Kaikki hyvä valui hukkaan,Chicon päälle kävi taas koira (joka ennenkin hyökkinyt,tosin Toivon päälle) pitkällä narulla ja vaikka luojan kiitos säästyttiin rei´iltä niin PieniMies on taas ihan sekaisin. Tätä vatutuksen määrää ei voi kuvailla,juuri kun saatiin ulkoilut siihen pisteeseen että kaikki tykättiin ulkoilla ja Chicon koira-ohituksetkin sujui enimmäkseen hiljaa niin nyt kaikki joudutaan aloittamaan alusta,uloslähdöstä alkaen :( . Enkä täysin varma ole auttaako tai helpottaako nekään enää tilannetta..

Koirakaveri kävi eilen illalla kylässä ja Chico oli pitkän aikaa ihan tappomeiningillä,se ei nähnyt eikä kuullut mitään vaan hirmuisella raivolla yritti minun sylistä kaverinsa kimppuun ja pitkän aikaa kesti että se hiffasi että se onkin sen kaveri ja kyllä ne sitten leikkikin koko kyläilyn ajan. Surettaa vaan ajatus että onko sillä sama alku aina kun tavataan ne tutut kivat koirakaverit...no aika näyttää. Suututtaa vaan niin hemmetisti..

Toukokuussa alkaa hihnakäytös-kurssi jonne mennään Chicon kanssa ja ryhmä on ihan omiaan meille positiivisine opetuksineen,toivon vaan lujaa ettei enää kertaakaan satu kummankaan koiran kohdalle noita hyökkäämisiä,sitten voin itse kyllä jo olla oikeesti Kusipää niinkuin sain kuulla olevani tämän kertaisen koiran omistajalta kun revin hänen koiransa pois Chicon kimpusta.

Toivonkin kanssa tuli hiukan takapakkia,ovikellon suhteen..en tiedä onko jotain tapahtunut meidän ollessa poiskotoa mutta nykyisin se ovikellon soidessa huutaa suoraa huutoa,ei siis hauku/haukahda normaaliin tapaan vaan huutaa sutena ja sinkoo ovelle,sitten vasta muistaa jos muistaa tulla ilmoittamaan. Tämä käytös tuli yllätyksenä viimeviikolla ja olen alkanut uudestaan 

siedättää sen ovikellon ääneen ja niin etten itse reagoi mitenkään kun kello soi ja Toivo huutaa,odotan ja vaadin sen tulevan ilmoittamaan ja kyllä saa ajan kulumaan kun rauhallisena odotan että ToivoKIN ilmaisee äänen rauhallisesti ja vie ovelle. Tässäpä sitten jokapäiväistä treeniä lisää..

Liikkeissä ja kahviloissa käydessä on jo aivan varma olo Toivon suhteen,ei yhtään enää arveluta mennä minnekkään sen kanssa sillä se käyttäytyy niin varmasti ja rauhallisesti ja ilmoittaa myös esim.kännykän soimisen vaikka oltais keskellä kahvilan herkkujen tuoksuja. Siellä se yleensä vaan alkaa lattialle nukkumaan. Kirjastossakin käyttäytyy hyvin nätisti,jos istahdan sielläkin selailemaan jotain kirjaa niin Toivo laittaa nukkumaan. Useimmiten se asioidessa kaupassa tms kun minä pysähdyn aloilleni,istahtaa ja tuijottelee unisena jonnekkin kaukaisuuteen . Tai sitten tuijottaa minua herkeämättä ja varsinkin ruokakaupassa,sen suupielestä pulpahtelee pikku sylkivana...

Toivo kahvilassa

 Ruoka-jutuissa paljastui jännä asia.. noillehan en ole antanut mitään "teollisesti käsiteltyä"koiranruokaa moneen kuukauteen ja viime viikolla kun raakaruoka pääsi - kiitos minun hyvän muistini - yllättäen loppumaan,kävin ensihätiin ostamassa lähikaupasta koiranmakkara-pötkön mitä pojat on joskus ennen sillointällöin syöneet eikä ole ollut ongelmia. No nytpä oli... Pari tuntia syömisestä Toivo sinkosi ovelle ja vinkui ja vonkui ja arvasin ett nyt tuli kiire pihalle..eipä keretty kun rappukäytävään niin takapää soi ja soi..voi sissus sentäs ja pihalle samaa kyytiä niin soi sielläkin.. Toista tuntia se ripuloi ulos ja sisälle ja minä siivosin samaa tahtia sotkuja perässä. Olin vähän ällistynyt että voiko tosiaan noin mennä maha sekaisin mutta kaiveltuani asiaa,kyllä se on mahdollista että "herkempivatsaisen" koiran maha ei enää kestä pientäkään annosta  teollista sen jälkeen jos on ollut jonkun aikaakin raakaruokinnalla.

Onneksi sen maha asettui sitten mutta tämä oma pää.. pari päivää myöhemmin annoin Chicolle pienen DentaSticksin ja Toivolle saman ( ei siis lamppu syttynyt :D ) ja voi arvata kuinka kävi..juostiin taas urakalla ulkona.. Chicolla on rautamaha kaiken suhteen näköjään mutta Toivolle en enää ikinä enkä erehdyksessäkään anna mitään muuta kun noita raaka-juttuja ja ilman teollisia-aineita-valmistettuja herkkuja sun muita.

Kaverikoira-käynneillä ollaan käyty,viimeksi uudessa paikkaa ja siellä oli hurjan mukava käydä,nuorta porukkaa paikalla ja arvasin että Toivokin käyttäytyy vähän eri lailla kuin palvelutaloilla tms käydessä. Erääseen tyttöön ( tai tytön avaimenperään :D) Toivo ihastui ihan mahdottomasti. Mukava paikka,toivottavasti käynnit siellä vakiintuu.

Mätsikin on viikonloppuna mutta ei tule meidän sinne menosta vielä mitään :(. No kevät tulossa ja kesä ja toivottavasti juoksujalkaakin alkaisi helpottaa.siis pääsisi kehään juoksemaan.