Oma liikkuminen on nyt kovasti vaikeutunut kun selkä meinaa temppuilla samaanmalliin kuin ennen tammikuista luudutusta,mukaan tullut myös hermokipu jalkaan. Koirien lenkitkin sitten hiukan lyhentyneet ja vauhti ei päätä huimaa mutta edelleen olen erittäin tyytyväinen asuinpaikkaamme kun ulko-ovesta pääsee suoraan metsiin ja lukuisille erilaisille metsäpoluille ja teille joita jatkuu erisuuntiin kilometri-tolkulla.

Totesin taas että Toivosta ja Chicosta on myös hoitajiksi. Kun kipu on pahimmoillaan niin makaan sängyllä mahallani ja koirat itse hakeutuu päälle makaamaan,yleensä niin että Toivo makaa oikean jalan päällä ja osittain jalkovälissä ja Chico tulee alaselän päälle. Koirien tuottama lämpö ilmiselvästi myös helpottaa kipuja,sen olen huomannut jokapäivä. Jostain syystä koirat ovat kautta aikojen osanneet luontaisesti olla apuna ihmiselle monin eri tavoin ja omat koirani ovat minulle apuna tälläkin tavalla.

Toivolla on puoli-vuotiaasta asti ollut myös tapana tökkiä minua välillä käteen ulkoillessamme silloin kun minua huimaa,joko asentohuimauksen,rytmihäiriön tai kuulo-häiriön takia,kai se sillä jotenkin varmistaa että pysyn kävellessä mukana? En tiedä mutta tuota käteen tökkimistä tapahtuu vain silloin kun en askella suoraan. Ompa joskus joku murjaissut hyväntahtoisesti olenko humalassa? :D kun kävely on joskus sen verran horjuvaa.

Monena päivänä saanut taas koiralenkillä karua muistutusta siitä että miksi jotkut,jopa liian useat,koiranomistajat pitävät olettamuksena sitä että kaikkien koirien tulisi saada sanoa Nenäpäivää toisilleen. Ja yleensä ilman kysymistä "voidaanko tervehtiä?" eli tullaan vaan hihna pitkällä kohti ja päin vaikka minä yleensä sanon aina Menkää ohi tai en ota mitään katsekontaktia vastaantulijaan vaan keskityn koiriin ja ennenkaikkea Chicoon ettei se ala ohitustilanteissa rähistä toiselle koiralle. Tuossa asiassa vaan päivittäin tulee mielenharmia kun näistä huolimatta niitä koiria päästellään luokse kyselemättä,itseä harmittaa sitten kovasti kun ei kunnon edistystä pääse tapahtumaan kun kokoajan kuitenkin joku koira pääsee yllättäenkin tulemaan iholle. Suurinosa vastaantulijoista on kyllä onneksi ystävällisiä mutta joukkoon mahtuu niitäkin jotka ovat tulossa kunnolla päälle.

Meillä on onneksi paljon koirakavereita joiden kanssa usein yhdessä lenkkeillään ja koirat saavat  nauttia vapaana juoksentelustakin keskenään. 

Tässä jo öitäkin lasketaan ensikuun reissuun Toivon kanssa,enää 25 yötä !! Siitä onkin jo melkein 1,5 vuotta kun viimeksi ollaan junailtu joten pienesti jännättää lähteä junalla Tampereelle vaikka Toivokin on jo tottunut matkustaja.