Sanat ei riitä kertomaan miten paljon surettaa Chicon puolesta :(

Viime perjantaina sen päälle kävi taas koirat ja tälläkertaa 3 isoa koiraa yhtäkkiä yllättäen ja yllätys karkasivat omistajiltaan. Ensimmäinen reaktio minulta oli kyykistyä ja ottaa Chico kiinni kunnes koirat oli jo päällä ja hutaisin kahta päälletullutta nyrkillä kuonoon. Toivo taas jähmettyi paikalleen ja siitä ne koirat ei välittänyt yhtään,suoraan vaan pienen päälle.

Annoin tulla taas tuutin täydeltä omistajille mutta pakko oli lähteä kotiin melkein samantien kun Chicon huudosta ei tullut loppua. Ja elämä on taas silkkaa tuskaa :(

Pieni koiruus ei nauti ulkoiluista enää yhtään,en kyllä minäkään ja tuskin Toivokaan. Sisällä Tirppa parkkeeraa keittiön yhteen nurkkaan,istuu tai makaa siellä ja tärisee ja tuijottaa,oksentaa pienemmästäkin jännityksestä,ei meinaa syödä,saa mahakipu-kohtauksia ja kaikenlainen jatkuva jännitys-ja pelkotila päällä. Ulos pissaa ehkä x päivässä,muuten tekee sisälle :(.

Minä olen niin väsynyt tähän touhuun mitä muiden koirakoiden taholta tulee ja pelkään ettei Chicon henkinen kantti kauaa kestä tätä ilman että alkaa oireilla pahasti fyysisesti.   Eläinlääkäriin on oltu yhteyksissä ja keskiviikkona menemme klinikalla käymään.

Nyt ulkoillaan niin että aina kun näenkin kaukaa koiran saatikka ohitetaan,on nostettava pikkuinen syliin ja samalla pyrin saamaan sille turvallisen olon että laumanjohtaja eli minä PYSTYN suojelemaan sitä muilta koirilta. Vaikka syliin nosto voikin viestittää Chicolle ja muille koirille kaikkea muuta niin minulla ei ole enää vaihtoehtoja !! Tosin eilen illalla ja tänäaamuna tuo syliin nosto oli niin tehokas että vaikka Chico alkoi täristä sylissä nähtyään koiran,se huoli namit ja se ei mennyt huutopaniikkiin vaan ohitimme koirat huutamatta. Mutta kuten sanottua - nuo hyökkäykset käynyt äkkiarvaamatta niin ettei olla ehditty kunnolla edes havaita koiria ennenkuin ne on jo ollut päällä niin näihin tilanteisiin en voikun toivoa että ne loppuu...

Torstaina kävimme Chicon kanssa kaverin luona jolla on se Zorro-pieni kääpiöpoika ja teki pojalle terää leikkiä ja vimmata kokoisensa kaverin kanssa. Tosin Zorro on jo paljon isompi kuin Chico mutta muutamaa hermonmenetys-kertaa lukuunottamatta leikit sujui. Yhteislenkeillä tuttujen kivojen koirien kanssa on myös käyty ja niillä lenkeillä Chicolla näkyy olevan turvallisempi olo. 

Toivon kanssa touhuilu on ollut aika vähissä mutta eiköhän tästä taas petrata.. Kunto ei vielä himolenkkeihin myöden anna mutta sentäs jonkun kilsan lenkin jaksan jo kulkee reippaammin ja Kaverikoira-käynteihinkin mennään ensiviikolla. Ihan hävettää miten on 4 viikon ajan ollut käynnit pannassa mutta minkäs sitä sairastelulleen voi :( .

Fiilikset on aika alamaissa joten ei suju kunnolla oikein mikään mutta toivotaan päivien tuovan helpotusta kaikinpuolin..