Toivo sai viimekuun lopussa punkkilitkun niskaansa,sen tilaamani Symppis Spot On-aineen. Ennen sitä punkkeja oli joitakuita,käveleviä että muutamia pullakoita. Ja aineen laiton jälkeen ei yhden yhtäkään punkkia !! Symppiksen tuoksu oli kyllä melko voimakas,koko kotikin sai ilmanraikastuksen pariksi päivää ennenkuin tuoksu hälveni mutta niin se vaan on että mikä tehoaa toiselle,ei välttämättä tehoa toiselle..Meille saatiin apu tuosta aineesta,olen tosi tyytyväinen ja niin on varmaan Toivokin :). Siitä huolimatta joka kerta ulkoatullessa kevyt pyyhkäisy koiralle läpikotaisin jos vaikka käveleviä otuksia tipahtelee.

Maisakin täytti toukokuun lopussa 4 vuotta,sai herkkuja ruohon,omenan ja porkkanan muodossa,noista herkkutikuista sun muista se ei ole koskaan oikein välittänyt. Ruoho kuuluukin nyt jokapäiväiseen ruokavalioon,muun normiruuan ja heinän ohella. Ulos en sitä viitsi viedä valjaissa enää ollenkaan kun on noita äkkikavalia koiria naapurustossa..

Oma kuntoutukseni alkoi ja hyvillä mielin on edetty. Koiratkin on hyvin pärjänneet poissaollessani,Toivo tosin tuppaa tiiviimmin seuraamaan iltaisin perässä.

Nyt sain myös työharjoittelupaikan 7 viikoksi eläinkauppaan ja jatkossa mahd.lisää ellen sitten pääse haluamaani eläinlääkärin "apulaiseksi"tai koulunpenkille opiskelemaan, etäopiskeluna aloitan kaikesta huolimatta syksyllä koiran oppimispsykologialla. Ikäni haaveillut sentapaisesta työstä/opiskelusta ja nyt kun vuosien varrella on tullut kokemusta koulutuksista ja ennenkaikkea ongelmaisista koirakoista jne niin tiedonnälkäni,haluni ymmärtää ja oppia miten,miksi,milloin koira käyttäytyy niinkuin käyttäytyy ja mikä on omistajan osuus siihen ja miten muuttaa koirakon elämä paremmalle mallille.

Toivon kanssa tokottelut ja frisbeet on ollut muutaman viikon iisimmällä mallilla,ei olla siis niin tiiviisti treenattu kuin aiemmin,joka päivä kuitenkin vähän jotain. Joskus vaan tarvitsee rennompaa menoa eikä suunapäänä paahtamista jolloin sekä koira että emäntä voi liikaa väsähtää.

Tulin kipeäksi juuri kun olisi pitänyt mennä Riemufestareille Kaverikoira-käynnille ja rally-tokon ensimmäiseen treeniin (se kyllä peruuntui kovan kaatosateen takia muutenkin). Jäätelöä kului kun se oli melkeinpä ainoa mikä meni kurkusta alas ja tottakai koirat saa jämät nuolla..

Joskus selkäkipuni valvottaa tai herättää aamuaikaiseen ja siihen auttaa liikkuminen eli en jää turhia sänkyyn pyörimään vaan otan koirat ja lähden ulos kävelemään. Kesäkuu alkoi ihanasti,kello 04 oli kaunis aamu kun otin pojat ja lähdimme kävelemään. Ei autonautoa liikkeellä,ei edes moottoritien huminaa kuulunut,oli ihan mahtavan hiljaista ja mikä hieno tunne oli kun ykskaks tajusin kuulevani linnun laulua. Sitäpiti jäädä ihan paikoilleen kuuntelemaan pitkäksi aikaa,harvoin sellaista kuulen,en edes kuulolaitteilla koska taustahäly on yleensä aikamoista.
Mökillä satunnaisesti kuulen käen kukunnan..

Keltainen koira

Maanantaina koin taas sellaista kauhunpaikkaa etten enää IKINÄ tahdo sellaista kokea ! 

Olin juuri mennyt Toivon kanssa lähimetsään ja aloittelimme sivullaolo-ja paikallaoloharjoituksia kun paria sekuntia myöhemmin naapurin koira joka on usein käynyt omieni päälle,tuli täydellä rähinällä ja vauhdilla Toivon päälle. Oltiin niin keskittyneitä Toivon kanssa toisiimme ettei ehditty havaita tätä koiraa,hetken ne pyöri mun jaloissa ja koitin käskyttää seis ja ei mutta lopulta paine meni liian isoksi ja Toivo pinkaisi maantielle karkuun husky perässä.

Ne kauhukuvat mitkä vilisi mun päässä kun läksin juoksemaan perään ja kadotin tietysti koirat näkyvistäni kun en kykene kunnolla juoksemaan selkäni  ja jalkani takia,laahustin kotitalomme pihaan,matkan varrella moni autoilija viittoili taloille päin. Pihaan päästyäni en nähnyt koiria missään ja olin sydän särkymäisilläni varma ettei Toivoa löydy enää tai se löytyy raadeltuna,muutama naapuri tuli siihen kaveriksi etsimään ja kierreltiin pihat ja osin metsää ja teitä ja jossain välissä soitin 112 josta luvattiin lähettää pikaiseen poliisi paikalle.

Palasin kotirapun eteen jossa eräs nainen sanoi että siskoni oli saanut nurkalta Toivon kiinni ja vienyt sen sisälle,menin vauhdilla raput ylös ja itku pääsi siinä vaiheessa kun rappukäytävässä oli verta askel askeleelta..

Kotona Toivo oli ihan shokki-tilassa,tassut verissä,kynsien hermoja näkyvillä,pikaiseen koitin katsoa onko muualla haavoja,verta,silloin soitti jo poliisikin että ovat nyt meidän pihalla.

Selvitin asian ja etsimme koiran emännän ja häntä paikalle odotellessamme moni naapuri tuli kertomaan poliiseille miten omistaja on pihallakin koiraa hakannut,potkinut ja lyönyt fleksillä päähän - siinäpä erittäin oiva koiran koulutustapa :(,samaten yksi ihminen teki ilmoituksen että samainen koira käynyt heidänkin koiran päälle.

Uskomattominta oli omistajan puolustelut ja väitteet ettei ole koiraansa niin kohdellut ja kiihkeä väittäminen että koiransa on kiltti,moneen otteeseen minullekin sanoi että toisin koirani pihalle ja antaisimme koiriemme haistella toisiaan! Tosiaan,koirani pelkäävät tätä koiraa ihan mahdottomasti kun se on 5 kertaa aiemmin käynyt päälle ja vielä pitäisi nenäpäivää tulla sanomaan. Uskomaton ajattelutapa..

Edelliskerran PITI olla viimeinen hyökkäys ja jatkossa rikesakkoja tms ja siitä olin pettynyt poliisien päätökseen ettei vielä siihen mennä mutta koiran omistajalle tiukka kehoitus pysyä meistä kaukana,pitää koiransa hallinnassa eikä varsinkaan saa väkivaltaisesti koulutella. Yksikin ilmoitus niin asia etenee syytteisiin.

Toivon tassut meni pienille haavoille,kynnet hermoja myöten nysitty ja kintereessä pieni haava,onneksi ei pahempaa mutta tätäkään ei olisi saanut tapahtua. Psyykelle se oli kova kolaus,tähän päivään asti se oli ulkoillessa todella vaisu,ei ollenkaan oma iloinen itsensä,tiistaina vielä panikoi pissilenkeillä. Kipulääkkeillä,3 x tassurasvaus päivässä ja tossut tassuissa ulkoillessa ja parantuminen on hyvällä mallilla. Yhtä tassua vielä hiukan arkoo varsinkin hiekalla kulkiessa mutta muuten on ok. Itse kirosin tuolloin kyllä tämän huonokuuloisuuteni maan alimpaan helvettiin,kuulisi edes paremmin niin ehtisi aiemmin reagoida..mutta tälle ei voi mitään ja syvästi toivonkin ettei enää jouduttaisi kenenkään koiran taholta näitä hyökkäyksiä kokemaan.

Varuiksi kyllä ostan turvasuihkeen,laillisen suojan jos joku yrittäääkään päälle tulla ja ehtisin reagoida..

Muutama kaveri on ihmetellyt minun tunteiden voimakkuutta näihin hyökkäyksiin ja heille olen sanonut että sitten ku he kokeevat samaa vastaavaa,niin vasta silloin he itse ymmärtäävät millaista helvettiä se on,itselle että koirille.Ja mihinkään väittelytilanteisiin en enää lähde,jos ei aikuisen ihmisen oma aivokapasiteetti riitä omaa nenää pidemmälle niin se on voi voi.

Tänään aloitin Toivon kanssa tehotottistelun,ihan siksi että saan sen takaisin iloiseksi,itsevarmaksi,reippaaksi ja rohkeaksi työkoiraksi mitä se on ollut. Pikkupätkissä,runsailla kehuilla ja naksuilla tehtiin pariin otteeseen ihan toko-liikkeitä,soitatin kännyä maantiellä kulkiessa ja tuplakehuja ja koira piristyi silminnähtävästi. Jatkamme siis jokapäivä pienin erin kaikkea treenausta,jospa sen varmuus palautuu sitä myöten. 

Eilen olisi ollut Rally-toko treenit ja olisin saanut sinne kaverilta lainakoiran mutta Toivo alkoi oksennella joten jäin kotiin. Oksenteli vielä tänä aamunakin pari kertaa ja sitten asettui.
Toivotaan parempaa tuuria ensiperjantaina..

Chico kävi Punaturkissa kuukausi-puntarissa ja kiva juttu,taas on 100grammaa tippunut eli painaa nyt 2.8kg,2 kk aikana pudonnut hurjat 200grammaa. Kannustavaa ja nyt koirakin jaksaa paremmin pidempiä lenkkejä ja kun opiskelunameiksi kelpaa myös ruokaraksut niin ei tarvitse hurjana pähkiä mikä kevyt-nami olisi hyvä opetuksiin. Mukaamme saatiin klinikalta sille uusi kiva lelu ja mulle koirakäyttöön Royal Caninin reppu. Seuraava punnitus on kk päästä,toivottavasti silloin on taas 100gr lähtenyt.

Aktivointikurssi alkoi sen kanssa keskiviikkona ja tiesinkin että alkuun se on totuttelua kun paikalla on 4 muutakin koirakkoa,välimatkat on kyllä hyvät eli koirat ei ole liian lähekkäin. Sanoi Chico moneen otteeseen räyräy ja vouvou mutta yllättävän nopeaan se rauhoittui vaikka meno olikin sillä vähän jähmeää. Ei malttanut millään keskittyä kosketusalustan opetteluun eikä pallonkuljettamiseen joten teimme sitten omia tuttuja juttujamme - istumista,maahanmenoa,paikallaoloa,luoksetuloa ja koitettiin rentoutua sen omalla rento-matolla. 

Siitäkään ei mitään tullut,rentoutumisesta mutta jospa ensikerralla on meno jo rennompaa. Luvassa ilmeisesti pallopaimennusta mutta siitä Chico ei piittaa kotonakaan joten me kehitellään tilalle muuta. Flyballiinkaan ei tämän minin kanssa kyetä :D mutta kaikkea muuta on kurssilla tarjolla. Minulle pääasia on se että Chico tottuu kursseilla toimimaan vieraiden koirien läsnäollessa,on se sitten tottistelua tai temppuilua. Se edesauttaa myös lenkeillä siihen remmirähjäykseen jossa siinäkin ollaan edistytty.

Viime kerralla unohtui laittaa mukaan video Toivon ja Aatun vimmailuista mökillä joten se tähän loppuun,videoilta huomaa kyllä monen eri sortin käytöstä.