Toivon blogi päättyy tähän 4,5 vuoden kirjoittelun jälkeen mutta Toivo jatkaa turinoitaan Facebookissa Kuulokoirat Toivo ja Helmi-ryhmässä. Sinne pyrin päivittämään juttuja useammin kuin tänne olen päivittänyt..

Kiitos lukijoille ja tuonne facebookin ryhmään saa liittyä :) , linkki  Toivo facebookissa

 2 läheisen ihmisen äkillinen kuolema 10 päivän välein satutti niin paljon että kaikki jäi, myös tämän blogin kirjoittaminen.
Oma mielentila musertui pitkäksi aikaa ja se vaikutti Toivoonkin. Soin sillekin stressiloman sillä ei sen treenailuista tullut mitään omien itkujen ja surun keskellä. Jonkun verran Toivo meni myös äänissä sekaisin, se häkeltyi niissä, saattoi puhelimen soidessa alkaa haukkumaan ja palohälyttimen ilmaisi viemällä hälyttimen luo. Joskus se ei edes ilmoittanut ääniä vaan ohitti ne ihan kokonaan.

Hieman otettiin ääni-ilmaisuja että tokenee taas niiden ilmaisuihin kunnolla mutta kaikki tokoileminen jäi muutamaksi kuukaudeksi kokonaan. Käytiin vaan pitkillä lenkeillä ja muutoin oltiin vaan.
Camo-kullannuppu oli meillä vain viikon verran ja raskain sydämin oli todettava etten pärjää sen kanssa selkäni takia. Kolmen koiran vieminen ulos oli rankkaa, varsinkin kun piti useimmiten viedä näitä eri satsissa ulkoilemaan ja Camo ei ollut tottunut kaupunkielämäänkään ja omat haasteensa tuli siinäkin kun täällä koiria tulee jatkuvaan vastaan.

Onneksi poika sai ihanan kodin ja uuden oman perheen maalta. Kaikkea hyvää pojalle, ikävä on.
Chico oli päivän verran Camon lähdettyä ihan apaattinen, makasi vaan pöydän alla mutta pian se normalisoitui. Ehti sekin kiintyä siihen jättiläiseen.

Aika tekee tehtävänsä, pikkuhiljaa suurin suru alkoi väistyä vaikka ikävä ei häviä koskaan. Aloin Toivon kanssa ensin kotioloissa treenailla tokoa ja rallya ja pikkuhiljaa mennä myös porukkatreeneihin. Meillä onkin aivan ihana treeniporukka jolta saa myös apuja kun pyytää.
Pääsääntöisesti treenaamme hallilla kerran viikossa kukin omia juttujamme, me ollaan Toivon kanssa keskitytty nyt tokoon ja rallyyn, rallya hieman vähemmän.

Ja Toivokin kehittyy kokoajan. Vaikka sillä onkin mielettömästi sitä virtaa ja joskus menee ihan sähläilyksi niin useimmiten olen treenien jälkeen tosi tyytyväinen. Omat sähläämiseni joskus haittaa Toivon tekemisiä, muisti meinaa joskus takuta. Tulee ihan hölmöjä katkoksia, esim. pitäisi sanoa sivulle perusasentoon tulossa vakisana "vasi" niin saatankin sanoa sivulle. Sivulle-sana on aina tarkoittanut Toivolle että kulkee sivulla n. metrin sisällä eikä suinkaan tiivistä perusasentoa. Ei ihme että koirakin joskus sekoilee..

Asioilla Toivo oli väliin vähän vähemmän mukana, jostain syystä minua alkoi taas jännittää sen mukana kuljettaminen kaupoissa yms. Kunnes aloin taas saada epilepsia-kohtauksia joista Toivo minulle etukäteen ilmaisi ( pienemmät) ja pysyi luonani kuono naamassa kiinni, joskus pusutellen ja kahden tajuttomuuskouristus-kohtauksen tullen se itsenäisesti herätti minut joten näidenkin tapahtumien takia "rohkaistuin" ja mukanakulkeminen lisääntyi. Toivo on siis suureksi avuksi kuulemisen lisäksi myös tässä.
Ja kun se osaa kulkea nätisti paikassa kuin paikassa ja on avukseni tarkoitettu niin miksi en sitä käyttäisi siihen tarkoitukseen mihin se on koulutettu. Joskus vaan jotkut asiat saattaa muuttaa mielentilan ihan toisenlaiseksi ja alkaa vältellä tilanteita..

Toivo on ihan ok ollut terveydentilaltaan mutta Chicoa on pitänyt muutamaan kertaan käyttää eläinlääkärissä selkäjumien takia, on saanut kipulääke-kuuria että lihasrelaksanttia. Se kulki edelleen jatkuvassa jännitystilassa lenkeillä joten lihaksia jumahti. Aloin säännöllisesti hieroa sitä viikottain ja nyt on hyvässä kunnossa, viimeisin jumi-aika oli helmikuussa ja sen jälkeen ei ole ollut mitään. Osansa ehkä myös valjailla, vaihdoin ne pantaan. Vaikka pannassa on riskialtiimpaa kulkea (äkkinykäykset) niin valjaat laittoi sen kulkemaan selkä köyrymmässä. Syystä että sillä oli aina ollut valjaat päällä kun vieraita koiria kävi päälle? johan se uloslähtiessäkin kun näki valjaita otettavan esille, juoksi sängyn alle piiloon. Panta esille otettaessa tuli ihan reippaasti luokse.

Pupua meillä ei enää ole. Myöskin Höpö kuoli mystisisesti kertaheitolla 21.3 . Tuntia aiemmin oli tyttären kertoman mukaan paukutellut tassuillaan (itse makasin silloin kohtauksen väsyttämänä toisessa huoneessa) eikä menty katsomaan mitä se ilmoittelee ja tuntia myöhemmin kun menin sille iltaruokaa laittamaan, se makasikin häkissä kuolleena. Voi surkujen surku..
Enää ei meille pupuja tule, luovutin puputavarat eteenpäin.
Koirat ei tuntuneet mitenkään reagoivan Höpön poissaoloon.

Tässä viimeinen yhteiskuva pojista

  

Silloin kun lunta oli vielä paljon..

Kuulokoira Domi ( http://domibostoni2.blogspot.fi/ ) lähetti pojille yllätyspaketin !
Ensin piti pakettia kovaa haistella ja sitten jo kielikin alkoi lipoa joten jotain herkullista siellä oli oltava..

ja sieltähän paljastui herkkuja, lelu, Domin fanikortti ja  kakkapusseja (joita kaupunkikoirilla kuluu..) !!

Nameihin Toivo iskikin heti kiinni

Kevättä kohti mennään, on taas niin ihana kokea vuodenajan vaihtuminen. Pääsee tutuille kentille treenaamaan, lumet saisi vielä kokonaan sulaa pois. Best In-nurmikentällä ollaan jo Toivon kanssa kahteen kertaan käyty frisbeetä ottamassa ja tauon jälkeen se oli pojasta niin hurrrjan hauskaa että vauhtia riitti ja toki tuli reikäkin kieleen.. Täytyy ostaa kokeiluun pehmeistä pehmeimmät kiekot vaikka noista omista kaksi onkin pehmeitä mutta jos poika jatkaa koppi-tyyliä samaan malliin niin kiekkojen pitää olla vielä hitusen pehmeämmät. Intoa tähän touhuun ei ainakaan puutu!

Suunnitelmia meillä onkin kovasti. Sunnuntaina on mölliTOKOt, vielä perjantaina ehditään porukkatreenata ja siellä Toivolle luoksepäästävyyttä (että pysyy paikallaan eikä pussaa ihmisiä) ja paikallaoloa ja muutenkin lääppimistä että pysyy nahoissaan. Vai sanoisko turkissaan.
Sunnuntaina aloitetaan myös porukassa harjoitukset.. siitä voikin tulla hauskaa. Tarkoituksena siis muutaman muun koirakon kanssa kehitellä opettajamme avustuksella temppuesitys 7.6 olevaan match Show:n joka pidetään kuopiossa.
Samassa mätsissä myös tarkoitus esittää porukalla toko-ja rally-lajia yleisölle, katsotaan mitä tulee.
Toukokuussa on meillä myös edessä KivaKoirakansalainen-testi, Toivon pitäisi läpäistä se hyvin koska muutenkin peruskoulutus on hyvällä mallilla ja testissä on samanmoiset arkijutut mutta eihän sitä koskaan tiedä onko testipäivänä hyvä fiilis koiralla tai ohjaajalla. Mutta luottavaisin mielin mennään. Ja Toukokuulla olisi myös ekat oikeat TOKO-kisat jos joukkoon mahdutaan..

                                 Näissä fiiliksissä seuraavaan postaukseen. Joka toivon mukaan tulee nopeammin kuin kuukausien päästä.. Hyvää kevään alkua kaikille !

Blogia päivitetään pääsiäisen jälkeen

Suurten surujen ja murheiden marraskuu...voikun voisi pyyhkiä tämän kuukauden pois elämästä kokonaan.. Ajatus ei kulje, sydän on rikki, tuska viiltää..

Maisa-pupu sai 2 poikasta kuolleena ja menehtyi itse muutamaa päivää myöhemmin.

Suurempi suru tuli kun rakas lähiomainen menehtyi traagisella tavalla - asia jota emme pysty ymmärtämään,käsittämään miksi. Nuoren oma tuska voi olla liian suuri kantaa mutta suremaan jääneille jää se syyllisyys ja miksi-kysymys. Ja se ikävä...
Pienet lapset jäi äidittömäksi, puoliso ilman rakastaan. Ja kaikki muut..

Eläimet menivät uusiin koteihin, yksi koirista muutti meille. Lempeä jättiläinen joka on täältä blogistakin jo tuttu toissakesän postauksista. Camo on bullmastiffi-poika,rakastaa ihmisiä ylikaiken ja alkuhankaluuden jälkeen omatkin koirat otti sen hyvin vastaan. tarvitsi vain sopeuttamista,aikaa ja talon sääntöjä.
Jopa tämä meidän kulmakunnan kauhu jota moni pitää vihaisena ( Chicon rähinän takana vieraille koirille on siis vain pelko ). Chico rakastaa Camoa,voi niitä hepuleita ja leikkiinkutsumisia ja Camo on todella nätisti ollut sen suhteen. Varovainen on tietysti oltava,ilman valvontaa nämä ei ole keskenään vapaana.

Toivo alkuun vähän pelkäsi Camon rohinoita, se muutenkin pelkää rohisevaa koiraa, on se sitten iso tai pieni. Välillä ulkoilutan Toivon ja Camon yhdessä, yleensä erikseen.
Ainoa koetinkivi on lenkillä vastaantulevat vieraat koirat..niissä on Camolle opettaminen. Se rähisee rähisijöille takaisin ja meinaa singota luokse, oman selkäni kestävyys koetuksella..Ja sen takia en vielä tiedä jääkö Camo meille pysyvästi. Mielelläni pitäisin mutta jos opettamisenkaan jälkeen se ei ala näyttää edistymisen merkkejä, en voi ottaa suurempaa riskiä ja mietittävä asioita uudelleen.

Mutta elämme päivän kerrallaan. 

Pientä iltavilliä

Ja ei kahta ilman kolmatta.
Rakas ystäväni sairastui vakavasti ja toiveita ei enää ole selviämisestä. Monet koiralenkit yhdessä mentiin, usein nauraa käkätettiin viittomakieltä opiskellessa, koirien jammaillessa keskenään. Rakkaita muistoja jää mutta jää myös suunnaton ikävä..
Kävin hänet jo hyvästelemässä mutta en tiedä kuuliko hän enää sanojani..

Otan omat rakkaat koirani kainalooni ja toivon jaksavani surun kanssa tästäkin päivästä.

Kylmä ilman sua   https://www.youtube.com/watch?v=A-au1n0z-1k

Nyt laahaa postaaminen pahasti .. aika vaan menee niin tajuttoman nopeasti ettei päivien vaihtumista ehdi kunnolla ymmärtääkään..kaikenlaista on kuukauden aikana tapahtunut,nyt vain kuvapostausta ja pureudun paremmin kuulumisiin seuraavissa jutuissa. Joita toivon mukaan tulee tiheämmin kirjoiteltua..

Toivon päiviin on mahtunut harrastamista,työntekoa,sairastamista,hierontaa,matkustelua jne.

                                rally-tokoa Hukka-hallilla

                                       niin tahtois treenikamakassia penkomaan...ei tosin omaa :)
                               

                                          FRISBEE- tuo suuri innon kohde

Chicolle pallopaimennusta

                                      Kotihieronta-iltakurssilla

                                  Bussimatkailua kotiseudulle

                                   .. Chicon tyyli makoilla ihmisten sylissä

                                Vähän vetää väsyksiin

Tiivistä treenailua Toivon kanssa ollut,sopivasti taukoja pitäen ettei ylikierroksille enää heittäydy.
Frisbeessä tunnelma aina kuumenee vaikka kuinka rauhallisesti yritän sille kiekkoa nakata tai vaadin hetken istumista ennen heittojen tai temppujen opettamista. Tähänkin auttanee vain aika ja se että Toivo tajuaa ettei riekkumisella eteenpäin päästä. Edistymistä tapahtuu silti kokoajan ja kunhan saadaan heitto-opetuspäivä läpikäytyä niin omat taidot kohenee ja sitä voi hyödyntää paremmin koirafrisbeessä.

Rally-tokossa Toivo oli treenatessa väliin sählä,kai se edelleen oletti että jossain vaiheessa kuitenkin nappaan sen kiekon treeniliivin taskusta vaikka ei kiekko siellä ollutkaan. Opin nimittäin sen että samalla treenillä ei voinut ottaa rallia/tokoa ja päätteeksi vaikkapa muutama heitto kiekolla. Siitä touhusta ei tullut mitään.

Sain itse tehtyä pienet ja kätevät mukanakuljetettavat rally-toko kyltit telineineen ( cd-levyjen kansikoteloista) ja treeneihin tuli enemmän tekemisen makua ja helpompi itse mennä rataa ja koirakin tottuu paremmin kylttien läsnäollessa tekemään.

Seuraaminen Toivolla on hyvä,sitä ei tarvitse sen kummemmin treenailla muutakuin muistin virkistämiseksi. Isompi ongelma meillä on eteentulo joka jostain syystä koki takapakin ja Toivo "latistuu" sitä harjoitellessa. Edelliskerran rallitreenissä kaveri usutti ilmoittautumaan kisoihin ja vänkkäsin ettei koska eteentulo ei vaan suju vielä ja hän pyysi näyttämään ja hah - mallisuoritus Toivolta. Innostuin niin että josko me kuitenkin ilmoittauduttaisiin seuraaviin kisoihin mutta se jää nyt kuitenkin nähtäväksi mahdutaanko mukaan. Tosin,juuri tällähetkellä taasen eteentulo ei suju..

Muut alo-liikkeet menee ihan mukiinmenevästi joten ei se maailman kaatavaa ole vaikka kisat menisikin huonommin koska ideahan on pitää hauskaa koiran kanssa ja kisatessa oma varmuus kasvaa. Toivo menee radan innokkaasti,yleensä jopa liian innokkaasti jolloin tuppaa hyppimään mutta tähän keksin kokeilla kuiskausta. Ja jopas meni nätimmin. Kehut ja innostaminen ihan kuiskaamalla vaan ja käskyt hiukan kovemmalla äänellä niin koirakin pysyy kasassa ja nahoissaan. Tai turkissaan..

Höpö-pupu on täysin kotiutunut,illat ne hyppelee ympäri asuntoa ja Toivokin on enemmän innostunut tuttavuutta tekemään,Chico ei edelleenkään juuri välitä siitä.

Voisitko leikkii mun kaa?

 Maisa keskittyy enemmän häkkiinsä ja pesän tekemiseen..niin taisi käydä että poikasia on tulossa mutta kaneilla se ei aina niin varmaa ole,pesänteko voi alkaa urakalla vasta muutamia päiviä ennen synnytystä ja tähän asti Maisan pesään on mennyt vaan purua ja heinää,sitten kun se alkaa karvaansa sinne nyppimään niin sitten voidaan olla aika varmoja..eli ensiviikon keskiviikosta eteenpäin voidaan tilanne katsastaa varmuudella uusiksi..

 Puput on erillään ja välillä päästän Maisan häkistä pois seurustelemaan mutta niin ettei Höpö pääse sen häkkiin pesää tuhoamaan. Hyvin mallaa elo näinkin,toistaiseksi.

Chicon ulkoilut menee vaihteeksi paremmin,naksuttelu "tuttuja,silti vieraita " koiria ohittaessa auttaa ja nyt nekin ohitellaan hiljaa ja hallitusti mutta ne harvemmin nähdyt haukutaan edelleen pystyyn,joskus saan ajoissa kontaktin joskus en. Selkäkipuja se oireili välillä ja sen uskoin johtuvan ihan valjas-jännityksestä yhdistettynä ulkoilujännitykseen. 
Viikon ajan vuorottelin ulkoilua valjaissa ja pannassa ja koska sillä menneinä vuosina oli valjaat päällä niiden hyökkäysten aikana,se yhdisti ne niihin ja kipuun ja jännitti itseään vieläkin enemmän ulkona. Niihin vaivoihin jouduttiin hakemaan lihasrelaksanttia ja kipulääkettä mutta nyt kun tiedän että valjaat ei ole hyvät psyyken kannalta (turvallisuuden kannalta kyllä paremmat mutta nyt on pakko tehdä valinta) eikä osin terveydenkään niin tästä eteenpäin Chico ulkoilee pannassa.
Selkeästi rennommin se lenkillä meneekin nyt eli joskus voi hyvinkin pienestä olla kiinni jokin asia.

Tiistain treenikerralla Toivo jäi potemaan kotiin ja otin mukaan Chicon. Paikalla oli 5 muuta koirakkoa ja alkuräknäyksen jälkeen Chico keskittyi minuun ja mentiin rally-rata kahteen kertaan ja totesin pojan olevan luonnonlahjakkuus. Ratoja ei sen kanssa olla vielä otettu ollenkaan, ainoastaan liikkeet istu,maahan,siinä ja mennään on sille tuttuja mutta hyvin meni. Eteentulo sivultakin tehtiin ekaa kertaa ja meni paremmin kun Toivolta :) .
Tässäpä pienelle uutta puuhaa mielenvirkistämiseksi,mukava kun on noin pieni koira ja pienet kyltit niin helppo treenata sisällä kotonakin.

Toivon mukanaolo viimekerran kaverikoira-kokoustamisessa oli alkuun katastrofi - oli todella levoton,piippasi ja läähätti ja meinasi itselläkin tulla jo kunnolla tukala olo.
Onneksi se jossain vaiheessa alkoi asettumaan ja loppukokoustaminen sujui koiran maatessa.
Tämäkin kerta osoitti sen että enemmän täytyy kuskata Toivoa mukana kun olen itse liikenteessä vaikka paljon se onkin mukana ollut. 

Kaverikoira-käynnit alkoi ja jatkossa pitää työaikojen mukaan sumplia nämä käynnit minne pääsee ja minne ei. Mutta ihana oli kesätauon jälkeen palata hommaan ja Toivokin innolla mukana,ensimmäisellä käynnillä tosin oli levoton mutta toisella ei enää. Kai se koirallakin jonkunlainen loma taannuttaa jos kerta ihmiselläkin..
Sunnuntaina mennäänkin pidemmälle käynnille sillä menemme Koivumäen Kartanolle perhepäiville jossa on paljon muutakin ohjelmaa,tuolla menee muutama tunti kun yleensä kaverikoira-käynti kestää tunnin tai vajaan. Toivottavasti sää suosii..

Ensiviikolla onkin muutama jännä päivä Toivolla koska se pääsee minun mukaan töihin ja itsekin  ihan töihin. Aloitin työharjoittelun koirakoulu MIDOGilla ja jotkut kurssit on sellaisia että häirikkö-koiraa tarvitaan joten otan Toivon töihin. Toivo siis ei sanan varsinaisessa merkityksessä toimi itse häirikkönä :D vaan apuna siinä häiritsemisessä. Toivon ainakin...

Eilen lepopäivää,käytiin kentällä haistelemassa pitkän lenkin päätteeksi ja sieltä muutama kuva

Maisa-pupu on nyt onnellinen.

Poikapupu Töpö muutti luoksemme ja heti niistä tuli ystävät. Töpö on 3vuotias risteytyskani,leikkaamaton vielä ( menee kyllä kastroitavaksi) ja koska kanit on kaneja niin olihan näilläkin oma "hellä päivänsä" yhdessä joten saattaa olla että jossain vaiheessa meillä on enemmänkin kuin 2 kania. Mutta onneksi vain hetkellisesti kun mahdollisille poikasille on jo koteja tiedossa. Omaan suuhun tuo Töpö ei vaan oikein istu ja kutsunkin sitä Söpöksi ja Höpöksi,hyvin näyttää nimensä tuntevan,sosiaalinen kani on. Ja Maisa on taas oma itsensä iloinen ja pirteä,puput liikkuu ympäri kämppää.

Koirat ei oikein moksiskaan ole Höpöstä,Chico ehkä jopa pelkää,ei ainakaan samaan tapaan mene lähellekään sitä niinkuin Maisaa menee. Toivo on sellainen että viis veisaa. No,aina parempi niin,ei tarvitse olla jatkuvaan kieltelemässä kun puput vetää spurttia.

Höpöllä on karvanlähtö niin kivanvärinen turkki sillä.

Frisbee on meillä nyt kova sana. Totaalinen hurjaksi tekevä,autuas harrastus,kuumia tunteita herättävä kiekkoilulaji,jo kiekon näkeminen saa silmät loistamaan ja kehon pomppimaan. Kiekkorepun esilleottaminen saa kauhean ilohepulin aikaan,välillä on pakko huijata ja laittaa kiekot salassa vaikka olkalaukkuun,muovipussiin tms. Sana " lähetäänkö" saa sikeimmästäkin unesta salamannopeasti paikalle. Tokon ja rallytokon harrastamisesta ei meinaa tulla mitään kun keho on valmiina sinkoamaan liikkeessä kuin liikkeessä eteenpäin jos vaikka treenitaskusta sinkoaakin FRISBEE. Ja jos treenaat tokoa ja siinä liike "seuraa" niin tahtomattakin tulee liikkeestä kierrä,pyöri ja eteenpäin..
Joo,Toivosta on tullut frisbeehullu. 

Joskus tuntuu ettei se muuta osaa ajatellakaan kuin kiekkoa ? No,ollaan me siinä edettykin. Treenikavereita saatu,oma treeniryhmä laitettu pystyyn ja sitä eteenpäin kehitellessä. Toivo parantanut suorituksiaan,koheltaa kuumuessaan edelleenkin mutta hitusen ehkä oppinut koppaamaan niin ettei kurota kiekkoa taivaista asti vaan malttaa odottaa hetken että jos kiekko lennähtää ylemmäs kuin tarkoitin sitä heittää niin antaa sen laskeutua alemmas ennen koppia.

Temput edistyy. Nyt menee jo yhdestä osiosta sellainen että Toivo kiertää minut takaa (todella vauhdikkaasti),pyörähtää edessä,siitä jalkani ali/välistä ja kiekko lentää samalla taaksepäin ja koppi. Treenataan myös niin että hyppää koholla olevan jalkani yli,kiekko lentää ja koppi. Jalan ali,kiekko lentää ja koppi. Taaksepäin peruuttamisliikettä harjoitellaan nyt ilman kiekkoa (koska silloin se sählää niin paljon ettei malta muuta ) niin että peruuttaa jalkojeni välistä,pujottelee edestakaisin jalkojen välistä kun liikun samalla eteenpäin jne.

Löysin videoita joista saa ihan kivoja temppu-opetuksia omaa kehoa ajatellen kun esim. sellaiset ei minulle sovi että Toivo ponkkaisi selkääni ja siitä nappaisi kiekkoa lennosta tai ponkkaisi minua vasten edestä  ja kiekkoa napaten.

Toivon ilmeet on ihan hauskoja kopitellessa,omat ilmeet on vielä hurjempia (niitä raakkasinkin rajulla kädellä seuraavissa kuvissa..)

Pyörähdys

Koppi-treeniä kun meinaa taas sählätä heittokopeissa

Treenikaveri Nikakin hipsi kuvaan

Ja treenatessa kuuman koiran kanssa niitä reikiäkin tulee..lähinnä siis kieleen,nyt pidetäänkin muutamn päivän paussi kiekoissa että kieli paranee,on ihan mojovan näköinen reikä. Kunhan ei tulehdu. Tuohon kuumuuteen olen koittanut rauhoittumista,kyllä se hetken rauhottuu kun asetu-käskyn sanoo ennen kiekkoilua mutta se kestää vaan sen hetken.  Haukkuvan koiran seurassa treenatessa myös Toivo on alkanut haukkumaan ja se on saatava pois,se nostattaa sen kierroksia lisää ja tähän ei ainakaan vielä ole auttanut täydellinen huomioimattomuus. Huomion poisvieminen haukkumiseen tehoaa mm.istu-käsky ( annan siis vaihtoehdon negatiiviselle käyttäytymiselle) ja jospa tuota jatkuvaan käyttäessä se tajuaa sen ettei haukulla saa mitään aikaan,rauhottuminen on parempaa.

Kuulokoiran töitä Tohveli tekee edelleen ja vähän aika sitten se yritti tarjota mulle uutta ääntä ilmaistavaksi aika intensiivisesti elikkä ambulanssin piipaata. Ja nimenomaan aina ulkoillessa ja täälläpäin sitä ääntä kuuluu monta kertaa päivässä. Se koitti ensin tuijottamalla minua hakea varmistusta alkaako tökkimään (= ilmaisutapa) ja kun en reagoinut,kokeili tökkimistä ja tökki sitten reippaamminkin ja kun en edelleenkään reagoinut niin koitti raapia. Silloin piti puuttua ja kieltää siltä tämä homma. En tarvitse piipaan ääntä mitenkään ilmaistavaksi joten nopeasti piti sammuttaa tämä tarjonta.

Chico kävi Punaturkissa puntarilla,viimeksihän petyin kun paino oli pysynyt samassa mutta nyt reilun kk päästä pääsi kunnon riemunkiljahdus sillä paino oli tippunut 2.6 kiloon ! Eli 1,5kk aikana oli tippunut 200grammaa,pienelle koiralle hyvä tiputus. Ja kun nyt pääsi tavoitepainostaan 70% Letkein laihis-haasteessa niin sai lahjaksi lahjakortin rokotuksille. Vielä saa 100grammaa tippua mutta toivottavasti paino pysyy nyt tästedes tuossa 2.6kg,paljon siis vaikutti sekin että kesähelteet väistyi ja jaksettiin lenkkeillä paremmin. 

Pieni probleema on nyt siinä että ruokanappulaa ei voi enää käyttää sille koulutuspalkkana. Syystä että se esim.ohitusharjoituksissa ei malta purra sitä nappulaa vaan nielaisee kertalaakista (vaikka nappula on puolitettu) ja usein se on meinannut tukehtua niihin,aina saa olla sit sormilla kaivelemassa kurkkua ja koiraa roikottamassa takaruumiista pää alaspäin..pitää kysyä seuraavalla käynnillä kun mennään vielä puntaroimaan klinikalle joku sopiva vähärasvainen koulutusherkku Chicolle.  

Illalla mennään kaverikoirien kokoustamiseen ja sinne otan Toivon työominaisuudessaan mukaan. Liian vähän olen taas viimeaikoina kuljettanut sitä mukanani ns.ihmisten ilmoilla - ja tällä tarkoitan nimenomaan siis asioilla käyntiä jne - nyt on itsekin prepattava tässä. Joudun aina ilman Toivon mukanaoloa pitämään esim.kännykän äänettömällä sillä en kuule sen soimista enkä viestin tuloa vaikka olisi kuulolaitteet korvissa ( joskus ammoin kävi tilanteita että kännykkä oli iloisesti soinut taskussa ja minä vaan tallustelen etiäpäin,seison kaupan kassalla naama peruslukemilla jne ja kotona vasta älysin sitten miksi ihmiset on tuijotelleet :D ). Samaten usein säikähtelen kun fillaristit menee ohi,joku ihminen saattaa huudella minua jne. Niin paljon tilanteita missä koiran läsnäolo on tarpeen.

Adoptiomamman antama Råtta on kovin Rakas Tohvelille

Helteet senkun jatkuivat ja ampiaiset sun muut inhottavt pörriäiset villiintyivät..oltiin mökillä muutama päivä heinäkuun lopulla ja vaikka muuten koirilla oli ihan mukavaa,niin päivisin ei paljoa jaksanut touhuta ja lisäksi Toivo juoksenteli pakoon näitä pörriäisiä. Väliin paniikissa sinkoili autoon piiloon,sisälle,puskien alle (ja sieltä salamana pois kun puskissakin oli amppareita)..omat traumansa siis jätti muutaman vuoden takainen maa-ampiaisten hyökkäys.
Mökillä piti jatkuvaan koiriakin viilentää,Toivo kävi jonkun kerran lammella uimassa ja muutoin kaivovedellä viilennystä. Chico oli helppo viilentää,uitti vaan suuressa saavissa ja hyvä tuli.

Kuun vaihteessa oma olo alkoi olla paljon parempi kun epilepsialääke meni taas vaihtoon hankalien sivuvaikutusten takia mutta onneksi tämä nykyinen ei aiheuta muutakuin väsymystä,tosin sekään ei liiallisuuksiin mennessä hyvä ole mutta josko tasaantuu ajan kanssa. Mielikin piristyi kummasti ja nyt jaksaa koirienkin kanssa eritavalla touhuta ja ulkoilla,onkin menossa kunnollinen kunnonkohotus. Toivon kunto pääsi rapistumaan ihan totaalisesti joten ilmojen viiletessä myös pyörälenkit tulee kuvioihin.

Kerran on Toivo ilmaissut myös todennäköisen kohtauksen,auran perusteella sain jonkinlaisen,en tiedä minkälaisen mutta Toivo ilmaisi taas minun "soivan" auran jälkeen,vaikka kännykkä ei ollut soinut. Tästä sain sen verran pontta itseeni että kokeilin nyt sitä miten koirat reagoi kun "saan kohtauksen". Menin lattialle,muuta en tehny mutta silmät raollaan katselin mitä koirat tekee..kumpikin tuli heti paikalle,Chico alkoi vetämään hiuksista ja Toivo hetken katseli ja sitten alkoi raapimaan. Sitä se on raapimisjäljistä päätellen kohtauksen tultuakin tehnyt. Katseli hetken pää kallellaan ja raapi taas,tässä vaiheessa kuiskasin aijaijai (se meinaan sattuu) ja kuiskasin "hauku" jolloin Toivo puffitteli (äänenavaus haukkumiselle),taas kehoitus haukkua ja sitten se haukkui ja siitä palkkasin. Samaan aikaan Chico edelleen veti hiuksista ja tohotti naamalle,palkkasin sitäkin. Enempää en tällä kertaa tehny mutta toisena päivänä sama,silloin heilutin vähän jalkojakin ja sen lakattua Toivo haukkui ilman kehoitusta muutaman kerran josta palkka. 

Miksikö opetan sitä tähän? siksi koska lääkitys ei takaa sitä että kohtaukset pysyy poissa ja me lenkkeillään paljon metsissä ja itsellä turvallisempi olo jos kohtaus siellä tulee ja Toivo äänellä saa minut hereille. Sillä ääni on aina ollut se mikä on palauttanut minut tajuistani,olen hidas heräämään. Kahdesta kohtauskerrasta muistan sen ärtyisän olotilan kun halusin vaan "nukkua" ja miesääni(ambulanssi) jankkaa " rouva herää, rouva HERÄÄ!",toisella kertaa myös painelua rintakehään. Toivon haukkuminen ja naaman nuoleminen herättäneen yhtälailla.

Kurssilla otettiin edelliskerralla agilityä mitä Toivon kanssa on muutaman kerran kokeiltu ja se tykkää siitä ihan mahdottomasti. Tällä kertaa oli tynkä-muotoisena kun oli este,rengas,kepit ja putki mutta riittämiin niissäkin. Vauhdilla ja riemulla Toivo kaikki meni,minä vaan en pysy perässä hitaine kroppineni ja jos tätä alkaisi kunnolla opettamaan niin kauko-ohjauksella Toivo varmasti menisi hyvinkin,on vaan harrastuksia jo ihan tarpeeksi joten frisbee saa toimia vauhtiharrastuksena. Siihenkin on päästy palaamaan,sopivaa nurmikenttää vielä haeskellaan mutta omalla kentällä jotain pystyy tekemään.

 Toivon kopit alkaa sujumaan hieman paremmin,omia heittoja minun pitää hirmuisesti treenata ja nyt mietinnässä millaisia temppuja voin alkaa yhdistämään heittoihin. Pyöri-käskyllä Toivo pyörähtää itsensä ympäri ja siitä lyhyt heitto,sitä treenataan nyt,samaten minun koholla olevan jalan alta juoksu ja siitä heitto ja koppi. Täytyy viisaammilta kysyä temppuja mihin minä pystyn selkäni ja jalkojeni kanssa. Onneksi muitakin alkaa innostumaan koirafrisbeestä ja saatiin muutoinkin omatoimitreeni-porukka kasaan,treenataan milloin ja mitä kullekin sopii,me tähdätään frisbee,toko ja rally-tokotreeneihin. Aiemminhan aikeissa oli marraskuulle ekat tokokisat mutta ei taida vielä onnistua,Toivon husky(ja sen  näköisten)pelon takia. Se menee ihan hämilleen sellaisen nähdessään,joskus yrittää sinkoilla pakoon ja sählää sitten omiaan. Paljon siis treeniä lenkkeillessä ja täytyy treenikavereilta kysyä onko heidän tutuillaan käytettävissä ko.rotua siedätyksiin. Ei muutoin tule kisoistakaan mitään jos ei saada tuota pelkoa kuriin.

Kuopion SavoShow:ssa oltiin perinteisesti Kaverikoira-töissä elokuun alussa,tarkoitus oli olla kahtena päivänä mutta piti sunnuntaina jättää kuitenkin Toivo kotiin kun oli maha löysällä. Lauantaina oli kova hellepäivä ja pitikin ostaa paikanpäältä tarjouksessa oleva viilennystakki sille,kätevä sellainen olla. Joitakin ihmisiä kävi jututtamassa ja rapsuttelemassa Toivoa,jossain vaiheessa se itse hakeutui rapsuteltavaksi. Sunnuntaina palkittiin aktiivisia kaverikoirakoita SKL:n taholta,Kuopion porukoista 9 ja Siilinjärveltä 2,Toivo palkittiin 2012.
Ihana siltäosin kun kesäloma alkaa olla nyt pidettynä ja kaverikoira-toiminta jatkuu taas,onkin ollut ikävä siihen hommaan,varmaan Toivokin riemastuu kun työhuivi kaivetaan esille.

6.8 oli suuri surunpäivä kun meillekin niin tärkeä koiraystävämme Klaara nukkui pois kunnioitettavassa yli 16 vuoden iässä. Vuosia tunnettiin,yhdessä käytiin viikottain lenkeillä ja kaverikoira-käynneillä ja aina Toivo niin riemuissaan Klaarankin näkemisestä (Klaara oli toista mieltä..tuollainen sähläävä pojankloppi aina mielistelemässä..). Omistajalle jäi toinen shelttityttö (onneksi) mutta onhan se rakkaan lemmikin poismeno aina vaikea paikka,oli se sitten nuori tai vanha. Koirien elämä on vaan niin ikävän lyhyt verrattuna ihmisen elinaikaan..

Pientä piristystä päiviin toi tuttavan mökillä käynti jossa yllätysyllätys,pojatkin sai uida ja uida yllinkyllin. Tai Chico ei kovasti uinut,seisoi kyllä tassut järvessä ja leikki vedellä mutta Toivo hyppi laiturilta senkin edestä,heitteli vinkuleluja järveen ja nouti niitä itse. Jokunen kuva siltä reissulta.

Chicon remmirähjäys paheni mutta eipä se yllättänyt,kun noita iholletulijoita aina sillointällöin on niin ei siitä rähjäyksestä eroon pääse vaikka miten töitä tehdään. Tukala tilanne jo kaikkien osapuolten takia ja välillä tulee hetkiä etten jaksa noteerata,rähisköön,kävellään vaan eteenpäin ja koska edes kontaktin saaminen ja palkkanamitkaan ei Chicolle kelpaa niin siinätilanteessa sen stressitaso on liian korkea. Kurja vaan että jatkuva stressi alkaa aiheuttaa sitten jo fyysisiä oireita ja sitten ei ole yhtään kivaa..Onneksi meidän treeniporukalla alkaa myös remmirähjä-lenkit (päästään samoja potevien joukkoon) joten tulisikohan sieltä sitten jonkunverran siedätystä.
Chicolle kotona olen aktivointia pallopaimennuksen (tennispalloilla)ja erilaisten kongien ja temppu-opetusten myötä koittanut,tässä videossa se ei kauheesti aivojumppaa kyllä saanut kun keksi hetkessä miten toistapäätä nostamalla saa namit tulemaan ulos ja loppuhuipennuksena loput namit kertaheitolla kun nostaa lelun pystyyn . Linkki videoon:

https://www.youtube.com/watch?v=grgjq7ptlw8&feature=youtu.be

Maisa-pupun yksinäisyys alkoi korostua,se nökötti enemmän ja enemmän häkissä ja alkoi jo näyttää meille kiukkuansa joten tuli 2 vaihtoehtoa - joko annetaan se jonnekin poikapupun kaveriksi tai otetaan sille poikapupu kaveriksi. No meillehän siinä ei muuta vaihtoehtoa ollut kuin päätös ottaa sille kaveri. Ensiviikolla sille tulee kaveriksi 3-vuotias pupupoika ja uskon että tutustuminen menee sujuvasti,siitä lisää ensikerralla.