Chicon stressi paisui kuun alussa niin pahaksi että se alkoi saada ilkeännäköisiä vatsakramppeja ennen uloslähtöä. Ensimmäisellä kerralla luulin sen saaneen vähintään suolenkiertymän kun se oli niin jännittynyt ja tuskaisen oloinen ja yritin saada eläinlääkäriä kiinni hädissäni. Kohtaus meni kuitenkin ohi kun hieroin sen mahaa ja yritin pitää tilanteen rauhallisena ja sen kramppi päättyi pierukohtaukseen. Sitä en sattuneesta syystä kuullut mutta haistoin kyllä..

Näissä tilanteissa Toivo oli aina hämillään,se kävi nuuskuttelemassa Chicoa ja meni sitten sängyn alle.

 

Myöhemmin juttelin eläinlääkärin kanssa ja päädyttiin siihen että jos kohtauksia tulee vielä,Chico tutkitaan. Sama toistui seuraavana aamuna,lievempänä mutta siinä vaiheessa jo ynnäilin yksi plus yksi.. Kohtaukset tuli siis ennen aamu-ulkoilua siinä vaiheessa kun aloin itse pukea ulkovaatteita ja sama toistui kolmantena aamuna. Kaikki päättyi ilmavaiva-purkaukseen.. Se siis todennäköisesti jännitti ja stressasi uloslähtöä niin kovasti että oireili vatsallaan :( .

Tutkimuksiin olin sitä viemässä mutta tapasin ja puhuin sitä ennen kunnolla asiasta erään todella taitavan koiraihmisen kanssa ja hänen neuvojensa mukaan Chicon kaikki päivärutiinit ja tavat muutettiin täysin ja nyt kun muutoksen aloituksesta on kulunut reilu 2 viikkoa niin koira on ihan eri pakkaus .

Viikon päästä tapojen muutoksesta Chico aiheutti minulle melkein sydärin kun uloslähtöä tein ja tämä PieniSisupussi juoksi innosta piukeana ulko-ovelle ja tohotti siinä että ulosulos!! . Lenkki meni aivan ihanasti,muutaman x se haukahti koirille ja ihmisille mutta meni niin reippaasti häntä pystyssä. Tapamuutoksia on jatkettu kuitenkin kokoajan ja kokoajan on ollut naksutin-nami koulutus päällä ja nykyisin uloslähtö ei aiheuta mitään ongelmia,päinvastoin Chico pyrkii ulos mukaan vaikka olisin vaan asioille lähdössä. Lenkeillä se ei ota yhtään mitään paineita mistään,haukahtelee toki mutta muutoin menee niin olemus rentona etten olisi uskonut tällaista näin pian tapahtuvan.

Vatsakramppeja se ei ole saanut sen alun hankaluuden jälkeen joten tutkimuksiinkaan ei sitten menty kun ihan selvästi stressioireiluista ne tuli. 

 

Pojat ulkoileekin nyt erikseen,parempi keskittyä koiraan kerrallaan ja koska Chico vaatii koulutusta kokoajan niin ei siitä tulisi mitään jos Toivo olisi mukana. Tässäkin asiassa kävi positiivinen vaikutus Toivon suhteen. Sen sähläys loppui kun ei Chico ole mukana panikoimassa.

Menee sekin nyt paljon rennommin ja tottelee paremmin ja itse ihan nautin jo lenkkeilyistä kummankin kanssa enkä ota mitään paineita. Sekin varmasti vaikutti Chiconkin rentoutumiseen,lakkasin kuuntelemasta ohikulkevien ihmisten joskus ilkeitäkin kommentteja räkyttävistä piskeistä. Joskus tästä huonokuuloisuudestakin on hyötyä..

 

Ääni-ja vierastreenejä otetaan kokoajan. Palohälyttimen ääneen Toivo reagoi nykyisin salamannopeasti,en kerkiä sanomaan edes täh tai missä kun se jo ilmaistuaan iskeytyy maihin. Bravoo. Vieraiden käydessä kylässä on otettu tavaksi se ettei mennä edes haistelemaan ja "Pois"käsky on niin laajamittainen eli ei niin tarkka kuin "asetu"=just siihen vaikka maaten tai "paikka"=siinä etkä liiku yhtään,vaan kun Pois käy niin Toivo menee vaikka pedilleen olohuoneeseen. Ja että se on usein iloisesti yllättänyt minut kun uskoo ja jättää vieraan rauhaan. Toisinaan vieras saa sitä rapsutella mutta vain silloin kun itse kutsuu Toivon paikalle,ei koskaan silloin kun Toivo itse tulee huomiota hakemaan. Nyt vaan enemmän ja enemmän vieraita kylään ja niitä ihan ventovieraitakin ihmisiä.

Ja ulkoillessa hihnassa ei vieras saa silittää sitä,sen otin ihan ehdottomaksi mutta siitä huolimatta niitä ilman lupaa- silittelijöitä on ja niitäkin jotka ei usko kun kiellän :( . Näissä tilanteissa yksinkertaisesti usein lähden vain menemään paikalta pois kun ei sanominen auta.

Toivo sai haluamansa kvaakattavan ankka-lelun kun käytiin tehtaanmyymälässä ruokaostoksilla,samanmoista lelua kanniskeli aiemmin kaverin luona ja ihastui siihen täysillä. Yhtenä päivänä aiheutti taas aikamoisen naurukohtauksen... Olin vessassa ja Toivo raapi oven auki ja tohkeissaan ilmoitti että jokin ääni käy. Avasin oven niin Petra sanoi ettei mikään soinut mutta Toivo ilmaisi toisenkin kerran ja tohotti mennä olohuoneeseen ja katseli minua tulenhan varmasti perässä. Oli niinkin tärkeä asia kuin se että Chico oli pöllinyt sen Ankan ja kvaakatti sitä ja Toivo ei vissiin uskaltanut ottaa sitä siltä pois!  Hetken hekoteltuani ja katseltuani Toivon anovia silmiä (tiedättehän miten esimerkiksi koiraemo katsoo hoivatessaan pieniä pentujaan? Toivolla oli ihan sama ilme ) otin lelun Chicolta ja annoin sen Toivolle. Ja että se oli onnellinen. Oli ehkä väärin palkata Toivo tuollaisesta ilmaisusta mutta annoin periksi... koko tilanne oli jotenkin niin koominen.

 

Petran kanssa ollaan oltu vähän väliä erilaisissa maha-ja oksennustaudeissa ja ne on sitten verottanut lenkkeilyjä. Eilen Toivo sai juoksennella kunnolla vapaana ja tietysti onnellisuutta haukkoi urakalla lunta suuhunsa noinniinkuin ohimennen ja parin tunnin päästä sitten alkoi sisällä  lorotella alleen. Tätä Toivolla on ennenkin ollut aina kun syö liikaa lunta enkä tajua ajoissa lähteä pissille viemään tunnin kaksi päästä joten se huomaamatta sitten päästelee allensa ennenkuin ulos ehditään. Tähän lumen syöntiin olen yrittänyt kieltoa,huomion viemistä muualle mutta ei auta. Täytyisi jokin konsti keksiä tai opettaa ihan ehdoton ehdoton ei tuolle lumensyönnille,se kun on joka talvinen vitsaus. Ei toistu onneksi päivittäin eikä aina viikottainkaan mutta liian usein kuitenkin. Täytyy muistaa Miialta kysyä vinkkiä kun ensikerralla nähdään.

 

Parin viikon päästä on meidän porukan järkkäämä mätsi ja sinne mennään Toivon kanssa töihin. Kehään ei Tohveli todennäköisesti pääse kun ei ole esittäjää,itse en pysty vieläkään juoksemaan. Leipomuksia sinne pitää tehdä ja viedä,toivottavasti tuo nykyisin niin uskomattoman ahne koira malttaa jättää ne rauhaan.. Toivo ja Chico ovat olleet nyt 2kk raakaruokinnalla ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen. Toivo oli ennen niin ronkeli,piti nirsoilevia päiviäkin välillä,poti tyhjän mahan oksentelua joskus,närästystä. Ei ole tämän 2kk aikana kertaakaan jäänyt ruokakuppi tyhjäksi,päinvastoin se tyhjenee salamannopeasti. Kaikki oireilut on poissa,koira lihonnut jo kilon ja ahneus on ihan selkeästi kasvanut kun saa olla itse aina varuillaan jättääkö leivän tai kakun  pöydälle.. 

 

 

                               (c) Petra