Sitä ollaan jo helmikuussa ja kovaa kyytiä kohti kevättä. Lunta riittää mutta onneksi niitä kovia pakkasia ei ole hetkeen pidellyt. 

Pienen tauon jälkeen Toivokin pääsi vimmailemaan Milla-kaverinsa kanssa ulkona. Vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita riitti kun kaksi kohelipäätä paineli menemään mutta on se aina niin mukava katsoa vapaana juoksevaa kaverikaksikkoa kun heillä on niiiiiiin kivaa.

 

Vauhtia !!

 

 

Ääää,ei se ollutkaan Hiiwiö..

 

 Toivon lumensyönti sillointällöin on jatkunut ja nyt on  pienessä mielessä alkanut herätä ajatus olisiko sillä nielussa jotain kun sen henki haiskahtaa ja joskus harvoin se nieleksii sisällä. Muita nielutulehduksen oireita sillä ei ole ja oikeastaan vasta nyt kun varasin sille tiistaille hammastarkastus-ajan heräsi epäily muusta.. Tuhatjalan hammas-kampanjassa käydään tarkistuttamassa purukalusto,omiin silmiin siellä ei mitään häikkää ole,siistit hampaat ja kitakin näyttää ok mutta enhän mä itse pysty syvemmälle kurkkuun katsomaan. Hoitaja varmaan osaa ohjata paremmin ja tottakai Toivo käytetään nielutarkastuksessa jos hoitaja sen aiheelliseksi katsoo.

 

Perjantaina menin Toivon kanssa torille ja muutamassa liikkeessä käytiin ja lunkisti poika oli kokoajan. Tenkkapoo tuli sitten erääseen liikkeeseen mennessä.. Vartija pysäytti meidät ja epäsi pääsyn kyseiseen liikkeeseen vaikka kerroin Toivon koulutustarkoituksen,näytin sen koulutuslapunkin ja lisäksi kerroin että meillä on myymäläpäällikön lupa asioida Toivon kanssa ko.paikassa. Ollaan siellä parin vuoden aikana käyty ainakin sen sata kertaa ja koskaan ei ole keneltäkään mitään sanomista tullut. Pyysin kutsumaan myymäläpäällikköä paikalle ja tähän vartija ei suostunut,jankkasi vaan ettei kutsu ja että meillä ei ole koulutusvaiheessa mitään asiaa sinne. Omat hermot alkoi vähän kiehua ja vähän oli sellainen olokin että" anteeks nyt kovasti kun ollaan olemassa",sellainen nolo olo mitä ennenkin olen kokenut mutta toisaalta siihen minun pitäisi tottua että pidän oman puoleni napakasti ,varsinkin kun lupa on saatu asioida liikkeessä.

 

Huomasin että Toivokin alkoi siinä hermostua kun vartijan kanssa se 10minuutin keskustelu käytiin ja pakkohan minun oli sitten luovuttaa. Kotimatkan kihisin ja pihisin ja täytyy myöntää että tippakin tuli silmään. Kuulovammaisena omien oikeuksien puolustaminen on joskus todella rankkaa ja moni ei sitä ymmärrä mitä se on kun joutuu selittelemään,puolustelemaan tai mitä tahansa johonkin vammaan liittyvää. Ymmärrän kyllä sen että koulutusvaiheessa olevaa koiraa ei ole pakko päästää minne tahansa mutta tässä tapauksessa lupa liikkeeseen on saatu jo ajat sitten,sitä en ymmärrä enkä vartijan kriittisyyttä kutsua se henkilö paikalle.

 

Kotimatkalla pysähdyin kaverin luona ja siellä tovin paasattuani olo helpottui ja alkoi jo vähän naurattamaankin mutta ko.paikan myymäläpäällikölle laitoin jo sähköpostia ja kerroin tapauksen ja ihmettelyni. Vielä en ole vastausta saanut.. Voi olla todennäköistä että nyt minua alkaa jännittää Toivon kanssa kaupoilla käynti vaikka koira itse käyttäytyy rauhallisesti mutta oma jännittäminen varmasti vaikuttaa siihen.. Pitää psyykata itsensä rennoksi..

 

Kaverin luona Toivo pölli taas kaverin koiran vinkulelun,se on ihan hulluna kaikenlaisiin palloihin ja vinkuihin ja sitä jaksoi huudattaa. Kaverin koira katsoi vaan touhua silmät pyöreinä,se itse ei niistä enää oikein välitä.. 

Tällainen taskulamppu Toivosta tuli pallojammailun päätteeksi.. :D

Tiedän että moni koiranomistaja juttelee koiralleen ummetlammet,kotona ja muualla ja samaa teen itsekkin ja todella usein.. ja siihen tyyliin että koiraltaan kyselee vaikka mitä ja odotetaan vastausta ja kun koira ei puhu niin vastataan koiran puolesta :D.. joskus havahdun tähän typerään yksinpuheluun mutta ilmiselvästi Toivokin poimii sanoja ja tekee sitten jotain mitä arvelee minun pälättävän.. Yhtenä päivänä kun opetin sille kännykkää,kaukosäädintä ja 2 eri lelun nimiä ( laitoin nuo 4 esinettä riviin ja sanoin vaikka kake niin Toivo tökkää sitä kuonolla,sanon pallo niin tökkää sitä kuonolla jne ) ja nuo läpi käytyäni aloin pölistä (lähinnä ajattelin ääneen mikä minulla on tapana..) että  noniin ja nyt otan seuraavaksi kaken ja laitan sen pois niin Toivo otti kaken suuhunsa ja antoi sen minulle. 

Samantapaisia juttuja käy sillointällöin,puhelen jotain että" pitääpä kohta laittaa ruuat sulamaan " niin Toivo juoksee keittiöön, " vois kohta ulos lähtä" Toivo herää kesken unienkin ja mennä tohottaa eteiseen jnejne. Viisaita otuksia.

 

 

 

 

Tohvelin ja minun juttutuokiota