Joulu on ovella ja me lähdemme joulun viettoon maalle ( korpeen :D) siskon luokse,minä,Petra ja koirat. Toivon siellä olon auttavan myös hieman Chicon stressi-tilanteeseen,alkaa olla jokseenkin vaikeaa sen elot varsinkin ulkona... Kaikkemme teemme että saadaan PieniMies toipumaan ja palautumaan aikanaan entiseksi iloiseksi,reippaaksi ja pelkäämättömäksi Chihuksi.

Toivon koulutuksissa palaamme myös taaksepäin,ääni-harjoittelun suhteen siis.. syynä Chicon huutaminen toisinaan kun joku ääni käy ja se sotkee Toivon työntekoa :(..  

Toivon imagon päälle otti varmaan joulukuvan tonttulakki.. LETIT,sussiunakkoon :D ja siitä kai sen niin evvk-ilme mutta tämän kuvan myötä Toivotamme 

 

 

Sanotaan ettei koira osaa hävetä eikä tiedä tehneensä väärin?

 Olen edelleenkin asiasta eri mieltä :D. Tekaisin tiikerikakun ja kävin siskon kanssa parvekkeella. Sieltä pois tullessamme Toivo syöksyi keittiöstä suoraan sängyn alle ja tuumasin heti että jaajaa mitähän ruojuuksia kävi tekemässä..

Tällainen ylläri löytyi :D

 

 Kakusta siis kadonnut aimo osa parempiin suihin :D... no,hyvähän se on että Toivolla on ruokahalu kasvanut,ikävämpi homma se että ko.kakku oli tarkoitus tarjota kavereille kun tuleevat kahveelle.. No tuleehan se syötyä kun en kerro mitä kakulle käynyt :D ( ja toivottavasti vältytään koiran ripaskalta...)

 

Chicon pissihomma lähti hieman paremmin rullaamaan kun aloin pakkoruiskuttaa sille vettä,olen nähnyt sen sillointällöin vesikipolla käyvän mutta varmuutta kun ei ollut siitä juoko se tarpeeksi ja se pissin panttaaminen.. Nyt tulee pissat ( tosin vielä vaan sisälle :( ) n.8 tunnin välein joten toivotaan sen jatkavan samalla linjalla.

 

Ulkona onkin nyt paljon lunta ja Toivo on ihan onnessaan. Chico meinaa upota välillä hankeen raukkapaaka,hankalimmat paikat matkustaa sylissä mutta sitkeästi sekin pinkoo metsässä menemään. Nyt on ihana kun on nollakeli,ei tarvi pukea koiria.

 

 Petteri punakuono...eikun Toivo Valkokuono..

 

pakoon,musta mörkö tulee!!

 Uppeluksiin,melkein..

 

Lumet ja pakkaset tuli ja varsinkin Toivo tykkää,ainakin lumesta,ihan mahotonta hepulointia tuppaa välillä ulkoilut olla kun haluaa painella menemään.

 Chico ei edelleenkään ulkoiluista tykkää,ei saa enää onneksi paniikkeja mutta aikamoista vahtimista se pitää jokasuuntaan aina lenkin ajan ja niin ettei se tee enää ollenkaan hätiään ulos. Tässä tilanteessa alkaa jo konstit itsellä loppua,pakkastakin sen verran ettei auta sekään että oltais ulkona niin kauan että se tekisi pissaa. Nyt se on alkanut panttailla koko pissaamista niin ettei tahdo sisällekkään tehdä muuta kuin salassa eli öisin ja aikaisin aamulla/yksinollessaan ja vaikka kehun sitä sisällepissaamisessakin ( pääasia että pissaa !!) niin muutama päivä sitten olin jo soittelemassa eläinlekurille kun panttasi 18tuntia...ja fyysistä vikaa en usko olevan koska ne merkit jo aikahyvin olen oppinut tämän eloni aikani tuntemaan.

Täytynee aloitella Chicon kanssa niin että siirrän pissapaperin parvekkeelle ja käytän siellä monta x päivässä ja toivon että kerran tekisi sinne ja alkaisi säännöllisesti tehdä,jos vaikka pikkuhiljaa oppisi että ulkoilmassa pissin teko on jeeess. Ja sitämyöten alkaisi tehdä uloskin,joskus jonain päivänä.. Eläinlääkäri-reissuamiseksihan tämä taas kohta menee jos ei ala asiat rullaamaan ja kyllä harmittaa että mitä kaikkea voikaan seurata kun koiran päälle hyökkäillään.. :(

Takit ja tossut koirat saa päälleen kovemmilla pakkasilla,Toivo on niihin jo ennestään tottunut mutta kyllä sen ilme aina kertoo kaiken kun tossuja puetaan.. Chico taas sai paskahalvauksen kun sai puvun ekaa kertaa päälleen..

 

 Tässä se meinaa "en varmana liiku",ei vaikka Toivokin kävi sympatiseeraamassa mutta kyllä se kun aikansa totutteli pukuun ja lyhensin lahkeita reippaasti ja heittelin nameja alkoi jo liikkuakin.

 Toivon kanssa ollaan käyty Vanhusulkoilussa ja Kaverikoira-käynneillä ja hyvin oli pojalla tauon jälkeen muistissa minne mennään ja miksi ja mitä tehdään. Chicokin oli kerran Vanhusulkoilussa mukana,silläkertaa jätin Toivon kotiin ja hienosti PikkuSälli tervehti ihmisiä ja kulki ulkoilussa mukana eikä pelännyt yhtään pyörätuoleja,rollaattoreita ja kävelykeppejä. Chico olisi omiaan Kaverikoiraan kun se niin rakastaa ihmisiä ( jopa enemmän kuin Toivo?)ja kokonsa puolesta olisi mainio mutta katsotaan nyt miten sen vieras-koira-pelko saadaan hallintaan,ei siitä käynneille ole jos se räknää muut Kaverikoirat aina pystyyn..

Toivon kanssa olen enemmän viimeaikoina taas touhunnut ja kovin se on onnessaan kaikesta tekemisestä. Äänet sille vaan tuppaa olla välillä ihmetyksen aihe??,se ei aina meinaa ilmoittaa kun joku ääni käy..Ovikellolle se saattaa vaan ravailla edestakaisin ja vouhkata ja sitä pitää muistuttaa "koske"käskyllä. Puhelimen soidessa se saattaa mennä puhelimen viereen ja haukkua ! kunnes muistaa että ai niin,emäntää koskemaan...kerran se jopa toi kännykän itse minulle kun se soi ( sotki varmaan kaukosäätimen tuonnin kanssa :D ). Ahkeraa treeniä ja muistutusta vaan niin eiköhän se siitä taas ala varmemmin rullaamaan.

Palohälyttimen se ilmaisee aina todella varmasti. Kavereiden kylässä käydessä ollaan harjoiteltu sitä huomaamattomuutta eli Toivo ei saa mennä ollenkaan tervehtimään eikä huomioida vierasta,alkuun se oli mulle kaikkein vaikeinta :D kun teki niin pahaa kun toinen olisi halunnut mennä paijattavaksi ja syliin ja minä vaan komensin paikalleen ja namittelin kun malttoi pysyä paikallaan/poissa. Muutaman kerran se onkin nyt asettunut todella nopeasti aloilleen,yrittää kyllä tervehtiä vierasta mutta uskoo helpolla kun sen käskee pois. Mulkaisee vaan korvat luimussa mennessään..

Isompaa haastetta edessä sitten kun tulee niitä ihan täysin vieraita kylään,onneksi Kaverikoira-porukasta on muutama ihminen (Toivolle vieraat)luvannut tulla kylään jolloin sitä voidaan sitten harjoitella. 

Toivo ja Chico on muuttaneet ruokavaliotaan. Siirsin ne täysin raakaruokintaan 3 viikkoa sitten ( aina ne on toki syöneet raakaa lihaa yms nappulan kanssa)kun meni hermo alituiseen rapsutteluun,Toivon välillä löysään mahaan/tyhjän mahan oksenteluun ja nirsoiluun ja Chicon hiivan hajuisiin korviin. Onneksi molemmat on alusta asti syöneet hyvin ja innolla ja kyllä puolestapuhun tämän ruokinnan suhteen. Toivolla ei ole ollut kertaakaan löysiä läjiä ja sen kakat on nykysin melkein Chicon kakkojen kokoisia,oksentelua ei ole ollut ja vaikka lihomista ei vielä niin huomaa niin kyllä puolen kilon lihominenkin jo on hyvä alku. Chicon korvat ei haise enää ja tolkuton rapsuttelu on tiessään. Nyt on niin helppo hankkia noita lihoja pakkaseen kun niitä saa kätevästi kotinurkalta,kilometrin päästä ( tai alle?) suoraan tehtaanmyymälästä.

 

 

 

Sanat ei riitä kertomaan miten paljon surettaa Chicon puolesta :(

Viime perjantaina sen päälle kävi taas koirat ja tälläkertaa 3 isoa koiraa yhtäkkiä yllättäen ja yllätys karkasivat omistajiltaan. Ensimmäinen reaktio minulta oli kyykistyä ja ottaa Chico kiinni kunnes koirat oli jo päällä ja hutaisin kahta päälletullutta nyrkillä kuonoon. Toivo taas jähmettyi paikalleen ja siitä ne koirat ei välittänyt yhtään,suoraan vaan pienen päälle.

Annoin tulla taas tuutin täydeltä omistajille mutta pakko oli lähteä kotiin melkein samantien kun Chicon huudosta ei tullut loppua. Ja elämä on taas silkkaa tuskaa :(

Pieni koiruus ei nauti ulkoiluista enää yhtään,en kyllä minäkään ja tuskin Toivokaan. Sisällä Tirppa parkkeeraa keittiön yhteen nurkkaan,istuu tai makaa siellä ja tärisee ja tuijottaa,oksentaa pienemmästäkin jännityksestä,ei meinaa syödä,saa mahakipu-kohtauksia ja kaikenlainen jatkuva jännitys-ja pelkotila päällä. Ulos pissaa ehkä x päivässä,muuten tekee sisälle :(.

Minä olen niin väsynyt tähän touhuun mitä muiden koirakoiden taholta tulee ja pelkään ettei Chicon henkinen kantti kauaa kestä tätä ilman että alkaa oireilla pahasti fyysisesti.   Eläinlääkäriin on oltu yhteyksissä ja keskiviikkona menemme klinikalla käymään.

Nyt ulkoillaan niin että aina kun näenkin kaukaa koiran saatikka ohitetaan,on nostettava pikkuinen syliin ja samalla pyrin saamaan sille turvallisen olon että laumanjohtaja eli minä PYSTYN suojelemaan sitä muilta koirilta. Vaikka syliin nosto voikin viestittää Chicolle ja muille koirille kaikkea muuta niin minulla ei ole enää vaihtoehtoja !! Tosin eilen illalla ja tänäaamuna tuo syliin nosto oli niin tehokas että vaikka Chico alkoi täristä sylissä nähtyään koiran,se huoli namit ja se ei mennyt huutopaniikkiin vaan ohitimme koirat huutamatta. Mutta kuten sanottua - nuo hyökkäykset käynyt äkkiarvaamatta niin ettei olla ehditty kunnolla edes havaita koiria ennenkuin ne on jo ollut päällä niin näihin tilanteisiin en voikun toivoa että ne loppuu...

Torstaina kävimme Chicon kanssa kaverin luona jolla on se Zorro-pieni kääpiöpoika ja teki pojalle terää leikkiä ja vimmata kokoisensa kaverin kanssa. Tosin Zorro on jo paljon isompi kuin Chico mutta muutamaa hermonmenetys-kertaa lukuunottamatta leikit sujui. Yhteislenkeillä tuttujen kivojen koirien kanssa on myös käyty ja niillä lenkeillä Chicolla näkyy olevan turvallisempi olo. 

Toivon kanssa touhuilu on ollut aika vähissä mutta eiköhän tästä taas petrata.. Kunto ei vielä himolenkkeihin myöden anna mutta sentäs jonkun kilsan lenkin jaksan jo kulkee reippaammin ja Kaverikoira-käynteihinkin mennään ensiviikolla. Ihan hävettää miten on 4 viikon ajan ollut käynnit pannassa mutta minkäs sitä sairastelulleen voi :( .

Fiilikset on aika alamaissa joten ei suju kunnolla oikein mikään mutta toivotaan päivien tuovan helpotusta kaikinpuolin..

 

Viime kerrasta ehti mennä pari päivää kun taas kävi yllätyshyökkäys ison koiran muodossa :( .. tälläkertaa olin yksin Chicon kanssa lenkillä ja tunnelin nurkan takaa ehätti pitkällä narulla koira päälle. Silmäkulmarokamaa lukuunottamatta ruumiillisia vammoja ei tullut mutta se henkinen vamma on nyt niin paisunut että välillä itseä ahdistaa kun pitää lähteä ulos koirien kanssa..

Chicolle nämä tapahtumat on aiheuttanut sen että se alkoi huutamaan heti ulos mentyä,se kulki hirmu vauhdilla häntä alhaalla ja kova vahtiminen joka suuntaan vaikka mitään eikä ketään olisi näkynytkään ja kaikki ihmiset koirat (jotka kierretään nyt kaukaa) ja jopa lumen tippuminen puusta sai sen paniikkiin. Ja hätiään se ei tietenkään kaikesta pälyilystä joutanut tekemään ulos vaan alkoi tehdä sisälle :( . Chicon käyttäytyminen vaikutti syvästi myös Toivoon,se alkoi sählätä ja hölmöillä heti kun Chico äänteli ja jouduin ottamaan taas kuonopannan vakituiseen käyttöön ettei se sinkoilullaan vedä minua nurin lumien aikana.

Paniikkipaitaa pidettiin Tirpalla päällä ulkoillessa mutta nyt ei sekään mahdu päälle kun poika pääsi hiukan vatsanympärystään kasvattamaan vaikka ruokamäärä alennettiin kun alkoi tiivis naksutus-nami-koulutus. Toivon ollessa mukana lenkillä en voi Chicolle naksua käyttää koska jos samaan aikaan palkkaan Chicoa hyvästä ja samaanaikaan sattuu Toivo sähläämään niin Toivo saa palkan siitä sähläämisestään. Jahka oma flunssakierre lähtisi pois ja jaksaisi enemmän liikkua niin aloitan ulkoilut säännöllisesti että vien molempia myös yksin lenkeille

Chicon toipumisaikana (kastraatio) kävi muutaman kerran niin että kaulurin päässä ollessa sen nauhat oli irronnut ja ensin luulin että se oli rapsuttelulla saanut ne auki mutta satuin sitten kerran seuraamaan koiria kun ne lattialla tohottivat keskenään jotain niin Toivo avasi tyynenä niitä nauhoja :D. Toivo oppi tuon "avaa"jutun muutama vuosi sitten ja vaikka en pitkään aikaan ole sille pyyntöä tehnyt että avaa nauhat niin kai se ajatteli nyt avustaa kamuaan ja päästää sen pönttöpiinasta. Tosin ei se mitään olisi auttanut koska Chicon omppupään läpi ei kauluri olisi mennyt vaikka nauhat olikin auki..

Muutoin pojat leikki keskenään hyvinkin iisisti kaulurin käyttöajan ja kun viime viikon ma-na saatiin Chicolta tikit pois niin siitä se riemu repesi ja pojat saa taas vapaasti vimmailla ja jammailla keskenään.

Päivätorkuilla

Viimehetken toritreenillä käytiin Toivon ja kaverin kanssa perjantaina ja siellä Toivo meni ihmeen rauhallisesti ja varmistuin siitä että kaikesta huolimatta se malttaa ottaa rennosti ja maltillisesti muualla kuin kotiympäristössä. Samoin totesin saman Chicon suhteen kun eläinlääkärillä käytiin,sinne mennessä se ei panikoinut yhtään ja vaikka koiriakin kulki tien toisella puolen se meni rauhallisesti ohi. Täällä kotikulmilla sattunut niin paljon pahaa että ymmärrettävästi käytös on erilaista täällä kuin muualla kummallakin ja noihin nytten panostetaan että saadaan koirat rennoiksi.

Kuulokoira-testit oli viikonloppuna ja myönnän jännittäneeni kovastikkin koko lauantain ajan ja oloa "haittasi" hieman myös flunssa ja kuumeilu mutta en mokoman takia halunnut perua testiä. Testaajia oli 2 ja avustajia 2 ja kaikki meille ventovieraita. Menimme toisen testattavan kyydillä paikalliseen Citymarkettiin missä testi oli ja omaa vuoroamme odottelimme noin tunnin ajan ja Toivo oli tyyni kokoajan ja aloin olla toiveikas josko tämä läpi menisi..

Testissä on 10 osioo ja kaikkien pitää mennä hyväksytysti läpi jotta koko Käyttäytymistesti menisi läpi. Ja koira ei saa olla käskyn alla vaan sen tulee olla hihnassa rennosti ja käyttäytyä muutoinkin maltillisesti vaikka ympärillä olisi mitä. Ihan järjestyksessä ei testiä menty mitä alla kerron mutta kaikki osiot käytiin läpi niinkuin piti.

1. Vieraan ihmisen kohtaaminen

- Tässä testaajat tuli tervehtimään ja menimme kahvilan pöydän ääreen istumaan jossa he kertoivat testin kulusta ja samalla katsottiin Toivon suhtautumista. Toivo seisoskeli rauhallisesti minun vierellä,muutaman kerran nuuskutteli yhtä testaajaa.

2.Vieras ihminen koskettaa koiraa

- pöydässä ollessamme tuli yksi avustajista silittämään Toivoa ja se laiskasti vaan häntää heilautti :D,suhtautui siis todella rennosti.

3. Julkinen kulkuväline

-kävimme ryhmän kanssa pienellä bussiajelulla. Normaalisti meni,Toivo nousi rauhallisesti bussiin ja rauhallisesti seisoskeli ja kerran taisi istahtaa viereen ja tuijotteli minua ja bussista poisjäänti rauhallisesti.

4. Hihnakäyttäytyminen

-tätä seurattiin koko testin ajan ja rennosti hihna löysällä Toivo kulki,ei ollut mitään vetämisiä eikä sinkoiluja ja vaihtoi puolta kun pyysin "vasen" tai "oikea",mitään "seuraa"-käskyjä ei testissä siis käytetä. Ei sisällä eikä ulkona liikkuessa.

5. Pyynnöstä pysähtyminen

- Toivo laitettiin pitkään naruun ja ensimmäinen seis-käsky tehtiin niin että Toivo kulki vapaana eteenpäin narun päähän (n.5metriä?)jolloin testaaja kosketti minua olkapäähän ja silloin sanoin "seis" ja Toivo pysähtyi. Toisinpäin seis-käsky niin että Toivo oli tulossa narun päästä minun luo ja pysähtyi seis-käskyn saatuaan. Eikä edes liikkunut eteenpäin sitä puoltametriä mitä se useimmiten ruukaa tehdä kun ollaan tuota harjoiteltu vilkkailla paikoilla. Testissä koira saa liikkua käskyn jälkeen korkeintaan oman mittansa verran.

6.Luoksetulo

- tänne-käsky tehtiin tuon edellisen osion yhteydessä ja Toivo tuolloin nuuskutteli maata tiiviisti kun käsky kävi ja muutaman sekunnin ja toisen käskyn jälkeen sillä korvat kuuli ja totteli ja tuli luokse.

7. Kahvila

- Pöydän äärellä istuskellessa Toivo oli rennosti aloillaan,ei malttanut asettua maate pöydän alle niinkuin yleensä tekee mutta ei myöskään liikuskellut paikaltaan vaan istui ja seisoskeli eikä välittänyt Citymarketin ihmisvilinästä ja muusta mitään. Katseli tohinaa ja tuijotteli välillä minua.

8. Yksin jääminen

-tässä Toivo jäi testaajien seuraan kahvilaan kun minä menin pois paikalta Toivon näkymättömiin 3 minuutin ajaksi.Tämä osio minua eniten jännitti kun koskaan en ole sitä ventovieraiden ihmisten käsiin jättänyt.. Jätin sen odota-käskyllä ja menin nurkan taakse tuskailemaan.. 3minuutin päästä avustaja huikkasi minut takaisin paikalle ja kävellessäni paikalle Toivo seisoi nätisti aloillaan ja häntää laiskasti heilautti kun menin sen luokse. ja ensimmäinen sana minulta taisi olla "noh??" johon testaaja kertoi että hienosti oli aloillaan,muutaman kerran kuonolla tökkäsi testaajaa käsivarteen mutta muutoin seurasi kassojen luo koska minä sieltä esiin tulen :D. Jippii !!

9. Vieras koira

- odotellessamme bussipysäkillä meni koirapari ohi ja Toivo seisoi aloillaan vierelläni,hieman nenä veti koiran hajun perään mutta ei hingunnut itse sen perään eikä mitään muutakaan.

10. Ympäristön häiriöt

- koko testin ajan,ulkona ja Cittarissa sisällä seurattiin ympäristön suhtautumista Toivoon,Toivon suhtautumista ympäristöön - ihmisiin,ääniin,autoihin ja loppukaneetti se että rento koira joka tilanteessa,ei säiky eikä hätkähtele ja menee niinkuin pitääkin. Itse en sattuneesta syystä :D seurannut yhtään muiden ihmisten suhtautumista meihin mutta muutaman kerran kuulin kun lapsi hihkaisi Äiti,kato,koira!! mutta ilmeisesti ei negatiivisia kommentteja tullut ihmisten taholta kun koira on kaupassa..

Käyttäytymistestissä tuli siis Hyväksytty eli läpi meni ja sitten voin jo riemusta hihkaisten Toivoa vimmata ja rapsuttaa hieman repsakkaammin :D ja Tohveli ponkasi syliin ja oli itekkin ihan Jeeeesss :D

Illan kotona se oli tositosi väsynyt ja sunnuntaiaamua ja äänitestiä sitten odoteltiin... sepä sitten olikin toisenlainen tarina :D.

Aamulla testaajat tuli meille kotiin ja Toivo otti heidät vähän turhan ylivilkkaan mielistelevästi vastaan..samoin Chico ja kumpikin kiehnäsi liikaa heidän kimpussaan koko testin ajan :D..

Ääniksi on valittu 3 eli palohälytin mikä on kaikilla vakio ja meillä valinnaiset ovikello ja kännykkä. Mukana lisäksi 1 häiriöääni johon koira ei saa reagoida ( kun sitä ei sille ole opetettu)ja siihen Toivo ei reagoinutkaan mitenkään.

Istuskelimme sohvalla ja palohälytin soi. Ja Toivo tuli ja raapaisi minua ja kun kysyin Missä,se meni heti maahan. Eli tämä meni todella varmasti ja hyvin. Mutta sitten ovikellon ja kännykän soidessa...voi maar,minua ruukas naurattamaan kauheesti vaikka toisaalta olin hyvin harmissani mutta tulipahan todettua että lisää treeniä ja nimenomaan VIERAIDEN läsnäollessa. siis nimenomaan vieraiden,tuttujen seurassahan Toivo ilmoittaa äänet niinkuin pitää mutta harvoin meillä ihan ventovieraita käy mutta nyt tarvinnee alkaa kaduilta ottaa ihmisiä käskynkkään ja tarjota kahvit palkaksi treeniapuna olosta :D. Ei vaan,täytyy kavereiden kavereita-jotka on meille vieraita - ottaa kylään ja kahvitella ja huudattaa ja treenata noita ääniä :D. Samoin käyttäytymistä.

Eli äänet kun kävi,Toivo kyllä tuli minua tuijottelemaan,kerran kokeili tassulla koskettaa ja muutoin sähläsi edestakaisin ulko-oven ja olkkarin väliä ja inisi ja pihisi ja kävi testaajaa tökkimässä ja tuijottamassa ja pusuttelemassa ja samaan aikaan Chico veti samaa rallia ja alkoi lopulta huutaa ja ulvoo kun äänet vaan käy ja akkaemäntä eikun istuu vaan ja hihittää :D. Toivolta ei siis tullut selkeää ilmaisua eli kunnon tassulla raapaisua tai kuonolla käteen tökkimistä mikä on selkeä merkki että nyt soi eli ovikellon ja kännykän osalta äänitesti Hylätty ja koko äänitesti siis hylätty. Testissä katsotaan myös koiran suhtautumista testaajaan ja siinäkin paljon petrattavaa eli Toivon täytyy olla rauhallisempi eikä saa kyöhnätä eikä pusutella testaajaa kuin viimeistä päivää :D. 

Yleensä kun meillä vieraita (siis niitä tuttuja)käy niin Toivo saa tervehtiä kun pysyy 4 tassua lattialla ja sitten saa hetken olla siliteltävänä ja sitten se usein menee jo itsekkin paikalta pois makoilemaan. Mutta joskus se intoilee ihan liikaa,varsinkin kun sohvalla ollaan niin kumpikin pojista tuppaa kiehnäämään syliin ja kainaloon ja lirputilärpyti ja tietyssä määrin tämä on ok mutta Toivolle täytyy nyt opettaa myös se että joskus ihmisiä ei tarvitse tervehtiä ollenkaan ja kyläilyn ajankin se saa luvan pysytellä poissa,vaikka sitten makoilemassa omalla pedillään ja toisinaan tulla vaikka tervehtimään pikaisesti kun ihminen pyytää sitä luokse eikä niin että se itse tuppaa luokse.

Ei tullut Toivosta vielä Kuulokoiraa mutta uusi testiyritys ensivuoden puolella ja Miia jatkaa meillä koulutuskäyntejä vielä tovin. Nyt ahkeraa treenailua ventovieraiden vastaanottamisessa kylään ja samalla äänitreeniä ja samalla Chicollekin harjoitusta että malttaa pysyä hiljaa kun Toivo tekee töitään. Ja hyvin ymmärränkin ettei helpolla Kuulokoira-testeistä hyväksyttyä anneta sillä onhan koiran tehtävä työnsä varmasti ja tilanteessa kuin tilanteessa koska siihen tarkoitukseen se tuleekin. Aika hurjaa se olisi jos Opaskoirakin läpäisisi testin kun opastaisi "vähän sinnepäin" jos moista vertailua voi käyttää..

Nyt siis jatkuu jokapäiväinen treenailu koirien kanssa niin kotona kuin ulkoillessa ja kaiken suhteen ja itseni koitan saada kunnolla tervehtymään että jaksaisi mennä kunnon lenkeille,poikien liikunnatkin ollut todella vähissä kun oma kunto ei kestä  mutta eiköhän tästäkin ole vain suunta ylöspäin,kaikinpuolin.

Chico sitten kastroitiin keskiviikkona ja helpotus oli suuri kun ell totesi sen pallipatin lisäkivekseksi !! Olisihan minun pitänyt itsekkin osata edes arvailla moista sillä sellainen P***hiiri se pieni Mies on pennusta asti ollut mutta sitäkun liikaa tunteilee eikä aina järjellä ajattele asioita.. Leikkaus meni hyvin ja kaikki 3 pallia otti kyytiä,Chicon kun hain klinikalta se ei edes heiluttanut mulle häntää mutta kun kotiin tultiin ja näki Toivon niin voi sitä hännänhuisketta :D.

Pitkälle iltaan Chico oli ihan tööt ja ihana oli seurata miten varovaisesti Toivo sitä nuuhki ja nuolaisi päästä ja itse en illalla nähnyt tapahtumaa mutta Petra tuli kertomaan että Chicon makaillessa pedillään Toivo oli ensin nuolaissut sitä päästä ja sitten hakenut lelunsa ja tiputtanut sen Chicon eteen. Kai se yritti kaveriaan saada tokenemaan että herätys,leikkimään..:D

Verkkoesteitä piti viritellä sohvan eteen ettei Chico pääse olkkarinpuolelle loikkimaan ja Petran huoneen oviaukossa myös portti,Toivohan pääsee kevyesti noista yli loikkaamalla joten portit ei sen hyppelyä estele. Chicon hyppelyjen kanssa on oltava paljon varovaisempi.

Toivo oppi uuden avustustaidon. Jokailtahan se on apuna vaatteiden lattialta nostelussa ja aloin miettiä ett miksi pyykkiin menevää nostaa minulle kun voi nostaa ne suoraan pyykkikoriin..Muutaman kerran tarvitsi vain taputtaa pyykkikorin reunaa ja sanoa Kiitos Pyykkiin niin se oppi sen ja nyt se nostaa pyykit suoraan koriin pelkällä käden viittauksella koriin. ja sitten juostaan intopiukeena eteiseen palkkaa hakemaan :),Chico perässä vaikka se ei mitään juttua olisi tehnytkään. Luotan vaan siihen että kun Chico on tähänastiset juttunsa oppinu suoraan Toivoa matkimalla niin joku ilta se taas yllättää ja nostaa itse sukan lattialta tms :D.

Petra piti kavereineen meillä lauantaina Halloween-bileitä ja herkkuja oli vaikka minkäsorttista ja jossain välissä Toivo oli päässyt ilmeisesti nakkeja pöllimään sillä yöllä klo 01 alkoi jumalaton piipittely ja ovella norkoilu..Siitäpä sitten pihalla juostiinkin tasaisesti tunnin välein ja ripuli lensi,aina ei edes pihalle ehditty vaan pääsin mattopyykillekkin :( .. Pitkälle aamuun sitä juoksuttelua kesti ja lopulta maha hieman rauhoittui. Onneksi kotona on aina varalla Canicuria,Attapektiä yms ja päivän liemillä ja napeilla se maha tuntui rauhottuivan. Väsymys oli aika kova kun sai nukuttua vain pari tuntia ja sitten yhtäjaksoista valvomista eilisiltaan asti.

Eilen taas iski epätoivo ja itku ja järkytys. Ulkoillessa Chicon päälle kävi taas koira,ykskaks yllättäen karkasi kaukaa omistajaltaan ja yllätysyllätys taas fleksin kanssa ja ampaisi suoraan päin Chicoa vaikka siinä meidän luona oli 3 muutakin koiraa. Siinä hötäkässä hihna irtosi minun kädestä ja Chico karkasi huutaen,kaveri ilmeisesti sai sen toisen koiran kiinni hihnasta ja otti Toivonkin hihnan,mitään muistikuvaa siitä mulla ei ollut sillä tuli niin hätä saada Chico kiinni. Onneksi sen Tänne-käsky on sen verran toistettu että se uskoi ja pysähtyi ja juoksi minun luokse,täristen. Ensimmäisenä tarkastin tikit,päällisin puolin vaikutti ok mutta nyt silti tarkkaillaan sen oireilua ettei sen sisäiset tikit olisi päässyt aukeamaan ja haava alkaisi vuotamaan. Vaikka tikit ehti olla 4 päivää niin kaikenlaiset äkkinäiset voimakkaat liikkeet voi kyllä aiheuttaa sisäistä verenvuotoa jopa viikkojenkin jälkeen,itseltäni menehtyi narttukoira vajaa pari kk sterilisaation jälkeen,ilmeisesti jo aiemmin oli haava löystynyt ja lopulta kaikki kävi niin nopeasti tunnin aikana että mitään ei ollut tehtävissä.

Ja arvata saattaa mikä Chicon tilanne nyt on..se on hermoraunio,se huutaa kaiken ulkona ja sisälläkin sätkyilee kaikki rappuäänetkin. Itse koen todella huonoa omaatuntoa että aina vaan käy näin enkä voi tarpeeksi suojella omia koiriani näiltä,vaikka tiedänkin etten yksinkertaisesti voi mitään itse näille toisille koirille jotka karkailee ja jopa omistajille kun eivät puhetta ymmärrä mutta silti tuntuu niin pahalta kun jatkuvaan,voi sanoa että nykyisin jo viikottain käy näitä huonoja juttuja ja aina otetaan iso takapakki ja aina joudutaan aloittamaan kaikki siedättäminen alusta ja aina vaan silti tulee paskaa niskaan...

Ja kaikissa näissä päällekäymis-jutuissakin jännintä on ollut se että kumpikaan koiristani ei ole provosoinut toista koiraa hyökkäämään,ei ole haukkunut,ei ole pullistellut,ei ole päässyt toista koiraa itse lähelle jne. Kaikki hyökkäämiset on tapahtunut ykskaks yllättäen ja nuo fleksit minä kiroan alimpaan helvettiin..miksi sellaisia käytetään koirilla joilla on taipumusta hyökkiä muita päin tai isoilla koirilla joiden omistajalla ei selvästikkään ole hallintaa koiriinsa.

Oikein käytettyinähän ne on hyvä väline mutta kun harvemmin täällä sitä oikeinkäytettynä näkee !!

Nyt lenkit on taas työn ja tuskan takana ja kaikki koirat,jopa tutut,kierretään kaukaa. vaihdetaan suuntaa tai kaarretaan kaukaa kun koiria tulee/näkyy ja tarpeen tullen otan Chicon kyllä syliinkin jos äkkiyllättäen koira ilmestyy näköpiiriin vaikka aina sanotaan ettei pientä koiraa saisi syliin nostaa ettei provosoi sillä toista koiraa. Mutta minun on pakko ja ennemmin otan niitä puruja itseeni kuin Chicoon. Toivolla on käytössä ollut taas kuonopanta noin viikon ajan,ihan sillä että oma selkä säästyy niiltä äkkinykäyksiltä mitä voi tulla kun Toivo sinkoilee ja eilenkin tajusin jälkeenpäin että Toivo ei tainnut suuremmin sinkoilla kun tuo episodi oli,ehkä se kuonopanta sitäkin "rauhoittaa"jotenkin pysymään aloillaan? en tiedä mutta ulkoillessa on taas Toivonkin kanssa käytettävä paljon aikaa,namia ja opetusta että kulkee Chicon seurassa rauhallisesti.

Ai kamala kun aika menee niin nopeasti eteenpäin ! Paljon on taas kuukaudessa ehtinyt tapahtua,niin hyvää kuin huonoakin.

Viime kerralla ehdin murehtia kun hukkasin kamerasta kaikki Tampereen reissun kuvat mutta olipas ystävä ottanut yhden kuvan heillä Toivosta :)

 Toivo ottaa kyläpaikoissa yhtä lunkisti kuin kotonakin :D

Ääniharjoitteluissa uunin ajastimen kanssa ei olla edistytty. Toivo kyllä tulee kertomaan kun ajastin soi ( vielä tässä vaiheessa ollaan ihan lähellä uunia) mutta sen tapa kertoa MISSÄ se soi,sitä saadaan treenata paljon. Se edelleen meinaa hypätä hellalle tassuillaan ja sehän ei hyvä asia ole kun hellat on päällä..Tavoitteensa siis se että se ilmaisee sen istuutumalla uunin eteen,aina vaan väkisin meinaa pongata ylöspäin :/. Noh,treeniä treeniä niin hyvä tulee. Entistä enemmän se ilmoittaa nyt äänet "hyppäämällä" päin minua ja raapaisemalla,sitten jos olen vaikka sohvalla makuuasennossa niin silloin se tulee tökkimään kuonolla. Tuo hyppiminen ei minua haittaa,ei edes rapakurakeleillä ulkona :D .

Toivo on myös oppinut hyödyntämään itselleen tuota ilmaisua.. monet kerrat se on tullut tohinalla luokse ja raapii/tökkää ja vie sitten "asiansa" luo,usein se on ollut esimerkiksi lipaston alle piiloon mennyt pallo tai muu lelu,hyllyssä oleva lussutusnalle jonka hän tahtoo justhetisilloin itselleen..Ja usein se myös tulee tohinalla luokse ja raapii ja katsoo minua ja heti perään tulee Chico ja arvaan että Toivo tuli kertomaan että Chico kiusaa häntä...ei näille jutuille oikein voi muuta kuin nauraa ja en kai ala niitä karsimaankaan pois koska en aina voi tietää kun se tulee tökkimään että ilmoittaako se äänestä vai mitä. Mutta jos se palloa tms haikailee tuolloin niin silloin en palkkaa sitä siitä touhusta vaan otan pallon pois ja jätän Toivon huomiotta. pallon se saa sitten itselleen eripaikasta vaikka 10 min.myöhemmin ettei koe sen saantia palkkana.

Kaupunki-kävelyt ja liikkeissäasioinnit sujuu hienosti,tosi ylpeä olen ollut Toivosta miten iisisti se siellä menee ja malttaa olla rauhallinen. Joskus harvoin eläintarvikeliikkeessä kuono alkaa vetää liikaa namihyllyihin päin mutta aika pian se uskoo kun sanoo ettei mennä.

Verijälkeä olen pari kertaa Toivolle tehnyt,sellaisia parin sadan metrin pituisia ja toistaiseksi vielä ilman makuuksia ja kulmauksia mutta kun Toivo nyt on tajunnut hienosti sen idean ja menee nenä tiiviisti maassa ja aika vauhdillakin jälkeä niin alan vaikeuttaa niitä. Olen huomannut miten paljon se tykkää siitä touhusta ja miten mieluista se sille on.
Chicollekin tein mökillä ollessa hyvin lyhyen jäljen mutta se taisi olla silloin vielä liian stressaantunut eikä edes suostunut haistelemaan näyttämääni kohtaa vaan pälyili kokoajan ympärilleen joten jätin sen sillä kertaa kokeilematta sen enempiä painostamatta.

Joitakin viikkoja sitten koettiin taas huolen ja suuttumuksen hetkiä. Lähdin koirien kanssa lenkille ja kerkesin mennä vain ulko-ovesta pihalle niin naapurin Toivoa isompi koira karkasi taas omistajaltaan ja hyökkäsi Chicon päälle. Onneksi tajusin itse reagoida nopeasti asiaan,päästin omat koirat hihnoissaan irti ja tarrasin koiraan niskasta kiinni,nostin ilmaan Chicon päältä ja taisin siinä taas perkeleitä päästellä urakalla. Chicohan huusi paniikissa kokoajan ja koirat jäi seisomaan oven eteen ja koiran isäntä tuli ja otti koiransa kiinni ja lähti menemään,minulle tuli kiire tarkistaa heti kävikö Chicolle mitään,tuliko puremia,niin lujaa se huusi. Huusin vielä koiran perään että odottakaa mutta ei kun he vaan läksi menemään,silloin alkoi suuttumus nousta minulla ihan urakalla.. se oli jo neljäs kerta kun ko.koira kävi omieni päälle,ykskaks yllättäen aina karannut flexin kanssa ja hyökännyt,pahemmin ei vielä ole koskaan käynyt mutta empä sitä kertaa jää enää edes odottamaan. 
Chicosta en puremajälkiä nähnyt mutta trauma sille jäi,se oli kokoillan ihan paniikissa sisälläkin ja pari päivää sen jälkeen ulkoilut oli silkkaa painajaista ja omakin mieli alkoi masentua. Chico huusi kaikille,jopa tutuille ihanille kavereilleen jo kaukaa ihan paniikissa,pyrki pakenemaan ja kusi allensa,uloslähdöt sille oli tuskaa kun pelkäsi valjaisiin pukemista. Kaikki työ mitä sen remmirähinään oli tehty ja asiassa huimasti edistytty,valui hukkaan. ja Toivo myös reagoi Chicon huutoon alkamalla sähläämään kävellessä,se ei tiennyt olisiko kulkenut vasenta vai oikeaa puolta ja selvästi oli hämillään sekin tilanteista.

Asiasta tein ilmoituksen eteenpäin sillä jatkuvaan saman koiran hyökkäämiset sekä omien että muiden koirien luokse pitää  ilmoittaa ja sain neuvon että jos vielä sama koira käy päälle,pitää soittaa samantien paikalle poliisi. Inhottavinta on että koiran omistaja ei koskaan jää kysymään sattuiko,kävikö mitään,ei pahoittele asiaa vaan aina vaan pakenee paikalta. Koiranomistajia on moneen junaan mutta pitäisi joku vastuu ottaa.

Soitin sitten luotto-eläinlekurillemme ja sain neuvon hommata Chicolle DAP-panta tms ja kaveri suositteli sitten uudenlaista "paniikkipaitaa" eli ThunderShirtiä ja kävinkin sille sellaisen sitten ostamassa. Muutama päivä tiiviisti ulkoiltiin Chicolla paita päällä ja sille että Toivolle todella tiivistä opetusta namien ja kehujen kera  ja Chicolta kontakti minuun heti kun vaan näkikin koiran jossain kaukaa ja ohituksissa käytin entisiä konsteja eli jos mahdollista,kaarrettiin koirakko kauempaa ja niissä molemmilta kontaktia ja palkkausta ja jos ei mahdollista kaarrella,mentiin syrjempään,Toivolle "odota"ja palkkaus ja Chicolta kontaktia ja jatkuvalla syötöllä namia kun on hiljaa. Päästiin nopeasti paniikki-vaiheen yli ja nyt ulkoilut on paljon rauhallisempia. Ollaan päästy monet kerrat jopa hipihiljaa koirien ohi,joskus en ehdi itse ajoissa reagoida ja silloin Chico ehtii räyhätä vähän mutta Toivo malttaa pysyä rauhallisena. 

Toivon vaan ettei jatkuvaan tule noita takapakkeja ja taas kaikki hyvä työ hukkaan,olen huomannut että joka kuukausi joku koira joskus useampikin pääsee päin hyökkäämään ja joskus päällekkin ja vaikka ollaan tähän asti säästytty ihan ilman eläinlääkäri - reissuja niin välillä alkaa rasittamaan kun ihmiset ei kunnioita toisen toivetta siinä ettei päästä koiraansa luokse.

Kaverikoira-perehdytyspäivä vietettiin täällä Hukka-Areenalla ja paikalla oli lähialueenkin Kaverikoiria ja vietettiin todella mukava yhteinen perehdytys-ja tietopäivä,kiva oli tavata muitakin alueen Kaverikoirakoita,saatiin aivojumppaa pohdiskelun ja uusien tietojen ja ajatusten vaihdon myötä,koirat ne vasta saikin aivojumppaa :D ja välissä herkuteltiin hyvällä ruualla,kahvilla ja leivonnaisilla. Viisi tuntia hurahti ihan liian nopeasti mutta mukava oli todeta että Kaverikoirille on kysyntää ja halukkaita uusiakin on tulossa mukaan ja heitä tarvitaan kovasti lisääkin kun kysyntäkin kasvaa kokoajan.

Me ei olla nyt hetkeen päästy käynneille kun itse olen jatkuvaan ollut flunssassa,viikko kipeänä,viikko terveenä,viikko kipeänä jne. Mutta talvi ja pakkaset tulossa joten eiköhän nämä kulkutauditkin ala laantua. 

Suurta surua koettiin reilu viikko sitten :(. Siskoni rakas koira,Toivon tyttäystävä Lola Nukkui nuorena pois. Sillä oli viikon verran ollut oksentelua,huonoa oloa ja turvonnutta mahaa ja se kuvattiin ja todettiin pernassa kasvain. Monta päivää ennen leikkausta toivottiin hartaasti ettei se olisi levinnyt ja Lola selviäisi kasvaimen ja vaikka pernan poistollakin ja äitinikin kanssa juteltiin siitä että kun vajaa vuosi aiemmin Lola selvisi hukkumiseltakin niin kyllä se nytkin selviää. Suru oli ja on edelleen suuri ja itku yllättää ja ikävä on kova meilläkin,Leikkauksessa todettiin syövän levinneen maksaan ja Lola Nukkui ikiuneen.. 
Samana päivänä,aamulla Toivolla alkoi syömättömyys ja se vaan makaili sängyn alla,koko viikonlopun se oli sellainen ja alkoi sitten mennä siihen että oksenteli tyhjää mahaa joten aloin pakkoruokkia sitä ja siitä se alkoi syömäänkin taas. En tiedä oliko tuo sattumaa vai tiesikö se Lolan tilanteen ja suri sitä,näitä asioita ei järjellä voi aina käsitellä mutta Toivo ja Lola tykkäsivät toisistaan todella paljon joten se eläinten vaisto ja viisaus....

 Tässä kuvassa kaverukset ovat 2 vuotta sitten.. 
Siskon suru on arvatenkin suuri ja oman aikansa vie toipua . Ihan liian paljon on viime aikoina omilta tutuilta kuollut koiria,parin viikon aikana Lolan lisäksi 4 muuta ja noista 3 meni kasvainten takia. Siksipä minuakin pelottaa nyt ihan suunnattomasti huomispäiväkin..

Chicolla on kastrointi ja siinä ei mitään,hyvä että ne pallit lähtee,josko se tasaantuis tuon hormooniviettinsä kanssakin ja Toivokin saa sitäkautta hieman "rauhaa" mutta huomasin sen toisessa kiveksessä patin reilu viikko sitten  ja nyt se patti on ihan herneen kokoinen ja kiinni kiveksessä,ei vaikuta siis miltään rasvapatilta ja Chico arkoo niitä joten tottakai se kasvain kummittelee omassa mielessä.. Jos se huonolla tuurilla se onkin niin lujaa toivon että se on hyvänlaatuinen (huomattu kuitenkin näin varhaisessa vaiheessa..)eikä ole levinnyt minnekkään. En saata enää uskoa siihen omaan tilaani että " se on sitä mun tuuria,huonoo.."mitä kaikkien koirieni suhteen on ollut,päinvastoin yritän nyt ajatella ihan eri tavalla. Mutta silti se pelottaa.

Huomenna on myös Toivon 3-vuotissynttärit,uskomatonta miten aika on mennyt ja loppujen lopuksi miten paljon on ehtinyt 3 vuodessakin tapahtumaan! Vielä 2 vuotta sitten Tohveli oli vallaton villi viikari ja vielä vuosi sitten oli vallaton viikari ja nyt 3-vuotiaana siitä huomaa sen rauhoittumisen ja maltillisuuden ja tänäpäivänä siitä voi sanoa että se on Viikari :).

Syyslomalla oltiin toisen siskon luona maalla ja heille on tullut koiranpentu. vallaton kiusankappale :),3kk vanha pystykorvan ja ajokoiran sekoitustyttö Lili. Toivon ilme sen tavattua oli tällainen :D

 Hyvin ne tuli toimeen keskenään,mitä nyt Chico ensimmäisen 4 tuntia oli "pahana" eikä sulattanut Liliä ollenkaan ja sitten sillä ykskaks sisällä syttyi lamppui että HeiHetkinen,tämän kanssahan voi leikkiä ja seuraavat päivät ne sitten leikkikin :D,välillä Chicolla meni hermo kokonaan Lilin kiusaamisesta ja silloin otti pentu kyytiä. Toivoa kiinnosti sisällä enemmän Lilin iso pehmolelu kuin itse Lili mutta ulkona veti hirmu rallia.
Mökilläkin käytiin yhtenä päivänä ja oli Toivolla ja Chicolla taas hirmukivaa siellä mennä,ei vaan kokopäivää voitu siellä viettää kun alkoi rankasti sataa ja jätettiinkin sitten tällevuotta Heipat mökille.

Sunnuntaina oli kiva päivä kun Toivon äiti tuli kylään !! Eivät ole nähneetkään toisiaan sitten pentujen luovutuksen jälkeen ja topakasti Sari-mamma sanoikin murrr kun tuli sisälle ja Toivo pääsi into piukeena tervehtimään ;),Toivo ei ollut nahoissaan pysyä mutta Sari on hieman rauhallisempi luonteeltaan ja harva narttu kai kauheesti tykkää kun pojankloppi mielistelee ja hyörii ja pyörii :D. Emäntäväen tervehdittyään Toivokin asettui  ja kävi välillä makoilemassakin pedillään eikä kokoaikaa höslännyt kimpussa. Chicokin otti Sarin hienosti vastaan,muutaman kerran meinasi takajalkaan käydä kiinni mutta Sarin mulkaisu riitti palauttamaan sen aisoihin.
Kiva oli huomata miten paljon samoja piirteitä äidissä ja pojassa onkaan ja varsinkin ne ilmeet :D,sieltähän ne Toivonkin ilmeet on peräisin.

 

Tässä kuvassa mammalla silmät kertoo kaiken :D,Toivo tutkii sen "Olen Palveluskoira"-huivia. Sarihan asuu lammastilalla ja toimii lammaspaimenena ja tänäkin kesänä meidän PITI mennä siellä käymään ja testata onko Toivolla mitään paimennusviettiä (on sillä,voin luvata..)mutta se taas jäi mutta josko ensikesänä ja varsinkin kun perheen tytöille vannotin sitä pentutapaamista. Sarilla on 2 pentuetta ja olisipa todella mukava kun saataisiin mahdollisimman monet sisarukset kokoon samalle paikalle !! Heillä asuu myös Toivon ukki ja emän veli ja se ehkäehkäIsäkin ( tästä ei täyttä varmuutta ole onko pystykorva se isä) ja mukava olisi nekin nähdä 3 vuoden jälkeen.

Äiti ja poika

 Kuulokoira-testipäivätkin on nyt sovittu,enää 2,5 viikkoa niihin ja vaikka minua ei vieläkään niin jännitä niin silti pientä kutinaa pitää.. Kuulokoira on ollut haaveena jo 9 vuoden ajan,yhden koiran kanssa se aloitettiin ja toisen koiran kanssa aloitin itse ja josko 3.kerta toden sanoisi ja 9 vuoden Unelmani ja Haaveeni toteutuisi vihdoin ja Viimein Toivon myötä. Ja jos vaikka Virallistuminen ei vielä totetuisikaan niin jo tähän pisteeseen pääsy on jo Paljon,Ilman Toivoa olisi moni ääni jäänyt kuulematta :D.

Tähän vielä muutama syyskuva rakkaista haukuistani,seuraavissa ulkokuvissa saattaakin olla jo sitten maa valkeana :)

 

 

 

Chicon kanssa tavattiin viime viikolla 2 chihuahua-poikaa. Alkujaan tutustuttiin koirien omistajan kanssa kun möin hänelle (hänen koiralleen) Chicon urosmerkkaus-pöksyt ;),Tirppa ei antanut niitä pitää jalassaan vaan ovelasti oppi puolenkin tunnin pidon jälkeen vetämään tarranauhan irti ja pujouttautui pöksyistä eroon ja juoksi karkuun..

Treffit tehtiin kumpaakin puoliväliin matkaa eli n.2 kilometrin päähän ja  kaikki 3 sai räyräy-slaagin kun näkivät toisensa,osasin sitä Chicon taholta odottaa. Naksua ja namia kehiin hiljaisena olosta ja lähdettiin samantien kävelemään metsään päin. Ei siinä viittä minuuttia kauempaa mennyt kun poikalauma hiljeni ja päästettiin ne vapaasti tutustumaan ja mitään ongelmia ei ollut kenenkään taholta. Itse ihastuin vanhempaan koiraan,2-vuotiaaseen ihan täysillä,todella kaunis Chihu. Chico itse tykästyi nuorempaan poikaan,puoli-vuotiaaseen Namuun ja sen kanssa se vimmailikin oikeastaan kokoajan kun vanhempi koira ei juurikaan välittänyt Chicosta. Yllätys oli myös se että se oli Namu joka "harjoitteli" alistamista (ja ties mitä muuta..)ja Chico ei ollut moksiskaan mutta ei myöskään itse yrittänyt harjoittaa samaa.

Pojat oli väsyjä lenkin jälkeen mutta kiva oli huomata miten paljon Chihuilla on samanlaisia luonteenpiirteitä,elkeitä ja leikkimistapojakin. Tavataan toistekkin. Sille kertaa voi ottaa Toivonkin mukaan.

Toivon kanssa oltiin viime viikonloppuna siellä odotetulla Kuulokoira-koulutuskurssilla. Tämä olikin meidän osalta viimeinen koulutusrupeama ja marraskuussa on edessä testit joita en enää jännitä yhtään kun tiedän miten Toivo käyttäytyy ja tiedän miten testaukset tapahtuu.

Junalla lähdettiin perjantai-aamuna matkaan,kohti Tamperetta.Viime junailusta on aikaa mutta ei mitään ongelmia,Toivo on tottunut matkustamaan ja sopeutuu helposti paikkaan kun paikkaan.

Tampereella meitä oli vastassa ystävä jonka luona oltiin ensimmäinen yö mutta ihan ensin me mentiin toisen ystäväni luokse kylään,hän on Chicon kasvattaja ja tapasin ensimmäisen kerran koko laumansa.  3 pientä kääpiötä,1 whippet ja 1 aivan ihana hurmaavaluonteinen veteraani-sakemanni ja hyvin sulautui Toivo-sählä joukkoon. Chicon isä Pekka on hyvin paljon Chicon näköinen naamaltaan vaikka on erivärinen ja on paljon pienempikin mutta olemus on samantapainen. Ja paljon hiljaisempi poika on ;)

Chihuahua Oona-pentu taisi tykästyä Toivoon ja Toivo siihen kun ne kaksi leikki paljon keskenään ja Oona sai hepuleita ja Toivo vimmaili pallolla ja ihan selvästi naama naurussa Oonan lähelle heitteli lelua. Minun teki mieli sujauttaa se tytönkirppunen povariin ja tuoda salaa kotiin..

Saatiin nauraa tuolla kun Toivo hokasi kananraksu-astian ja kun kielsin syömästä,uskoi kyllä mutta ystävä antoi luvan sieltä syödä ja siinähän Toivo sai sitten ilta-aterian. Ensin se otti suullisen raksuja,meni kauemmaksi ja söi nappulat yksi kerrallaan. Sama toistui pari kertaa ja sitten oli ateria syöty. Paitsi että Toivo yritti olla ovela.. se heitti pallon raksuastiaan ja samalla kun noukki sen sieltä pois,otti muutaman raksun..heitti pallon kauemmaksi,nouti sen,heitti pallon  taas raksuastiaan ja otti taas pari raksua samalla..tämä toistui monta kertaa ja vaikka tilannetta oli huvittavaa seurata piti sille tehdä stoppi ennenkuin se ehti vetää pari litraa raksuja..

Tuolta mentiin ystävän luokse ja Toivo on kerran heillä käynyt ja oli heti kuin kotonaan (mm.makaili sohvan selkänojalla niinkuin kotonakin on tapana)mutta enää siellä ei ollut vanhaa dalmatialaisrouvaa vastassa kun koira Nukkui Ikiuneen kesällä ;( . Oli se itselläkin alkuun hiukan outoa kun ei ollutkaan Lylleä norkoilemassa jalan vierellä ja tuijottamassa silmiin ruokapöydässä anelevasti..Ilta meni pitkälle yöhön rupatellessa ja taas oli tunteja liian vähän vuorokaudessa kun oli jo pakko mennä nukkumaan että aamulla jaksaa nousta ja lähteä kurssille.

Pientä jännitystä oli ilmassa kun kurssipaikalle pirkkalaan menimme,saimme oman huoneen ja koko viikonlopun ajanhan Toivo kulki minun mukana,ihan kokoajan,siis luennoilla,ruokailemassa,kahvilla,ihan niinkuin normaalielämässäkin se on aina mukana. tai korjaus,ei se ihan aina ole mukana missä vaan mutta noin yleisesti ottaen kun siitä on nyt Kuulokoira tulossa niin enemmän ja enemmän kotipiireissäkin sitä mukana kuljetan eri paikoissa.

paikalla oli kymmenisen koiraa,joista suurin osa valmistumassa Kuulokoiraksi ja muutama diabetekseen tukikoiraksi. Rotukirjo oli mielenkiintoinen,oli villakoiria,mäyräkoira,chihuahua,sheltti,labradorinnoutajaa ja Toivon lisäksi toinen monirotuinen joka tavattiinkin pari vuotta sitten ensimmäisellä kurssilla.

Ihmisiä olikin triplaten mukana kun monella oli perheenjäseniä mukana,kouluttajat,tukihenkilöt ja

 luennoitsijat.  Todella hyvin koirat jaksoi olla rauhallisesti luennoilla ja ruokasaleissa mukana,yleensä porukka kasaantui nukkumaan omistajiensa jalkojenjuureen ja vaikka tila ei kauhean suuri ollutkaan niin näissä tilanteissa koirat omaksui hyvin sen "mennään bussilla"-periaatteen eli vaikka ympärillä on hälinää ja koiria niin ne malttoivat turvallisin mielin asettua muista välittämättä nukkumaan.

Pissatustaukoja pidettiin kesken luennon tunnin välein kun koirat alkoivat piipityksellään ilmaista että nyt voisi käydä happihyppelyllä ja teki ne tauot ihmisillekkin hyvää. Itselläni selkäkipu tykkäsi pahaa kaikesta istumisesta niin junissa,autoissa kun kurssillakin ja vaikka kipulääkettä piti ottaa enemmän kuin normaalisti ja taukoja pidettiin niin aika puhki olin iltaisin vaakatasoon päästessä.

Luennoilla käsiteltiin paljon asioita ja mielenkiintoisimmat minusta oli Koiran Hyvinvointi ja sen ylläpito ja Oma motivaatio. Sai paljon uutta tietoa,sai muistutusta siitä mitä tämä kaikki on ja mitä se vaatii ja antaa ja mitä muutoksia voi tehdä että Toivo on hyvä työssään ja jaksaa tehdä työtänsä ja voi ylipäätänsä hyvin ja mitä itse tehdä että itse jaksan sitä kouluttaa ja itse pitää oman hyvinvoinnin niin henkisesti kuin fyysisestikkin hyvänä. Oma olo heijastuu uskomattoman paljon koiraan jota ei voi huijata teeskentelemällä.

Toivolla on perusasiat kunnossa. Se saa hyvää maittavaa monipuolista ruokaa 2 x päivässä,sen annetaan nukkua rauhassa haluamallaan paikallaan ja milloin se ei saa nukkua on silloin kun Chico sitä härkkii liikaa niin silloin se tilanne muutetaan ja Chico laitetaan portin taakse keittiöön omaan rauhaan,puolikin tuntia riittää. Lepo ja uni on eri asia,lepo voi olla 10 minuutin tauko kävelyillä,treenaamisessa,kyläillessä,missä vaan ja sitäkin koira tarvitsee.

Yleensä kerran viikossa Toivo saa myös täydellisen vapaan päivän eli silloin ei treenata ollenkaan mitään ja pyrin myös pitämään esim.kännykän silloin äänettömällä  ettei sen tarvitse ilmaista sitäkään. Tuolloin käydään vaan lenkeillä leppoisasti,kotona oleskellaan vaan ja jos sattuu että ovikello soi,ok se ilmaisee sen mutta mitään treenauksia tai pyyntöjä vapaapäivinä ei tehdä.

Kerran viikossa hieron ja venyttelen Toivoa ja ilmiselvästi koira nauttii näistä hetkistä ja itse opin samalla huomaamaan onko sillä jumeja takalistossa tai missään kun se kyllä kertoo sen esimerkiksi äkkinäisesti päätä kääntämällä taaksepäin jos lonkankin seutua hieron. Lääkärissä se tietysti käytetään tarpeen tullen - toivottavasti niitä yllättäviä lääkärikäyntejä ei hetkeen tule.

Kuulokoirahan on aina työssään,siis joka päivä aamusta seuraavaan aamuun,24/7,sen kanssa ei erikseen "lähdetä töihin". Ainakin omalta osaltani olen tullut huomanneeksi tässä aikojen kuluessa että monella ihmisellä on osittain virheellinen käsitys Kuulokoiran elämästä.

Oli Toivolla liivit päällä tai,kotona tai kulkiessa,se on aina töissä ja se ei tarkoita sitä että sen pitää olla skarppina kokoajan. Kylillä kulkiessa sen ei tarvitse kulkea sivulla tiiviisti seuraten,se saa kulkea vaikka 2metrin päässä kunhan kulkee rauhallisesti kiskomatta ja hötäilemättä,ei kiinnitä liikaa huomiota muihin ihmisiin,koiriin,lintuihin,autoihin. Se saa katsella ja kuulostella ja mennä vaikka nuuhkimaan jotain hirmuisenpelottavan tuntuista roskalaatikkoa.. lenkillä kulkiessa se saa nuuskutella hajuja suurilta osin vapaasti kunhan se ei ala kiskoa hullunlailla. 

Jos Kuulokoiran pitäisi olla skarppina kokoajan,se olisi puolessa vuodessa loppuunkulutettu,burnoutissa..

Ainoa mikä on aika ehdoton on se että tavatessa ihmisen/koirakon,liikkuessa ulkona Toivo ei saa mennä suinpäin tervehtimään,ei saa hyppiä ihmistä vasten vaan sen on oltava suht maltillinen ja välinpitämätön. Se SAA huomata ihmisen/koiran muttei saa singota luokse. Tässä meillä on vielä harjoittelemista ja siksi aina toivoinkin ettei tuttukaan tule käsiä ojentelemaan eikä edes puhuisi Toivolle tai päästä koiraansa 10sentin päähän Toivosta kun tiedän ettei Toivo aina pysty vielä hillitsemään itseään niin paljon etteikö se minun odota - käskystä huolimatta yrittäisi singota luokse. Vielä viime päiviin asti annoin toisinaan jonkun ihmisen tervehtiä Toivoa pikaisesti kun se istu-ja vapaa käskyn saatuaan sai mennä silitettäväksi mutta kun edelleen käy liian usein niin että ventovieraskin tulee lupaa kysymättä silittämään yllättäen eikä Toivo voi sitten ymmärtää että miksi joskus ja miksi joskus ei niin sekaisinhan se menee,oli sitten käskyä tai ei. 

Se siis saa silti kokoajan palkkaa siitä että vaikka ei saa "vapaa"käskyä niin joku silti sitä silittää ja sehän jo on sille palkka niin ajatus että nyt ehdoton ei kenenkään tervehtimiselle liikkuessa, on otettava käyttöön. Sama koskee koiriin.

Tulee itsellekkin olemaan vaikeaa muistaa  tuo sääntö AINA ja kun on toisinaan ollut  liian kiltti ( olen sallinut silittelyn vaikka siihen hetkeen se ei ole ollutkaan sopivaa :( ) niin se vaatii minultakin henkistä kanttia olla lujana sanomaan vieraallekkin ihmiselle että ei,ja se on ehdoton ei. Sama toisen koiran luokse tulolle. 

Toivo saa vapaana ollessaan vimmata koirakavereiden kanssa,ulkona tai sisällä, ja tuolloin saa myös huomata ihmisen eli olla koira joka rakastaa rapsuttelua ja saa olla paijattavana. Ja tuo vapaana olo tarkoittaa just sitä että se ei ole HIHNASSA vaan vaikka metsässä vapaana/kotona saanut vapaa-käskyn kun vieras on tullut rauhassa sisälle.

Kurssilla tehtiin myös verijälkeä ja se on Toivolle sikäli tuttua että olen tehnyt sille aiemmin verijälkeä n.8 kertaa ja se tietää mitä se on. olen vaan itse arastellut jäljessä sitä että jos teen jotain väärin,en huomioi tuulen suuntia,maastoa tms tarpeeksi hyvin,ohjaanko sitä liikaa jäljellä/liian vähän jne. Kurssilla asia selkeytyi ja sai niin hyvät tiedot ja pääsi itse näkemään Toivon työskentelyn verijäljellä kouluttajan kulkiessa mukana ja samalla neuvomassa . Ja helpotus oli havaita että mitään en ole tehnyt väärin ja sain hyvät opit jatkaa verijäljen tekoa Toivolle,1-2 x kuussa riittää aivan hyvin ja pikkuhiljaa jälkeä voi pidentää,vanhentaa,vaikeuttaa tekemällä kulmia. Ei kaikkea yhtäaikaa kerralla vaan niinkuin kaikki koulutus,pikkuhiljaa yksi asia kerrallaan. Toivo meni n.60m jäljen tarkasti nenä maassa,pari kertaa säpäsähti kun oksa katkesi jalkani alla mutta pystyi jatkamaan haistelua. Kerran isokivi katkaisi sen hajustelun mutta ilmavainulla se pääsi nopeasti jäljelle takaisin ja jäljen päässä ollut lampaansorkka ei kauheasti sitä kiinnostanut mutta huomasi selvästi miten mukava ja väsyttäväkin tuo jälki sille oli.

Monta kertaa kurssilla ollessa kun kävimme pikkulenkeillä ja mentiin tuon jälki-paikan ohi niin alkoi mieletön hinkukiskominen sinnepäin :). Kaikki koirakot meni jälkeä,osa innostui siitä ihan totaalisesti ja olisiko vain muutama koira ollut hieman "vaisumpi" mutta moni omistajakin havaitsi sen hyväksi koiralleen ja varmasti usea tulee tekemään koiralleen jälkeä.

Chicolle tulen myös tekemään sitä,mukavaa työskentelyä sillekkin tuommoinen .

Kurssilla sai jutella monen kanssa ja aina se vertaistuen saaminen/seurassa oleminen on mukavaa kun voi vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa.

Junamatka Tampereelta Kuopioon kotiin meni aikalailla nuokuksissa kummaltakin,oltiin kotona puoli 10 aikaan illalla ja vastassa oli koko viikonlopun ikävöinyt Chiho joka sai ihan hirrrmuisen hepulin kun Toivo tuli kotiin. Minusta se ei ollut moksiskaan :D

Harmittaa vaan suuresti kun otin reissussa kuvia ja onneton yhellä napin klikkauksella vahingossa poistin ne kamerasta ! Kaikenlainen tumpelo sitä pitääkin olla :( ..

Mutta kurssilla Toivosta otettiin joitakin ihania kuvia kunnon kameralla ja ne jäi muistoksi,yksi ihanimmista tämä (ja muut blogin alussa olevassa kollaasissa,Kiitos Mika- kuvaajalle )

Toivo poti heti viime kirjoituksen jälkeen vuorokauden ripulin.. ja siitä saan syyttää ihan itseäni. Kouluttelin Chicoa häränliha-nameilla sisällä ja kappas vaan Toivo vikkelänä poikana pääsi selkäni takana purkista muutamia nameja nappaamaan ja entuudestaan arvasin että nonniin,kohta lentää.. En vaan arvannut että se tulee niin rajuna :( . Ulkona juostiin yötä myöten parin h välein ja tottakai asiaankuuluvat mahatabletit oli käytössä. On muuten aika ihanaa ulkona kävellä yöllä näin syksyn tullen kun on pimeää ja kirpeä ilma :), vähemmän ihanaa oli se univelka mutta tokenihan Toivo sitten nopeasti.

Tämän jälkeen lahjoitinkin kaikki nauta-pitoiset namit kaverin koiralle,meidän huusholliin ei niitä tule enää ollenkaan,ei edes Chicolle vaikka se niitä kestääkin syödä.

Mätsissä oltiin viime viikon torstaina Toivon kanssa,edelliskerrasta n.vuosi ja hommasin netin kautta sille esittäjän kun en itse pysty juoksemaan. Ei vaan yhteistyö oikein pelittänyt tytön ja Toivon kanssa,Toivo kuikuili kokoajan minun perään kehässä,oli aikalailla ihmeissään koko touhusta ja kun esittäjän metodit oli erilaiset kun meillä ne yleensä kehässä on niin ei siitä mitään tullut :D..ravi Toivolla oli nättiä ja muutaman kerran se seisoikin mallikkaasti mutta tietysti tuomari juuri silloin katseli muualle . Sininen nauha ja kiitos näkemiin.

Toivo ravaa

Parin kanssa kehässä

 Kaveri lupasi jatkossa sitten esittää Toivoa milloin töiltään pääsee mukaan,itsekkin veisin mutta koska juokseminenkin on olennainen osa mätsi-esiintymistä niin ei edes minun nopea kävely tuo esille Toivon kevyttä lennokasta ravia joten mennään kaverin aikataulujen mukaan jatkossa mätseihin.

Perjantaina oltiin Toivon ja kaverin kanssa taas toritreenissä,kaveri mukana "häiriköimässä" kännykällään ja läsnäolollaan. Kierreltiin liikkeissä ja eläintarvikeliikkeessä ja oli taas niin ihanan mallikasta mukanaoloa Toivolta,torikahvilassa kahvitellessa se asettui istumaan,katseli pulujen meininkiä hinkuamatta innolla mukaan. Kirjastossakin käytiin ja siellä oli paljon porukkaa kun oli menossa joku musiikkiesitys ja yläkerrassa tanssiesitys. Sinne vaan mentiin kirjoja lainaamaan,Toivo oli suorastaan flegmaattinen mitä  Toivon tuntevan voi olla vaikea uskoa :D. 
Oltiin ihan metrin päässä kymmenestä tanssijatytöstä ja koiruus vaan istui ja tuijotti minua. Luottamus Toivon rauhalliseen käyttäytymiseen yleisillä paikoilla on minulla jo aika varma,tietysti jotain äkkiyllättävää aina voi sattua ja sattuukin jolloin koira tai vaikkapa minä säikähdän tms mutta yleinen käyttäytyminen rauhallisesti Toivolla on hienoa. Onhan se toki välillä ihan sählä ja villi kuin pellossa kasvanut mutta ne on sitten vapaa-ajalla jolloin sillä on myös lupa hillua ja riehua!

Tottista ollaan paljon otettu viimeaikoina,ihan kotona,kentällä,lenkillä pienissä pätkissä. Mitään mallikasta tiivistä TOKOa ei oteta vaan tottista,meidän seuraamiset ei ole niin tarkkaa,maahanmeno oo niin  nuponuukaa,luoksetulo on aina nopeaa ja naama naurussa.. Laskinkin että Toivolla on kaikkiaan 34 käskyä nyt hallussa,tottiksesta temppuihin ja avustamiseen liittyen ja muutamilla käskyillä on teho moneen eri asiaan. 

Ääniä ollaan harjoiteltu säännöllisesti päivittäin,erikseen ei montaa ääntä tarvitse harjoitella kun niitä päivän mittaan muutenkin tulee ja nyt olen etsinyt uutta soittoääntä kännykkään jonka tarkoitus on jatkossa toimia herätyskellona. Toivo ei edelleenkään reagoi aamuisin kun kännykkä soi (soittoääni herätyksenä) ja vaikka Chico kyllä herättää puremalla nenääni jos en reagoi niin kuulon nyt humpsahtaessa alaspäin tulen tarvitsemaan VARMAA herätystä kun en oikein enää voi luottaa siihen että itse kuulisin vaikka känny soi korvan juuressa ja eihän Chiconkaan herätys aina satapros.varmaa ole..

Mielenharmiakin koettiin viikolla kun lenkillä ollessa jo kaukaa huomasin vastaan tulevan tytön jolla terrierin näköinen koira joka ennenkin aina tullut pitkällä hihnalla melkein iholle vaikka tytölle olen sen sata kertaa sanonut ettei päästä koiraansa meidän luokse. Koira ampaisi ohimennessään suoraan Toivoon lapaan kiinni,Toivo pomppasi metrin ilmaan ja samaanaikaan Chico aloitti rähinän ja Toivo koetti paeta hihnasta. Ärräpäätä siinä lennättelin,otin koirat pannoista kii ja aloin tytölle sanomaan pahasti ja tyttö kerää koiransa ja lähtee menemään. Oli muuten viimeinen kerta kun ko.kaksikko tulee meidän lähelle ! Onneksi Toivoon ei tullu mitään kunnon puremajälkeä,naarmua saattoi tulla kun pari päivää aristeli kohtaa ja nytpä ollaan lenkeillä silmä tarkkana kokoajan :( . 
Kumpikin on selvästi entistä enemmän varuillaan kun tulee koiria vastaan,ymmärrän kyllä miksi ja itse yritän ennakoida nuo ohimenot. Chicon kanssa kokoajan tehdään töitä että rähinää ei ole,välillä sitä ei ole ollenkaan ja välillä on,paras teho näkyy olevan se että ajoissa menen syrjempään (jos kykenee),Toivolle käsky odota ja Chicolle Istu ja katsetta ja namia kokoajan kunnes koirakko mennyt ohi.

Ensikuussa Chico kastroidaan ja toivon sen ja koulutuksen rauhoittavan sitä paljon,se on niin karsea hormonihiiri että siitä stressaa se itse,Toivo ja me. Välillä on pakko laittaa pirpana portin taakse keittiöön että saavat koirat olla hetken rauhassa kumpikin. Chico pitää Toivoa vaimonaan ja olen huomannut että yhteislenkillä se on älleempi muille kun Toivo on mukana ja kun menen Chicon kanssa kahdestaan se on paljon rauhallisempi.

Villakoiratyttö-kaksikkokin treffattiin ja Toivo näytti heidän luona ollessamme kylässä kaikki huonot tapansa eli sähläys,pöydille hyppiminen ( siis etutassuillaan :D)ja luiden varastaminen. Onneksi talon emäntä on hyvin huumorintajuinen ja iloinen ihminen joten eipä tuo mitä :D..Lähinnä Chicolle noista villistytöistä kaveria kun tarvitsee olla enemmän oman kokoistaan seuraa ja hienosti vaan kolmikko lenkilläkin juoksenteli vapaana keskenään. Jatkossakin näemme varmasti melko usein,pitää välillä ottaa Toivoakin mukaan niin tottuu sekin siihen että lenkillä mennään välillä niin että Toivo onkin kiinni kun muut painaa vapaana.

Kaverin Vanhempaan täplä-koiraan Chico on varsin rakastunut :) ja kuvassa oikealla on olevinaan dobermannimatto :D...

Huomenna jatkuu kesätauon jälkeen Kaverikoira-käynnit. Meillä on Toivon kanssa nyt 3 vakituista kk-paikkaa missä käymme,harmittaa kun suosikkini Invatalo jää kokonaan  talven ajaksi käynneistämme pois kun ne on samana päivänä kun minulla Viittomakielen-kurssi. Uutena paikkana tuli sairaala jonne menemme ensimmäisen kerran parin viikon päästä.

Ja enää ei ole montaa yötä reissuun..

Oma liikkuminen on nyt kovasti vaikeutunut kun selkä meinaa temppuilla samaanmalliin kuin ennen tammikuista luudutusta,mukaan tullut myös hermokipu jalkaan. Koirien lenkitkin sitten hiukan lyhentyneet ja vauhti ei päätä huimaa mutta edelleen olen erittäin tyytyväinen asuinpaikkaamme kun ulko-ovesta pääsee suoraan metsiin ja lukuisille erilaisille metsäpoluille ja teille joita jatkuu erisuuntiin kilometri-tolkulla.

Totesin taas että Toivosta ja Chicosta on myös hoitajiksi. Kun kipu on pahimmoillaan niin makaan sängyllä mahallani ja koirat itse hakeutuu päälle makaamaan,yleensä niin että Toivo makaa oikean jalan päällä ja osittain jalkovälissä ja Chico tulee alaselän päälle. Koirien tuottama lämpö ilmiselvästi myös helpottaa kipuja,sen olen huomannut jokapäivä. Jostain syystä koirat ovat kautta aikojen osanneet luontaisesti olla apuna ihmiselle monin eri tavoin ja omat koirani ovat minulle apuna tälläkin tavalla.

Toivolla on puoli-vuotiaasta asti ollut myös tapana tökkiä minua välillä käteen ulkoillessamme silloin kun minua huimaa,joko asentohuimauksen,rytmihäiriön tai kuulo-häiriön takia,kai se sillä jotenkin varmistaa että pysyn kävellessä mukana? En tiedä mutta tuota käteen tökkimistä tapahtuu vain silloin kun en askella suoraan. Ompa joskus joku murjaissut hyväntahtoisesti olenko humalassa? :D kun kävely on joskus sen verran horjuvaa.

Monena päivänä saanut taas koiralenkillä karua muistutusta siitä että miksi jotkut,jopa liian useat,koiranomistajat pitävät olettamuksena sitä että kaikkien koirien tulisi saada sanoa Nenäpäivää toisilleen. Ja yleensä ilman kysymistä "voidaanko tervehtiä?" eli tullaan vaan hihna pitkällä kohti ja päin vaikka minä yleensä sanon aina Menkää ohi tai en ota mitään katsekontaktia vastaantulijaan vaan keskityn koiriin ja ennenkaikkea Chicoon ettei se ala ohitustilanteissa rähistä toiselle koiralle. Tuossa asiassa vaan päivittäin tulee mielenharmia kun näistä huolimatta niitä koiria päästellään luokse kyselemättä,itseä harmittaa sitten kovasti kun ei kunnon edistystä pääse tapahtumaan kun kokoajan kuitenkin joku koira pääsee yllättäenkin tulemaan iholle. Suurinosa vastaantulijoista on kyllä onneksi ystävällisiä mutta joukkoon mahtuu niitäkin jotka ovat tulossa kunnolla päälle.

Meillä on onneksi paljon koirakavereita joiden kanssa usein yhdessä lenkkeillään ja koirat saavat  nauttia vapaana juoksentelustakin keskenään. 

Tässä jo öitäkin lasketaan ensikuun reissuun Toivon kanssa,enää 25 yötä !! Siitä onkin jo melkein 1,5 vuotta kun viimeksi ollaan junailtu joten pienesti jännättää lähteä junalla Tampereelle vaikka Toivokin on jo tottunut matkustaja. 

Edellinen VanhusUlkoilu meinasi mennä ihan itku kurkussa kulkiessa kun paikanpäälle saavuttuamme Toivon kaima kertoi että Talon iloisin ja nauravaisin asukas on nukkunut pois. Ei ole enää Häntä taputaputtamassa Toivoa päähän ja nauraa kikattamassa jännityksestä, Hän pelkäsi tavallaan koiria mutta uskaltautui aina silti taputtamaan Toivoa päähän . Vapaaehtoistoiminta antaa paljon - niin minulle ja Toivolle kuin myös varmasti asukkaillekkin ja varsinkin Vanhusten parissa toimiessa saa varautua siihen että jonain käyntikertana ei tuttua ihmistä enää olekkaan paikalla. Pysäyttää ajattelemaan mutta elämä jatkuu..

Kaikkine kolhuineen. Chicolle kävi tapaturma. Olimme kaverin kanssa koiria juoksuttamassa ja Chico oli hihnassa ja olevinaan vielä niin lyhyessä hihnassa ettei mitään vahinkoa pääse käymään kun huligaanit juoksee mutta näinpä vaan ikävästi kävi että kaverin koira suunapäänä juosta tömäytti päin Chicoa. Ehdin havaita vaan sen törmäämisen ja pään heilahduksen ja sitten se huuto alkoi..Chico huusi,tärisi,silmät seisoi päässä ja minä paniikissa siitä kiinni pitämään ja toivomaan ettei mennyt nikamat rikki tms. Huuto lakkasi mutta koira tärisi pää vinossa ja kaveri jo soitti  eläinklinkalle josko me mentäis sinne samantien. Tarkattiin hetki tilannetta ja Chico rauhottui,ensitarkastus osoitti että 2 välihammasta olisi lähtenyt ja tovin päästä Chico jo käveli tosin huojuen ja pissi normaalisti. Klinikalta käskettiin tarkkailla ja tulla sitten sinne jos pahempaan menee,tietysti oli viikonloppu ja päivystysaika mutta vakioasiakkaina oltais varmasti saatu ensiapu hyvinkin nopeasti jos tarve olisi vaatinut.

Kotona annoin Chicolle koirien kipulääkettä ja suun tarkistin niin ainakin iroonneen hampaan tynkä pitäisi käydä poistattamassa,illan se nukkui ja herättyä oli ihan normaalin oloinen.

Klinikalla kuitenkin käytiin ja ensitarkastuksen jälkeen koira ok paitsi se hampaantynkä sitten rauhoituksessa poistettiin ja se kuviteltu toinen hävinnyt hammas,ei siinä hammasta ole ollutkaan vaan hammaspuutos. Hieman niskajäykkyyttä poti mutta nyt koira kunnossa. Tapaus pisti taas pohtimaan että minun täytyy vieläkin enemmän olla ennakoivampi ja vaikka miten koirat on hirmu hyviä kavereita niin kokoero on aikamoinen ja vahinkoja sattuu. Meillä ei siis enää sisälläkään leikitä ja riehuta kun on koirakavereita kylässä,leikkimiset saa tapahtua ulkona ja Chico visusti sylissä jos Toivo ja kokoisensa kaverit vimmaavat.

Onneksi Chicolla on edes yksi kokoisensa kaveri,Zorro-kekara joka tulee huomenna leikkimään. Mutta täytyy etsiä Chicolle enemmän pienikokoisia kavereita.

Chico klinkalta kotiuduttua

Chico 1-v

Miiakin kävi kylässä ja sain paapatettua viimeaikojen mieliharmeja hänelle,kaikkea Miiakin joutuu kestämään :D mutta ammattilaisen ottein osaa ottaa asiat vastaan ja antaa neuvoja tilanteisiin ja antaa myös syvällistä pohdittavaa koirien käyttäytymisestä ja kouluttamisesta. Seuraavan kerran nähdäänkin sitten Kuulokoirien 2.kurssilla syyskuussa ja tuota reissua odotan todella innokkain mielin,varmasti Toivollekkin mukava reissu kaikkine uusine koulutusjuttuineen.

Viikon päästä olisi seuraava mätsikin Toivolle,edellisestä ehtinyt kulua jo kotvanen.. Löysin lupaavan oloisen esittäjän Toivolle ja katsotaan sitten miten yhteistyö sujuu ;)

Kuvakansioita penkoessa löysin joitakin hauskoja ilme-kuvia koirakakaroista,tässä jokunen

 Kutittaa!!

 Mä tiedän että täällä on jotain!!

 Velmu

  :D

 Hartaushetki-ilme

 Mä tykkään susta

 TÄH?!?

 

                                         Maisa ja Paavo-pupumme