvä koska kisamatkoja tulee olemaan ja näin niistäkin tuli tottuneita matkaajia, osaavat jo rentoutua ja nukkua autossa.

Paikan päällä oli tosi mahtavaa, vuokramökkimme oli todella korvessa ja pojat sai siellä vapaana juoksennella. Aamun illoin tosin oli ikkunasta katsottava ulos ennen poikien pihalle pääsyjä sillä porolaumat tuli tutuksi, suurin lauma minkä bongasin pihalta sisälsi 14 poroa.

Toivo ei ole ennen nähnyt poroja ja nytkin näki vain auton puoliksi avoimesta ikkunasta - tosin nekin ihan muutaman metrin päästä ja kun ensimmäisen kerran näin kävi niin sen nenä alkoi liikkua vasemmalta oikealle mahotonta kyytiä ja silmät suureni melkeinpä lautasen kokoiseksi. Hauska näky.



Palkkapallo tietysti seurasi matkassa mukana

Mökin rannassa (ja tietysti siellä piti käydä lutraamassa)

Kankhahalla

Inarissa Karhutuvan pihalla

Matkalla Nuorgamiin, pojat jänkhällä joikhaa

Saariselän Huipulla ja kova tuuli

Toivo ja tunturit takana

Kotimatkalla pysähdyttiin Joulupukin luona, Toivon oli tyytyminen pihalla käyntiin..


Harmitti aika paljon kun suurin osa kuvista ei onnistunut mutta joitain muistokuvia jäi.

Ralli-treeniä olen ottanut poikien kanssa lähinnä lyhyissä pätkissä ja eniten kotipihalla ja lenkin varrella. Enkä nyt kuolemaksenikaan muista mitä ja missä ja milloin on reenattu - harmi. Parit porukkatreenit muistelen meidän käyneen Toivon kanssa mutta niistäkään ei kummemmin muistikuvia enää ole. Viime kerralla valmennusringissä taisi olla AVOn liikkeitä jotka meni ihan pipariksi, lähinnä minun mokailujen ja muistamattomuuden takia...

Frisbeetäkin ollaan Toivon kanssa sillointällöin harrasteltu, se jos mikä on touhu joka saa Toivon aina syttymään ihan täysillä. Harmi kun sitä ei voi pitää rallitreenissä palkkana, se on ihan liian kipinöivän kivaa sille..tosin voisin ehkä käyttää sitä treenin päätteeksi loppupalkkana? jos vaan salaa sujautettua friban reppuun kotona. Kumma vaan että niinkin aiemmin yrittänyt niin kyllä tuo koira vaan haistaa tai vaistoaa että kiekko on repussa...

Toissaviikon perjantaina taas pakattiin koirat ja kamat ja suunta Tampereelle.
Lauantaina oli Toivon kuulokoirien taidontarkastustesti. Kuulokoirille on 2 vuoden välein taidontarkastus,ns.ympäristötesti jossa testataan koirien käyttäytymistä ja tottelevaisuutta kaupunkioloissa.
Olimme jo hyvissä ajoin juna-asemalla odottelemassa testaajia, Toivo väliin makaili penkin alla emännän hermoillessa ja jännittäessä.


"miks sua äippä jännittää?"

Sitten eräs nainen tuli kysymään olenko Tuija ja kätellessämme toinen nainen tuli siihen äkisti, hipaisi Toivoa pyllypuolesta ja samantien Toivo oli dädääämmm ihanaihanaihana ihminen...eli alkoi loikkia naisen syliin hirmu innoissaan ja minä yritin saada Toivoa käskyn alle ja käskylle asetu jne. Voi KÄÄK. Se nainen olikin toinen testaajista (jonka tajusin melkein heti) ja tämä testiosa kuului koko testiin ( vieraan ihmisen kohtaaminen )... vähän jo harmitti ja hävettikin mutta homma jatkui.

Lähdettiin asemalta pihalle jossa testaaja kertoi testin kulusta. Eli käskyn alla mm.seuraa ei Toivo saanut olla ja hiukan jäi epämääräiseksi minulle saanko kuitenkin käskyjä sanoa, mm. sivu,täällä, seis jne. Käytin niitä kuitenkin koko testin ajan - tosin vähemmän kuin normaalisti ja siitä syystä Toivokin veti enemmän testin aikana mitä kotioloissa.
Testin aikana ei saanut koiraa palkata muuta kuin äänellä, poislukien luoksetulo jossa sai herkulla tms palkata.

Käveltiin ihmisjoukon seassa ja kenestäkään Toivo ei ollut moksiskaan vaikka väliin meni vapaammallakin hihnalla. Muutama koirakkokin ohitettiin matkan varrella, hyvin meni. Bussipysäkille ja siitä lyhyelle bussiajelulle, ei onkelmia sillä se on hyvin tottunut matkustaja.

Bussista pois, nurmialueelle ja koira pitkään liinaan. Tarkoituksena testata luoksetulo. Päästin Toivon haistelemaan liinan pituudelta, testaaja asetti kätensä olkapäälleni jolloin hihkaisin "täällä" ja Toivo kiepsahti salamana ympäri kesken nurmen haistelun ja tuli vauhdilla luokse. Tämän olenkin opettanut sille niin varmaksi että uskoisin sen tulevan luokse mistä tahansa tilanteesta. Joka lenkilläkin treenaan tätä koska luoksetulo on yksi sellaisista asioista joka voi vaikkapa pelastaa koiran hengen ja muutenkin arkielämäänkin kuuluva yksi tärkeimmistä käskyistä mikä joka koiralle pitäisi opettaa mahdollisimman varmaksi.

Matka jatkui asemalle päin, väliin pysähdyttiin liikennevaloissa, hyvin poika stoppasi ja malttoi odottaa paikallaan ja ihmisvilinässä kulki hyvin. Veti välillä kyllä mutta...

Asemalla mentiin kahvilaan kahville. Tässä testattiin kahvilassaoloa. Alkuun se tahtoi haistella pöydän alta lattiaa ja testaajia ja heidän takin taskujaan mutta malttoi sitten asettua niin että sain kahvit juotua. Ja sitten se ihan jännittävin kohta..Toivo jäi testaajien kanssa pöytään odottamaan ja minä menin nurkan taakse poisnäkyvistä 3 minuutiksi.
Voi jestas että minä hermoilin koko tuon ajan pomppiiko se siellä testaajien syliin, kaivaa laukut ja taskut ja kaikki.
Toivo osaa kyllä olla yksin kiinnitettynä paikassa kuin paikassa ( mutta aina niin että minä näen sen vaikka se ei näkisi minua, koskaan en jätä sitä minnekään yleisellä paikalla niin että se jäisi aivan yksin ) mutta vieraiden ihmisten luokse jätettynä hieman hermostutti.

Kohta toinen testaajista haki minut ja heti näin että Toivo seisoi ja odotti minua - huh,siinä vaiheessa uskalsin jo hengittää. Ja pöytään päästyäni kysyin miten se oli ja testaaja vastasi että hyvin se odotteli minua ja katseli perään vaan. Huh...

Istahdettiin hetkeksi ja sitten testaaja sanoi että kyllä te läpäisitte ja apua millainen ilonkiljahdus minulta pääsi. Toivokin ihan hätkähti pöydän alla ja alkoi kinuta syliin innoissaan. Kaksi asiaa mihin pitää minun huomiota kiinnittää - Toivon vetäminen ( no se on normielossa ihan toisenlaista kuin testissä ) ja vieraan ihmisen kohtaaminen. Tuo on kyllä aina ollut meille riesa. Ihmiset ei tiedä kuulokoirista vieläkään tarpeeksi ja söpön koiran näkeminen saa aika usein ihmiset tulemaan silittämään Toivoa ilman lupaa kysymistä..


Vaikka viime vuotena asia onkin paljon korjaantunut niin silti vielä melkeinpä viikottain jostain joku tulee äkkiyllättäen Toivoa silittämään ennenkuin itse ehdin asiaan reagoida. Ja mitä tekee Tohveli...on tietysti aina yhtä riemuissaan eli häslää innolla ja pomppii syliin. Mitä se ei saisi tehdä. Sitten kun yritän silittelijöille selittää miksi pitää lupaa kysyä ja miksi se pomppinen haittaa niin enin osin vastaus on " ei se hyppiminen minua haittaa". Ei varmaan mutta minua haittaa ja Toivon työskentelyä. Vielä on iso urakka edessä saada ihmisiä ymmärtämään että  kohtaa kuulokoira niinkuin kohtaisit opas- tai avustajakoiran..

Tähän asiaan minun täytyykin ottaa tiukka asenne ja olla myös vähemmän-kiltimpi vaikka kilttinä ihmisenä en tohtisi sanoa tiukasti vieraalle ihmiselle mutta nyt se on vaan pakko.

Testi siis läpäisty ja 2 vuoden päästä uusi testi. 

Hymyilevä koira ja läpäisty testi



Iltapäivällä ajeltiin tapaamaan Chicon kasvattajaa - harmi kun sen isä ei ollutkaan kotona mutta pihalla annettiin Chicon ja yhden koirista,Oonan nuuskutella. Tälle koiralle Chico sanoi vain räyh? ja sitten se varmaan muisti että hei hetkinen,tuttu likka ja nuuskuttelut alkoi.

Toivohan oli ihan täpinöissään kaikesta mutta selvästi myös jo väsähtänyt kun alkoi käydä ylikierroksilla ja liian innoissaan monesta pikkukoirasta

Toivo pusii Oonaa

Sunnuntai-aamuna puoli 6 koirat taas autoon ja kotimatkalle. Pysähdys Pieksämäelle jossa meillä Toivon kanssa oli kolmannet rally-toko kisat edessä... toiveikkaana odotin että tulisi edes nippanappa 70p ja hyväksytty tulos mutta Toivopa yllättikin. Minun pitää vaan enemmän luottaa tähän koiraan vaikka paljon siihen luotankin.
Kisoissa oli monta muutakin MIDOGilaista ( suurin osa meidän valmennusrinkiläisiä) ja toiveet korkealle että tuloksia tulisi. Ja niin niitä tulikin - hyvää työtä on meidän treenari tehnyt.
Kisapaikalla nostatin Toivon virettä pihalla pallon kanssa, liikkeet sujui hyvin, jopa eteentulo-liike joka meillä on taas viime aikoina ollut pienen pieni murheenkryyni ( vinot eteentulot tai sitten ei ole tullut ollenkaan eteen) . Välillä laitoin Toivon autoon lepäämään ja kun meidän vuoro alkoi lähestyä, autosta ulos, viime hetken nostatus ja jonoon.

Valmistumisalueella vielä muutaman kerran perusasentoa,eteentuloa ja sitten radalle.
Että minua jännitti heh heh..Videolta näkee miten alussa Toivo herpaantui haistelemaan vieraassa hallissa ja minun jännitys teki stopin yhdessä vaiheessa ( pysähdyin kesken liikkeen..) mutta sitten Toivo "heräsi" ja skarppaantui ja rata meni muuten hyvin mutta jätkä pomppi niin innoissaan että siitä lähti pisteitä.

P-mäen rally-kisat

Tulokset tuli aika pian taululle ja siinä pääsi taas ilonkiljahdusta. ALO 92p ja RTK1 eli koulari tuli. Hyvä Toivo !! Takana kolmet ALO-kisat ja kolmet HYV. eli on mennyt syksy paljon paljon paremmin kuin osasin kuvitellakaan kun ensimmäisiin kisoihin ilmoittauduin. Mahtavaa !!

Mitali ja velmu ilme


Nyt siis AVOn liikkeitä treenaamaan ja kisatähtäin alkuvuoteen 2016.

Kotiinpäästyä olikin väsyneitä koiria joilla unta riitti pitkälle iltaan ja yöhön..reissussa rähjääntyy mutta matkailu avartaa.

Viime lauantaina, 24.päivä Toivo täytti 6 vuotta.
Muistelin menneitä vuosia ja tapahtumia ja mietin miten rakas ja tärkeä tämä koira minulle onkaan. Miten lähellä olen Toivon ollut menettää ja miten paljon kurjia asioita ja kipujakin se on joutunut kestämään. Mutta myös niitä iloisia ja onnellisia hetkiä ja asioita mitä ollaan yhdessä koettu. Miten paljon Toivo on auttanut minua kuulemishommissa, herättänyt minua epilepsiakohtauksen tullen,ilmaissut koska niitä tulee. Auttanut ihan vain olemalla läsnä, tulemalla kainaloon kun on itkettänyt suruissa. Iloisissa asioissa riemuinnut minun kanssa tyypilliseen tapaansa iloloikkimalla ja pusuttelemalla.

Toivottavasti meidän yhteinen tie jatkuu vielä ainakin toiset 6 vuotta. Toivottavasti enemmänkin.

Tästä pienestä tiitiäisestä..
(8vkoa )

on tullut aikuinen



























torstai 10. syyskuuta 2015

Keskiviikkona Toivon kanssa lenkillä kadulla muutama liike seuraamisten kera. Hyvä häiriöpaikka treenata kun meni paljon autoja,ihmisiä,pyöräilijöitä ja pari koiraakin ohi.

Koirien ohimennessä keskittyminen hieman herppaantui mutta kontakti palautui muistuttamisesta. Liikkeinä otin

 * Askel  - ALO ja AVO
 * eteentulo ja vas.ja oik.sivulle,ilman istumista ja istumisten kera
 * istu ja 123 eteen (omien askelmittojen hahmotus)

Askel ALO meni hyvin,rintamasuunta säilyi ja omatkin askeleet alkaa nyt hahmottua päässä,tätä otimme 3 x
Askel AVO tavuvihjeestä Toivon suunta säilyi eka tavuun asti hyvänä, sitten tuli vinossa mukana lopun. Tehtiin 2 x ja sama homma, palasin lyhyempään sivulle askel ja nyt meni hyvin.Toistin muutaman kerran.  Etenin ilmeisesti liian nopeasti joten vieläkin edetään lyhyinä pätkinä tässä.

Eteentulot
Suorat eteentulot oikealta puolelta ja nätit paluut mol.kautta sivuille.Oikean puolen perusasento ok,ei tosin niin napakka kuin perus vasenpuoli. Vasemmalta puolelta edelleen pienesti vinot eteen istumiset, nyt kuitenkin malttoi olla paikallaan edessä kunnes käsky sivulle. Sivuille tulot hyvät. Toistin eteentuloja varmaan liki 10x,namipalkka kaikista ja 2 viimeisestä pallo.
Pitää muistaa opelta kysyä lisää vinkkiä tuohon vinohkoon eteentuloon..

Istu ja 123 askeleet eteenpäin
Toivolla nämä sujuu mutta omien askelien mitta pitää vielä saada sujuvammaksi. Ilman koiraa olen välillä treenannut mittoja, useimmiten mallaa ok, välillä meinaa joku askel olla lyhyempi.
Nyt askeleet meni omasta mielestä ihan ok, Toivo tuli samaan tahtiin. Istui suorassa heti liikkeen pysähdyttyä, ilman käskyjä jee.
Näissä askel-jutuissa pitää pyytää kaveria videokuvaamaan muutaman x niin osaa kunnolla hahmottaa omat askeleet.
Hankaluutensa tuo kun oma tasapaino välillä huojuu niin tulee herkästi otettua liian erimittaista askelta.

Lyhyet seuraamis-pätkät Toivon kanssa hyviä, sen kontakti ja asento ja innokkuus on hyvät. Luonnollisesti pallo-palkkaus jolla saa liikkeisiin säpinää.

Chicon kanssa eilen sisällä
 * perusasento ( käsky sama kuin Toivolla eli perus)

 * seuraa
 * istu, kierrä koira

Chicolle sopivan perusasento paikka on minusta n. 20-25cm, siinä se tuntuu olevan vielä sivulla eikä liian kaukana. Eikä vaaraa että tallon tassuille..sitäkin on sattunut.
Chicon asento hiukan vino, korjaamisen varaa on. Opettelen juuri palkkaamaan ja ohjaamaan sitä vas.kädellä, hihna oikeassa kädessä. Omia mokia tulee vielä paljon kun Toivoa tottunut juuri päinvastoin ohjaamaan ja palkkaamaan mutta eiköhän tuokin ala suttaantumaan.

Perusasentoa otettiin 6 x, nami-palkka ja lyhyet seuraamiset perään. 


Seuraaminen melko ok, vinossa menee vähän mutta tämäkin johtuu omasta ohjaamisesta ( se vasen käsi) - hankala hahmottaa. Plussaa se että nyt onnistuu seuruuttaminen useimmiten (ja monet liikkeet) jo niin ettei minun tarvitse ohjata selkä kumarassa vaan voin kulkea selkä suorassa. Intoa Chicolta ei puutu eikä yrittämisenhalua, se jaksaa ja jaksaa yrittää, jopa kehusta palkkaantuu. Näin alussa on kyllä vielä vahvasti nami-palkat mukana.

Istu ja kierrä koira..Istuminen on hyvä, heti menee pylly maahan mutta Chico tarjoaa herkästi samaan syssyyn myös maahan menoa.. Tähän liittyy myös paikallaolo (kierrä koira) eli paikallaoloa pitää harjoitella paaaaaljon. Ja helposta aloittaen eli treenattava hurjan paljon sitä että istu- ja siinä (paikka käskynä) ja itse liikun erisuuntiin pienesti samalla palkaten ja sama homma maahan-siinä. Kokonaan koiran kiertäminen ei vielä onnistu eli tätä on työstettävä paljon ja edettävä pikkuaskelin.

Chicon eniten treenattavia asioita

 * paikallaolot
 * vasen täyskäännös (meinaa tässäkin tehdä ylim.kiepin)
 * eteentulot mol.puolin ilman ylimääräistä kieppiä ( bravoo, tämä onnistuu ehkä joka 3.kerta)
 * liikkeestä maahan
 * suorat asennot

Chicon kotiläksy nro 1

Miten sille tehdään hyvä työmotivaatio? Miten se tuodaan kokeeseen, suoraan autosta vai lämmitettynä? Millaisia rutiineita treeni-ja kisatilanteisiin voi luoda?


Chicon työmotivaatio on pennusta asti ollut..sanoisinko hyvin motivoivaa. Chicohan oppii paljon matkimalla ja aikapaljon se on pennusta asti matkinut Toivon työskentelyä. Koskien siis lähinnä tottista ja kuulokoiran töitä. Se myös ilmaisee äänet Toivon ohella kotona ollessamme...
Siinä on jo paljon pohjaa tullut Chicon työ-halulle. Se tekee ja haluaa tehdä hommia, oma mokani vaan ollut että vuosien varrella olen sen kanssa liian vähän touhunnut eli se on mennyt vähän nk.sivussa. Toki sen kanssa on touhuttua kaikenlaista mutta sellaista suht tavoitteellista ei olla tehty.

Chicoa ei tarvitse edes oikein innostaa mitenkään työntekoon, se on aina valmis. Ja usein jopa innokkaampi kuin Toivo. Onhan ne toki yksilöitäkin mutta chihuahuaksi Chicon into on ihailtavaa.
Nami-palkalla se motivoituu hienosti, kehusta saadaan lisää pontta suorituksiin, leluista se ei treeneissä innostu (toki pupu on aina mukana häkissä ) ollenkaan eli nameilla mennään. Ja sille kelpaa nami kuin nami kunhan saa jotain syötävää. Ahne mikä ahne..

Koe-vastaukseen en vielä pysty vastaamaan mutta samaan malliin se varmaan menee kuin treeneissäkin ollessa eli ne rutiinit. Treeneihin lähtöhän kotona saa aikaan innokasta steppausta ja kun koira kytketty hihnaan niin se nostaa aina,siis ihan aina hihnansa minulle ( tätä alkoi tehdä jo pentuna, matki Toivoa) ja sitten menoksi. Nykyään on kangashäkki mukana jossa Chico on jo hyvin tottunut olemaan. Myös treenipaikalla malttaa siellä jo jonkun aikaa makoilla (ja vahtia) hiljaa. Kunhan on pupulelu mukana..

Ehkäpä huomaan jo sen tavan että kun häkki laitetaan kasaan kotona niin siitä Chico tietää että kohta mennään reeniin, se alkaa jo silloin hyöriä ympärillä.
Treenipaikalla häkki pystyyn, Chicolle hetki kävelyä ja jos paikalla on enemmän vieraita koiria niin alku otetaan rauhoittumisella ( Chico sylissä tai hetki häkissä). Vasta sen jälkeen Chico hihnaan ja muutama liike herkuilla ja vähän innostaen. Näin tulenee varmaan tapahtumaan kisapaikoillakin. Ensin totutusta paikkaan turvallisesti ja vasta sitten lämppäystä.

Tuskin onnistuu Chicoltakaan se että suoraan autosta kehään - voisi olla liikaa intoa jolloin varmasti menee pipariksi. Senkin pitää saada tutustua ensin alueeseen ja uusiin hajuihin, oltava hetki rentoutumassa ja vasta sitten hommiin.

Chicolle tarvitsee treeniä enemmän eripaikoissa ja eri säällä.
Tavoitteena tälle syksyä on saada ALO-liikkeet sujumaan, toiveissa loppuvuodelle myös mölli-kisat. Oikeita kisoja en vielä tällevuotta sille haaveile ellei sitten edistyminen ala sujua paremmin. Oman aikansa ja työnsä vie myös Chicon koirapelko joka kyllä on useimmiten jo hallittavissa mutta työstämistä siinäkin kisoja ajatellen. Mutta hyvällä alulla ollaan ja positiivisin mielin.








tiistai 8. syyskuuta 2015

Toivo on nyt mahavaivansa takia sairaslomalla ja sen takia 5.9 kisatkin piti perua ja treenitkin on nyt tauolla. Tosin aktiivisen koiran kyseessä ollen ihan täysin tekemättömänä se ei voi olla kun tekemisen into on jo kova. Mutta treeneihin emme vielä mene tällä viikkoa mutta kotona ja lenkin varrella otamme jotain pientä tekemistä.

Viime viikon maanantaina otimme AVO luokan askel sivulle-liikettä jota kokeilimme jo toissaviikon torstain tunnilla melko onnistuneesti. Siis niin että liikuin 10cm oikealle ja sain Toivon tulemaan sivuttain rintamasuuntaisesti mukana sivulla.
Toivollehan pitää kaikki liikkeet opettaa todella pieninä paloina ja naksutinta käytän. Liikkeestä riippuen palkkana on namia tai pallo. Tässä tapauksessa kun malttia pitää olla enempi niin käytän namia.

Nyt saimme liikuttua jo reippaan askeleen sivulle niin että Toivo tuli mukana hyvin. Alusta asti otin mukaan käskyn "askel" ja niin että tavutin vihjeen "as"--lähden sivulle ja "kel" Toivo tulee mukana. Tuli hyvä olo kun saatiin tämä kuntoon. Tietysti pitää säännöllisesti harjoitella ettei se ala omia kuvioitaan taas tehdä.

Kuten eteentuloissa kiertojen kanssa. Niissä meillä on edelleen kova työstäminen. Toivo ennakoi.
Edelleen siis liikaa lukee minun vartaloliikkeitä eikä kuuntele käskyjä.
Eteentulot sujuu jo melkohyvin mutta meinaa vielä lähteä kiertämään takakautta sivulle. Tähän saatiin opeltamme neuvoksi harjoitella enemmän eteentulosta suoraan vasemmalle ja treenataankin liikettä nyt niin että 1 x kymmenestä takaa sivulle ja 9 x kymmenestä suoraan vasemmalle. Vaihdellen niin ettei Toivo kykene arvaamaankaan koska sen pitää tulla takaa ja koska suoraan sivulle.

Välillä palkkaan sitä pelkästä eteentulosta ja välillä sivulletulosta kun ne menee hyvin. Välillä palkkaan pelkällä kehulla mutta sellaisissa liikkeissä jotka vaatii vielä hiomista, käytän palloa ihan suosiolla.

Tästä pääsemmekin kotiläksyihin nro 1.
Saamme valmennusryhmässämme treenin lisäksi myös ajatustöitä ja pohdittavaa jotka onkin tosi kimurantteja välillä, minulle ainakin. Joutuu aivot tosissaan työskentelemään.
Tästä läksystä on jo aikaa ja 2 muuta läksyä on jo jonossa mutta aloitetaan tästä.


Miten omalle koiralle tehdään hyvä työmotivaatio. Miten koira tuodaan kokeeseen, suoraan autosta vai lämmittelyn kautta? Millaisia rutiineita kisatilanteisiin ja treeneihin voi omalle koiralle luoda?

Toivo
Toivon työmotivaatio on todella hyvä,ollut pennusta asti. Se haluaa oppia kokoajan jotain uutta ja aina onnistuessamme siitä oikein näkee että lisää lisää lisää. Se myös itse tarjoaa paljon kaikenlaista tekemistä joista osaa käytän hyödyksi jos arvelen että suunta on oikea ja tarjonta päättyy oikeaan liikkeeseen.
Joissakin liikkeissä toistojen määrä on vähempi ja toisissa enempi mutta kaikista liikkeistä päästään aina eteenpäin, mikään liike ei ole ollut ylitsepääsemätön. Ainakaan tähän asti.

Toivo palkkaantuu herkästi - sille sopii niin lelu,herkku,kehu kuin myös joku muunlainen palkka esim.uimaan pääsy, tuttavan tapaaminen, leikkiminen jne.

Kokeeseen Toivo on tuotava pienen levon kautta. Edellispäivä totaalinen lepo ja kisapaikalle hyvissä ajoin. Siellä ensin liikutusta joko pienen lenkin tai muutaman liikkeen teon kanssa, sitten levolle ja hiukan ennen radalle menoa lämppäysliikkeitä pallolla palkaten. Pallo on ihan paras palkka.

Rutiineita kisoihin ja treeneihin yritän luoda niin että jo treenirepun pakatessa jolloin Toivo on jo wirtaa täysi kehotan sitä asettumaan. 
Treenipaikalle päästyä se yleensä joutuu ensin hetkeksi kiinni liinaan  johon se voi asettua lepäämään siksi aikaa kun kokoamme radan tai kuuntelemme opettajan ohjeet. Sitten koira mukaan, hetki kävelyä,pissitystä ja muutaman liikkeen ottaminen. Tässä vaiheessa Toivon työinto nousee taas, liinassa ollessa sen alkuinnostus lievenee.

Kisapaikka-rutiinit saattaa vaihdella. Riippuu siitä pitääkö koiran olla levossa liinassa, autossa tai häkissä. Häkki-systeemi ei onnistu ellen itse ole siinä lähellä, Toivo ei ole vielä niin tottunut häkkioloon että sen pystyisi jättämään yksin. Lähellä ollessani se kyllä malttaa siellä makailla ja jopa unet ottaa. Liinassa ollessa Toivo on ihan rauhallisimmillaan - se pystyy totaalisesti rentoutumaan melusta ja muista koirista ja ihmisistä huolimatta, jopa nukkumaan kyljellään rentona. Ja silloinkin kun itse olen rataan tutustumassa tai pikaisesti muualla käymässä. 
Auto.. koska kuljen treeni-ja kisamatkat kaverin kyydillä jolla itsellään yleensä mukana 1-2 koiraa niin autolepo ei oikein onnistu Toivon osalta. Mutta jospa tässä ajan ja toistojen kanssa sekin alkaa sutviintua. 

Toivo siis tarvitsee rutiineihin sopivasti lepoa ja sopivasti lämppäystä - vuorotellen. Jos sillä on liikaa intoa, se on pyydettävä asettumaan (onneksi jo aikaa sitten olen opettanut Toivon rentoutumaan käskystä :D )koska taas innon nostamiseen ei paljoa tarvita.

Tavoitteena tälle syksylle meillä on Toivon kanssa päästä AVO-luokkaan ja siellä saada edes yksi HYVÄKSYTTY. 
Ja AVOluokan liikkeiden oppiminen. Joka liike pitää hioa kuntoon ja oppimista tapahtuu kokoajan. Nyt olemme vielä ALOssa mutta opettelemme jo joitakin AVOn liikkeitä. 
ALOn liikkeitä ei tarvitse matkan varrella ehkä enää kun muistutella - näin ainakin toivon.
Kunhan olemme AVOssa niin välitavoitteet on mietittävä uusiksi. Päätavoitehhan on tietysti MES-luokka joskus mutta niin pitkälle en vielä kykene ajattelemaan.

Itseni osalta työmotivaatio pysyy yllä ihan sillä kun saan koirat oppimaan vaikka joskus tuleekin takapakkeja ja jotain oppimista joutuu tekemään ihan ajan ja rauhallisemman mielialan kanssa. Ja sitten kun tulee välillä noita extraisoja-onnistumisia (kuten nappiin mennyt kisasuoritus) niin se vasta motivoi jatkamaan. 

Chicon osalta kotiläksyihin palaan seuraavassa päivityksessä (ja kotiläksyjä tulee kokoajan lisää eikä perässä pysytä mutta eiköhän ne tule kaikki tehtyä)




maanantai 31. elokuuta 2015

Treenipäivitykset menee muutaman päivän päähän (juu ollaan reenattu mutta kirjoittaminen aina tuppaa unohtumaan..) mutta tähän väliin pikakuvapläjäys Muuramen kisoista Toivon kanssa

(c) mettanpeikon.kuvat.fi

Lähdössä vielä tosi skarppina

kohti istu-maahan liikettä seuraaminen vähän väljää..

istuu ja aikas vinossa

maassa ja tosi vinossa

joko pääsis nouseen ylös (liikkeestä maahan)

eteentulo nätisti..




mutta sitten istahdetaan vinoon
                   
vasen täyskäännös ok


pujottelu juosten sujui hyvin hymyt naamalla


maanantai 24. elokuuta 2015

Blogi herääkin eloon - tosin Toivon ja Chicon rally-toko treeni-ja kisapäiväkirjana.
Muistaa paremmin mitä ja koska treenannut,missä pitää treenata lisää,näkee edistymiset ja takapakit..


Pieni paussi onkin ollut "oman ryhmän" treenikirjaan kirjoittamisessa, jospa tämän myötä tulee enemmän kirjattua ylös.
Aloitan viime keskiviikon kisoista. Olimme Toivon ja  parin muun koiran kanssa Muuramessa kisoissa. Toivolla takana yhdet ALO-kisat joista tulos 97/100p. Ne kisat menikin superhyvin ja yllättävän onnistuneesti.

Muuramessa ei sitten mennytkään niin hyvin. Takana reilun 2tunnin erittäin hikinen menomatka autolla, koiralla jostain syystä toissapäivänä ripulointia ( tokeni kyllä päivää ennen) ja outo kisapaikka..Ja pahin moka kävi siinä että jätin aiemmin pallopalkan kokonaan pois koska Toivo kuumui siitä aina ihan liikaa ja tuolla koitin herkuilla ja kehuilla sitä tsempata. Ei auttanut..

Rata sinänsä oli ihan helppo PAITSI minun kauhunpaikka alku-ja loppusuoralla - eteentulot ja lopussa juoksua pujottelussa ja sen perään heti hitaasti maaliin. Heti lähdössä huomasin että Toivon nenä alkoi mennä maata kohti ja koko rata olikin vähän nuuskuttelua ja haahuilua,kontakti joka meillä on pelittänyt yleensä superhyvin - nyt se jäi Kuopioon.

Ensimmäinen tehtävä oli eteentulo ja siitä vas.sivulle ja jep,ei toiminut..2 kertaa uusin sen tehtävän ja miinusten jälkeen jatkettiin rataa. Muut tehtävät meni niin ja näin,miinuspisteitä kyllä tuli kyllä ihan roimasti vähän joka sortin liikkeestä ja arvelinkin että ei riitä pisteet hyväksyttyyn tulokseen..
Pujottelu juosten meni kai suht ok mutta sen jälkeen hitaasti maaliin...voi luoja..minulla oli vauhtia vähän liikaa ja ihan hitaaksi kävelyksi sitä ei voinut sanoa,tuomarikin kommentoi miinustukseen että "selvempi ero". Juu, tiedän, täytyy reenata vauhdin muutoksiakin ja paljon.

Yllätys olikin iso kun kaveri kävi kurkkimassa tuloksen ja nippanappa hyväksytty eli 70pistettä sadasta. Radan jälkeen Toivo olikin ihan puhki pahki.

Torstaina oli Chicon vuoro olla radalla. Meillä kurssin puitteissa oli omat möllit ja nyt täytyy myöntää etten muista kaikkea mitä radalla tapahtui..Rata oli sama kuin Muuramen kisoissa ja Chico meni sillätavalla mukavasti että teki liikkeitä vaikka ei vielä olla kovin paljoa sen kanssa ehditty harjoitella.
Kontakti silläkin on ollut hyvä paitsi nyt meinasi mennä silläkin maan nuuskutteluksi. 
Pujottelu juosten lähti kyllä vauhdilla - silloin mentiin eka kartiota kohti hihna kireällä ja chihulla sata lasissa
Liikkeet teki suht hyvin paitsi eteentulossa takakautta sivulle - siinä se on alkanut tehdä ylimääräisen kiepin. Se pitää treenata kuntoon. Rata meni siis muuten hyvin ja olisi varmaan tullut hyvät pisteetkin mutta minä tein ison ison mokan ( tähän hekotusta...).

Lähtö-kyltillä Chico istui. Tuomari kysyi oletko valmis,vastasin "valmis" ja samalla hetkellä Chico meni maahan. Ja meikäläinen lähtee posottamaan rataa koira mukana..paha juttu vaan ettei tuomari ehtinyt antaa lähtölupaa. Eli HYLKY tuli heti kun en odottanut tuomarin "ole hyvä"sanaa. Tuo minun täytyy iskostuttaa päähän ettei saa lähteä ennenkuin tuomari antaa luvan !
Taisi olla toinen tai kolmas kerta kun treeneissä näin käy. Onneksi nyt ei oltu kisoissa mutta silti täytyy jankata omaan päähän tämä asia.

Toivon ALO-liikkeet menee muutoin hyvin mutta ehkä joka 2.kerralla sen eteentulo menee pieleen tai sitten se istuu tosi vinoon. Nyt harjoittelenkin sen kanssa sitä niin että vuoronperään otan sille tuon liikkeen vasemmalta ja oikealta puolella. Oikealta puolelta sen eteentulo on suora ja napakka ja sen tuntien se pian oppii sen että just eikä melkein samallatavalla pitää tulla vasemmaltakin puolelta.
Samaten paikalla oloa treenata hieman enemmän, tuossa ja liikkeestä maahan-liikkeissä se ennakoi ja hyvin usein lähtee liikkeelle ennen käskyä.

AVOn liikkeitä ollaan myös treenattu, lähinnä houkutusta joka onkin sille kova kova pala. Siinä kun voi houkuttimena olla ihan mitä vaan..pallot varsinkin on vaikea pala mutta eilen kun oli ralli-valmennustunti ja nyt otin sen pallopalkan takaisin hommiin niin voi pojat..kyllä koira meni ihan eritavalla ja skarpisti treenatessa. Radalla palkkasin sen pallolla 1-2 kertaa kesken kaiken ja pujottelussa otettiin ihmiset "kartioiksi" ja siinäkin poika seurasi niin mallikkaasti ihmisistä välittämättä.
Houkutus samaten meni ihan leikiten. Kyllä ihmisen pitää olla tyhmä (kun jätti parhaimman palkan aiemmin pois) mutta kantapään kautta oppii ja nyt pallolla palkkausta treeneissä kesken radan 1-2 kertaa, lämpätessä muutama liike ja kisoissa ennenkaikkea lämppäystä ja maalin jälkeen pallopalkka.
Jos alkaa taas kuumua niin herkkua muutaman kerran pallon tilalle mutta ehdottomasti pallo on se tärkein juttu.

Toivolle vielä eniten treenattavia asioita ALOssa ovat

* eteentulot ja kierrot

* paikallaolot
* liikkeestä maahan

muita otetaan sitten maltillisemmin ja eniten pitää minun itse harjoitella vauhdinmuutoksia eli juoksua,hitaasti ja normaalia sikinsokin vaihdellen vauhdista toiseen. Toivohan tulee mukana liikkeessä ihan automaattisesti.
AVOa pitää alkaa myös säntillisesti treenata. Tuurilla (ja taidolla ) seuraavien kisojen ( 5.9) jälkeen pääsemme kisaamaan jo AVOON. Hui.


Chicon ralli on vielä niin alussa että sille pitää opettaa käskyt kunnolla (osan tietää jo mutta ihan kaikkea ei)ja samalla niihin liikkeet. Enin osin se menee siis vielä käsi-ja vartalo-ohjauksella. Pienen koiran kanssa on kyllä huomattavasti vaikeampaa rallia mutta kyllä tämäkin alkaa sujumaan. Ja mikä parasta - Chicon rähjäys on melkein kokonaan tipotiessään.
Treenikavereille saattaa sanoa vielä joskus räyräy mutta muutoin ei ole mitään rähinöitä eikä rutinoita ja se kuuntelee ja tekee töitä. Tietysti se sopiva välimatka on pidettävä muihin koiriin, ihan iholle ei parane tulla..

Ralli-valmennuksesta meille tulee aina kotiläksyjä ja pohdittavaa, nyt vaan täytyy kasata ajatuksia joten ensikertaan niitä juttuja. Tänään molemmat pojat pitävät lepopäivän.







perjantai 22. toukokuuta 2015

Toivon blogi päättyy tähän 4,5 vuoden kirjoittelun jälkeen mutta Toivo jatkaa turinoitaan Facebookissa Kuulokoirat Toivo ja Helmi-ryhmässä. Sinne pyrin päivittämään juttuja useammin kuin tänne olen päivittänyt..

Kiitos lukijoille ja tuonne facebookin ryhmään saa liittyä :) , linkki  Toivo facebookissa

torstai 9. huhtikuuta 2015


 2 läheisen ihmisen äkillinen kuolema 10 päivän välein satutti niin paljon että kaikki jäi, myös tämän blogin kirjoittaminen.
Oma mielentila musertui pitkäksi aikaa ja se vaikutti Toivoonkin. Soin sillekin stressiloman sillä ei sen treenailuista tullut mitään omien itkujen ja surun keskellä. Jonkun verran Toivo meni myös äänissä sekaisin, se häkeltyi niissä, saattoi puhelimen soidessa alkaa haukkumaan ja palohälyttimen ilmaisi viemällä hälyttimen luo. Joskus se ei edes ilmoittanut ääniä vaan ohitti ne ihan kokonaan.

Hieman otettiin ääni-ilmaisuja että tokenee taas niiden ilmaisuihin kunnolla mutta kaikki tokoileminen jäi muutamaksi kuukaudeksi kokonaan. Käytiin vaan pitkillä lenkeillä ja muutoin oltiin vaan.
Camo-kullannuppu oli meillä vain viikon verran ja raskain sydämin oli todettava etten pärjää sen kanssa selkäni takia. Kolmen koiran vieminen ulos oli rankkaa, varsinkin kun piti useimmiten viedä näitä eri satsissa ulkoilemaan ja Camo ei ollut tottunut kaupunkielämäänkään ja omat haasteensa tuli siinäkin kun täällä koiria tulee jatkuvaan vastaan.

Onneksi poika sai ihanan kodin ja uuden oman perheen maalta. Kaikkea hyvää pojalle, ikävä on.
Chico oli päivän verran Camon lähdettyä ihan apaattinen, makasi vaan pöydän alla mutta pian se normalisoitui. Ehti sekin kiintyä siihen jättiläiseen.

Aika tekee tehtävänsä, pikkuhiljaa suurin suru alkoi väistyä vaikka ikävä ei häviä koskaan. Aloin Toivon kanssa ensin kotioloissa treenailla tokoa ja rallya ja pikkuhiljaa mennä myös porukkatreeneihin. Meillä onkin aivan ihana treeniporukka jolta saa myös apuja kun pyytää.
Pääsääntöisesti treenaamme hallilla kerran viikossa kukin omia juttujamme, me ollaan Toivon kanssa keskitytty nyt tokoon ja rallyyn, rallya hieman vähemmän.

Ja Toivokin kehittyy kokoajan. Vaikka sillä onkin mielettömästi sitä virtaa ja joskus menee ihan sähläilyksi niin useimmiten olen treenien jälkeen tosi tyytyväinen. Omat sähläämiseni joskus haittaa Toivon tekemisiä, muisti meinaa joskus takuta. Tulee ihan hölmöjä katkoksia, esim. pitäisi sanoa sivulle perusasentoon tulossa vakisana "vasi" niin saatankin sanoa sivulle. Sivulle-sana on aina tarkoittanut Toivolle että kulkee sivulla n. metrin sisällä eikä suinkaan tiivistä perusasentoa. Ei ihme että koirakin joskus sekoilee..

Asioilla Toivo oli väliin vähän vähemmän mukana, jostain syystä minua alkoi taas jännittää sen mukana kuljettaminen kaupoissa yms. Kunnes aloin taas saada epilepsia-kohtauksia joista Toivo minulle etukäteen ilmaisi ( pienemmät) ja pysyi luonani kuono naamassa kiinni, joskus pusutellen ja kahden tajuttomuuskouristus-kohtauksen tullen se itsenäisesti herätti minut joten näidenkin tapahtumien takia "rohkaistuin" ja mukanakulkeminen lisääntyi. Toivo on siis suureksi avuksi kuulemisen lisäksi myös tässä.
Ja kun se osaa kulkea nätisti paikassa kuin paikassa ja on avukseni tarkoitettu niin miksi en sitä käyttäisi siihen tarkoitukseen mihin se on koulutettu. Joskus vaan jotkut asiat saattaa muuttaa mielentilan ihan toisenlaiseksi ja alkaa vältellä tilanteita..

Toivo on ihan ok ollut terveydentilaltaan mutta Chicoa on pitänyt muutamaan kertaan käyttää eläinlääkärissä selkäjumien takia, on saanut kipulääke-kuuria että lihasrelaksanttia. Se kulki edelleen jatkuvassa jännitystilassa lenkeillä joten lihaksia jumahti. Aloin säännöllisesti hieroa sitä viikottain ja nyt on hyvässä kunnossa, viimeisin jumi-aika oli helmikuussa ja sen jälkeen ei ole ollut mitään. Osansa ehkä myös valjailla, vaihdoin ne pantaan. Vaikka pannassa on riskialtiimpaa kulkea (äkkinykäykset) niin valjaat laittoi sen kulkemaan selkä köyrymmässä. Syystä että sillä oli aina ollut valjaat päällä kun vieraita koiria kävi päälle? johan se uloslähtiessäkin kun näki valjaita otettavan esille, juoksi sängyn alle piiloon. Panta esille otettaessa tuli ihan reippaasti luokse.

Pupua meillä ei enää ole. Myöskin Höpö kuoli mystisisesti kertaheitolla 21.3 . Tuntia aiemmin oli tyttären kertoman mukaan paukutellut tassuillaan (itse makasin silloin kohtauksen väsyttämänä toisessa huoneessa) eikä menty katsomaan mitä se ilmoittelee ja tuntia myöhemmin kun menin sille iltaruokaa laittamaan, se makasikin häkissä kuolleena. Voi surkujen surku..
Enää ei meille pupuja tule, luovutin puputavarat eteenpäin.
Koirat ei tuntuneet mitenkään reagoivan Höpön poissaoloon.

Tässä viimeinen yhteiskuva pojista

  


Silloin kun lunta oli vielä paljon..

Kuulokoira Domi ( http://domibostoni2.blogspot.fi/ ) lähetti pojille yllätyspaketin !
Ensin piti pakettia kovaa haistella ja sitten jo kielikin alkoi lipoa joten jotain herkullista siellä oli oltava..


ja sieltähän paljastui herkkuja, lelu, Domin fanikortti ja  kakkapusseja (joita kaupunkikoirilla kuluu..) !!



Nameihin Toivo iskikin heti kiinni


Kevättä kohti mennään, on taas niin ihana kokea vuodenajan vaihtuminen. Pääsee tutuille kentille treenaamaan, lumet saisi vielä kokonaan sulaa pois. Best In-nurmikentällä ollaan jo Toivon kanssa kahteen kertaan käyty frisbeetä ottamassa ja tauon jälkeen se oli pojasta niin hurrrjan hauskaa että vauhtia riitti ja toki tuli reikäkin kieleen.. Täytyy ostaa kokeiluun pehmeistä pehmeimmät kiekot vaikka noista omista kaksi onkin pehmeitä mutta jos poika jatkaa koppi-tyyliä samaan malliin niin kiekkojen pitää olla vielä hitusen pehmeämmät. Intoa tähän touhuun ei ainakaan puutu!

Suunnitelmia meillä onkin kovasti. Sunnuntaina on mölliTOKOt, vielä perjantaina ehditään porukkatreenata ja siellä Toivolle luoksepäästävyyttä (että pysyy paikallaan eikä pussaa ihmisiä) ja paikallaoloa ja muutenkin lääppimistä että pysyy nahoissaan. Vai sanoisko turkissaan.
Sunnuntaina aloitetaan myös porukassa harjoitukset.. siitä voikin tulla hauskaa. Tarkoituksena siis muutaman muun koirakon kanssa kehitellä opettajamme avustuksella temppuesitys 7.6 olevaan match Show:n joka pidetään kuopiossa.
Samassa mätsissä myös tarkoitus esittää porukalla toko-ja rally-lajia yleisölle, katsotaan mitä tulee.
Toukokuussa on meillä myös edessä KivaKoirakansalainen-testi, Toivon pitäisi läpäistä se hyvin koska muutenkin peruskoulutus on hyvällä mallilla ja testissä on samanmoiset arkijutut mutta eihän sitä koskaan tiedä onko testipäivänä hyvä fiilis koiralla tai ohjaajalla. Mutta luottavaisin mielin mennään. Ja Toukokuulla olisi myös ekat oikeat TOKO-kisat jos joukkoon mahdutaan..


                                 Näissä fiiliksissä seuraavaan postaukseen. Joka toivon mukaan tulee nopeammin kuin kuukausien päästä.. Hyvää kevään alkua kaikille !









perjantai 3. huhtikuuta 2015