maanantai 18. elokuuta 2014

Helteet senkun jatkuivat ja ampiaiset sun muut inhottavt pörriäiset villiintyivät..oltiin mökillä muutama päivä heinäkuun lopulla ja vaikka muuten koirilla oli ihan mukavaa,niin päivisin ei paljoa jaksanut touhuta ja lisäksi Toivo juoksenteli pakoon näitä pörriäisiä. Väliin paniikissa sinkoili autoon piiloon,sisälle,puskien alle (ja sieltä salamana pois kun puskissakin oli amppareita)..omat traumansa siis jätti muutaman vuoden takainen maa-ampiaisten hyökkäys.
Mökillä piti jatkuvaan koiriakin viilentää,Toivo kävi jonkun kerran lammella uimassa ja muutoin kaivovedellä viilennystä. Chico oli helppo viilentää,uitti vaan suuressa saavissa ja hyvä tuli.

Kuun vaihteessa oma olo alkoi olla paljon parempi kun epilepsialääke meni taas vaihtoon hankalien sivuvaikutusten takia mutta onneksi tämä nykyinen ei aiheuta muutakuin väsymystä,tosin sekään ei liiallisuuksiin mennessä hyvä ole mutta josko tasaantuu ajan kanssa. Mielikin piristyi kummasti ja nyt jaksaa koirienkin kanssa eritavalla touhuta ja ulkoilla,onkin menossa kunnollinen kunnonkohotus. Toivon kunto pääsi rapistumaan ihan totaalisesti joten ilmojen viiletessä myös pyörälenkit tulee kuvioihin.

Kerran on Toivo ilmaissut myös todennäköisen kohtauksen,auran perusteella sain jonkinlaisen,en tiedä minkälaisen mutta Toivo ilmaisi taas minun "soivan" auran jälkeen,vaikka kännykkä ei ollut soinut. Tästä sain sen verran pontta itseeni että kokeilin nyt sitä miten koirat reagoi kun "saan kohtauksen". Menin lattialle,muuta en tehny mutta silmät raollaan katselin mitä koirat tekee..kumpikin tuli heti paikalle,Chico alkoi vetämään hiuksista ja Toivo hetken katseli ja sitten alkoi raapimaan. Sitä se on raapimisjäljistä päätellen kohtauksen tultuakin tehnyt. Katseli hetken pää kallellaan ja raapi taas,tässä vaiheessa kuiskasin aijaijai (se meinaan sattuu) ja kuiskasin "hauku" jolloin Toivo puffitteli (äänenavaus haukkumiselle),taas kehoitus haukkua ja sitten se haukkui ja siitä palkkasin. Samaan aikaan Chico edelleen veti hiuksista ja tohotti naamalle,palkkasin sitäkin. Enempää en tällä kertaa tehny mutta toisena päivänä sama,silloin heilutin vähän jalkojakin ja sen lakattua Toivo haukkui ilman kehoitusta muutaman kerran josta palkka. 

Miksikö opetan sitä tähän? siksi koska lääkitys ei takaa sitä että kohtaukset pysyy poissa ja me lenkkeillään paljon metsissä ja itsellä turvallisempi olo jos kohtaus siellä tulee ja Toivo äänellä saa minut hereille. Sillä ääni on aina ollut se mikä on palauttanut minut tajuistani,olen hidas heräämään. Kahdesta kohtauskerrasta muistan sen ärtyisän olotilan kun halusin vaan "nukkua" ja miesääni(ambulanssi) jankkaa " rouva herää, rouva HERÄÄ!",toisella kertaa myös painelua rintakehään. Toivon haukkuminen ja naaman nuoleminen herättäneen yhtälailla.

Kurssilla otettiin edelliskerralla agilityä mitä Toivon kanssa on muutaman kerran kokeiltu ja se tykkää siitä ihan mahdottomasti. Tällä kertaa oli tynkä-muotoisena kun oli este,rengas,kepit ja putki mutta riittämiin niissäkin. Vauhdilla ja riemulla Toivo kaikki meni,minä vaan en pysy perässä hitaine kroppineni ja jos tätä alkaisi kunnolla opettamaan niin kauko-ohjauksella Toivo varmasti menisi hyvinkin,on vaan harrastuksia jo ihan tarpeeksi joten frisbee saa toimia vauhtiharrastuksena. Siihenkin on päästy palaamaan,sopivaa nurmikenttää vielä haeskellaan mutta omalla kentällä jotain pystyy tekemään.

 Toivon kopit alkaa sujumaan hieman paremmin,omia heittoja minun pitää hirmuisesti treenata ja nyt mietinnässä millaisia temppuja voin alkaa yhdistämään heittoihin. Pyöri-käskyllä Toivo pyörähtää itsensä ympäri ja siitä lyhyt heitto,sitä treenataan nyt,samaten minun koholla olevan jalan alta juoksu ja siitä heitto ja koppi. Täytyy viisaammilta kysyä temppuja mihin minä pystyn selkäni ja jalkojeni kanssa. Onneksi muitakin alkaa innostumaan koirafrisbeestä ja saatiin muutoinkin omatoimitreeni-porukka kasaan,treenataan milloin ja mitä kullekin sopii,me tähdätään frisbee,toko ja rally-tokotreeneihin. Aiemminhan aikeissa oli marraskuulle ekat tokokisat mutta ei taida vielä onnistua,Toivon husky(ja sen  näköisten)pelon takia. Se menee ihan hämilleen sellaisen nähdessään,joskus yrittää sinkoilla pakoon ja sählää sitten omiaan. Paljon siis treeniä lenkkeillessä ja täytyy treenikavereilta kysyä onko heidän tutuillaan käytettävissä ko.rotua siedätyksiin. Ei muutoin tule kisoistakaan mitään jos ei saada tuota pelkoa kuriin.

Kuopion SavoShow:ssa oltiin perinteisesti Kaverikoira-töissä elokuun alussa,tarkoitus oli olla kahtena päivänä mutta piti sunnuntaina jättää kuitenkin Toivo kotiin kun oli maha löysällä. Lauantaina oli kova hellepäivä ja pitikin ostaa paikanpäältä tarjouksessa oleva viilennystakki sille,kätevä sellainen olla. Joitakin ihmisiä kävi jututtamassa ja rapsuttelemassa Toivoa,jossain vaiheessa se itse hakeutui rapsuteltavaksi. Sunnuntaina palkittiin aktiivisia kaverikoirakoita SKL:n taholta,Kuopion porukoista 9 ja Siilinjärveltä 2,Toivo palkittiin 2012.
Ihana siltäosin kun kesäloma alkaa olla nyt pidettynä ja kaverikoira-toiminta jatkuu taas,onkin ollut ikävä siihen hommaan,varmaan Toivokin riemastuu kun työhuivi kaivetaan esille.

6.8 oli suuri surunpäivä kun meillekin niin tärkeä koiraystävämme Klaara nukkui pois kunnioitettavassa yli 16 vuoden iässä. Vuosia tunnettiin,yhdessä käytiin viikottain lenkeillä ja kaverikoira-käynneillä ja aina Toivo niin riemuissaan Klaarankin näkemisestä (Klaara oli toista mieltä..tuollainen sähläävä pojankloppi aina mielistelemässä..). Omistajalle jäi toinen shelttityttö (onneksi) mutta onhan se rakkaan lemmikin poismeno aina vaikea paikka,oli se sitten nuori tai vanha. Koirien elämä on vaan niin ikävän lyhyt verrattuna ihmisen elinaikaan..

Pientä piristystä päiviin toi tuttavan mökillä käynti jossa yllätysyllätys,pojatkin sai uida ja uida yllinkyllin. Tai Chico ei kovasti uinut,seisoi kyllä tassut järvessä ja leikki vedellä mutta Toivo hyppi laiturilta senkin edestä,heitteli vinkuleluja järveen ja nouti niitä itse. Jokunen kuva siltä reissulta.



















Chicon remmirähjäys paheni mutta eipä se yllättänyt,kun noita iholletulijoita aina sillointällöin on niin ei siitä rähjäyksestä eroon pääse vaikka miten töitä tehdään. Tukala tilanne jo kaikkien osapuolten takia ja välillä tulee hetkiä etten jaksa noteerata,rähisköön,kävellään vaan eteenpäin ja koska edes kontaktin saaminen ja palkkanamitkaan ei Chicolle kelpaa niin siinätilanteessa sen stressitaso on liian korkea. Kurja vaan että jatkuva stressi alkaa aiheuttaa sitten jo fyysisiä oireita ja sitten ei ole yhtään kivaa..Onneksi meidän treeniporukalla alkaa myös remmirähjä-lenkit (päästään samoja potevien joukkoon) joten tulisikohan sieltä sitten jonkunverran siedätystä.
Chicolle kotona olen aktivointia pallopaimennuksen (tennispalloilla)ja erilaisten kongien ja temppu-opetusten myötä koittanut,tässä videossa se ei kauheesti aivojumppaa kyllä saanut kun keksi hetkessä miten toistapäätä nostamalla saa namit tulemaan ulos ja loppuhuipennuksena loput namit kertaheitolla kun nostaa lelun pystyyn . Linkki videoon:

https://www.youtube.com/watch?v=grgjq7ptlw8&feature=youtu.be

Maisa-pupun yksinäisyys alkoi korostua,se nökötti enemmän ja enemmän häkissä ja alkoi jo näyttää meille kiukkuansa joten tuli 2 vaihtoehtoa - joko annetaan se jonnekin poikapupun kaveriksi tai otetaan sille poikapupu kaveriksi. No meillehän siinä ei muuta vaihtoehtoa ollut kuin päätös ottaa sille kaveri. Ensiviikolla sille tulee kaveriksi 3-vuotias pupupoika ja uskon että tutustuminen menee sujuvasti,siitä lisää ensikerralla.