Chico sitten kastroitiin keskiviikkona ja helpotus oli suuri kun ell totesi sen pallipatin lisäkivekseksi !! Olisihan minun pitänyt itsekkin osata edes arvailla moista sillä sellainen P***hiiri se pieni Mies on pennusta asti ollut mutta sitäkun liikaa tunteilee eikä aina järjellä ajattele asioita.. Leikkaus meni hyvin ja kaikki 3 pallia otti kyytiä,Chicon kun hain klinikalta se ei edes heiluttanut mulle häntää mutta kun kotiin tultiin ja näki Toivon niin voi sitä hännänhuisketta :D.

Pitkälle iltaan Chico oli ihan tööt ja ihana oli seurata miten varovaisesti Toivo sitä nuuhki ja nuolaisi päästä ja itse en illalla nähnyt tapahtumaa mutta Petra tuli kertomaan että Chicon makaillessa pedillään Toivo oli ensin nuolaissut sitä päästä ja sitten hakenut lelunsa ja tiputtanut sen Chicon eteen. Kai se yritti kaveriaan saada tokenemaan että herätys,leikkimään..:D

Verkkoesteitä piti viritellä sohvan eteen ettei Chico pääse olkkarinpuolelle loikkimaan ja Petran huoneen oviaukossa myös portti,Toivohan pääsee kevyesti noista yli loikkaamalla joten portit ei sen hyppelyä estele. Chicon hyppelyjen kanssa on oltava paljon varovaisempi.

Toivo oppi uuden avustustaidon. Jokailtahan se on apuna vaatteiden lattialta nostelussa ja aloin miettiä ett miksi pyykkiin menevää nostaa minulle kun voi nostaa ne suoraan pyykkikoriin..Muutaman kerran tarvitsi vain taputtaa pyykkikorin reunaa ja sanoa Kiitos Pyykkiin niin se oppi sen ja nyt se nostaa pyykit suoraan koriin pelkällä käden viittauksella koriin. ja sitten juostaan intopiukeena eteiseen palkkaa hakemaan :),Chico perässä vaikka se ei mitään juttua olisi tehnytkään. Luotan vaan siihen että kun Chico on tähänastiset juttunsa oppinu suoraan Toivoa matkimalla niin joku ilta se taas yllättää ja nostaa itse sukan lattialta tms :D.

Petra piti kavereineen meillä lauantaina Halloween-bileitä ja herkkuja oli vaikka minkäsorttista ja jossain välissä Toivo oli päässyt ilmeisesti nakkeja pöllimään sillä yöllä klo 01 alkoi jumalaton piipittely ja ovella norkoilu..Siitäpä sitten pihalla juostiinkin tasaisesti tunnin välein ja ripuli lensi,aina ei edes pihalle ehditty vaan pääsin mattopyykillekkin :( .. Pitkälle aamuun sitä juoksuttelua kesti ja lopulta maha hieman rauhoittui. Onneksi kotona on aina varalla Canicuria,Attapektiä yms ja päivän liemillä ja napeilla se maha tuntui rauhottuivan. Väsymys oli aika kova kun sai nukuttua vain pari tuntia ja sitten yhtäjaksoista valvomista eilisiltaan asti.

Eilen taas iski epätoivo ja itku ja järkytys. Ulkoillessa Chicon päälle kävi taas koira,ykskaks yllättäen karkasi kaukaa omistajaltaan ja yllätysyllätys taas fleksin kanssa ja ampaisi suoraan päin Chicoa vaikka siinä meidän luona oli 3 muutakin koiraa. Siinä hötäkässä hihna irtosi minun kädestä ja Chico karkasi huutaen,kaveri ilmeisesti sai sen toisen koiran kiinni hihnasta ja otti Toivonkin hihnan,mitään muistikuvaa siitä mulla ei ollut sillä tuli niin hätä saada Chico kiinni. Onneksi sen Tänne-käsky on sen verran toistettu että se uskoi ja pysähtyi ja juoksi minun luokse,täristen. Ensimmäisenä tarkastin tikit,päällisin puolin vaikutti ok mutta nyt silti tarkkaillaan sen oireilua ettei sen sisäiset tikit olisi päässyt aukeamaan ja haava alkaisi vuotamaan. Vaikka tikit ehti olla 4 päivää niin kaikenlaiset äkkinäiset voimakkaat liikkeet voi kyllä aiheuttaa sisäistä verenvuotoa jopa viikkojenkin jälkeen,itseltäni menehtyi narttukoira vajaa pari kk sterilisaation jälkeen,ilmeisesti jo aiemmin oli haava löystynyt ja lopulta kaikki kävi niin nopeasti tunnin aikana että mitään ei ollut tehtävissä.

Ja arvata saattaa mikä Chicon tilanne nyt on..se on hermoraunio,se huutaa kaiken ulkona ja sisälläkin sätkyilee kaikki rappuäänetkin. Itse koen todella huonoa omaatuntoa että aina vaan käy näin enkä voi tarpeeksi suojella omia koiriani näiltä,vaikka tiedänkin etten yksinkertaisesti voi mitään itse näille toisille koirille jotka karkailee ja jopa omistajille kun eivät puhetta ymmärrä mutta silti tuntuu niin pahalta kun jatkuvaan,voi sanoa että nykyisin jo viikottain käy näitä huonoja juttuja ja aina otetaan iso takapakki ja aina joudutaan aloittamaan kaikki siedättäminen alusta ja aina vaan silti tulee paskaa niskaan...

Ja kaikissa näissä päällekäymis-jutuissakin jännintä on ollut se että kumpikaan koiristani ei ole provosoinut toista koiraa hyökkäämään,ei ole haukkunut,ei ole pullistellut,ei ole päässyt toista koiraa itse lähelle jne. Kaikki hyökkäämiset on tapahtunut ykskaks yllättäen ja nuo fleksit minä kiroan alimpaan helvettiin..miksi sellaisia käytetään koirilla joilla on taipumusta hyökkiä muita päin tai isoilla koirilla joiden omistajalla ei selvästikkään ole hallintaa koiriinsa.

Oikein käytettyinähän ne on hyvä väline mutta kun harvemmin täällä sitä oikeinkäytettynä näkee !!

Nyt lenkit on taas työn ja tuskan takana ja kaikki koirat,jopa tutut,kierretään kaukaa. vaihdetaan suuntaa tai kaarretaan kaukaa kun koiria tulee/näkyy ja tarpeen tullen otan Chicon kyllä syliinkin jos äkkiyllättäen koira ilmestyy näköpiiriin vaikka aina sanotaan ettei pientä koiraa saisi syliin nostaa ettei provosoi sillä toista koiraa. Mutta minun on pakko ja ennemmin otan niitä puruja itseeni kuin Chicoon. Toivolla on käytössä ollut taas kuonopanta noin viikon ajan,ihan sillä että oma selkä säästyy niiltä äkkinykäyksiltä mitä voi tulla kun Toivo sinkoilee ja eilenkin tajusin jälkeenpäin että Toivo ei tainnut suuremmin sinkoilla kun tuo episodi oli,ehkä se kuonopanta sitäkin "rauhoittaa"jotenkin pysymään aloillaan? en tiedä mutta ulkoillessa on taas Toivonkin kanssa käytettävä paljon aikaa,namia ja opetusta että kulkee Chicon seurassa rauhallisesti.

Ai kamala kun aika menee niin nopeasti eteenpäin ! Paljon on taas kuukaudessa ehtinyt tapahtua,niin hyvää kuin huonoakin.

Viime kerralla ehdin murehtia kun hukkasin kamerasta kaikki Tampereen reissun kuvat mutta olipas ystävä ottanut yhden kuvan heillä Toivosta :)

 Toivo ottaa kyläpaikoissa yhtä lunkisti kuin kotonakin :D

Ääniharjoitteluissa uunin ajastimen kanssa ei olla edistytty. Toivo kyllä tulee kertomaan kun ajastin soi ( vielä tässä vaiheessa ollaan ihan lähellä uunia) mutta sen tapa kertoa MISSÄ se soi,sitä saadaan treenata paljon. Se edelleen meinaa hypätä hellalle tassuillaan ja sehän ei hyvä asia ole kun hellat on päällä..Tavoitteensa siis se että se ilmaisee sen istuutumalla uunin eteen,aina vaan väkisin meinaa pongata ylöspäin :/. Noh,treeniä treeniä niin hyvä tulee. Entistä enemmän se ilmoittaa nyt äänet "hyppäämällä" päin minua ja raapaisemalla,sitten jos olen vaikka sohvalla makuuasennossa niin silloin se tulee tökkimään kuonolla. Tuo hyppiminen ei minua haittaa,ei edes rapakurakeleillä ulkona :D .

Toivo on myös oppinut hyödyntämään itselleen tuota ilmaisua.. monet kerrat se on tullut tohinalla luokse ja raapii/tökkää ja vie sitten "asiansa" luo,usein se on ollut esimerkiksi lipaston alle piiloon mennyt pallo tai muu lelu,hyllyssä oleva lussutusnalle jonka hän tahtoo justhetisilloin itselleen..Ja usein se myös tulee tohinalla luokse ja raapii ja katsoo minua ja heti perään tulee Chico ja arvaan että Toivo tuli kertomaan että Chico kiusaa häntä...ei näille jutuille oikein voi muuta kuin nauraa ja en kai ala niitä karsimaankaan pois koska en aina voi tietää kun se tulee tökkimään että ilmoittaako se äänestä vai mitä. Mutta jos se palloa tms haikailee tuolloin niin silloin en palkkaa sitä siitä touhusta vaan otan pallon pois ja jätän Toivon huomiotta. pallon se saa sitten itselleen eripaikasta vaikka 10 min.myöhemmin ettei koe sen saantia palkkana.

Kaupunki-kävelyt ja liikkeissäasioinnit sujuu hienosti,tosi ylpeä olen ollut Toivosta miten iisisti se siellä menee ja malttaa olla rauhallinen. Joskus harvoin eläintarvikeliikkeessä kuono alkaa vetää liikaa namihyllyihin päin mutta aika pian se uskoo kun sanoo ettei mennä.

Verijälkeä olen pari kertaa Toivolle tehnyt,sellaisia parin sadan metrin pituisia ja toistaiseksi vielä ilman makuuksia ja kulmauksia mutta kun Toivo nyt on tajunnut hienosti sen idean ja menee nenä tiiviisti maassa ja aika vauhdillakin jälkeä niin alan vaikeuttaa niitä. Olen huomannut miten paljon se tykkää siitä touhusta ja miten mieluista se sille on.
Chicollekin tein mökillä ollessa hyvin lyhyen jäljen mutta se taisi olla silloin vielä liian stressaantunut eikä edes suostunut haistelemaan näyttämääni kohtaa vaan pälyili kokoajan ympärilleen joten jätin sen sillä kertaa kokeilematta sen enempiä painostamatta.

Joitakin viikkoja sitten koettiin taas huolen ja suuttumuksen hetkiä. Lähdin koirien kanssa lenkille ja kerkesin mennä vain ulko-ovesta pihalle niin naapurin Toivoa isompi koira karkasi taas omistajaltaan ja hyökkäsi Chicon päälle. Onneksi tajusin itse reagoida nopeasti asiaan,päästin omat koirat hihnoissaan irti ja tarrasin koiraan niskasta kiinni,nostin ilmaan Chicon päältä ja taisin siinä taas perkeleitä päästellä urakalla. Chicohan huusi paniikissa kokoajan ja koirat jäi seisomaan oven eteen ja koiran isäntä tuli ja otti koiransa kiinni ja lähti menemään,minulle tuli kiire tarkistaa heti kävikö Chicolle mitään,tuliko puremia,niin lujaa se huusi. Huusin vielä koiran perään että odottakaa mutta ei kun he vaan läksi menemään,silloin alkoi suuttumus nousta minulla ihan urakalla.. se oli jo neljäs kerta kun ko.koira kävi omieni päälle,ykskaks yllättäen aina karannut flexin kanssa ja hyökännyt,pahemmin ei vielä ole koskaan käynyt mutta empä sitä kertaa jää enää edes odottamaan. 
Chicosta en puremajälkiä nähnyt mutta trauma sille jäi,se oli kokoillan ihan paniikissa sisälläkin ja pari päivää sen jälkeen ulkoilut oli silkkaa painajaista ja omakin mieli alkoi masentua. Chico huusi kaikille,jopa tutuille ihanille kavereilleen jo kaukaa ihan paniikissa,pyrki pakenemaan ja kusi allensa,uloslähdöt sille oli tuskaa kun pelkäsi valjaisiin pukemista. Kaikki työ mitä sen remmirähinään oli tehty ja asiassa huimasti edistytty,valui hukkaan. ja Toivo myös reagoi Chicon huutoon alkamalla sähläämään kävellessä,se ei tiennyt olisiko kulkenut vasenta vai oikeaa puolta ja selvästi oli hämillään sekin tilanteista.

Asiasta tein ilmoituksen eteenpäin sillä jatkuvaan saman koiran hyökkäämiset sekä omien että muiden koirien luokse pitää  ilmoittaa ja sain neuvon että jos vielä sama koira käy päälle,pitää soittaa samantien paikalle poliisi. Inhottavinta on että koiran omistaja ei koskaan jää kysymään sattuiko,kävikö mitään,ei pahoittele asiaa vaan aina vaan pakenee paikalta. Koiranomistajia on moneen junaan mutta pitäisi joku vastuu ottaa.

Soitin sitten luotto-eläinlekurillemme ja sain neuvon hommata Chicolle DAP-panta tms ja kaveri suositteli sitten uudenlaista "paniikkipaitaa" eli ThunderShirtiä ja kävinkin sille sellaisen sitten ostamassa. Muutama päivä tiiviisti ulkoiltiin Chicolla paita päällä ja sille että Toivolle todella tiivistä opetusta namien ja kehujen kera  ja Chicolta kontakti minuun heti kun vaan näkikin koiran jossain kaukaa ja ohituksissa käytin entisiä konsteja eli jos mahdollista,kaarrettiin koirakko kauempaa ja niissä molemmilta kontaktia ja palkkausta ja jos ei mahdollista kaarrella,mentiin syrjempään,Toivolle "odota"ja palkkaus ja Chicolta kontaktia ja jatkuvalla syötöllä namia kun on hiljaa. Päästiin nopeasti paniikki-vaiheen yli ja nyt ulkoilut on paljon rauhallisempia. Ollaan päästy monet kerrat jopa hipihiljaa koirien ohi,joskus en ehdi itse ajoissa reagoida ja silloin Chico ehtii räyhätä vähän mutta Toivo malttaa pysyä rauhallisena. 

Toivon vaan ettei jatkuvaan tule noita takapakkeja ja taas kaikki hyvä työ hukkaan,olen huomannut että joka kuukausi joku koira joskus useampikin pääsee päin hyökkäämään ja joskus päällekkin ja vaikka ollaan tähän asti säästytty ihan ilman eläinlääkäri - reissuja niin välillä alkaa rasittamaan kun ihmiset ei kunnioita toisen toivetta siinä ettei päästä koiraansa luokse.

Kaverikoira-perehdytyspäivä vietettiin täällä Hukka-Areenalla ja paikalla oli lähialueenkin Kaverikoiria ja vietettiin todella mukava yhteinen perehdytys-ja tietopäivä,kiva oli tavata muitakin alueen Kaverikoirakoita,saatiin aivojumppaa pohdiskelun ja uusien tietojen ja ajatusten vaihdon myötä,koirat ne vasta saikin aivojumppaa :D ja välissä herkuteltiin hyvällä ruualla,kahvilla ja leivonnaisilla. Viisi tuntia hurahti ihan liian nopeasti mutta mukava oli todeta että Kaverikoirille on kysyntää ja halukkaita uusiakin on tulossa mukaan ja heitä tarvitaan kovasti lisääkin kun kysyntäkin kasvaa kokoajan.

Me ei olla nyt hetkeen päästy käynneille kun itse olen jatkuvaan ollut flunssassa,viikko kipeänä,viikko terveenä,viikko kipeänä jne. Mutta talvi ja pakkaset tulossa joten eiköhän nämä kulkutauditkin ala laantua. 

Suurta surua koettiin reilu viikko sitten :(. Siskoni rakas koira,Toivon tyttäystävä Lola Nukkui nuorena pois. Sillä oli viikon verran ollut oksentelua,huonoa oloa ja turvonnutta mahaa ja se kuvattiin ja todettiin pernassa kasvain. Monta päivää ennen leikkausta toivottiin hartaasti ettei se olisi levinnyt ja Lola selviäisi kasvaimen ja vaikka pernan poistollakin ja äitinikin kanssa juteltiin siitä että kun vajaa vuosi aiemmin Lola selvisi hukkumiseltakin niin kyllä se nytkin selviää. Suru oli ja on edelleen suuri ja itku yllättää ja ikävä on kova meilläkin,Leikkauksessa todettiin syövän levinneen maksaan ja Lola Nukkui ikiuneen.. 
Samana päivänä,aamulla Toivolla alkoi syömättömyys ja se vaan makaili sängyn alla,koko viikonlopun se oli sellainen ja alkoi sitten mennä siihen että oksenteli tyhjää mahaa joten aloin pakkoruokkia sitä ja siitä se alkoi syömäänkin taas. En tiedä oliko tuo sattumaa vai tiesikö se Lolan tilanteen ja suri sitä,näitä asioita ei järjellä voi aina käsitellä mutta Toivo ja Lola tykkäsivät toisistaan todella paljon joten se eläinten vaisto ja viisaus....

 Tässä kuvassa kaverukset ovat 2 vuotta sitten.. 
Siskon suru on arvatenkin suuri ja oman aikansa vie toipua . Ihan liian paljon on viime aikoina omilta tutuilta kuollut koiria,parin viikon aikana Lolan lisäksi 4 muuta ja noista 3 meni kasvainten takia. Siksipä minuakin pelottaa nyt ihan suunnattomasti huomispäiväkin..

Chicolla on kastrointi ja siinä ei mitään,hyvä että ne pallit lähtee,josko se tasaantuis tuon hormooniviettinsä kanssakin ja Toivokin saa sitäkautta hieman "rauhaa" mutta huomasin sen toisessa kiveksessä patin reilu viikko sitten  ja nyt se patti on ihan herneen kokoinen ja kiinni kiveksessä,ei vaikuta siis miltään rasvapatilta ja Chico arkoo niitä joten tottakai se kasvain kummittelee omassa mielessä.. Jos se huonolla tuurilla se onkin niin lujaa toivon että se on hyvänlaatuinen (huomattu kuitenkin näin varhaisessa vaiheessa..)eikä ole levinnyt minnekkään. En saata enää uskoa siihen omaan tilaani että " se on sitä mun tuuria,huonoo.."mitä kaikkien koirieni suhteen on ollut,päinvastoin yritän nyt ajatella ihan eri tavalla. Mutta silti se pelottaa.

Huomenna on myös Toivon 3-vuotissynttärit,uskomatonta miten aika on mennyt ja loppujen lopuksi miten paljon on ehtinyt 3 vuodessakin tapahtumaan! Vielä 2 vuotta sitten Tohveli oli vallaton villi viikari ja vielä vuosi sitten oli vallaton viikari ja nyt 3-vuotiaana siitä huomaa sen rauhoittumisen ja maltillisuuden ja tänäpäivänä siitä voi sanoa että se on Viikari :).

Syyslomalla oltiin toisen siskon luona maalla ja heille on tullut koiranpentu. vallaton kiusankappale :),3kk vanha pystykorvan ja ajokoiran sekoitustyttö Lili. Toivon ilme sen tavattua oli tällainen :D

 Hyvin ne tuli toimeen keskenään,mitä nyt Chico ensimmäisen 4 tuntia oli "pahana" eikä sulattanut Liliä ollenkaan ja sitten sillä ykskaks sisällä syttyi lamppui että HeiHetkinen,tämän kanssahan voi leikkiä ja seuraavat päivät ne sitten leikkikin :D,välillä Chicolla meni hermo kokonaan Lilin kiusaamisesta ja silloin otti pentu kyytiä. Toivoa kiinnosti sisällä enemmän Lilin iso pehmolelu kuin itse Lili mutta ulkona veti hirmu rallia.
Mökilläkin käytiin yhtenä päivänä ja oli Toivolla ja Chicolla taas hirmukivaa siellä mennä,ei vaan kokopäivää voitu siellä viettää kun alkoi rankasti sataa ja jätettiinkin sitten tällevuotta Heipat mökille.

Sunnuntaina oli kiva päivä kun Toivon äiti tuli kylään !! Eivät ole nähneetkään toisiaan sitten pentujen luovutuksen jälkeen ja topakasti Sari-mamma sanoikin murrr kun tuli sisälle ja Toivo pääsi into piukeena tervehtimään ;),Toivo ei ollut nahoissaan pysyä mutta Sari on hieman rauhallisempi luonteeltaan ja harva narttu kai kauheesti tykkää kun pojankloppi mielistelee ja hyörii ja pyörii :D. Emäntäväen tervehdittyään Toivokin asettui  ja kävi välillä makoilemassakin pedillään eikä kokoaikaa höslännyt kimpussa. Chicokin otti Sarin hienosti vastaan,muutaman kerran meinasi takajalkaan käydä kiinni mutta Sarin mulkaisu riitti palauttamaan sen aisoihin.
Kiva oli huomata miten paljon samoja piirteitä äidissä ja pojassa onkaan ja varsinkin ne ilmeet :D,sieltähän ne Toivonkin ilmeet on peräisin.

 

Tässä kuvassa mammalla silmät kertoo kaiken :D,Toivo tutkii sen "Olen Palveluskoira"-huivia. Sarihan asuu lammastilalla ja toimii lammaspaimenena ja tänäkin kesänä meidän PITI mennä siellä käymään ja testata onko Toivolla mitään paimennusviettiä (on sillä,voin luvata..)mutta se taas jäi mutta josko ensikesänä ja varsinkin kun perheen tytöille vannotin sitä pentutapaamista. Sarilla on 2 pentuetta ja olisipa todella mukava kun saataisiin mahdollisimman monet sisarukset kokoon samalle paikalle !! Heillä asuu myös Toivon ukki ja emän veli ja se ehkäehkäIsäkin ( tästä ei täyttä varmuutta ole onko pystykorva se isä) ja mukava olisi nekin nähdä 3 vuoden jälkeen.

Äiti ja poika

 Kuulokoira-testipäivätkin on nyt sovittu,enää 2,5 viikkoa niihin ja vaikka minua ei vieläkään niin jännitä niin silti pientä kutinaa pitää.. Kuulokoira on ollut haaveena jo 9 vuoden ajan,yhden koiran kanssa se aloitettiin ja toisen koiran kanssa aloitin itse ja josko 3.kerta toden sanoisi ja 9 vuoden Unelmani ja Haaveeni toteutuisi vihdoin ja Viimein Toivon myötä. Ja jos vaikka Virallistuminen ei vielä totetuisikaan niin jo tähän pisteeseen pääsy on jo Paljon,Ilman Toivoa olisi moni ääni jäänyt kuulematta :D.

Tähän vielä muutama syyskuva rakkaista haukuistani,seuraavissa ulkokuvissa saattaakin olla jo sitten maa valkeana :)