MOI!  Sanoo Toivo

Viimeinkin se oppi moikkaamaan takatassuilla istuallaan ja vasen tassu reippaasti moikaten. Taitaa olla vasuri tämä poika kun aina ensimmäisenä tarjoaa vasenta tassua,osaa se oikenkin tarjota kun pyytää mutta vasen nousee aina ensimmäisenä. Ja tätä liikettä se ei osaa oikealla tassulla tehdä,silloin menee tasapaino nurin .

Tässä Toivo sytytti eteisen valot,harmi kun on tajuttoman hidas kamera ja vanha lainakone joka ei suostu lataamaan videoita,oman koneen toipumista odotellessa innolla..
Toivon jokailtaiseen puuhaan kuuluu edelleen minun "riisuminen"eli housut ja sukat veks ja sukat suoraan pyykkikoriin. Joskus jos unohdan iltahommat ja ehdin itse sukat heittää niin Toivon ilme on ihan hapan..

Ollaan kylillä käyty Toivon kanssa jonkun verran,kaupoilla se asioi mukana rauhallisesti,jonkun verran negatiivista sanomista tullut kanssa-asioijilta vaikka Toivo on mukana ollut työnmerkeissä ja sillä on lainmukainen oikeus kulkea mukana. Heille jotka asiasta tiedustelee,kerron mielelläni mutta haistatteluja on ikävä kuulla ja myönnän että joskus se ihan satuttaa vaikka en siihen olotilaan jääkään.

Suurinosa on kyllä asiallista ja mukavaa ja kannustavaa sanomista,ihmiset ei vaan kauhean paljon tiedä mikä on Kuulokoira ja miksi se kulkee mukana jne ja näihin kuten moneen muuhunkin koira-asiaan auttaa tiedottaminen ja kertominen.

Samoin "keltaiset koirat" eli  Suomeenkin kotiutunut malli keltaisen nauhan omaavasta koirasta. Jos koiran hihnassa roikkuu keltainen nauha,anna koirakon mennä rauhassa ohitse,älä anna koirasi mennä lähelle sillä tällä koiralla on SYY miksi se ei tervehdi hihnassa muita koiria. Ja syitä voi olla monta,koira pelkää muita koiria,sillä voi olla koulutus menossa,se voi olla sairas,se voi olla työssään.





Tämäkin asia vaatii tiedon levittämistä,ihmiset ei tiedä ja vaikka olisi koiriakin itsellä niin netin seuraaminenkaan ei välttämättä osuta tätäkään tietoa ihmisten silmille. Olisiko vanhanaikainen lappujen levitys tolppiin hyvä lisä?

Toivolla ja Chicolla on keltainen nauha hihnoissaan mutta toistaiseksi siitä ei ole mitään hyötyä ollut. Ja vaikka Toivolla on AINA ulkoillessaan myös Kuulokoira-liivit päällä ja olettaisi ainakin koirallisten ihmisten tietävän että se on jonkunsortin avustavakoira eikä sitä pitäisi mennä häiritsemään niin ei sekään ole pomminvarmaa.

Naurettavan räikeä juttu sattui joku viikko takaperin kun olin Toivon kanssa metsälenkillä ja siellä tuli vastaan nuori poika irtiolevan koiran kanssa ja sanoin pojalle ettei päästä koiraansa Toivon luo niin mitä teki poika..nauroi ja sanoi "päästän"ja samassa koira olikin Toivon iholla. Samassa heilautin kevyesti remmiä joka osui koiraan ja siitä poika hermostui minuun ja kuulin olevani v*tun h*ora. näin siistittynä..perään sanoin että minähän kielsin päästämästä koiraa iholle ja poika vaan räki..

Toinen tapaus,taas lenkillä Toivon kanssa ja Toivo vastakkaisella sivulla liivit päällä ja vastaan tulee 2 miestä joilla kahdella jalalla kulkeva vasikankokoinen,suu vaahdossa vouhkaava sakemanni ja mies huutaa " haluutteko moikata??" ja siinä vaiheessa minä hölmistyneenä pysähdyin ja jäin suu auki kunnes heräsin sanomaan ettei me moikata ja kävelin reippaasti ohi.
He tosin oli kohteliaita ja kysyivät halutaanko moikata mutta ehh..
Missä on ihmisten kuuntelutaito ja ymmärrys?

Jonkun verran täällä vielä ihmiset päästää kyselemättä koiran sinkoamaan Toivoa päin ennenkuin ehdin juuta ja jaata sanomaan. Ja Toivo vastaavasti koittaa itse singota näitä sinkoavia sitten poispäin ja siinä samassa itse saan turhaa lisäkipua kun tulee kiertoliikettä selkään. Näissä kohtaamisissa voi siis käydä muutenkin köpelömmin. Selkäleikkauksen jäljiltä alaselkäni ja toinen jalkani on jäykempi ja mitään äkillisiä kiertoliikkeitä en saa tehdä jos haluan välttää titaanitankojen irtirusahtelua selänluusta vinksalleen ja minä haluan välttää mutta mutta..
Kivut on pahentuneet ja jatkojuttuja selänkin osalta seuraa,myös siksi olisi mukava kun saisi ulkoilla rauhassa.
Ilman sinkoiluja..Onneksi välillä saakin.


Viimeaikoina on mediassakin räjähtänyt koirien hyökkäykset-uutiset silmille. Ikäviä tapauksia sattunut niin ihmisiin kuin toisiin koiriin kohdistuneet hyökkäykset  ja kuolemaan sattuneet tapaukset ja mitään rotuja mainitsematta laittaa miettimään näitä asioita enemmänkin. Keskustelupalstoilla tapellaan koirien puolesta ja koiria vastaan,joskus nekin menee yli ymmärrysten..

Näitä ei saisi sattua. Koiran hallintaan pitää saada enemmän otetta,ei kaikki paha tapahdu pelkän irtiolevan koiran osalta vaan saa se karkaavakin koira pahaa aikaan jos sikseen tulee. Vahinkojakin toki voi sattua mutta omalta osaltani totean että jos vahinkoja käy yhden kerran jälkeen toisen ja kolmannenkin kerran niin missä vika?? hallinnassa! Koira pitää opettaa oikeilla tavoilla käyttäytymään oikein ettei niitä toisia vahinkoja enää käy.


Chicohan rähisee ja pelkohaukkuu ja jopa ulvookin ulkona kaiken,myös ihmiset. Ei sekään siis ole minun hallinassa täysin mutta minä kokoajan teen töitä enkä suinkaan päästä sitä muiden koirien iholle,mistä me taas saadaan kärsiä jatkuvaan kielloista huolimatta. Chico taas on sikäli "hallinassa"etten päästä sitä muiden koirien luokse räkyttämään tai puremaan,nätisti kulkeminen taas tulee viemään aikaa jos se enää ollenkaan tulee toteutumaan. 

Niin pahan kolauksen se sai viime kerrasta taas että se laukaisi sillä pahemmankin pelkotilan. Ja eräs taho väitti ettei koirilla ole henkisiä vammoja,ne ei saa traumoja. Tästä olen niin eri mieltä kun olla voi. Olkoon nimike mikä on niin kyllä koirallekin pelkotilat kehittyy asiasta jonka se joutuu kokemaan jatkuvaan ja jonka kokee nimenomaan pahana. Ei koirien stressi mikään uusi asia ole.

Niille koirakoille jotka edelleen kielloista huolimatta tulee päin,niille annan Chicon itsensä näyttää että älä tule lähelle ja hops,se on tehonnut! Tätäkö tarvitaan että joku uskoo? pieni räkyttävä fifi "voisit totakin vähän koulutella!!"- joo ei paranekkaan mennä moikkaamaan - kertoo itse etten halua että tulet vieras koira liian lähelle. Kun taas ne jotka varmuudella tiedän ettei he päästä koiriaan liki,niin silloin yritän saada Chicon ottamaan kontaktia minuun ja ohitusharjoitusta ilman pelkoa. Ja vastaavasti ne joista en osaa varmaksi sanoa mitään niin silloin Chico syliin ja ohi. 
Näillä mennään eteenpäin sen kanssa.

Toivon kanssa on paaaaaljon helpompaa vaikka sekin edelleen sätkyilee nähdessään niitä koiria jotka on purreet jne. Niissä kohdin pysyn rentona,joskus pyydän katsekontaktia( sen huomion kiinnittämistä pois hermostuttavasta asiasta)ja reippaasti ohi.

Ollaan joka päivä otettu pienesti TOKO-liikesarjoja,paljon meillä on viellä reenattavaa kaikessa mutta kaikki pienikin edistyminen asioissa auttaa aina eteenpäin ja motivoi jatkamaan. 

Kaneille kuuluu muuten ihan hyvää paitsi Paavo oli taas löysä massu-linjalla. Ja nyt on uskottava että se johtuu siemenistä,sille ei sovi minkään sortin siemenruoka eikä pelletti,monet on läpikäyty ja ne vetää mahaa löysälle ja kipeäksi. Eihän nuo markettien siemensekoitukset muutenkaan ole kaneille terveellisiä mutta nyt jäi Paavon ruokavaliosta kaikki ne pois.
Se pärjää perusruualla mitä kanit syö. Näissä kuvissa se puputtaa kaurahiutaleita joihin on sekoitettu Biobakkia että saan sen mahan rauhoittumaan. Tehokas aine,niin koirille kuin kaneillekkin sopiva.

Maanantaina olimme Toivon kanssa Kaverikoira-käynnillä,seuranamme oli ihana pehmoinen lagotto Kaverikoira Hilma. Hilma työskentelee myös Maaningalla kirjastossa Lukukoirana. Tänään menemme meille ihan  uuteen paikkaan Kaverikoira-käynnille Toivon kanssa,nimittäin sairaalaan ja siellä meitä odotellaan 2 eri osastolla. Kerron tästä käynnistä ensikerralla.