Toivo on nyt mahavaivansa takia sairaslomalla ja sen takia 5.9 kisatkin piti perua ja treenitkin on nyt tauolla. Tosin aktiivisen koiran kyseessä ollen ihan täysin tekemättömänä se ei voi olla kun tekemisen into on jo kova. Mutta treeneihin emme vielä mene tällä viikkoa mutta kotona ja lenkin varrella otamme jotain pientä tekemistä.

Viime viikon maanantaina otimme AVO luokan askel sivulle-liikettä jota kokeilimme jo toissaviikon torstain tunnilla melko onnistuneesti. Siis niin että liikuin 10cm oikealle ja sain Toivon tulemaan sivuttain rintamasuuntaisesti mukana sivulla.
Toivollehan pitää kaikki liikkeet opettaa todella pieninä paloina ja naksutinta käytän. Liikkeestä riippuen palkkana on namia tai pallo. Tässä tapauksessa kun malttia pitää olla enempi niin käytän namia.

Nyt saimme liikuttua jo reippaan askeleen sivulle niin että Toivo tuli mukana hyvin. Alusta asti otin mukaan käskyn "askel" ja niin että tavutin vihjeen "as"--lähden sivulle ja "kel" Toivo tulee mukana. Tuli hyvä olo kun saatiin tämä kuntoon. Tietysti pitää säännöllisesti harjoitella ettei se ala omia kuvioitaan taas tehdä.

Kuten eteentuloissa kiertojen kanssa. Niissä meillä on edelleen kova työstäminen. Toivo ennakoi.
Edelleen siis liikaa lukee minun vartaloliikkeitä eikä kuuntele käskyjä.
Eteentulot sujuu jo melkohyvin mutta meinaa vielä lähteä kiertämään takakautta sivulle. Tähän saatiin opeltamme neuvoksi harjoitella enemmän eteentulosta suoraan vasemmalle ja treenataankin liikettä nyt niin että 1 x kymmenestä takaa sivulle ja 9 x kymmenestä suoraan vasemmalle. Vaihdellen niin ettei Toivo kykene arvaamaankaan koska sen pitää tulla takaa ja koska suoraan sivulle.

Välillä palkkaan sitä pelkästä eteentulosta ja välillä sivulletulosta kun ne menee hyvin. Välillä palkkaan pelkällä kehulla mutta sellaisissa liikkeissä jotka vaatii vielä hiomista, käytän palloa ihan suosiolla.

Tästä pääsemmekin kotiläksyihin nro 1.
Saamme valmennusryhmässämme treenin lisäksi myös ajatustöitä ja pohdittavaa jotka onkin tosi kimurantteja välillä, minulle ainakin. Joutuu aivot tosissaan työskentelemään.
Tästä läksystä on jo aikaa ja 2 muuta läksyä on jo jonossa mutta aloitetaan tästä.

Miten omalle koiralle tehdään hyvä työmotivaatio. Miten koira tuodaan kokeeseen, suoraan autosta vai lämmittelyn kautta? Millaisia rutiineita kisatilanteisiin ja treeneihin voi omalle koiralle luoda?

Toivo
Toivon työmotivaatio on todella hyvä,ollut pennusta asti. Se haluaa oppia kokoajan jotain uutta ja aina onnistuessamme siitä oikein näkee että lisää lisää lisää. Se myös itse tarjoaa paljon kaikenlaista tekemistä joista osaa käytän hyödyksi jos arvelen että suunta on oikea ja tarjonta päättyy oikeaan liikkeeseen.
Joissakin liikkeissä toistojen määrä on vähempi ja toisissa enempi mutta kaikista liikkeistä päästään aina eteenpäin, mikään liike ei ole ollut ylitsepääsemätön. Ainakaan tähän asti.

Toivo palkkaantuu herkästi - sille sopii niin lelu,herkku,kehu kuin myös joku muunlainen palkka esim.uimaan pääsy, tuttavan tapaaminen, leikkiminen jne.

Kokeeseen Toivo on tuotava pienen levon kautta. Edellispäivä totaalinen lepo ja kisapaikalle hyvissä ajoin. Siellä ensin liikutusta joko pienen lenkin tai muutaman liikkeen teon kanssa, sitten levolle ja hiukan ennen radalle menoa lämppäysliikkeitä pallolla palkaten. Pallo on ihan paras palkka.

Rutiineita kisoihin ja treeneihin yritän luoda niin että jo treenirepun pakatessa jolloin Toivo on jo wirtaa täysi kehotan sitä asettumaan. 
Treenipaikalle päästyä se yleensä joutuu ensin hetkeksi kiinni liinaan  johon se voi asettua lepäämään siksi aikaa kun kokoamme radan tai kuuntelemme opettajan ohjeet. Sitten koira mukaan, hetki kävelyä,pissitystä ja muutaman liikkeen ottaminen. Tässä vaiheessa Toivon työinto nousee taas, liinassa ollessa sen alkuinnostus lievenee.

Kisapaikka-rutiinit saattaa vaihdella. Riippuu siitä pitääkö koiran olla levossa liinassa, autossa tai häkissä. Häkki-systeemi ei onnistu ellen itse ole siinä lähellä, Toivo ei ole vielä niin tottunut häkkioloon että sen pystyisi jättämään yksin. Lähellä ollessani se kyllä malttaa siellä makailla ja jopa unet ottaa. Liinassa ollessa Toivo on ihan rauhallisimmillaan - se pystyy totaalisesti rentoutumaan melusta ja muista koirista ja ihmisistä huolimatta, jopa nukkumaan kyljellään rentona. Ja silloinkin kun itse olen rataan tutustumassa tai pikaisesti muualla käymässä. 
Auto.. koska kuljen treeni-ja kisamatkat kaverin kyydillä jolla itsellään yleensä mukana 1-2 koiraa niin autolepo ei oikein onnistu Toivon osalta. Mutta jospa tässä ajan ja toistojen kanssa sekin alkaa sutviintua. 

Toivo siis tarvitsee rutiineihin sopivasti lepoa ja sopivasti lämppäystä - vuorotellen. Jos sillä on liikaa intoa, se on pyydettävä asettumaan (onneksi jo aikaa sitten olen opettanut Toivon rentoutumaan käskystä :D )koska taas innon nostamiseen ei paljoa tarvita.

Tavoitteena tälle syksylle meillä on Toivon kanssa päästä AVO-luokkaan ja siellä saada edes yksi HYVÄKSYTTY. 
Ja AVOluokan liikkeiden oppiminen. Joka liike pitää hioa kuntoon ja oppimista tapahtuu kokoajan. Nyt olemme vielä ALOssa mutta opettelemme jo joitakin AVOn liikkeitä. 
ALOn liikkeitä ei tarvitse matkan varrella ehkä enää kun muistutella - näin ainakin toivon.
Kunhan olemme AVOssa niin välitavoitteet on mietittävä uusiksi. Päätavoitehhan on tietysti MES-luokka joskus mutta niin pitkälle en vielä kykene ajattelemaan.

Itseni osalta työmotivaatio pysyy yllä ihan sillä kun saan koirat oppimaan vaikka joskus tuleekin takapakkeja ja jotain oppimista joutuu tekemään ihan ajan ja rauhallisemman mielialan kanssa. Ja sitten kun tulee välillä noita extraisoja-onnistumisia (kuten nappiin mennyt kisasuoritus) niin se vasta motivoi jatkamaan. 

Chicon osalta kotiläksyihin palaan seuraavassa päivityksessä (ja kotiläksyjä tulee kokoajan lisää eikä perässä pysytä mutta eiköhän ne tule kaikki tehtyä)