Toivo täytti viime torstaina 4 vuotta,synttäreitä ei pidetty mutta sai se kanansiipiä ja herkkuluuta. Synttärikuvakin jäi ottamatta mutta menköön tämä sellaisena

 

 

Posti toi samana päivänä hartaasti odotettua postia Kuulokoirayhdistykseltä eli Toivon työliivit tuli.  Ennen Kuulokoirilla oli valjaat,nyt ne muutettiin liivi-malliseksi,värinä edelleen vihreä jossa Kuulokoira - Signalhund-logo molemmin puolin liiviä. Mukavan kevyet ja helposti puettavat.

 

 

 Toivo kävi puntarillakin ja painaa nyt tasan 15kg,ylläolevasta kuvastakin huomasin että se on lihonnut,on sille ruokakin maittanut aiempaa paljon paremmin ja varmasti itsensäkin mukavampi olla kun on ruokahalut kunnossa.

Siitä on myös tullut ihan kauhea kerjuri...aina kun itse syön niin taatusti on musta kuonolainen siinä napittamassa vieressä silmät suurena ja pieni sylkivana suupielessä. Pöydästä meillä ei saa kerjätä eikä anneta pöydästä,ikävä kyllä Toivo välillä toteuttaa itseään ja uhmaa kodin lakia ja kun ei olla paikalla ja pöydälle unohtunut hetkeksikin jotain niin se saattaa olla seuraavassa hetkessä kadonnut..

Ei se niin maatamullistavaa ole enkä ole Toivoa torunut jos en ole sattunut just sillähetkellä olemaan paikalla mutta täytyy puuttua tuohon varastelu-hommaan jos sitä alkaa esiintyä enemmänkin. Muutoin se ei minua haittaa yhtään kun se on 4 vuotta ollut vähän ronkeli syömisen kanssa ( välillä huonompi,välillä parempi) ja nyt kun ruoka maittaa niin hyvähän se vaan on.

Chicon elämänlaatu ei kovin iloista ole. Kävin juttelemassa asiat kuntoon sen hyökänneen koiran omistajan kanssa ja toivottavasti kuudetta kertaa ei tule. Hankaluuksia en kenellekään halua mutta en myöskään aio enempää sietää tuota että koirien päälle tullaan aina ja jatkuvasti ja hankaloitetaan eloa ja oloa.

Chicolle piti tehdä sisälle pissi-paikka,se ei ole yli viikkoon tehnyt hätiäänkään ulos vaikka käy siellä 3 x päivässä. Se ei malta,sen kaikki keskittyminen menee siihen jokasuuntaan-vahtimiseen tuleeko joku jostain ja kuka tulee mistä ja mörköjä näkee jokapuolella. Yleensä ulkoilutan koirat eri aikaan sillä Chicon pelko vaikuttaa Toivonkin ulkoilemiseen,se on hermostunut kun Chico mukana ja täysin rauhallinen kun Chico ei ole mukana. Joskus vien ne samaan aikaan ulos kun en kertakaikkiaan aina jaksa juosta kokoajan ulkona.

Sisällä Chico on aivan erilainen kun ulkona,eipä sen päälle ole sisällä tultukkaan. 

Chicolla alkoi taas Zylkene-kuurikin rauhoittamaan sitä ja keskittymisen tueksi opetukseen ja siedätyksiin,on taas monen kuukauden homma saada se peloista pois ja palaamaan entisenlaiseksi reippaaksi koiraksi. Harmittaa suuresti mutta on vaan mentävä eteenpäin.

Uuno-kaveri kävi sitä ilahduttamassa torstaina ja voi pojat että Chicolla oli hauskaa!! Se sai välillä kauheat ilohepulit ja veteli huoneesta toiseen Uuno perässä ja välillä toisinpäin. Uuno on 11-vuotias ja virtaa silläkin vielä piisaa. Toivo makaili sen aikaa omalla paikallaan,se ei nykyisin juur välitä koirakavereista ketä kylässä käy. Ulkona on sit eri meininki.

Toivohan on silloin tällöin tarjonnut jotain ääntä minulle mutta aina en saa millään selvää mitä se koittaa kertoa kun en kuule. Taas lenkillä se kesken kaiken innolla raapi ja tökki ja katsoin kännykkää,ei soinut. Ihmettelin sille että "mitäh" ja taas se kovasti raapi ja selvästi koitti kertoa. Ympäristössä en nähnyt mitään poikkeavaa,ihmisiä ei ollut lähellä,autoja meni kokoajan ohi mutta mitään erikoista en nähnyt,enkä kuullut. 

Kolmannenkin kerran se raapi ja napitti minua kun kyselin Missä,ei katsellut ympärilleen vaan tuijotti minua ja häntä heilutti koko takapäätä ja tuijotti ja tuijotti. 

Kamala tunne kun koittaa kertoa jostain enkä saa mitenkään tolkkua mitä.

Eikä se ollut samanlaista ilmaisua mitä se käyttää "huomionkipeys-ilmaisuun" tai normaaliin ääni-ilmaisuun,toisaalta tuli mieleen huomasiko se minussa jotain mitä yritti kertoa? toisinaanhan se tökkii käteen ihan sivumennen ja silloin olen huomannut että tasapainoni heittää,olen vaan niin tottunut siihen kun sitä on ollut vuosikausia.

En tiedä mutta luulen että tähänkin saadaan joskus selvyys.

 

 

Rappupönöttäjä

 Perjantaina oltiin Toivon kanssa tauon jälkeen taas vanhusulkoilussa ja voi että se oli silminnähden iloinen taas tavatessa tuttuja asukkaita,meni taas vähän niinkuin rivissä asukkaat läpi ja vasta sen jälkeen malttoi jäädä hetkeksi asukas kerrallaan rapsuteltavaksi.

Ensiviikolla jatkuu normaaliin tapaan Kaverikoira-käynnit,niistäkin on taukoa ollut kun työvuorot meni yksiin mutta nyt kun molemmat työt loppuikin niin pääsee vanhaan tapaan käynneillekkin. 2 vakipaikkaa meillä on ja satunnaisesti 1-2 muuta käyntiä,en enempää paikkoja Toivolle ota kun sillä on täysi työ toimia Kuulokoirana,siinähän se on töissä aamusta aamuun,vuoden jokaisena päivänä.