Chicon sairastelun syy selvisi. Se oli tiistai-aamusta melko pirteä jo välillä mutta illasta alkoi taas kipuilla vatsaansa,oli vaisu ja makasi paljon omissa oloissaan. Soitin heti ke-aamuna klinikalle ja mentiin paikanpäälle. Raukkapaaka aloitti hirmuisen tärinän heti klinikan ovella kun tajusi minne taas mennään.

Tehtiin tutkimuksia ja selvisi gastriitti,mahakatarri eli oikeilla jäljillä oltiin. Helpotus oli saada se varma diagnoosi ja siihen oikea hoito ja samalla suurensuuri helpotus kuulla että haima on ok. Chico sai jo klinikalla lihakseen kipupiikin kun oli niin kipuisa ja kotiin tablettimuotona Litalgin sekä nesteenä Antepsin ja ostin lisää märkäruokaa jolla ruokitaan jatkossakin.

Kuivamuonaa myös kunhan maha on täysin rauhoittunut. Oksentelua ja ripulointia sillä ei nyt ole ollut ollenkaan ja syö ja juo hyvin,maanantaina oli sikäli kriittinen paikka kun ei pissaa alkanut tulemaan mutta hoitajan neuvon mukaan sitä juottelin ja hieroin myös rakon kohdalta ja tulihan se pissikin lopulta. Toivottavasti kukaan ei seurannut ulkona minun puuhia kun pikkukoira seisoo ja minä siinä vieressä kyykyllään käsi toisen mahan alla...

Parantuminen on varmasti aikaa vievää mutta toivon kovasti että toipuu ja saadaan elämä ennenkaikkea stressittömäksi varsinkin ulkoilun osalta. Stressi lienee suurin syy tähän,onhan pienen elämä ollut todella stressaavaa puoli vuotta kun jatkuvaan tullut ulkona turpiin ja kallis on lasku siitä :( .

Ensikuussa alkava hihnakurssi piti perua,rauhallisesti koitetaan ulkoilla ja ohitella muut koirat nyt kotiympäristössä,on vaan aika tuskastuttavaa huomata miten paljon Chico pelkää ulkonaoloa vaikka toistaiseksi käydään ihan vaan ns.roskislenkki.

 

Chico sunnuntaina päivystyksestä kotiuduttua reporankana kainalossa..

                                                                                                                

Toivo on kovin hämillään ollut kaverinsa tilanteesta,toisinaan hyvin huolestuneena menee nuuskuttelemaan ja kuonolla tökkimään ja toisinaan sinkoaa sängyn alle piiloon kun Chico kipeimmillään vaikersi. Onneksi tällähetkellä pienellä ei näy kipuja olevan,ainakaan suurempia ja muutaman kerran on Toivonkin kanssa innostunut leikkimään.

                                   Pissituokiolla

Toivon kanssa olen kilkatellut ajastinta ( munakello toimii uunin/hellan äänenä)ja edistystä on tapahtunut. Vielä toistaiseksi keittiössä olen itse paikanpäällä kun kello soi ja Toivo tulee tökkäisemään ja kun ongelmana oli se missä-ilmaisu kun yritin opettaa sille sen että istuu sen tason eteen missä kello soi niin kyllähän se istui ja se myös hyppäsi etutassut tasolle,istui,hyppäsi...keksin sitten laittaa tarran kaapin oveen ja nyt Toivo oppi sen että kun munakello soi,se ilmoittaa sen ja menee tökkäämään kuonolla tarraa. Eikä yritä hyppiä tasolle !

 

                                 Täällä soi!

                                 Kosketustarra :D

Tätä nyt treenaillaan ja vaikeutetaan asteittain ja onneksi Miia tulee taas huomenna niin katsotaan tuo ovikello-homma yhdessä sekä pyörä-ilmaisu. Siis ulkona takaatuleva pyöräilijä kilkattaa kelloa niin oppiiko Toivo senkin ilmaisemaan minulle. Kevät tuli ja pyöräilijät ja minä en kuule heidän takaa tuloa vaikka miten kilkattaisivat kelloa niin nyt voisi aloittaa senkin opettamisen Toivolle. Onko paras ja nopein ilmaisu se että kun kello kilkattaa takana niin Toivo istahtaa heti. Sitä kokeillaan. Haastavaa sen työ on sikäli että ilmaisutapoja näihin ääniin sille on kolme,tökkäisy/raapiminen ja äänen luo vienti( palohälyttimessä maahanmeno) ja istuminen,riippuu mikä ääni on kyseessä.

Puput muuttui viikko sitten käyttäytymiseltään ja ollaan Petran kanssa oltu ihan ihmeissään. Ne on pitkän aikaa olleet niin etteivät ole tulleet olohuoneeseen hyppelehtimään iltaisin mutta nyt ne loikkii joka-ilta seurustelemaan meidän että koirien kanssa ja mikä hassuinta,Maisa-arkajalka viihtyy enemmän sohvalla kuin Plösö-Paavo. Niillä on hauskaa hyppiä sohvalle ja edestakaisin,käydä koiria nuuskuttelemassa,tehdä hirmuisia iloloikkia ja silloin koirat meinaa vähän perään singota mutta uskoovat kun napakasti kieltää. Paavo on kovapoika loikkimaan myös Petran huoneessa,usein sen yllättää sieltä makaamassa ketarat oikosenaan umpiunessa.

 

Maisa kurkkii

                                 Maisa ja Paavo peittoa nutuuttamassa

Harmi kun yrittää ottaa kaneista ja koirista yhteiskuvia niin aina jompikumpi tai kaikki sinkoaa kameraa pakoon :D

Eilen oltiin Toivon kanssa Kaverikoira-kävelyllä. Koiria oli 7 ja kaikki sulassa sovussa kuljettiin lenkki ja höpöteltiin samalla Kaverikoira-asioita. Porukkaan tuli uutena ranskanbulldoggipoika Edi joka onkin ensimmäinen "ruttuturpa"jota Toivo ei pelkää ollenkaan. Muita ruttuturpia se on aina vähän pelännyt kun ne rohisee ja naama on niin jännännäköinen mutta nyt ei ollut pienintäkään pelkoa.

Tämän vuoden ensimmäisellä fillari-lenkilläkin kävin eilen Toivon kanssa ja alussa oli hakusessa vähän molemmilla ( ei nyt ihan pöpelikköön menty mutta..) mutta siitä se rullaantui ja mentiin rauhallinen muutaman kilsan lenkki. Hiljalleen lisätään kilometrejä ja kertoja niin saadaan kummankin kuntoa vähän kohotettua.

Tähän vielä Maisan kuikkuilu-kuvat,molemmat pupuset täyttäävät jo 3 vuotta,Paavo tässä kuussa ja Maisa ensikuussa. Kesää ja vihreää odotellen..