Chico sitten kastroitiin keskiviikkona ja helpotus oli suuri kun ell totesi sen pallipatin lisäkivekseksi !! Olisihan minun pitänyt itsekkin osata edes arvailla moista sillä sellainen P***hiiri se pieni Mies on pennusta asti ollut mutta sitäkun liikaa tunteilee eikä aina järjellä ajattele asioita.. Leikkaus meni hyvin ja kaikki 3 pallia otti kyytiä,Chicon kun hain klinikalta se ei edes heiluttanut mulle häntää mutta kun kotiin tultiin ja näki Toivon niin voi sitä hännänhuisketta :D.

Pitkälle iltaan Chico oli ihan tööt ja ihana oli seurata miten varovaisesti Toivo sitä nuuhki ja nuolaisi päästä ja itse en illalla nähnyt tapahtumaa mutta Petra tuli kertomaan että Chicon makaillessa pedillään Toivo oli ensin nuolaissut sitä päästä ja sitten hakenut lelunsa ja tiputtanut sen Chicon eteen. Kai se yritti kaveriaan saada tokenemaan että herätys,leikkimään..:D

Verkkoesteitä piti viritellä sohvan eteen ettei Chico pääse olkkarinpuolelle loikkimaan ja Petran huoneen oviaukossa myös portti,Toivohan pääsee kevyesti noista yli loikkaamalla joten portit ei sen hyppelyä estele. Chicon hyppelyjen kanssa on oltava paljon varovaisempi.

Toivo oppi uuden avustustaidon. Jokailtahan se on apuna vaatteiden lattialta nostelussa ja aloin miettiä ett miksi pyykkiin menevää nostaa minulle kun voi nostaa ne suoraan pyykkikoriin..Muutaman kerran tarvitsi vain taputtaa pyykkikorin reunaa ja sanoa Kiitos Pyykkiin niin se oppi sen ja nyt se nostaa pyykit suoraan koriin pelkällä käden viittauksella koriin. ja sitten juostaan intopiukeena eteiseen palkkaa hakemaan :),Chico perässä vaikka se ei mitään juttua olisi tehnytkään. Luotan vaan siihen että kun Chico on tähänastiset juttunsa oppinu suoraan Toivoa matkimalla niin joku ilta se taas yllättää ja nostaa itse sukan lattialta tms :D.

Petra piti kavereineen meillä lauantaina Halloween-bileitä ja herkkuja oli vaikka minkäsorttista ja jossain välissä Toivo oli päässyt ilmeisesti nakkeja pöllimään sillä yöllä klo 01 alkoi jumalaton piipittely ja ovella norkoilu..Siitäpä sitten pihalla juostiinkin tasaisesti tunnin välein ja ripuli lensi,aina ei edes pihalle ehditty vaan pääsin mattopyykillekkin :( .. Pitkälle aamuun sitä juoksuttelua kesti ja lopulta maha hieman rauhoittui. Onneksi kotona on aina varalla Canicuria,Attapektiä yms ja päivän liemillä ja napeilla se maha tuntui rauhottuivan. Väsymys oli aika kova kun sai nukuttua vain pari tuntia ja sitten yhtäjaksoista valvomista eilisiltaan asti.

Eilen taas iski epätoivo ja itku ja järkytys. Ulkoillessa Chicon päälle kävi taas koira,ykskaks yllättäen karkasi kaukaa omistajaltaan ja yllätysyllätys taas fleksin kanssa ja ampaisi suoraan päin Chicoa vaikka siinä meidän luona oli 3 muutakin koiraa. Siinä hötäkässä hihna irtosi minun kädestä ja Chico karkasi huutaen,kaveri ilmeisesti sai sen toisen koiran kiinni hihnasta ja otti Toivonkin hihnan,mitään muistikuvaa siitä mulla ei ollut sillä tuli niin hätä saada Chico kiinni. Onneksi sen Tänne-käsky on sen verran toistettu että se uskoi ja pysähtyi ja juoksi minun luokse,täristen. Ensimmäisenä tarkastin tikit,päällisin puolin vaikutti ok mutta nyt silti tarkkaillaan sen oireilua ettei sen sisäiset tikit olisi päässyt aukeamaan ja haava alkaisi vuotamaan. Vaikka tikit ehti olla 4 päivää niin kaikenlaiset äkkinäiset voimakkaat liikkeet voi kyllä aiheuttaa sisäistä verenvuotoa jopa viikkojenkin jälkeen,itseltäni menehtyi narttukoira vajaa pari kk sterilisaation jälkeen,ilmeisesti jo aiemmin oli haava löystynyt ja lopulta kaikki kävi niin nopeasti tunnin aikana että mitään ei ollut tehtävissä.

Ja arvata saattaa mikä Chicon tilanne nyt on..se on hermoraunio,se huutaa kaiken ulkona ja sisälläkin sätkyilee kaikki rappuäänetkin. Itse koen todella huonoa omaatuntoa että aina vaan käy näin enkä voi tarpeeksi suojella omia koiriani näiltä,vaikka tiedänkin etten yksinkertaisesti voi mitään itse näille toisille koirille jotka karkailee ja jopa omistajille kun eivät puhetta ymmärrä mutta silti tuntuu niin pahalta kun jatkuvaan,voi sanoa että nykyisin jo viikottain käy näitä huonoja juttuja ja aina otetaan iso takapakki ja aina joudutaan aloittamaan kaikki siedättäminen alusta ja aina vaan silti tulee paskaa niskaan...

Ja kaikissa näissä päällekäymis-jutuissakin jännintä on ollut se että kumpikaan koiristani ei ole provosoinut toista koiraa hyökkäämään,ei ole haukkunut,ei ole pullistellut,ei ole päässyt toista koiraa itse lähelle jne. Kaikki hyökkäämiset on tapahtunut ykskaks yllättäen ja nuo fleksit minä kiroan alimpaan helvettiin..miksi sellaisia käytetään koirilla joilla on taipumusta hyökkiä muita päin tai isoilla koirilla joiden omistajalla ei selvästikkään ole hallintaa koiriinsa.

Oikein käytettyinähän ne on hyvä väline mutta kun harvemmin täällä sitä oikeinkäytettynä näkee !!

Nyt lenkit on taas työn ja tuskan takana ja kaikki koirat,jopa tutut,kierretään kaukaa. vaihdetaan suuntaa tai kaarretaan kaukaa kun koiria tulee/näkyy ja tarpeen tullen otan Chicon kyllä syliinkin jos äkkiyllättäen koira ilmestyy näköpiiriin vaikka aina sanotaan ettei pientä koiraa saisi syliin nostaa ettei provosoi sillä toista koiraa. Mutta minun on pakko ja ennemmin otan niitä puruja itseeni kuin Chicoon. Toivolla on käytössä ollut taas kuonopanta noin viikon ajan,ihan sillä että oma selkä säästyy niiltä äkkinykäyksiltä mitä voi tulla kun Toivo sinkoilee ja eilenkin tajusin jälkeenpäin että Toivo ei tainnut suuremmin sinkoilla kun tuo episodi oli,ehkä se kuonopanta sitäkin "rauhoittaa"jotenkin pysymään aloillaan? en tiedä mutta ulkoillessa on taas Toivonkin kanssa käytettävä paljon aikaa,namia ja opetusta että kulkee Chicon seurassa rauhallisesti.