Kaikki hyvä valui hukkaan,Chicon päälle kävi taas koira (joka ennenkin hyökkinyt,tosin Toivon päälle) pitkällä narulla ja vaikka luojan kiitos säästyttiin rei´iltä niin PieniMies on taas ihan sekaisin. Tätä vatutuksen määrää ei voi kuvailla,juuri kun saatiin ulkoilut siihen pisteeseen että kaikki tykättiin ulkoilla ja Chicon koira-ohituksetkin sujui enimmäkseen hiljaa niin nyt kaikki joudutaan aloittamaan alusta,uloslähdöstä alkaen :( . Enkä täysin varma ole auttaako tai helpottaako nekään enää tilannetta..

Koirakaveri kävi eilen illalla kylässä ja Chico oli pitkän aikaa ihan tappomeiningillä,se ei nähnyt eikä kuullut mitään vaan hirmuisella raivolla yritti minun sylistä kaverinsa kimppuun ja pitkän aikaa kesti että se hiffasi että se onkin sen kaveri ja kyllä ne sitten leikkikin koko kyläilyn ajan. Surettaa vaan ajatus että onko sillä sama alku aina kun tavataan ne tutut kivat koirakaverit...no aika näyttää. Suututtaa vaan niin hemmetisti..

Toukokuussa alkaa hihnakäytös-kurssi jonne mennään Chicon kanssa ja ryhmä on ihan omiaan meille positiivisine opetuksineen,toivon vaan lujaa ettei enää kertaakaan satu kummankaan koiran kohdalle noita hyökkäämisiä,sitten voin itse kyllä jo olla oikeesti Kusipää niinkuin sain kuulla olevani tämän kertaisen koiran omistajalta kun revin hänen koiransa pois Chicon kimpusta.

Toivonkin kanssa tuli hiukan takapakkia,ovikellon suhteen..en tiedä onko jotain tapahtunut meidän ollessa poiskotoa mutta nykyisin se ovikellon soidessa huutaa suoraa huutoa,ei siis hauku/haukahda normaaliin tapaan vaan huutaa sutena ja sinkoo ovelle,sitten vasta muistaa jos muistaa tulla ilmoittamaan. Tämä käytös tuli yllätyksenä viimeviikolla ja olen alkanut uudestaan 

siedättää sen ovikellon ääneen ja niin etten itse reagoi mitenkään kun kello soi ja Toivo huutaa,odotan ja vaadin sen tulevan ilmoittamaan ja kyllä saa ajan kulumaan kun rauhallisena odotan että ToivoKIN ilmaisee äänen rauhallisesti ja vie ovelle. Tässäpä sitten jokapäiväistä treeniä lisää..

Liikkeissä ja kahviloissa käydessä on jo aivan varma olo Toivon suhteen,ei yhtään enää arveluta mennä minnekkään sen kanssa sillä se käyttäytyy niin varmasti ja rauhallisesti ja ilmoittaa myös esim.kännykän soimisen vaikka oltais keskellä kahvilan herkkujen tuoksuja. Siellä se yleensä vaan alkaa lattialle nukkumaan. Kirjastossakin käyttäytyy hyvin nätisti,jos istahdan sielläkin selailemaan jotain kirjaa niin Toivo laittaa nukkumaan. Useimmiten se asioidessa kaupassa tms kun minä pysähdyn aloilleni,istahtaa ja tuijottelee unisena jonnekkin kaukaisuuteen . Tai sitten tuijottaa minua herkeämättä ja varsinkin ruokakaupassa,sen suupielestä pulpahtelee pikku sylkivana...

Toivo kahvilassa

 Ruoka-jutuissa paljastui jännä asia.. noillehan en ole antanut mitään "teollisesti käsiteltyä"koiranruokaa moneen kuukauteen ja viime viikolla kun raakaruoka pääsi - kiitos minun hyvän muistini - yllättäen loppumaan,kävin ensihätiin ostamassa lähikaupasta koiranmakkara-pötkön mitä pojat on joskus ennen sillointällöin syöneet eikä ole ollut ongelmia. No nytpä oli... Pari tuntia syömisestä Toivo sinkosi ovelle ja vinkui ja vonkui ja arvasin ett nyt tuli kiire pihalle..eipä keretty kun rappukäytävään niin takapää soi ja soi..voi sissus sentäs ja pihalle samaa kyytiä niin soi sielläkin.. Toista tuntia se ripuloi ulos ja sisälle ja minä siivosin samaa tahtia sotkuja perässä. Olin vähän ällistynyt että voiko tosiaan noin mennä maha sekaisin mutta kaiveltuani asiaa,kyllä se on mahdollista että "herkempivatsaisen" koiran maha ei enää kestä pientäkään annosta  teollista sen jälkeen jos on ollut jonkun aikaakin raakaruokinnalla.

Onneksi sen maha asettui sitten mutta tämä oma pää.. pari päivää myöhemmin annoin Chicolle pienen DentaSticksin ja Toivolle saman ( ei siis lamppu syttynyt :D ) ja voi arvata kuinka kävi..juostiin taas urakalla ulkona.. Chicolla on rautamaha kaiken suhteen näköjään mutta Toivolle en enää ikinä enkä erehdyksessäkään anna mitään muuta kun noita raaka-juttuja ja ilman teollisia-aineita-valmistettuja herkkuja sun muita.

Kaverikoira-käynneillä ollaan käyty,viimeksi uudessa paikkaa ja siellä oli hurjan mukava käydä,nuorta porukkaa paikalla ja arvasin että Toivokin käyttäytyy vähän eri lailla kuin palvelutaloilla tms käydessä. Erääseen tyttöön ( tai tytön avaimenperään :D) Toivo ihastui ihan mahdottomasti. Mukava paikka,toivottavasti käynnit siellä vakiintuu.

Mätsikin on viikonloppuna mutta ei tule meidän sinne menosta vielä mitään :(. No kevät tulossa ja kesä ja toivottavasti juoksujalkaakin alkaisi helpottaa.siis pääsisi kehään juoksemaan. 

Tampereelta tuli vieraita toissa viikolla,siskoni kaveri poikansa kanssa ja harmitti kun ei Chicon kasvattaja päässytkään samaan matkaan. Toivon kanssa menin Tampereen väkeä juna-asemalle vastaan,ei ollut poika turkissaan pysyä kun näki ketä sieltä tulee. Laitoin Toivon Istu-käskylle ja se istui kyllä mutta häntä meni helikopterin lailla ja koko koira hytkyi ja heilui eestaas ja sen korvat ja naama heilui samaantahtiin.

Annoin vapaa-käskyn ja silloin se ponkaisi samantien Marin syliin :D,poikakin sai oman osuutensa. Kävimme pienen tori/kauppa-kierroksen samalla ja malttoi poika kulkea rauhaksiin,kahvilassa käytiin kahvilla ja siellä Toivo asettui ilman käskyä makaamaan,ehti pienet torkutkin ottaa siinä.

Seuraava päivä olikin kotona aika levotonta,hermoiltiin siskon pääleikkausta ja kun kesti ja kesti saada tietoja lääkäriltä niin melkein siinä itku kurkkuun alkoi jo tunkeutua,Toivokin vaistosi olotilan kun pysyi aika paljon omalla pedillään,ei turhia hötkynnyt minunkaan kimpussa.

Mari ja Jaska tuli iltapäivällä tähän ja taas oli Toivolla nahoissaan pysymistä,alussa varsinkin kun sen piti antaa vieraiden tulla rauhassa sisälle ja asettua mutta kyllä on oppi mennyt perille. Teholtakin tuli lopulta hyviä uutisia siskosta ja kyllä ol talossa huojentunutta porukkaa

 Toivo ja Chico sai luvalla mennä halitttamaan ja pusittamaan ja näin hymyilevää porukka oli ;) . Kiva oli huomata että kun koirat aikansa sai luvalla olla rapsuteltavana niin kumpikin jonkun ajan päästä jätti vieraat rauhaan,tai Chico kyllä parkkeerasi itsensä tiiviisti Jaskan syliin mutta Toivo meni pedilleen nukkumaan. Ei siis ole enää ollenkaan sitä turhanpäistä hirmuista vimmailua ja kimpussahötkyilyä mitä oli vielä kuulokoira-testin äänitestin aikaan :D.

Yhtenä päivänä kävin äitini ja Toivon kanssa lähikaupassa ja kassalla leipä tippui tiskin alle. Kummallakin jäykät selät ja jalat joten vinkkasin vaan Toivolle että hei leipä karkasi niin Toivo kumartui ja nosti leivän minulle. Pitkään aikaan en ole sillä tavaroita kaupassa nostattanut mutta niin vaan pysyy nämäkin opitut sen päässä. Ja aina kun jonkun yhden tehtävän pyydän Toivoa tekemään se aina jää odottamaan jatkoa että mitäs seuraavaksi ja palkan saannin jälkeen se selvästi harmistuu jos työt ei jatkukaan.

Joskus hiljaisempina päivinä (kun ilmoitettavia ääniä ei käy) pitää tehdä ihan tikusta asiaa että saa Toivolle tehtävää,se selvästi nauttii niistä ja vaikka silläkin on omat vapaapäivänsä töiden suhteen niin yksi vapaa vielä menee mutta jos kahteen päivään ei hommaa olisi niin Toivo tekee tikustakin asiaa ( = ilmoittaa jonninjoutavasta) .

Olohuoneen maaliremonttia tehdessäni koirien piti olla muutama tunti kerrallaan poissa olohuoneesta,portin takana ja kun minulla kännykkä oli olkkarin puolella ja se soi usein varsinkin yhtenä päivänä niin Toivo kyllä tuli portille ja kun pääsy estetty luokse,niin se keksi ilmaista kännykän " joulupukilla" eli sillä HouHou-äänellä.. Toivo osaa haukkua käskystä mutta usein se tarvitsee sen äänenavauksen ja silloin siltä tulee se matala HouHou-mörinä :D. Ja nyt kun en itse kuullut selkäni takana soivaa kännyä ja Toivo ei päässyt luokse niin se kävi jonkun kerran sanomassa portilla HouHou josta sen palkkasin. Jatkossa pistin maalailun ajaksi kännyn äänettömälle ettei mene opit pilalle.

Chico tohotti samalla mutta ei kiljunut. Kiljuu kyllä ainakin siinä tapauksessa jos olen vessassa ja ovi ihan kunnolla kiinni ja ääni käy ja Toivo ei pääse minulle ilmoittamaan niin Chico alkaa kiljua.. Siitä tietää että nyt soi ja äkkiä koiraa hiljentämään..

Minäkö kiljukaula...

 Lammmen jäällä käytiin Petran ja Toivon kanssa yhtenä ihanan aurinkoisena päivänä ja harjoittelin samalla Toivon kanssa seisomista näyttely-asennossa ja hyvin se seisoikin,juoksemista en vielä ole kokeillut mutta pakko yrittää kun tekisi mieli lähteä Tohvelin kanssa vajaan kahden viikon päästä olevaan mätsiin jonne lähden kaverini ja koiransa kanssa. Vuoteen en ole Toivon kanssa juossut,muutamia askeleita kyllä yrittänyt mutta selkä ja jalka sanoo stop mutta hinku mätsiin olisi jo kova niin pitää koittaa..Tiedä sitten nauttiiko Toivo mätsissä olosta,siis kehässä mutta sen näkisi sitten,edelliskerta sillä ainakin oli aika hermoilua mutta silloin oli täysin vieras esittäjä.. nyt voisi sitten mokat laittaa ihan omaan piikkiin :D.

Seison

                                         
                                          Pojat söpöstelee..

                          

Kevät on käsillä ja aurinkoa saatu enemmän esille ja tähän vielä kuva kahdesta kakarasta jotka nauttii täysillä kevään tulosta ;)