Toivon tokot on edenneet. Viime viikolla ongelmaksi muodostui siis ihan älytön ja jatkuva palkkakäden tökkiminen,se oli siis liikkeessä kuin liikkeessä jatkuvaa ja todella ärrrsyttävää joten eipä mun siinä muu auttanut kuin ottaa vasen käsi käytöstä pois eli palkat tuli ja tulee tästedes oikeasta kädestä.

Parin treenikerran jälkeen se tajusi ettei vasenta kättä tökkimällä tapahdu muutakuin liike pysähtyy ja mamma jättää huomiotta joten se tökkiminen jäi pois. Ja samanaikaisesti huomioin myös sen ettei Toivon asento muutu kun palkka -oli se sitten nami tai kehu - tulee oikeasta kädestäni,oma keho väkisinkin vähän kääntyy mutta sekin jää  pois kun palkkaus vähenee jne.

Lelupalkkauksessa (pallo/patukka) toki Toivo siirtyy liikkeestä riippuen mutta ne onkin sitten sellaiset palkkaukset joita ei jatkuvalla syötöllä tule.

Luoksepäästävyyttä täytyy harjoitella vieraampienkin kanssa enemmän. Toivo istuu tässä liikkeessä ja tutun tullessa koskettamaan tuppaa nousemaan ja pusuttelemaan tai sitten istualtaan yrittää pusutella. Tähän enemmän kontakti-harjoitusta. Vieraampaa lähestyjää se useimmiten väistää eli siirtyy taaksepäin,eipä hyvä sekään. Onneksi voi käyttää treenikavereita avuksi näissä. Muutaman kerran on tullut hyväkin suoritus.

Paikalla makaaminen menee myös ihan ok,paikallaolo-harjoituksia siis kovasti tehty ja välillä hallilla makuutan sitä 1-2minuuttia vaikka lähellä muut koirat tekee omia juttujaan joskus jopa vauhdikkaasti juosten ja pallotkin on joskus lentänyt Toivon näköpiirissä ja poika on pysynyt paikallaan. Häiriön sieto on siis kasvanut mukavasti ja siitä olen tosi tyytyväinen.

Seuraaminen menee mukavasti. Vapaana seuratessa Toivo kulkee tiiviimmin mukana (ei jalassa kiinni)ja paremmin kontaktissa,käännöksissä tulee sekunnin jälkijunassa ja juoksuseuraamisessa seuraa iloisesti. Joskus meinaa edistää mutta vauhdin hidastaminen palauttaa sen oikealle paikalle. Ja pysähdyttäessä istuu nopeasti perusasentoon.

Yleensä hallitreeneissä se on kokoajan vapaana,hihna on vaan tiellä ja kun se ei karkaa muiden luokse (no muutaman x on yrittänyt mutta tuli kutsusta heti takaisin) niin helpompi treenata.

Hihnassa seuraamista täytyy enemmän harjoitella,lähinnä minun takia. Pyrin pitämään hihnan löysänä seuraamisessa (oikeasta kädestä siirtyy suoraan pantaan) mutta jotenkin vaan sillointällöin havahdun itse siihen että tartun vasemmalla kädellä herkästi varsinkin käännöksissä hihnaan kiinni .. Ja hihnaseuraaminen kuuluu TOKOn alo-luokkaan joten tuokin ärsyttävä tapa pitää minun opetella pois.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä..se ei vielä onnistu täysin,ollaan siinä pisteessä että käskystä "maahan" kesken seuraamisen minun on pienesti pysähdyttävä ennenkuin Toivo menee maahan. Tähän siis paljon lisätreeniä eritavoin ja eripaikoissa.

Luoksetulo on iloista ja vauhdikasta ja istuu napakasti eteen. Sivulle siirtyminen työstettävä kuntoon,ei meinaa edelleenkään millään siirtyä suoraan edestä pyllyä heilauttamalla sivulle. On koitettu "kellon ajoilla",pala palalta naks ja naks..ei. Nyt mietin että sen kokema taannoinen hyökkäys oli liian vahva(toinen koira kävi päälle liikettä tehdessä) joten unohdan tuon edestä vasemmalle sivulle siirtymisen ja alan opettaa takakautta kiertäen sivulle,sen uskoisin sen oppivan hyvin.

Seisominen seuraamisen yhteydessä sujuu myös ihan kivasti,askeleen kaks saattaa koittaa joskus ottaa peräänpäin  mutta ei koskaan niin paljoa että oman mittansa verran siirtyisi eteenpäin. Tähänkin napakampaa pysähdystreeniä,vaikka niin että palkkaus taaksepäin välillä. Palatessani viereen tuppaa ennakoimaan ja istumaan ilman käskyä,tämä ennakointi käy joskus myös estehypyn jälkeen viereen mennessä joten niihin erilaisia paikallaolo-harjoituksia.

Ollaan paljon myös tehtykin,lenkin aikana,hallilla,kotona,asioilla ollessa.

Vaihtelevasti siis käsky maahan,kävelen eteenpäin,naks ja kehu,kävelen viereen,naks ja nami eteen,kävelen taakse,naks ja kehu,kävelen ympäri naks ja nami eteen,seison vieressä,3 x naks ja namit jne. samat istuen ja seiso-asennossa niin eiköhän se ala tajuta ettei istuta ennen käskyä muutoinkun seuraa-liikkeessä. Toivon maltti on siis parantunut :) koska se jopa malttaa maata /istua paikoillaan parikin minuuttia (välistä testaan ihan kellon kanssa) ennenkuin alkaa käytöksellä osoittaa että kohta tekis mieli nousta ja lähteä liikkeelle.

Estehyppy. Matka esteelle pitää pitää parikin koiranmittaa että se saa alkuvauhdin vaikka hyppää kyllä ihan ok lyhyemmästäkin matkasta mutta se meinaa aika herkästi kääntää suuntaa minuun päin jo vauhdissa eli ollessaan ilmassa esteen yli :D. Pari kertaa meinannu losauttaa leukansa esteen laitaan kun asento kääntyy jo ilmassa ja kun se joutuu enemmän ottamaan vauhtia niin hyppykin pitenee joten se päätyy kauemmaksi esteen toiselle puolelle. Käsky "seis" esteen takana on myös kovan treenin alla,seisahtuu kyllä mutta tarvitaan nopeampi seisahtuminen. Hyppääminen on myös Toivon mielestä kivaaaaaaa.

Kaikki treenit Toivo tekee sillä mahdottoman iloisella mielialalla ja sillä "täysillä tehdään" tyylillä eli se myös nopeasti väsähtääkin ja sen takia ne tauottamiset treenin aikana on tärkeitä. 

Viikossa otetaan kahtena päivänä tunnin treenit joihin kuuluu siis kunnon tauot ja muutoin otetaan lyhyet opit kotona,omalla kentällä,lenkillä ja joskus asioilla ollessa. Lyhyet opit tarkoittaa että otan vaikka lenkin aikana kahteen otteeseen joko 5-10 minuutin treenin seuraamista/paikallaoloa,liikkeestä seis ja vaikkapa puunrungon yli hyppäämistä. tai sitten otan 4 x seuraamispätkää ja 3 x luoksetuloa. Vaihtelen liikkeitä,palkkaa ja paikkaa ja kestoa.

Ei Toivon toko vielä täydellistä ole :D,harjoiteltavaa piisaa mutta pyrin siihen että yhtään huonoa treeniä ei olisi eikä tulisi. Jos minulla on huono päivä silloin ei treenata.Olen tosin huomannut että semmoisena huononakin päivänä kun lähtee koiran kanssa metsälenkille ja alkaakin oma mieli piristymään niin ottaa vähän kivaa Toivon kanssa ja se huono päivä unohtuu :D. Jos Toivo on väsynyt,silloin ei treenata tai jos se vähän piristyykin niin sitten otetaan vain yksi tai kaksi asiaa kerrallaan ja extra-palkkaus. 

Kävin viime sunnuntaina katsomassa toisella hallilla möllitokoja ja alo-suoritukset varsinkin kiinnosti ja koskapa Toivo on vähintäänkin hyvällä/suht ok-(mölli)tasolla niin nyt on jännä koettelemus edessä kun 12.4 ollaan Tampereella ja siellä on mölli-kisat joihin aiomme...jos ei muuta niin saadaan ainakin kokemusta ja kisajännitystä kehiin ja parit möllit on mukava käydä läpi niin tietää missä kohtaa mennään ennenkuin uskaltautuu oikeisiin kisoihin. Me ei oteta vakavasti tätä tokoilua,meille pääasia on pitää hauskaa ja että koirakin oppii kuuntelemaan ja tottelemaan "tokontarkasti" mamman käskyjä koska ainakin Toivosta näkee että se tekee mielellään töitä vaikka kaikkea ei aina ymmärräkään mitä siltä vaadin mutta harjoitus tekee ainakin terää jos ei mestaria.

Tiistaina oltiin Tohvelin kanssa Kuopion kuulo ry:n tapaamisessa kertomassa ihmisille kuulokoiratoiminnasta ja kuulokoirista ja Toivo näytti pariin kertaan miten kännykkä ilmaistaan. Harmitti hieman kun yhdistyksen esitteet ei ehtinyt postitse tähän tilaisuuteen mutta tein itselle lunttilappua mitä kaikkea koulutukseen ja ääni-ilmaisuun kuuluu,milloin yhdistys aloitti jne. Suht kattavasti siis pyrin kertomaan vaikka jännitti ihan kamalasti puhua mikkiin kun ihmiset katsoo. En tainnut kuitenkaan pahemmin änkytellä,muutama öööö taisi tulla :D.

Ja Toivo..se otti tilaisuuden yhtä lunkisti kuin yleensäkin asioilla ollessa. Alussa jo annoin sille vapaa-käskyn eli se sai tervehtiä vapaasti ihmisiä ja muutamaan taisi ihastua kun syliin yritti pyrkiä. Puhuessani se makoili takanani tai vierelläni ja äänien jälkeen seisoi aina tovin vierellä kunnes meni makoilemaan. Kerran taisin sanoa sille "asetu" ( asettuu aloilleen vapaamuotoisesti) kun nuuskutteli jotain laitelaatikon sisältöä. Ihmiset kyseli paljon kaikenlaista sellaistakin mitä en ollut itse tajunnut lunttilappuuni laittaa ja oli mukava tilaisuus huomata että kuulokoirat kyllä kiinnostaa. Kiva oli käydä puhumassa tuolla ja mielelläni menen muuallekin kertomaan jos joku vaan kutsuu. 

                                Päiväunen aika

Keskiviikkona oli viimeinen kerta aktivointi-kurssilla ja siellä me harjoiteltiin flyballia. Se oli hurjan mielenkiintoinen kokemus,niin minulle kuin Toivollekin.
Kosketusalustaa apuna käyttäen Toivolle opetettiin että tassu laitteelle. No ensin alusta oli kauempana ja vaistomainen reaktio koiralle ottaa se suuhunsa. Toivon ääni-jututhan on opetettu koskestusLAPUN kanssa joten sikäli tuttua hommaa,tässä vaan oli tarkoitus tökätä alustaa tassulla eikä kuonolla. Muutaman kerran se otti sen alustan suuhunsa ja nakkeli ympäriinsä ja alussa palkkasin pari x siitä että ylipäänsä koski alustaa.
Sitten vaadittiin jo tassun laittoa alustaan eli en reagoinu kun se aikoi viskellä sitä ja sit vaan odottelin että tassu menee vahingossa vaikka alustalle ja niin se menikin ja aika nopeasti Toivo tajusi että naks ja nami kävi kun laittoi tassun alustalle.

Alustaa siirrettiin kokoajan lähemmäks laitetta kunnes se oli siinä puolittain nojallaan. Kokoajan naks ja namia kun tassu meni alustaan ja lopulta koski laitettakin. Tässä vaiheessa tauko.
Ja tässä vaiheessa sanottava sekin että naksutinkoulutuksessa kun koira palkataan namilla ja opetellaan uutta niin se saa niitä nameja usein muttei välttämättä paljon. Toivonkin namit laitan 3 osaan eli esim.sellaisesta sentin pituisesta pienestä namipalasta pilkon 3 eri namia. Joskus saa kokonaisen kerrallaan. Muutoinhan koira kyllä taatusti lihoo ja paljon jos saa kaikki naminsa kokonaisena. Yhdestä nakistakin saan pilkottua n.40 namipalkkaa,nakkeja harvoin kyllä käytän.

Sitten naksuteltiin ahkeraan kun Toivo koski tassulla laitteen kohtaa joka ponkaisten lähettää pallon liikkeelle ,(laite pystyasennossa vinosti) pallo ei ollut vielä tässä kohtaa paikallaan. Pian se tajusi että sen piti napakasti ponkaista molemmin tassuin laitetta jolloin lähti kova ääni. Nyt otettiin pallo käyttöön,vielä niin että opettaja nakkeli Toivolle palloja laitteen vierestä aina kun Toivo ponkaisi tassuilla laitetta,minä keskityin naksauttelemaan ja pallot lensi.

Välillä pidettiin taukoja ja taas harjoiteltiin. Opettaja nakkeli palloja palkaksi ja hauska oli seurata kun Toivo niin kiihkeästi tohottaen toimitti ne pallot opelle takaisin. Minua ei ede shuomannut tuossa vaiheessa. Muutaman kerran se pallo suussa ja MURISTEN  ponkaisi laitetta ja ei siinä oma pokka pitänyt. Ei pitänyt kyllä opettajankaan pokka.
Lopulta pallo oli lähtökuopassaan laitteessa ja Toivo ponkaisi laitetta vasten ja pallo lensi ja Toivo nappasi. Minun mahtavaa ja jeeee!! huudot tais kaikua hallilla vähän liiankin kanssa mutta kyllä sinne meteliä mahtuu. 
5-6 kertaa annoin sen tehdä tämän suorituksen ja kyllä se oli onnessaan,lopetettiin homma täydelliseen päätökseen ja koira oli aika väsynyt. Pieni tauko juomisineen ja otin loppuun vielä muutaman paikallaolo harjoituksen ja kotiin.Bussissa malttoi jopa nukkua.
Mukava kokeilla tällaistakin lajia mutta ei me sitä harrastamaan aleta,Toivolla on jo tarpeeksi puuhaa ja tulossa myös mutta kokemusten kannalta nämä on kiva kokeilla.

Jokseenkin vilkas viikko siis ollut ja torstaina pukkasi eläinlääkäri-keikkaa..Olin jo muutaman viikon katsellut kun Chicoo aivastutteli ja pärskytteli vähän ja kuonoa hankasi joskus mattoon mutta kun kukaan kavereista ei kertonut koiransa potevan mitään yskää tms niin laitoin sen tuon kovan katupölyn piikkiin. Toivolla ihan satunnaista aivastelua ollut,ei muuta,
Kunnes to-aamuna yksi kaveri ilmoitti että koirallaan nenäpunkit ja onko meillä oireita..nähtiin vielä aamulla ja aivan samalla tavalla Chicokin pärski kuin kaverin koira. Joten eipä siinä muuta kuin soittamaan Liisalle Punaturkkiin että tällasta täälläkertaa..

Kaverin mies käytti klinikalla ja molemmat pojat siis mukana. Koska saman perheen kaikki koirat täytyy hoidattaa sen herkän tarttuvuuden takia vaikka Toivokaan ei niinkään oireillut. 
"Liisan kulta"(siis Chico) ei niin mielissään näyttänyt olevan kun näki että taas mennään tänne mutta Liisalta ollaan aina apu saatu vaivaan kun vaivaan ja luottolääkäri tietää ja tuntee koirien jutut. Ja voi hirvitys!! Chico kävi puntarilla...ja se puntari näytti tasan 3kg!!

Mä olevinaan olin sen ruuat vähentänyt ja naminmääräkin on tippunut mutta siitä huolimatta mokomalla oli paino noussut taas tasaisesti 100grammaa. Kuulostaa naurettavan pieneltä määrältä mutta chihulle yksikin ylimääräinen liika100grammaa on iso määrä :D. saatikka että Chico on viime syksystä lihonnut melkein 300grammaa.
Liisa tarkasti koirat ja kun Toivolle ei sen collie-taustan takia voi antaa ihan kaikenlaista lääkitystä niin molemmat saivat Strongholdit niskaan (tehoaa nenäpunkkeihin,kirppuihin ja toimii samalla madotuksena) ja sen jälkeen Chico liittyi klinikan Letkein laihduttaja 2014 juttuun. Tässä siis saatiin mukaamme kunnon ohjeet laihduttamiseen,tarkka ruokamäärä mitä saa päivittäin syödä ( esim.kuivamuonaa 60grammaa /pvä :D ),painon seuranta-kortti,aktivointiruokakuppi joka on isompi kun koira itse,laihduttavan koiran kuivamuonaa 3,5kg säkki ja ruuan punnitusvaaka. Märkäruokaa haen ensiviikolla lisäksi vaikka hyvin s esyö tuota raksuakin mutta ihan vaihtelun vuoksi..ja märkäruuan määrä katsotaan myös tarkkaan minkä verran annetaan jos vaikka annan sitä Chicolle 1 x pvä ja 2 x pvä saa kuivamuonaa. Chico syö 3 x pvässä,Toivo normaalin 2 x.

Tavoitepaino on 2.5kg ja naurattikin mielikuva että siitähän tulee ihan laiheliini mutta jos nyt ei ihan 2.5kiloon pääse niin edes 2.6kg kun saisi ja myös pysymään jatkossa siinä. Jatkan näillä ruuilla jatkossakin koska näkyy maittavan hyvin ja on apu moneen asiaan.Chicon pienen polvivian takiakin hyvä pitää tuo paino kuosissaan.

Tirpan ruokakuppi

Kuvia ei taaskaan ole tullut oikein otettua kun en muista ottaa kameraa mukaan ulos lähtiessäkään mutta yritän ja yritän siinäkin taas skarpata. Ja täytyy pyytää tyttöä kuvaamaan noita treenejä välillä niin näkee itsekkin niistä miten ne ulkopuolisin silmin menee,asennot sun muut.

Eilen olimme vanhusulkoilussa Toivon kanssa ja muutoin on vietetty ihan vapaata,sen verran touhukas viikko ollut joten joskus voi olla parikin päivää tekemättä mitään muuta kuin lenkkejä ja ilmoittaa ne normaalit äänet.

Ensiviikon ajan ei yhteistreeneihin päästäkkään noiden nenäpunkkien takia mutta loppuviikosta jo toivottavasti päästään kavereita treffaamaan. Treenaillaan ja touhutaan omillamme siihen asti.

Maisa voi ihan hyvin,ei ainakaan päällepäin näytä kovasti surevan/olevan kauhean yksinäinen Paavon kuoltua. Syö ja juo hyvin,loikkii keittiössä ja eteisessä (ilman Paavoa ei ole uskaltautunut olohuoneeseen),sylitän sitä ja usein rupattelen ja höpöttelen muutenkin ohimennen kun se matolla makailee. Jospa se siitä suttaantuu.