Maisa-pupu on nyt onnellinen.

Poikapupu Töpö muutti luoksemme ja heti niistä tuli ystävät. Töpö on 3vuotias risteytyskani,leikkaamaton vielä ( menee kyllä kastroitavaksi) ja koska kanit on kaneja niin olihan näilläkin oma "hellä päivänsä" yhdessä joten saattaa olla että jossain vaiheessa meillä on enemmänkin kuin 2 kania. Mutta onneksi vain hetkellisesti kun mahdollisille poikasille on jo koteja tiedossa. Omaan suuhun tuo Töpö ei vaan oikein istu ja kutsunkin sitä Söpöksi ja Höpöksi,hyvin näyttää nimensä tuntevan,sosiaalinen kani on. Ja Maisa on taas oma itsensä iloinen ja pirteä,puput liikkuu ympäri kämppää.

Koirat ei oikein moksiskaan ole Höpöstä,Chico ehkä jopa pelkää,ei ainakaan samaan tapaan mene lähellekään sitä niinkuin Maisaa menee. Toivo on sellainen että viis veisaa. No,aina parempi niin,ei tarvitse olla jatkuvaan kieltelemässä kun puput vetää spurttia.

Höpöllä on karvanlähtö niin kivanvärinen turkki sillä.

Frisbee on meillä nyt kova sana. Totaalinen hurjaksi tekevä,autuas harrastus,kuumia tunteita herättävä kiekkoilulaji,jo kiekon näkeminen saa silmät loistamaan ja kehon pomppimaan. Kiekkorepun esilleottaminen saa kauhean ilohepulin aikaan,välillä on pakko huijata ja laittaa kiekot salassa vaikka olkalaukkuun,muovipussiin tms. Sana " lähetäänkö" saa sikeimmästäkin unesta salamannopeasti paikalle. Tokon ja rallytokon harrastamisesta ei meinaa tulla mitään kun keho on valmiina sinkoamaan liikkeessä kuin liikkeessä eteenpäin jos vaikka treenitaskusta sinkoaakin FRISBEE. Ja jos treenaat tokoa ja siinä liike "seuraa" niin tahtomattakin tulee liikkeestä kierrä,pyöri ja eteenpäin..
Joo,Toivosta on tullut frisbeehullu. 

Joskus tuntuu ettei se muuta osaa ajatellakaan kuin kiekkoa ? No,ollaan me siinä edettykin. Treenikavereita saatu,oma treeniryhmä laitettu pystyyn ja sitä eteenpäin kehitellessä. Toivo parantanut suorituksiaan,koheltaa kuumuessaan edelleenkin mutta hitusen ehkä oppinut koppaamaan niin ettei kurota kiekkoa taivaista asti vaan malttaa odottaa hetken että jos kiekko lennähtää ylemmäs kuin tarkoitin sitä heittää niin antaa sen laskeutua alemmas ennen koppia.

Temput edistyy. Nyt menee jo yhdestä osiosta sellainen että Toivo kiertää minut takaa (todella vauhdikkaasti),pyörähtää edessä,siitä jalkani ali/välistä ja kiekko lentää samalla taaksepäin ja koppi. Treenataan myös niin että hyppää koholla olevan jalkani yli,kiekko lentää ja koppi. Jalan ali,kiekko lentää ja koppi. Taaksepäin peruuttamisliikettä harjoitellaan nyt ilman kiekkoa (koska silloin se sählää niin paljon ettei malta muuta ) niin että peruuttaa jalkojeni välistä,pujottelee edestakaisin jalkojen välistä kun liikun samalla eteenpäin jne.

Löysin videoita joista saa ihan kivoja temppu-opetuksia omaa kehoa ajatellen kun esim. sellaiset ei minulle sovi että Toivo ponkkaisi selkääni ja siitä nappaisi kiekkoa lennosta tai ponkkaisi minua vasten edestä  ja kiekkoa napaten.

Toivon ilmeet on ihan hauskoja kopitellessa,omat ilmeet on vielä hurjempia (niitä raakkasinkin rajulla kädellä seuraavissa kuvissa..)

Pyörähdys

Koppi-treeniä kun meinaa taas sählätä heittokopeissa

Treenikaveri Nikakin hipsi kuvaan

Ja treenatessa kuuman koiran kanssa niitä reikiäkin tulee..lähinnä siis kieleen,nyt pidetäänkin muutamn päivän paussi kiekoissa että kieli paranee,on ihan mojovan näköinen reikä. Kunhan ei tulehdu. Tuohon kuumuuteen olen koittanut rauhoittumista,kyllä se hetken rauhottuu kun asetu-käskyn sanoo ennen kiekkoilua mutta se kestää vaan sen hetken.  Haukkuvan koiran seurassa treenatessa myös Toivo on alkanut haukkumaan ja se on saatava pois,se nostattaa sen kierroksia lisää ja tähän ei ainakaan vielä ole auttanut täydellinen huomioimattomuus. Huomion poisvieminen haukkumiseen tehoaa mm.istu-käsky ( annan siis vaihtoehdon negatiiviselle käyttäytymiselle) ja jospa tuota jatkuvaan käyttäessä se tajuaa sen ettei haukulla saa mitään aikaan,rauhottuminen on parempaa.

Kuulokoiran töitä Tohveli tekee edelleen ja vähän aika sitten se yritti tarjota mulle uutta ääntä ilmaistavaksi aika intensiivisesti elikkä ambulanssin piipaata. Ja nimenomaan aina ulkoillessa ja täälläpäin sitä ääntä kuuluu monta kertaa päivässä. Se koitti ensin tuijottamalla minua hakea varmistusta alkaako tökkimään (= ilmaisutapa) ja kun en reagoinut,kokeili tökkimistä ja tökki sitten reippaamminkin ja kun en edelleenkään reagoinut niin koitti raapia. Silloin piti puuttua ja kieltää siltä tämä homma. En tarvitse piipaan ääntä mitenkään ilmaistavaksi joten nopeasti piti sammuttaa tämä tarjonta.

Chico kävi Punaturkissa puntarilla,viimeksihän petyin kun paino oli pysynyt samassa mutta nyt reilun kk päästä pääsi kunnon riemunkiljahdus sillä paino oli tippunut 2.6 kiloon ! Eli 1,5kk aikana oli tippunut 200grammaa,pienelle koiralle hyvä tiputus. Ja kun nyt pääsi tavoitepainostaan 70% Letkein laihis-haasteessa niin sai lahjaksi lahjakortin rokotuksille. Vielä saa 100grammaa tippua mutta toivottavasti paino pysyy nyt tästedes tuossa 2.6kg,paljon siis vaikutti sekin että kesähelteet väistyi ja jaksettiin lenkkeillä paremmin. 

Pieni probleema on nyt siinä että ruokanappulaa ei voi enää käyttää sille koulutuspalkkana. Syystä että se esim.ohitusharjoituksissa ei malta purra sitä nappulaa vaan nielaisee kertalaakista (vaikka nappula on puolitettu) ja usein se on meinannut tukehtua niihin,aina saa olla sit sormilla kaivelemassa kurkkua ja koiraa roikottamassa takaruumiista pää alaspäin..pitää kysyä seuraavalla käynnillä kun mennään vielä puntaroimaan klinikalle joku sopiva vähärasvainen koulutusherkku Chicolle.  

Illalla mennään kaverikoirien kokoustamiseen ja sinne otan Toivon työominaisuudessaan mukaan. Liian vähän olen taas viimeaikoina kuljettanut sitä mukanani ns.ihmisten ilmoilla - ja tällä tarkoitan nimenomaan siis asioilla käyntiä jne - nyt on itsekin prepattava tässä. Joudun aina ilman Toivon mukanaoloa pitämään esim.kännykän äänettömällä sillä en kuule sen soimista enkä viestin tuloa vaikka olisi kuulolaitteet korvissa ( joskus ammoin kävi tilanteita että kännykkä oli iloisesti soinut taskussa ja minä vaan tallustelen etiäpäin,seison kaupan kassalla naama peruslukemilla jne ja kotona vasta älysin sitten miksi ihmiset on tuijotelleet :D ). Samaten usein säikähtelen kun fillaristit menee ohi,joku ihminen saattaa huudella minua jne. Niin paljon tilanteita missä koiran läsnäolo on tarpeen.

Adoptiomamman antama Råtta on kovin Rakas Tohvelille