Lumet ja pakkaset tuli ja varsinkin Toivo tykkää,ainakin lumesta,ihan mahotonta hepulointia tuppaa välillä ulkoilut olla kun haluaa painella menemään.

 Chico ei edelleenkään ulkoiluista tykkää,ei saa enää onneksi paniikkeja mutta aikamoista vahtimista se pitää jokasuuntaan aina lenkin ajan ja niin ettei se tee enää ollenkaan hätiään ulos. Tässä tilanteessa alkaa jo konstit itsellä loppua,pakkastakin sen verran ettei auta sekään että oltais ulkona niin kauan että se tekisi pissaa. Nyt se on alkanut panttailla koko pissaamista niin ettei tahdo sisällekkään tehdä muuta kuin salassa eli öisin ja aikaisin aamulla/yksinollessaan ja vaikka kehun sitä sisällepissaamisessakin ( pääasia että pissaa !!) niin muutama päivä sitten olin jo soittelemassa eläinlekurille kun panttasi 18tuntia...ja fyysistä vikaa en usko olevan koska ne merkit jo aikahyvin olen oppinut tämän eloni aikani tuntemaan.

Täytynee aloitella Chicon kanssa niin että siirrän pissapaperin parvekkeelle ja käytän siellä monta x päivässä ja toivon että kerran tekisi sinne ja alkaisi säännöllisesti tehdä,jos vaikka pikkuhiljaa oppisi että ulkoilmassa pissin teko on jeeess. Ja sitämyöten alkaisi tehdä uloskin,joskus jonain päivänä.. Eläinlääkäri-reissuamiseksihan tämä taas kohta menee jos ei ala asiat rullaamaan ja kyllä harmittaa että mitä kaikkea voikaan seurata kun koiran päälle hyökkäillään.. :(

Takit ja tossut koirat saa päälleen kovemmilla pakkasilla,Toivo on niihin jo ennestään tottunut mutta kyllä sen ilme aina kertoo kaiken kun tossuja puetaan.. Chico taas sai paskahalvauksen kun sai puvun ekaa kertaa päälleen..

 

 Tässä se meinaa "en varmana liiku",ei vaikka Toivokin kävi sympatiseeraamassa mutta kyllä se kun aikansa totutteli pukuun ja lyhensin lahkeita reippaasti ja heittelin nameja alkoi jo liikkuakin.

 Toivon kanssa ollaan käyty Vanhusulkoilussa ja Kaverikoira-käynneillä ja hyvin oli pojalla tauon jälkeen muistissa minne mennään ja miksi ja mitä tehdään. Chicokin oli kerran Vanhusulkoilussa mukana,silläkertaa jätin Toivon kotiin ja hienosti PikkuSälli tervehti ihmisiä ja kulki ulkoilussa mukana eikä pelännyt yhtään pyörätuoleja,rollaattoreita ja kävelykeppejä. Chico olisi omiaan Kaverikoiraan kun se niin rakastaa ihmisiä ( jopa enemmän kuin Toivo?)ja kokonsa puolesta olisi mainio mutta katsotaan nyt miten sen vieras-koira-pelko saadaan hallintaan,ei siitä käynneille ole jos se räknää muut Kaverikoirat aina pystyyn..

Toivon kanssa olen enemmän viimeaikoina taas touhunnut ja kovin se on onnessaan kaikesta tekemisestä. Äänet sille vaan tuppaa olla välillä ihmetyksen aihe??,se ei aina meinaa ilmoittaa kun joku ääni käy..Ovikellolle se saattaa vaan ravailla edestakaisin ja vouhkata ja sitä pitää muistuttaa "koske"käskyllä. Puhelimen soidessa se saattaa mennä puhelimen viereen ja haukkua ! kunnes muistaa että ai niin,emäntää koskemaan...kerran se jopa toi kännykän itse minulle kun se soi ( sotki varmaan kaukosäätimen tuonnin kanssa :D ). Ahkeraa treeniä ja muistutusta vaan niin eiköhän se siitä taas ala varmemmin rullaamaan.

Palohälyttimen se ilmaisee aina todella varmasti. Kavereiden kylässä käydessä ollaan harjoiteltu sitä huomaamattomuutta eli Toivo ei saa mennä ollenkaan tervehtimään eikä huomioida vierasta,alkuun se oli mulle kaikkein vaikeinta :D kun teki niin pahaa kun toinen olisi halunnut mennä paijattavaksi ja syliin ja minä vaan komensin paikalleen ja namittelin kun malttoi pysyä paikallaan/poissa. Muutaman kerran se onkin nyt asettunut todella nopeasti aloilleen,yrittää kyllä tervehtiä vierasta mutta uskoo helpolla kun sen käskee pois. Mulkaisee vaan korvat luimussa mennessään..

Isompaa haastetta edessä sitten kun tulee niitä ihan täysin vieraita kylään,onneksi Kaverikoira-porukasta on muutama ihminen (Toivolle vieraat)luvannut tulla kylään jolloin sitä voidaan sitten harjoitella. 

Toivo ja Chico on muuttaneet ruokavaliotaan. Siirsin ne täysin raakaruokintaan 3 viikkoa sitten ( aina ne on toki syöneet raakaa lihaa yms nappulan kanssa)kun meni hermo alituiseen rapsutteluun,Toivon välillä löysään mahaan/tyhjän mahan oksenteluun ja nirsoiluun ja Chicon hiivan hajuisiin korviin. Onneksi molemmat on alusta asti syöneet hyvin ja innolla ja kyllä puolestapuhun tämän ruokinnan suhteen. Toivolla ei ole ollut kertaakaan löysiä läjiä ja sen kakat on nykysin melkein Chicon kakkojen kokoisia,oksentelua ei ole ollut ja vaikka lihomista ei vielä niin huomaa niin kyllä puolen kilon lihominenkin jo on hyvä alku. Chicon korvat ei haise enää ja tolkuton rapsuttelu on tiessään. Nyt on niin helppo hankkia noita lihoja pakkaseen kun niitä saa kätevästi kotinurkalta,kilometrin päästä ( tai alle?) suoraan tehtaanmyymälästä.