Blogi on oiva paikka minne voin palata muistelemaan Toivon touhuja ja turinoita.
Ei ole ennen ollutkaan näin pitkää automatkaa pojilla ja koko 5päivän reissun aikana kun Toivolle ja Chicolle tulikin sitä autossa oloa aika tavalla ( Lapissa ne välimatkat paikasta toiseen ei ihan lyhyitä ole..) niin reissun aikana niillekin tuli autosta melkeinpä kuin toinen koti. Mikä on sinänsä tosi hyvä koska kisamatkoja tulee olemaan ja näin niistäkin tuli tottuneita matkaajia, osaavat jo rentoutua ja nukkua autossa.
Paikan päällä oli tosi mahtavaa, vuokramökkimme oli todella korvessa ja pojat sai siellä vapaana juoksennella. Aamun illoin tosin oli ikkunasta katsottava ulos ennen poikien pihalle pääsyjä sillä porolaumat tuli tutuksi, suurin lauma minkä bongasin pihalta sisälsi 14 poroa.
Toivo ei ole ennen nähnyt poroja ja nytkin näki vain auton puoliksi avoimesta ikkunasta - tosin nekin ihan muutaman metrin päästä ja kun ensimmäisen kerran näin kävi niin sen nenä alkoi liikkua vasemmalta oikealle mahotonta kyytiä ja silmät suureni melkeinpä lautasen kokoiseksi. Hauska näky.
Palkkapallo tietysti seurasi matkassa mukana
Mökin rannassa (ja tietysti siellä piti käydä lutraamassa)
Kankhahalla
Inarissa Karhutuvan pihalla
Matkalla Nuorgamiin, pojat jänkhällä joikhaa
Saariselän Huipulla ja kova tuuli
Toivo ja tunturit takana
Kotimatkalla pysähdyttiin Joulupukin luona, Toivon oli tyytyminen pihalla käyntiin..
Harmitti aika paljon kun suurin osa kuvista ei onnistunut mutta joitain muistokuvia jäi.
Ralli-treeniä olen ottanut poikien kanssa lähinnä lyhyissä pätkissä ja eniten kotipihalla ja lenkin varrella. Enkä nyt kuolemaksenikaan muista mitä ja missä ja milloin on reenattu - harmi. Parit porukkatreenit muistelen meidän käyneen Toivon kanssa mutta niistäkään ei kummemmin muistikuvia enää ole. Viime kerralla valmennusringissä taisi olla AVOn liikkeitä jotka meni ihan pipariksi, lähinnä minun mokailujen ja muistamattomuuden takia...
Frisbeetäkin ollaan Toivon kanssa sillointällöin harrasteltu, se jos mikä on touhu joka saa Toivon aina syttymään ihan täysillä. Harmi kun sitä ei voi pitää rallitreenissä palkkana, se on ihan liian kipinöivän kivaa sille..tosin voisin ehkä käyttää sitä treenin päätteeksi loppupalkkana? jos vaan salaa sujautettua friban reppuun kotona. Kumma vaan että niinkin aiemmin yrittänyt niin kyllä tuo koira vaan haistaa tai vaistoaa että kiekko on repussa...
Toissaviikon perjantaina taas pakattiin koirat ja kamat ja suunta Tampereelle.
Lauantaina oli Toivon kuulokoirien taidontarkastustesti. Kuulokoirille on 2 vuoden välein taidontarkastus,ns.ympäristötesti jossa testataan koirien käyttäytymistä ja tottelevaisuutta kaupunkioloissa.
Olimme jo hyvissä ajoin juna-asemalla odottelemassa testaajia, Toivo väliin makaili penkin alla emännän hermoillessa ja jännittäessä.
Ralli-treeniä olen ottanut poikien kanssa lähinnä lyhyissä pätkissä ja eniten kotipihalla ja lenkin varrella. Enkä nyt kuolemaksenikaan muista mitä ja missä ja milloin on reenattu - harmi. Parit porukkatreenit muistelen meidän käyneen Toivon kanssa mutta niistäkään ei kummemmin muistikuvia enää ole. Viime kerralla valmennusringissä taisi olla AVOn liikkeitä jotka meni ihan pipariksi, lähinnä minun mokailujen ja muistamattomuuden takia...
Frisbeetäkin ollaan Toivon kanssa sillointällöin harrasteltu, se jos mikä on touhu joka saa Toivon aina syttymään ihan täysillä. Harmi kun sitä ei voi pitää rallitreenissä palkkana, se on ihan liian kipinöivän kivaa sille..tosin voisin ehkä käyttää sitä treenin päätteeksi loppupalkkana? jos vaan salaa sujautettua friban reppuun kotona. Kumma vaan että niinkin aiemmin yrittänyt niin kyllä tuo koira vaan haistaa tai vaistoaa että kiekko on repussa...
Toissaviikon perjantaina taas pakattiin koirat ja kamat ja suunta Tampereelle.
Lauantaina oli Toivon kuulokoirien taidontarkastustesti. Kuulokoirille on 2 vuoden välein taidontarkastus,ns.ympäristötesti jossa testataan koirien käyttäytymistä ja tottelevaisuutta kaupunkioloissa.
Olimme jo hyvissä ajoin juna-asemalla odottelemassa testaajia, Toivo väliin makaili penkin alla emännän hermoillessa ja jännittäessä.
"miks sua äippä jännittää?"
Sitten eräs nainen tuli kysymään olenko Tuija ja kätellessämme toinen nainen tuli siihen äkisti, hipaisi Toivoa pyllypuolesta ja samantien Toivo oli dädääämmm ihanaihanaihana ihminen...eli alkoi loikkia naisen syliin hirmu innoissaan ja minä yritin saada Toivoa käskyn alle ja käskylle asetu jne. Voi KÄÄK. Se nainen olikin toinen testaajista (jonka tajusin melkein heti) ja tämä testiosa kuului koko testiin ( vieraan ihmisen kohtaaminen )... vähän jo harmitti ja hävettikin mutta homma jatkui.
Lähdettiin asemalta pihalle jossa testaaja kertoi testin kulusta. Eli käskyn alla mm.seuraa ei Toivo saanut olla ja hiukan jäi epämääräiseksi minulle saanko kuitenkin käskyjä sanoa, mm. sivu,täällä, seis jne. Käytin niitä kuitenkin koko testin ajan - tosin vähemmän kuin normaalisti ja siitä syystä Toivokin veti enemmän testin aikana mitä kotioloissa.
Testin aikana ei saanut koiraa palkata muuta kuin äänellä, poislukien luoksetulo jossa sai herkulla tms palkata.
Käveltiin ihmisjoukon seassa ja kenestäkään Toivo ei ollut moksiskaan vaikka väliin meni vapaammallakin hihnalla. Muutama koirakkokin ohitettiin matkan varrella, hyvin meni. Bussipysäkille ja siitä lyhyelle bussiajelulle, ei onkelmia sillä se on hyvin tottunut matkustaja.
Bussista pois, nurmialueelle ja koira pitkään liinaan. Tarkoituksena testata luoksetulo. Päästin Toivon haistelemaan liinan pituudelta, testaaja asetti kätensä olkapäälleni jolloin hihkaisin "täällä" ja Toivo kiepsahti salamana ympäri kesken nurmen haistelun ja tuli vauhdilla luokse. Tämän olenkin opettanut sille niin varmaksi että uskoisin sen tulevan luokse mistä tahansa tilanteesta. Joka lenkilläkin treenaan tätä koska luoksetulo on yksi sellaisista asioista joka voi vaikkapa pelastaa koiran hengen ja muutenkin arkielämäänkin kuuluva yksi tärkeimmistä käskyistä mikä joka koiralle pitäisi opettaa mahdollisimman varmaksi.
Matka jatkui asemalle päin, väliin pysähdyttiin liikennevaloissa, hyvin poika stoppasi ja malttoi odottaa paikallaan ja ihmisvilinässä kulki hyvin. Veti välillä kyllä mutta...
Asemalla mentiin kahvilaan kahville. Tässä testattiin kahvilassaoloa. Alkuun se tahtoi haistella pöydän alta lattiaa ja testaajia ja heidän takin taskujaan mutta malttoi sitten asettua niin että sain kahvit juotua. Ja sitten se ihan jännittävin kohta..Toivo jäi testaajien kanssa pöytään odottamaan ja minä menin nurkan taakse poisnäkyvistä 3 minuutiksi.
Voi jestas että minä hermoilin koko tuon ajan pomppiiko se siellä testaajien syliin, kaivaa laukut ja taskut ja kaikki.
Toivo osaa kyllä olla yksin kiinnitettynä paikassa kuin paikassa ( mutta aina niin että minä näen sen vaikka se ei näkisi minua, koskaan en jätä sitä minnekään yleisellä paikalla niin että se jäisi aivan yksin ) mutta vieraiden ihmisten luokse jätettynä hieman hermostutti.
Kohta toinen testaajista haki minut ja heti näin että Toivo seisoi ja odotti minua - huh,siinä vaiheessa uskalsin jo hengittää. Ja pöytään päästyäni kysyin miten se oli ja testaaja vastasi että hyvin se odotteli minua ja katseli perään vaan. Huh...
Istahdettiin hetkeksi ja sitten testaaja sanoi että kyllä te läpäisitte ja apua millainen ilonkiljahdus minulta pääsi. Toivokin ihan hätkähti pöydän alla ja alkoi kinuta syliin innoissaan. Kaksi asiaa mihin pitää minun huomiota kiinnittää - Toivon vetäminen ( no se on normielossa ihan toisenlaista kuin testissä ) ja vieraan ihmisen kohtaaminen. Tuo on kyllä aina ollut meille riesa. Ihmiset ei tiedä kuulokoirista vieläkään tarpeeksi ja söpön koiran näkeminen saa aika usein ihmiset tulemaan silittämään Toivoa ilman lupaa kysymistä..
Vaikka viime vuotena asia onkin paljon korjaantunut niin silti vielä melkeinpä viikottain jostain joku tulee äkkiyllättäen Toivoa silittämään ennenkuin itse ehdin asiaan reagoida. Ja mitä tekee Tohveli...on tietysti aina yhtä riemuissaan eli häslää innolla ja pomppii syliin. Mitä se ei saisi tehdä. Sitten kun yritän silittelijöille selittää miksi pitää lupaa kysyä ja miksi se pomppinen haittaa niin enin osin vastaus on " ei se hyppiminen minua haittaa". Ei varmaan mutta minua haittaa ja Toivon työskentelyä. Vielä on iso urakka edessä saada ihmisiä ymmärtämään että kohtaa kuulokoira niinkuin kohtaisit opas- tai avustajakoiran..
Tähän asiaan minun täytyykin ottaa tiukka asenne ja olla myös vähemmän-kiltimpi vaikka kilttinä ihmisenä en tohtisi sanoa tiukasti vieraalle ihmiselle mutta nyt se on vaan pakko.
Testi siis läpäisty ja 2 vuoden päästä uusi testi.
Lähdettiin asemalta pihalle jossa testaaja kertoi testin kulusta. Eli käskyn alla mm.seuraa ei Toivo saanut olla ja hiukan jäi epämääräiseksi minulle saanko kuitenkin käskyjä sanoa, mm. sivu,täällä, seis jne. Käytin niitä kuitenkin koko testin ajan - tosin vähemmän kuin normaalisti ja siitä syystä Toivokin veti enemmän testin aikana mitä kotioloissa.
Testin aikana ei saanut koiraa palkata muuta kuin äänellä, poislukien luoksetulo jossa sai herkulla tms palkata.
Käveltiin ihmisjoukon seassa ja kenestäkään Toivo ei ollut moksiskaan vaikka väliin meni vapaammallakin hihnalla. Muutama koirakkokin ohitettiin matkan varrella, hyvin meni. Bussipysäkille ja siitä lyhyelle bussiajelulle, ei onkelmia sillä se on hyvin tottunut matkustaja.
Bussista pois, nurmialueelle ja koira pitkään liinaan. Tarkoituksena testata luoksetulo. Päästin Toivon haistelemaan liinan pituudelta, testaaja asetti kätensä olkapäälleni jolloin hihkaisin "täällä" ja Toivo kiepsahti salamana ympäri kesken nurmen haistelun ja tuli vauhdilla luokse. Tämän olenkin opettanut sille niin varmaksi että uskoisin sen tulevan luokse mistä tahansa tilanteesta. Joka lenkilläkin treenaan tätä koska luoksetulo on yksi sellaisista asioista joka voi vaikkapa pelastaa koiran hengen ja muutenkin arkielämäänkin kuuluva yksi tärkeimmistä käskyistä mikä joka koiralle pitäisi opettaa mahdollisimman varmaksi.
Matka jatkui asemalle päin, väliin pysähdyttiin liikennevaloissa, hyvin poika stoppasi ja malttoi odottaa paikallaan ja ihmisvilinässä kulki hyvin. Veti välillä kyllä mutta...
Asemalla mentiin kahvilaan kahville. Tässä testattiin kahvilassaoloa. Alkuun se tahtoi haistella pöydän alta lattiaa ja testaajia ja heidän takin taskujaan mutta malttoi sitten asettua niin että sain kahvit juotua. Ja sitten se ihan jännittävin kohta..Toivo jäi testaajien kanssa pöytään odottamaan ja minä menin nurkan taakse poisnäkyvistä 3 minuutiksi.
Voi jestas että minä hermoilin koko tuon ajan pomppiiko se siellä testaajien syliin, kaivaa laukut ja taskut ja kaikki.
Toivo osaa kyllä olla yksin kiinnitettynä paikassa kuin paikassa ( mutta aina niin että minä näen sen vaikka se ei näkisi minua, koskaan en jätä sitä minnekään yleisellä paikalla niin että se jäisi aivan yksin ) mutta vieraiden ihmisten luokse jätettynä hieman hermostutti.
Kohta toinen testaajista haki minut ja heti näin että Toivo seisoi ja odotti minua - huh,siinä vaiheessa uskalsin jo hengittää. Ja pöytään päästyäni kysyin miten se oli ja testaaja vastasi että hyvin se odotteli minua ja katseli perään vaan. Huh...
Istahdettiin hetkeksi ja sitten testaaja sanoi että kyllä te läpäisitte ja apua millainen ilonkiljahdus minulta pääsi. Toivokin ihan hätkähti pöydän alla ja alkoi kinuta syliin innoissaan. Kaksi asiaa mihin pitää minun huomiota kiinnittää - Toivon vetäminen ( no se on normielossa ihan toisenlaista kuin testissä ) ja vieraan ihmisen kohtaaminen. Tuo on kyllä aina ollut meille riesa. Ihmiset ei tiedä kuulokoirista vieläkään tarpeeksi ja söpön koiran näkeminen saa aika usein ihmiset tulemaan silittämään Toivoa ilman lupaa kysymistä..
Vaikka viime vuotena asia onkin paljon korjaantunut niin silti vielä melkeinpä viikottain jostain joku tulee äkkiyllättäen Toivoa silittämään ennenkuin itse ehdin asiaan reagoida. Ja mitä tekee Tohveli...on tietysti aina yhtä riemuissaan eli häslää innolla ja pomppii syliin. Mitä se ei saisi tehdä. Sitten kun yritän silittelijöille selittää miksi pitää lupaa kysyä ja miksi se pomppinen haittaa niin enin osin vastaus on " ei se hyppiminen minua haittaa". Ei varmaan mutta minua haittaa ja Toivon työskentelyä. Vielä on iso urakka edessä saada ihmisiä ymmärtämään että kohtaa kuulokoira niinkuin kohtaisit opas- tai avustajakoiran..
Tähän asiaan minun täytyykin ottaa tiukka asenne ja olla myös vähemmän-kiltimpi vaikka kilttinä ihmisenä en tohtisi sanoa tiukasti vieraalle ihmiselle mutta nyt se on vaan pakko.
Testi siis läpäisty ja 2 vuoden päästä uusi testi.
Hymyilevä koira ja läpäisty testi
Iltapäivällä ajeltiin tapaamaan Chicon kasvattajaa - harmi kun sen isä ei ollutkaan kotona mutta pihalla annettiin Chicon ja yhden koirista,Oonan nuuskutella. Tälle koiralle Chico sanoi vain räyh? ja sitten se varmaan muisti että hei hetkinen,tuttu likka ja nuuskuttelut alkoi.
Toivohan oli ihan täpinöissään kaikesta mutta selvästi myös jo väsähtänyt kun alkoi käydä ylikierroksilla ja liian innoissaan monesta pikkukoirasta
Toivohan oli ihan täpinöissään kaikesta mutta selvästi myös jo väsähtänyt kun alkoi käydä ylikierroksilla ja liian innoissaan monesta pikkukoirasta
Toivo pusii Oonaa
Sunnuntai-aamuna puoli 6 koirat taas autoon ja kotimatkalle. Pysähdys Pieksämäelle jossa meillä Toivon kanssa oli kolmannet rally-toko kisat edessä... toiveikkaana odotin että tulisi edes nippanappa 70p ja hyväksytty tulos mutta Toivopa yllättikin. Minun pitää vaan enemmän luottaa tähän koiraan vaikka paljon siihen luotankin.
Kisoissa oli monta muutakin MIDOGilaista ( suurin osa meidän valmennusrinkiläisiä) ja toiveet korkealle että tuloksia tulisi. Ja niin niitä tulikin - hyvää työtä on meidän treenari tehnyt.
Kisapaikalla nostatin Toivon virettä pihalla pallon kanssa, liikkeet sujui hyvin, jopa eteentulo-liike joka meillä on taas viime aikoina ollut pienen pieni murheenkryyni ( vinot eteentulot tai sitten ei ole tullut ollenkaan eteen) . Välillä laitoin Toivon autoon lepäämään ja kun meidän vuoro alkoi lähestyä, autosta ulos, viime hetken nostatus ja jonoon.
Valmistumisalueella vielä muutaman kerran perusasentoa,eteentuloa ja sitten radalle.
Että minua jännitti heh heh..Videolta näkee miten alussa Toivo herpaantui haistelemaan vieraassa hallissa ja minun jännitys teki stopin yhdessä vaiheessa ( pysähdyin kesken liikkeen..) mutta sitten Toivo "heräsi" ja skarppaantui ja rata meni muuten hyvin mutta jätkä pomppi niin innoissaan että siitä lähti pisteitä.
P-mäen rally-kisat
Tulokset tuli aika pian taululle ja siinä pääsi taas ilonkiljahdusta. ALO 92p ja RTK1 eli koulari tuli. Hyvä Toivo !! Takana kolmet ALO-kisat ja kolmet HYV. eli on mennyt syksy paljon paljon paremmin kuin osasin kuvitellakaan kun ensimmäisiin kisoihin ilmoittauduin. Mahtavaa !!
Kisoissa oli monta muutakin MIDOGilaista ( suurin osa meidän valmennusrinkiläisiä) ja toiveet korkealle että tuloksia tulisi. Ja niin niitä tulikin - hyvää työtä on meidän treenari tehnyt.
Kisapaikalla nostatin Toivon virettä pihalla pallon kanssa, liikkeet sujui hyvin, jopa eteentulo-liike joka meillä on taas viime aikoina ollut pienen pieni murheenkryyni ( vinot eteentulot tai sitten ei ole tullut ollenkaan eteen) . Välillä laitoin Toivon autoon lepäämään ja kun meidän vuoro alkoi lähestyä, autosta ulos, viime hetken nostatus ja jonoon.
Valmistumisalueella vielä muutaman kerran perusasentoa,eteentuloa ja sitten radalle.
Että minua jännitti heh heh..Videolta näkee miten alussa Toivo herpaantui haistelemaan vieraassa hallissa ja minun jännitys teki stopin yhdessä vaiheessa ( pysähdyin kesken liikkeen..) mutta sitten Toivo "heräsi" ja skarppaantui ja rata meni muuten hyvin mutta jätkä pomppi niin innoissaan että siitä lähti pisteitä.
P-mäen rally-kisat
Tulokset tuli aika pian taululle ja siinä pääsi taas ilonkiljahdusta. ALO 92p ja RTK1 eli koulari tuli. Hyvä Toivo !! Takana kolmet ALO-kisat ja kolmet HYV. eli on mennyt syksy paljon paljon paremmin kuin osasin kuvitellakaan kun ensimmäisiin kisoihin ilmoittauduin. Mahtavaa !!
Mitali ja velmu ilme
Nyt siis AVOn liikkeitä treenaamaan ja kisatähtäin alkuvuoteen 2016.
Kotiinpäästyä olikin väsyneitä koiria joilla unta riitti pitkälle iltaan ja yöhön..reissussa rähjääntyy mutta matkailu avartaa.
Viime lauantaina, 24.päivä Toivo täytti 6 vuotta.
Muistelin menneitä vuosia ja tapahtumia ja mietin miten rakas ja tärkeä tämä koira minulle onkaan. Miten lähellä olen Toivon ollut menettää ja miten paljon kurjia asioita ja kipujakin se on joutunut kestämään. Mutta myös niitä iloisia ja onnellisia hetkiä ja asioita mitä ollaan yhdessä koettu. Miten paljon Toivo on auttanut minua kuulemishommissa, herättänyt minua epilepsiakohtauksen tullen,ilmaissut koska niitä tulee. Auttanut ihan vain olemalla läsnä, tulemalla kainaloon kun on itkettänyt suruissa. Iloisissa asioissa riemuinnut minun kanssa tyypilliseen tapaansa iloloikkimalla ja pusuttelemalla.
Toivottavasti meidän yhteinen tie jatkuu vielä ainakin toiset 6 vuotta. Toivottavasti enemmänkin.
Tästä pienestä tiitiäisestä..
Kotiinpäästyä olikin väsyneitä koiria joilla unta riitti pitkälle iltaan ja yöhön..reissussa rähjääntyy mutta matkailu avartaa.
Viime lauantaina, 24.päivä Toivo täytti 6 vuotta.
Muistelin menneitä vuosia ja tapahtumia ja mietin miten rakas ja tärkeä tämä koira minulle onkaan. Miten lähellä olen Toivon ollut menettää ja miten paljon kurjia asioita ja kipujakin se on joutunut kestämään. Mutta myös niitä iloisia ja onnellisia hetkiä ja asioita mitä ollaan yhdessä koettu. Miten paljon Toivo on auttanut minua kuulemishommissa, herättänyt minua epilepsiakohtauksen tullen,ilmaissut koska niitä tulee. Auttanut ihan vain olemalla läsnä, tulemalla kainaloon kun on itkettänyt suruissa. Iloisissa asioissa riemuinnut minun kanssa tyypilliseen tapaansa iloloikkimalla ja pusuttelemalla.
Toivottavasti meidän yhteinen tie jatkuu vielä ainakin toiset 6 vuotta. Toivottavasti enemmänkin.
Tästä pienestä tiitiäisestä..
(8vkoa )
on tullut aikuinen
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaToivo <3
VastaaPoista