keskiviikko 31. heinäkuuta 2013



Nyt ei jaksa sen kummemmin turista kun on mieliala niin maissa,jokunen kuva lisänä..

Koirapojat kumpikin lähtee huomenna eläinlääkäriin,Chicolla taas enempi ja vähempi mahahaava vaivaa ja Toivonkin kunto on huonompi,toivottavasti alkaa huomenissa selvitä mikä sillä on. Oma epäily on borrelioosi/kilpparinvajaatoiminta tms eli piruja maalailen jo seinille :( vaikka ei ehken kannattaisi...

Mutta Toivo ei jaksa entiseen tahtiin lenkkeillä,se väsyy jo parin kilsan lenkistä tai jos juoksee vapaana kamun kanssa niin on hetkessä ihan "kilometri-kielenä",samaten parina päivänä oksentanut nyt,karva on ihan kamala ja sen yleisolemus on sellainen onneton..treenattukaan ei olla sen voinnin takia,normi äänet se ilmoittaa kyllä ihan normaalisti niinkuin pitääkin.

Tottistreeneissäkin oli taukoa kun itseltä revähti kylkilihas ja viikon ajan hengittäminenkin teki kipeää,nyt ei tottikseen sitten päästä Toivon voinnin takia.

Mökillä ja sukulaisissa on käyty ja vanhoja kavereita tavattu,kesä on pian ohi..
 Ensiviikolla olisi tarkoitus käydä parin pvän reissu Tampereella mutta sinne lähtö nyt roikkuu ihan koirista miten ne tokenee. 

Kesä,koira ja kuplat



Ei Toivoa ilman Palloa


  
Bestikset lenkillä



torstai 11. heinäkuuta 2013

Viime kirjoituksesta päivää myöhemmin sain suru-uutisen,ystävämme Leksa-collie oli nukkunut sairauden myötä ikiuneen. Leksa oli Toivolle että myös edelliselle koiralleni tosi tärkeä koirakaveri ja onkin ollut outoa ja surullista ajatella ettei pojat enää pysty tapaamaan toisiaan. Kunnes sitten joskus siellä jossain...


Olimme sen viikkoa koirien kanssa mökilläpäin ja Emmankin luona touhuilemassa kaikkea. Kävin myös 2 vuoden paussin jälkeen ratsastamassa ihanalla pappahevosella Artulla ja vaikken kyennytkään vielä kävelyä kummempaa menemään niin oli se mukavaa silti. Olin vaan bimbo kun jätin epäilyksistäni huolimatta Toivon ja Chicon siksiaikaa hevoskarsinaan enkä siis ollenkaan ajatellut että kyllähän Toivo sieltäkin pois loikkaa kun ei ole tottunut olemaan eikä viihdy pienissä suljetuissa tiloissa.. vaikka karsinan oven kalterit on n.170cm (ellei enemmänkin) korkeudella niin olipa vähemmän kiva yllätys kun tulin ratsastamasta ja avasin tallin oven niin Toivo oli käytävän puolella ja Chico tutisi karsinassa..


Toivo oli siis loikannut oviaukon yläpuolelta suoraan alas asfalttikäytävälle ja onni matkassa ettei loukannut itseään. Hyvä etten päätäni hakannut seinään että idiootti-minä..


Tallihommissa puuhaillessa oli mukava huomata että vahtiponi Eetu alkoi hyväksyä pojat eikä enää jahtailumielessä luiminut niitä päin.


                                Toivo hinkuaa luuta..
 

Pääsi luun vierelle..

Ja pettyi kun kielsin ottamasta..

 
Varmaan joku piirileikki menossa..

Huomasin Chicon alkavan stresaantuvan taas kaikesta touhusta,koirista,menosta,melusta ja vilinästä ja viimeinen yö oltiinkin siskon mökillä ennen kotiin tuloa ja vaikka Toivolla oli selkeästi toooosi kivaa kun sai vapaasti uida ja pomppia laiturilta veteen niin Chicolla ei ollut kivaa..
Se yö menikin sen kanssa pihalla,se oksenteli ja maha maata viistäen meni pitkin nurmea..ei pysynyt nesteet eikä lääkkeet sisällä ja itsellä tuli niin epätoivoinen olo ettei tosikaan.
Aamulla 8 aikaan se sai veteen kastetun leipäpalasen joka pysyi sisällä ja sen jälkeen sitten vedetkin ja lääkkeet ja se selvästi piristyi mutta tuli taas eläinlääkäriin asiaa.

Ja pohdin monelta kantilta ja kannalta Chicon stressaamista ja kaikkea ja päätinkin pysyä kotosalla nyt jonkun aikaa että saa koiran rauhoittumaan. 
Seuraava viikko menikin itsellä kotona kuumeessa ja kovassa yskässä,oli pojat jokseenkin  tympiintyneitä kun pääsivät vain n.puolen kilsan hätä-lenkille,ei ollut voimia kulkea enempää eikä edes tehdä mitään aivojumppaa Toivollekaan sisällä. Onneksi nämä pojat kuitenkin kestää jonkun päivän tekemättä mitään ilman seinille hyppimisiä..

Viimeviikolla jaksoin jo alkaa tottistelemaan Toivon kanssa ja otin ihan 10 minuutin treenit pari x päivässä. Katsekontaktia aloin Toivolta vaatia enemmän,huomasin että se alkoi kulkea ja kuunnella pelkästään korvillaan ja kun vilaisi minua niin se olikin tosi nopea vilaisu..

Uimassa Toivo käy pahimpina hellepäivinä edes sen kerran päivässä,nyt on hyvä kun se osaa mennä uimaan ihan kehoituksella eikä enää etsi vimman voimalla jotain keppiä tai muuta suussa kuljetettavaa lelua,toki sen uimalelu on mukana milloin sen tajuan ottaa mukaan. Sille kelpaa vaikka lammesta noukittu ruohonpala kunhan on jotain mitä tuoda vedestä mukanaan.
Chicokin oppi uimaan :D .  Siihen riitti se että itse kahlaan pohkeita myöten järveen jolloin Chico kävelee perässä ja pienen kokonsa takiahan se jo joutuu uimaan kun haluaa minun luokse. 




Ilmeet sillä on aina ihan onnettomat ja vitsailenkin aina että se ryntää pelastamaan minua mutta kai se nauttii uimisesta kuitenkin kun omasta tahdostaan tulee eikä panikoi mitenkään ja tykkää lotrata rantavedessäkin.
Saa vaan olla Toivon kanssa tarkkana ettei jyrää pientä veteen,Toivolla kun tuppaa ollaa kiirekiire järvessäkin..

Viime sunnuntaina alkoi Toivon kanssa tottis-kurssi ja vaikka menomatkalla se sai vieraan ohikulkevan koiran äkisti päällensä ja oli pienessä pelkotilassa kun kentälle saavuttiin niin turvallinen ja hallittu koiraporukka ja tekeminen palautti sen hyvään mielentilaan.
Ja olin todella,siis todella tyytyväinen siihen miten se malttoi keskittyä minuun,ottaa kontaktia ja kuunnella kokoajan iloisena ja tekemisenriemua täynnä. Porukassamme oli 7 koirakkoa( vai 8..) ja treenasimme kontaktia,seuraamista,toisten ohittamista,sivulle tuloa ja istumista,seuraamisessa istumista ja luoksetuloa. Ja Toivo nautti täysillä.

Alussa palkkasin sitä runsaasti nameilla,lopussa jo saatoin käyttää palkkana sille mieluisaa vetolelua. Se on ihan paras ainakin nopeutta vaativissa osioissa kuten luoksetulossa :D.
Siinä tuli samalla iltalenkki tehtyä ja jokseenkin poikki oltiin kumpikin kun kotiin päästiin.Kotiläksynä ollaan harjoiteltu samoja asioita ja lisäksi nyt mökillä  treenasin myös paikallaoloa mikä Toivolle on kaikkein vaikeinta,siinä saadaankin treenata kauan ja paljon ja hyvällä ja taas paljon :D..

Mökillä oltiin taas muutama päivä,tavattiin sukulaisia ja koiria ja nyt Chicokin osasi ottaa hiukan rennommin ja eilen tulin itse poikien kanssa kotiin niin väsymystä lukuunottamatta koirat on normaaleita. Tein Toivolle puolen kilsan verijäljen ja totesin samalla että nyt voi alkaa aivan hyvin tekemään jo parin kilsan jälkeä kun vaan saan kaverin mukaan jos vieraampaan metsään menen,suunnistusvaistoni on niin onneton etten yksin uskalla pidemmälle mennä..

Toivo nauttii mielettömän paljon jäljen menemisestä ja siinä keskittyy siihen hyvin ja aina löytyy jäljenpää,ainoa että se menee liian lujaa minun vauhdille ja nyt jouduinkin sitä jopa hiukan jarruttelemaan kun en on meinannut perässä pysyä.Ja rauhallisemman vauhdin vaatiminen tekee vain hyvää Toivon mielenmaltille..
Vierestä lentoon lehahtava lintukaan ei herpaannuttanut Toivon nenätyöskentelyä.

 
 
Lauantaina jatkuu kaverin kanssa treenailut ja ensiviikolla taas uudet jutut..