lauantai 22. syyskuuta 2012

Chicon kanssa tavattiin viime viikolla 2 chihuahua-poikaa. Alkujaan tutustuttiin koirien omistajan kanssa kun möin hänelle (hänen koiralleen) Chicon urosmerkkaus-pöksyt ;),Tirppa ei antanut niitä pitää jalassaan vaan ovelasti oppi puolenkin tunnin pidon jälkeen vetämään tarranauhan irti ja pujouttautui pöksyistä eroon ja juoksi karkuun..

Treffit tehtiin kumpaakin puoliväliin matkaa eli n.2 kilometrin päähän ja  kaikki 3 sai räyräy-slaagin kun näkivät toisensa,osasin sitä Chicon taholta odottaa. Naksua ja namia kehiin hiljaisena olosta ja lähdettiin samantien kävelemään metsään päin. Ei siinä viittä minuuttia kauempaa mennyt kun poikalauma hiljeni ja päästettiin ne vapaasti tutustumaan ja mitään ongelmia ei ollut kenenkään taholta. Itse ihastuin vanhempaan koiraan,2-vuotiaaseen ihan täysillä,todella kaunis Chihu. Chico itse tykästyi nuorempaan poikaan,puoli-vuotiaaseen Namuun ja sen kanssa se vimmailikin oikeastaan kokoajan kun vanhempi koira ei juurikaan välittänyt Chicosta. Yllätys oli myös se että se oli Namu joka "harjoitteli" alistamista (ja ties mitä muuta..)ja Chico ei ollut moksiskaan mutta ei myöskään itse yrittänyt harjoittaa samaa.
Pojat oli väsyjä lenkin jälkeen mutta kiva oli huomata miten paljon Chihuilla on samanlaisia luonteenpiirteitä,elkeitä ja leikkimistapojakin. Tavataan toistekkin. Sille kertaa voi ottaa Toivonkin mukaan.

Toivon kanssa oltiin viime viikonloppuna siellä odotetulla Kuulokoira-koulutuskurssilla. Tämä olikin meidän osalta viimeinen koulutusrupeama ja marraskuussa on edessä testit joita en enää jännitä yhtään kun tiedän miten Toivo käyttäytyy ja tiedän miten testaukset tapahtuu.
Junalla lähdettiin perjantai-aamuna matkaan,kohti Tamperetta.Viime junailusta on aikaa mutta ei mitään ongelmia,Toivo on tottunut matkustamaan ja sopeutuu helposti paikkaan kun paikkaan.
Tampereella meitä oli vastassa ystävä jonka luona oltiin ensimmäinen yö mutta ihan ensin me mentiin toisen ystäväni luokse kylään,hän on Chicon kasvattaja ja tapasin ensimmäisen kerran koko laumansa.  3 pientä kääpiötä,1 whippet ja 1 aivan ihana hurmaavaluonteinen veteraani-sakemanni ja hyvin sulautui Toivo-sählä joukkoon. Chicon isä Pekka on hyvin paljon Chicon näköinen naamaltaan vaikka on erivärinen ja on paljon pienempikin mutta olemus on samantapainen. Ja paljon hiljaisempi poika on ;)
Chihuahua Oona-pentu taisi tykästyä Toivoon ja Toivo siihen kun ne kaksi leikki paljon keskenään ja Oona sai hepuleita ja Toivo vimmaili pallolla ja ihan selvästi naama naurussa Oonan lähelle heitteli lelua. Minun teki mieli sujauttaa se tytönkirppunen povariin ja tuoda salaa kotiin..

Saatiin nauraa tuolla kun Toivo hokasi kananraksu-astian ja kun kielsin syömästä,uskoi kyllä mutta ystävä antoi luvan sieltä syödä ja siinähän Toivo sai sitten ilta-aterian. Ensin se otti suullisen raksuja,meni kauemmaksi ja söi nappulat yksi kerrallaan. Sama toistui pari kertaa ja sitten oli ateria syöty. Paitsi että Toivo yritti olla ovela.. se heitti pallon raksuastiaan ja samalla kun noukki sen sieltä pois,otti muutaman raksun..heitti pallon kauemmaksi,nouti sen,heitti pallon  taas raksuastiaan ja otti taas pari raksua samalla..tämä toistui monta kertaa ja vaikka tilannetta oli huvittavaa seurata piti sille tehdä stoppi ennenkuin se ehti vetää pari litraa raksuja..

Tuolta mentiin ystävän luokse ja Toivo on kerran heillä käynyt ja oli heti kuin kotonaan (mm.makaili sohvan selkänojalla niinkuin kotonakin on tapana)mutta enää siellä ei ollut vanhaa dalmatialaisrouvaa vastassa kun koira Nukkui Ikiuneen kesällä ;( . Oli se itselläkin alkuun hiukan outoa kun ei ollutkaan Lylleä norkoilemassa jalan vierellä ja tuijottamassa silmiin ruokapöydässä anelevasti..Ilta meni pitkälle yöhön rupatellessa ja taas oli tunteja liian vähän vuorokaudessa kun oli jo pakko mennä nukkumaan että aamulla jaksaa nousta ja lähteä kurssille.

Pientä jännitystä oli ilmassa kun kurssipaikalle pirkkalaan menimme,saimme oman huoneen ja koko viikonlopun ajanhan Toivo kulki minun mukana,ihan kokoajan,siis luennoilla,ruokailemassa,kahvilla,ihan niinkuin normaalielämässäkin se on aina mukana. tai korjaus,ei se ihan aina ole mukana missä vaan mutta noin yleisesti ottaen kun siitä on nyt Kuulokoira tulossa niin enemmän ja enemmän kotipiireissäkin sitä mukana kuljetan eri paikoissa.
paikalla oli kymmenisen koiraa,joista suurin osa valmistumassa Kuulokoiraksi ja muutama diabetekseen tukikoiraksi. Rotukirjo oli mielenkiintoinen,oli villakoiria,mäyräkoira,chihuahua,sheltti,labradorinnoutajaa ja Toivon lisäksi toinen monirotuinen joka tavattiinkin pari vuotta sitten ensimmäisellä kurssilla.

Ihmisiä olikin triplaten mukana kun monella oli perheenjäseniä mukana,kouluttajat,tukihenkilöt ja
 luennoitsijat.  Todella hyvin koirat jaksoi olla rauhallisesti luennoilla ja ruokasaleissa mukana,yleensä porukka kasaantui nukkumaan omistajiensa jalkojenjuureen ja vaikka tila ei kauhean suuri ollutkaan niin näissä tilanteissa koirat omaksui hyvin sen "mennään bussilla"-periaatteen eli vaikka ympärillä on hälinää ja koiria niin ne malttoivat turvallisin mielin asettua muista välittämättä nukkumaan.
Pissatustaukoja pidettiin kesken luennon tunnin välein kun koirat alkoivat piipityksellään ilmaista että nyt voisi käydä happihyppelyllä ja teki ne tauot ihmisillekkin hyvää. Itselläni selkäkipu tykkäsi pahaa kaikesta istumisesta niin junissa,autoissa kun kurssillakin ja vaikka kipulääkettä piti ottaa enemmän kuin normaalisti ja taukoja pidettiin niin aika puhki olin iltaisin vaakatasoon päästessä.

Luennoilla käsiteltiin paljon asioita ja mielenkiintoisimmat minusta oli Koiran Hyvinvointi ja sen ylläpito ja Oma motivaatio. Sai paljon uutta tietoa,sai muistutusta siitä mitä tämä kaikki on ja mitä se vaatii ja antaa ja mitä muutoksia voi tehdä että Toivo on hyvä työssään ja jaksaa tehdä työtänsä ja voi ylipäätänsä hyvin ja mitä itse tehdä että itse jaksan sitä kouluttaa ja itse pitää oman hyvinvoinnin niin henkisesti kuin fyysisestikkin hyvänä. Oma olo heijastuu uskomattoman paljon koiraan jota ei voi huijata teeskentelemällä.

Toivolla on perusasiat kunnossa. Se saa hyvää maittavaa monipuolista ruokaa 2 x päivässä,sen annetaan nukkua rauhassa haluamallaan paikallaan ja milloin se ei saa nukkua on silloin kun Chico sitä härkkii liikaa niin silloin se tilanne muutetaan ja Chico laitetaan portin taakse keittiöön omaan rauhaan,puolikin tuntia riittää. Lepo ja uni on eri asia,lepo voi olla 10 minuutin tauko kävelyillä,treenaamisessa,kyläillessä,missä vaan ja sitäkin koira tarvitsee.
Yleensä kerran viikossa Toivo saa myös täydellisen vapaan päivän eli silloin ei treenata ollenkaan mitään ja pyrin myös pitämään esim.kännykän silloin äänettömällä  ettei sen tarvitse ilmaista sitäkään. Tuolloin käydään vaan lenkeillä leppoisasti,kotona oleskellaan vaan ja jos sattuu että ovikello soi,ok se ilmaisee sen mutta mitään treenauksia tai pyyntöjä vapaapäivinä ei tehdä.

Kerran viikossa hieron ja venyttelen Toivoa ja ilmiselvästi koira nauttii näistä hetkistä ja itse opin samalla huomaamaan onko sillä jumeja takalistossa tai missään kun se kyllä kertoo sen esimerkiksi äkkinäisesti päätä kääntämällä taaksepäin jos lonkankin seutua hieron. Lääkärissä se tietysti käytetään tarpeen tullen - toivottavasti niitä yllättäviä lääkärikäyntejä ei hetkeen tule.

Kuulokoirahan on aina työssään,siis joka päivä aamusta seuraavaan aamuun,24/7,sen kanssa ei erikseen "lähdetä töihin". Ainakin omalta osaltani olen tullut huomanneeksi tässä aikojen kuluessa että monella ihmisellä on osittain virheellinen käsitys Kuulokoiran elämästä.
Oli Toivolla liivit päällä tai,kotona tai kulkiessa,se on aina töissä ja se ei tarkoita sitä että sen pitää olla skarppina kokoajan. Kylillä kulkiessa sen ei tarvitse kulkea sivulla tiiviisti seuraten,se saa kulkea vaikka 2metrin päässä kunhan kulkee rauhallisesti kiskomatta ja hötäilemättä,ei kiinnitä liikaa huomiota muihin ihmisiin,koiriin,lintuihin,autoihin. Se saa katsella ja kuulostella ja mennä vaikka nuuhkimaan jotain hirmuisenpelottavan tuntuista roskalaatikkoa.. lenkillä kulkiessa se saa nuuskutella hajuja suurilta osin vapaasti kunhan se ei ala kiskoa hullunlailla. 
Jos Kuulokoiran pitäisi olla skarppina kokoajan,se olisi puolessa vuodessa loppuunkulutettu,burnoutissa..

Ainoa mikä on aika ehdoton on se että tavatessa ihmisen/koirakon,liikkuessa ulkona Toivo ei saa mennä suinpäin tervehtimään,ei saa hyppiä ihmistä vasten vaan sen on oltava suht maltillinen ja välinpitämätön. Se SAA huomata ihmisen/koiran muttei saa singota luokse. Tässä meillä on vielä harjoittelemista ja siksi aina toivoinkin ettei tuttukaan tule käsiä ojentelemaan eikä edes puhuisi Toivolle tai päästä koiraansa 10sentin päähän Toivosta kun tiedän ettei Toivo aina pysty vielä hillitsemään itseään niin paljon etteikö se minun odota - käskystä huolimatta yrittäisi singota luokse. Vielä viime päiviin asti annoin toisinaan jonkun ihmisen tervehtiä Toivoa pikaisesti kun se istu-ja vapaa käskyn saatuaan sai mennä silitettäväksi mutta kun edelleen käy liian usein niin että ventovieraskin tulee lupaa kysymättä silittämään yllättäen eikä Toivo voi sitten ymmärtää että miksi joskus ja miksi joskus ei niin sekaisinhan se menee,oli sitten käskyä tai ei. 
Se siis saa silti kokoajan palkkaa siitä että vaikka ei saa "vapaa"käskyä niin joku silti sitä silittää ja sehän jo on sille palkka niin ajatus että nyt ehdoton ei kenenkään tervehtimiselle liikkuessa, on otettava käyttöön. Sama koskee koiriin.

Tulee itsellekkin olemaan vaikeaa muistaa  tuo sääntö AINA ja kun on toisinaan ollut  liian kiltti ( olen sallinut silittelyn vaikka siihen hetkeen se ei ole ollutkaan sopivaa :( ) niin se vaatii minultakin henkistä kanttia olla lujana sanomaan vieraallekkin ihmiselle että ei,ja se on ehdoton ei. Sama toisen koiran luokse tulolle. 

Toivo saa vapaana ollessaan vimmata koirakavereiden kanssa,ulkona tai sisällä, ja tuolloin saa myös huomata ihmisen eli olla koira joka rakastaa rapsuttelua ja saa olla paijattavana. Ja tuo vapaana olo tarkoittaa just sitä että se ei ole HIHNASSA vaan vaikka metsässä vapaana/kotona saanut vapaa-käskyn kun vieras on tullut rauhassa sisälle.

Kurssilla tehtiin myös verijälkeä ja se on Toivolle sikäli tuttua että olen tehnyt sille aiemmin verijälkeä n.8 kertaa ja se tietää mitä se on. olen vaan itse arastellut jäljessä sitä että jos teen jotain väärin,en huomioi tuulen suuntia,maastoa tms tarpeeksi hyvin,ohjaanko sitä liikaa jäljellä/liian vähän jne. Kurssilla asia selkeytyi ja sai niin hyvät tiedot ja pääsi itse näkemään Toivon työskentelyn verijäljellä kouluttajan kulkiessa mukana ja samalla neuvomassa . Ja helpotus oli havaita että mitään en ole tehnyt väärin ja sain hyvät opit jatkaa verijäljen tekoa Toivolle,1-2 x kuussa riittää aivan hyvin ja pikkuhiljaa jälkeä voi pidentää,vanhentaa,vaikeuttaa tekemällä kulmia. Ei kaikkea yhtäaikaa kerralla vaan niinkuin kaikki koulutus,pikkuhiljaa yksi asia kerrallaan. Toivo meni n.60m jäljen tarkasti nenä maassa,pari kertaa säpäsähti kun oksa katkesi jalkani alla mutta pystyi jatkamaan haistelua. Kerran isokivi katkaisi sen hajustelun mutta ilmavainulla se pääsi nopeasti jäljelle takaisin ja jäljen päässä ollut lampaansorkka ei kauheasti sitä kiinnostanut mutta huomasi selvästi miten mukava ja väsyttäväkin tuo jälki sille oli.

Monta kertaa kurssilla ollessa kun kävimme pikkulenkeillä ja mentiin tuon jälki-paikan ohi niin alkoi mieletön hinkukiskominen sinnepäin :). Kaikki koirakot meni jälkeä,osa innostui siitä ihan totaalisesti ja olisiko vain muutama koira ollut hieman "vaisumpi" mutta moni omistajakin havaitsi sen hyväksi koiralleen ja varmasti usea tulee tekemään koiralleen jälkeä.
Chicolle tulen myös tekemään sitä,mukavaa työskentelyä sillekkin tuommoinen .

Kurssilla sai jutella monen kanssa ja aina se vertaistuen saaminen/seurassa oleminen on mukavaa kun voi vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia samassa tilanteessa olevien kanssa.

Junamatka Tampereelta Kuopioon kotiin meni aikalailla nuokuksissa kummaltakin,oltiin kotona puoli 10 aikaan illalla ja vastassa oli koko viikonlopun ikävöinyt Chiho joka sai ihan hirrrmuisen hepulin kun Toivo tuli kotiin. Minusta se ei ollut moksiskaan :D
Harmittaa vaan suuresti kun otin reissussa kuvia ja onneton yhellä napin klikkauksella vahingossa poistin ne kamerasta ! Kaikenlainen tumpelo sitä pitääkin olla :( ..
Mutta kurssilla Toivosta otettiin joitakin ihania kuvia kunnon kameralla ja ne jäi muistoksi,yksi ihanimmista tämä (ja muut blogin alussa olevassa kollaasissa,Kiitos Mika- kuvaajalle )







sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Toivo poti heti viime kirjoituksen jälkeen vuorokauden ripulin.. ja siitä saan syyttää ihan itseäni. Kouluttelin Chicoa häränliha-nameilla sisällä ja kappas vaan Toivo vikkelänä poikana pääsi selkäni takana purkista muutamia nameja nappaamaan ja entuudestaan arvasin että nonniin,kohta lentää.. En vaan arvannut että se tulee niin rajuna :( . Ulkona juostiin yötä myöten parin h välein ja tottakai asiaankuuluvat mahatabletit oli käytössä. On muuten aika ihanaa ulkona kävellä yöllä näin syksyn tullen kun on pimeää ja kirpeä ilma :), vähemmän ihanaa oli se univelka mutta tokenihan Toivo sitten nopeasti.
Tämän jälkeen lahjoitinkin kaikki nauta-pitoiset namit kaverin koiralle,meidän huusholliin ei niitä tule enää ollenkaan,ei edes Chicolle vaikka se niitä kestääkin syödä.

Mätsissä oltiin viime viikon torstaina Toivon kanssa,edelliskerrasta n.vuosi ja hommasin netin kautta sille esittäjän kun en itse pysty juoksemaan. Ei vaan yhteistyö oikein pelittänyt tytön ja Toivon kanssa,Toivo kuikuili kokoajan minun perään kehässä,oli aikalailla ihmeissään koko touhusta ja kun esittäjän metodit oli erilaiset kun meillä ne yleensä kehässä on niin ei siitä mitään tullut :D..ravi Toivolla oli nättiä ja muutaman kerran se seisoikin mallikkaasti mutta tietysti tuomari juuri silloin katseli muualle . Sininen nauha ja kiitos näkemiin.


Toivo ravaa



Parin kanssa kehässä


 Kaveri lupasi jatkossa sitten esittää Toivoa milloin töiltään pääsee mukaan,itsekkin veisin mutta koska juokseminenkin on olennainen osa mätsi-esiintymistä niin ei edes minun nopea kävely tuo esille Toivon kevyttä lennokasta ravia joten mennään kaverin aikataulujen mukaan jatkossa mätseihin.

Perjantaina oltiin Toivon ja kaverin kanssa taas toritreenissä,kaveri mukana "häiriköimässä" kännykällään ja läsnäolollaan. Kierreltiin liikkeissä ja eläintarvikeliikkeessä ja oli taas niin ihanan mallikasta mukanaoloa Toivolta,torikahvilassa kahvitellessa se asettui istumaan,katseli pulujen meininkiä hinkuamatta innolla mukaan. Kirjastossakin käytiin ja siellä oli paljon porukkaa kun oli menossa joku musiikkiesitys ja yläkerrassa tanssiesitys. Sinne vaan mentiin kirjoja lainaamaan,Toivo oli suorastaan flegmaattinen mitä  Toivon tuntevan voi olla vaikea uskoa :D. 
Oltiin ihan metrin päässä kymmenestä tanssijatytöstä ja koiruus vaan istui ja tuijotti minua. Luottamus Toivon rauhalliseen käyttäytymiseen yleisillä paikoilla on minulla jo aika varma,tietysti jotain äkkiyllättävää aina voi sattua ja sattuukin jolloin koira tai vaikkapa minä säikähdän tms mutta yleinen käyttäytyminen rauhallisesti Toivolla on hienoa. Onhan se toki välillä ihan sählä ja villi kuin pellossa kasvanut mutta ne on sitten vapaa-ajalla jolloin sillä on myös lupa hillua ja riehua!

Tottista ollaan paljon otettu viimeaikoina,ihan kotona,kentällä,lenkillä pienissä pätkissä. Mitään mallikasta tiivistä TOKOa ei oteta vaan tottista,meidän seuraamiset ei ole niin tarkkaa,maahanmeno oo niin  nuponuukaa,luoksetulo on aina nopeaa ja naama naurussa.. Laskinkin että Toivolla on kaikkiaan 34 käskyä nyt hallussa,tottiksesta temppuihin ja avustamiseen liittyen ja muutamilla käskyillä on teho moneen eri asiaan. 

Ääniä ollaan harjoiteltu säännöllisesti päivittäin,erikseen ei montaa ääntä tarvitse harjoitella kun niitä päivän mittaan muutenkin tulee ja nyt olen etsinyt uutta soittoääntä kännykkään jonka tarkoitus on jatkossa toimia herätyskellona. Toivo ei edelleenkään reagoi aamuisin kun kännykkä soi (soittoääni herätyksenä) ja vaikka Chico kyllä herättää puremalla nenääni jos en reagoi niin kuulon nyt humpsahtaessa alaspäin tulen tarvitsemaan VARMAA herätystä kun en oikein enää voi luottaa siihen että itse kuulisin vaikka känny soi korvan juuressa ja eihän Chiconkaan herätys aina satapros.varmaa ole..

Mielenharmiakin koettiin viikolla kun lenkillä ollessa jo kaukaa huomasin vastaan tulevan tytön jolla terrierin näköinen koira joka ennenkin aina tullut pitkällä hihnalla melkein iholle vaikka tytölle olen sen sata kertaa sanonut ettei päästä koiraansa meidän luokse. Koira ampaisi ohimennessään suoraan Toivoon lapaan kiinni,Toivo pomppasi metrin ilmaan ja samaanaikaan Chico aloitti rähinän ja Toivo koetti paeta hihnasta. Ärräpäätä siinä lennättelin,otin koirat pannoista kii ja aloin tytölle sanomaan pahasti ja tyttö kerää koiransa ja lähtee menemään. Oli muuten viimeinen kerta kun ko.kaksikko tulee meidän lähelle ! Onneksi Toivoon ei tullu mitään kunnon puremajälkeä,naarmua saattoi tulla kun pari päivää aristeli kohtaa ja nytpä ollaan lenkeillä silmä tarkkana kokoajan :( . 
Kumpikin on selvästi entistä enemmän varuillaan kun tulee koiria vastaan,ymmärrän kyllä miksi ja itse yritän ennakoida nuo ohimenot. Chicon kanssa kokoajan tehdään töitä että rähinää ei ole,välillä sitä ei ole ollenkaan ja välillä on,paras teho näkyy olevan se että ajoissa menen syrjempään (jos kykenee),Toivolle käsky odota ja Chicolle Istu ja katsetta ja namia kokoajan kunnes koirakko mennyt ohi.

Ensikuussa Chico kastroidaan ja toivon sen ja koulutuksen rauhoittavan sitä paljon,se on niin karsea hormonihiiri että siitä stressaa se itse,Toivo ja me. Välillä on pakko laittaa pirpana portin taakse keittiöön että saavat koirat olla hetken rauhassa kumpikin. Chico pitää Toivoa vaimonaan ja olen huomannut että yhteislenkillä se on älleempi muille kun Toivo on mukana ja kun menen Chicon kanssa kahdestaan se on paljon rauhallisempi.



Villakoiratyttö-kaksikkokin treffattiin ja Toivo näytti heidän luona ollessamme kylässä kaikki huonot tapansa eli sähläys,pöydille hyppiminen ( siis etutassuillaan :D)ja luiden varastaminen. Onneksi talon emäntä on hyvin huumorintajuinen ja iloinen ihminen joten eipä tuo mitä :D..Lähinnä Chicolle noista villistytöistä kaveria kun tarvitsee olla enemmän oman kokoistaan seuraa ja hienosti vaan kolmikko lenkilläkin juoksenteli vapaana keskenään. Jatkossakin näemme varmasti melko usein,pitää välillä ottaa Toivoakin mukaan niin tottuu sekin siihen että lenkillä mennään välillä niin että Toivo onkin kiinni kun muut painaa vapaana.





Kaverin Vanhempaan täplä-koiraan Chico on varsin rakastunut :) ja kuvassa oikealla on olevinaan dobermannimatto :D...

Huomenna jatkuu kesätauon jälkeen Kaverikoira-käynnit. Meillä on Toivon kanssa nyt 3 vakituista kk-paikkaa missä käymme,harmittaa kun suosikkini Invatalo jää kokonaan  talven ajaksi käynneistämme pois kun ne on samana päivänä kun minulla Viittomakielen-kurssi. Uutena paikkana tuli sairaala jonne menemme ensimmäisen kerran parin viikon päästä.

Ja enää ei ole montaa yötä reissuun..