Kevät tuli lumet suli..ja Toivon tekisi jo niin kovasti mieli uimaan vaikka lammet on vielä heikosti jäässä. Kovasti täytyy aina lampi-lenkeillä toppuutella ettei vauhdin hurmassaan juokse suoraan lampeen kuten viime vuonna teki jo huhtikuun alussa kun silloin oli jo aiemmin lammet sulaneemmat.

Vapun jälkeen lähdetään mökille viikonlopuksi - voi että on ihana mennä taas sinne luonnon rauhaan. Koirilta ei varmaan tarvitse kysyäkkään onko kivaa..uskon että nekin nauttii siellä olostaan ihan täysillä. Chico varsinkin kaipaa moista rauhaa..

Kolmatta viikkoa mennään sen toipumisen kanssa. Välillä on parempia päiviä,välillä huonompia kuten tänäänkin,kauheen vaisu on ja makoilee paljon omissa oloissaan mikä kyllä kertoo että massuun sattuu vaikkei mitään muita ns.näkyviä oireita olekkaan.

Ulkoillessa se on välillä hyvinkin reipas ja iloinen,välillä kovin alakuloinen ja silloin tulee tehtyä lyhyemmät pissatuslenkit vaan. Koirien ohitukset menee sylissä edelleen ja silloin on hiljaa ja ihan iisi mutta joitakin kertoja kun en itse ole ajoissa havainnut tulevaa koiraa ja Chico ehtii puhisemaan niin sylissä sitten meinaa panikoida. Ihmisten ilmeet on kyllä paljon puhuvia kun otan Chicon syliin heidät nähdessäni( siis koiran ulkoiluttajat),muutamalle kysyjälle olen selittänyt miksi näin ja he ymmärsivät mutta joillakin naama ihan nyrjähtää,otaksun että he luulevat että minä pidän heidän koiraa vihaisena ja siksi otan Chicon syliin vaikka asia ei näin ole mutta kun ei kysytä niin en minä selittelemäänkään ala.

Ja onhan noita "vihaisiakin"koiria tai sellaisia jotka päästetään luokse kielloista huolimatta,ihan päivittäin tulee vastaan  ja toisinaan Toivonkin kanssa lenkkeily menee ihan pipariksi. 

Miia kävi noutaja-pentunsa Mimin kanssa kylässä ja kyllä täytyy sanoa että on harvinaisen kaunisvärinen pentu noutajaksi. Toivo oli tohkeissaan ja olisi alussa kovastikkin halunnut Mimin kanssa tutustua ja tohottaa mutta emäntä oli julma ja piti poikapoloa hihnassa kyläilyn ajan ja harjoiteltiin ääni-ilmaisuja,osa sujui ihan ok ja osa ei sujunut ennenkuin muistutusten ja toistojen jälkeen. Chico oli eri huoneessa vierailun ajan ja välillä huusi kuin syötävä...

Ennen uloslähtöä otettiin alkuopetus siinä polkupyörän kellon kilauttelussa ja jestas,yhden kerran tarvitsi kilauttaa ja pyytää Toivo istumaan niin muutaman toiston jälkeen se istui ilman merkkiä.

Kävimme pienen lenkin heittämässä ja samalla harjoiteltiin kelloa eli aina kun kilautin Toivo istui heti. Tässä vaiheessa koulutusta liikesarja tehtiin niin että kilautin kelloa,pysähdyin ja Toivo istui. Toisena opetuksena samaan liittyen opetellaan sitäkin että Toivo istuu vaikka vedän sitä hihnasta eteenpäin ja yllättävän hyvin se jarruttaa vastaan :).
 Pikkuhiljaa edetään siihen toistojen kautta että kun kello kilahtaa,en pysähdykkään ja jatkan matkaa ja Toivon täytyy siitä huolimatta istua. 

Vaikka hieman vetäisenkin hihnasta kun en " huomaa" sen istuutuvan eli ilmaisevan näin sitä fillarin kelloa.

 Pala palalta eteenpäin ja palat yhdistettynä ja harjoittelua sellaisissa paikoissa missä liikkuu paljon pyöräilijöitä niin eiköhän pian se päivä koita kun se ihan itse ilmaisee oikeasti fillarin kellon ( siis kun joku tuntematon fillaroija kilauttaa takana kelloa). 

Tuolla lenkillä Miian kanssa nauratti yhdessä kohtaa kun Toivo kesken kävelyn tökki ja tökki käteen ja ihmettelin mitä se koittaa kertoa (kun minua ei huimannutkaan jonka se myös yleensä kertoo )niin Miia sanoi että lintu lauloi puussa juuri siinä kohtaa. Elikkä Toivo keksii itse lisää noita ilmaistavia ääniä vaikka ei osaa sitten kertoakkaan että Missä ( mistä ääni tulee ja mikä ääni tulee) enkä kyllä noita "narraus"ääniä palkkaakkaan ettei ulkoilut mene vallan tökkimiseksi kun lintuset laulaa.

Kiva kuitenkin huomata että koira joka on oppinut muutaman äänen ja sitten oppii seuraavia ääniä aika helpostikkin ja vielä itse tarjoaa lisää ääniä ilmaistavaksi :D. Mahtava kuulokaveri !!

Uunin ajastinkin Toivolta sujuu hyvin - ei ole ollenkaan tarvinnut harjoitella sen ilmaisua niin että ajastin on keittiössä ja me ollaan muualla huoneissa,Toivo tulee kertomaan ajastimen vaikka olisin olohuoneessa ja Toivo nukkumassa. Pientä muistutusharjoitusta "missä"-oppiin pitää välillä tehdä kun toisinaan se menee suoraan tökkäämään sitä tarraa ja toisinaan se hetken haahuilee siinä lähellä että mitenkähän hänen piti ilmaista se.. käden viittaus tarraanpäin ja se muistaa.

Hieno homma että se lopulta tämänkin äänen oppi,liian usein ruuat kärvähti uuniin tai hellalla kun en aina yksinkertaisesti muistanut että ruoka tulilla tai en muistanut laittaa kännykkään muistutusta ja ruoka ehti todellakin kypsyä..

Ovikelloakin ollaan treenailtu ja se sujuu yleensä ok,haukkuu iisisti,raapaisee ja vie äänelle mutta hyvin harvoin enää huutohaukkuu ja sinkoaa ovelle,näin siis käy mutta harvemmin enää ja tähän malliin kun jatkaisi niin olisin tyytyväinen. Ei minua muuten haittaa se että Toivo kertoisi ovikellon "huutamalla" mutta kun se huuto tulee niin äkisti ja KOVAA että minä säikähdän ja jonkun kerran olen saanut kahvit syliin tai tavarat lentänyt lattialle jne. Tuttavat tietää minun säikky-herkkyyden ja silloin on muutkin lähelläolijat vaarassa ( mm.jonkun kerran joku saanut kädestä naamaan yms :D ) 

Punkit on kuulema jo liikkeellä joten täytyy liuosta käydä ostamassa. Viime kesänähän Toivolle laitoin niskaan sen kääpiökoirille tarkoitetun liuoksen kun pelkäsin collie-taustaisen koiran herkkyyksiä aineelle mutta olipa siinä mielessä tehokas aine kuitenkin että se aine tehosi ja punkkisaldona koko kesälle oli vaan muutamia eikä koira oireillut aineesta mitenkään kun taas aiempina vuosina kun en punkki-karkotteita käyttänyt niin punkkeja löytyi jokaikinen päivä vähintään sen muutaman,pahimpana päivänä jopa 10. Yäk.