Toivo sai viimekuun lopussa punkkilitkun niskaansa,sen tilaamani Symppis Spot On-aineen. Ennen sitä punkkeja oli joitakuita,käveleviä että muutamia pullakoita. Ja aineen laiton jälkeen ei yhden yhtäkään punkkia !! Symppiksen tuoksu oli kyllä melko voimakas,koko kotikin sai ilmanraikastuksen pariksi päivää ennenkuin tuoksu hälveni mutta niin se vaan on että mikä tehoaa toiselle,ei välttämättä tehoa toiselle..Meille saatiin apu tuosta aineesta,olen tosi tyytyväinen ja niin on varmaan Toivokin :). Siitä huolimatta joka kerta ulkoatullessa kevyt pyyhkäisy koiralle läpikotaisin jos vaikka käveleviä otuksia tipahtelee.

Maisakin täytti toukokuun lopussa 4 vuotta,sai herkkuja ruohon,omenan ja porkkanan muodossa,noista herkkutikuista sun muista se ei ole koskaan oikein välittänyt. Ruoho kuuluukin nyt jokapäiväiseen ruokavalioon,muun normiruuan ja heinän ohella. Ulos en sitä viitsi viedä valjaissa enää ollenkaan kun on noita äkkikavalia koiria naapurustossa..

Oma kuntoutukseni alkoi ja hyvillä mielin on edetty. Koiratkin on hyvin pärjänneet poissaollessani,Toivo tosin tuppaa tiiviimmin seuraamaan iltaisin perässä.

Nyt sain myös työharjoittelupaikan 7 viikoksi eläinkauppaan ja jatkossa mahd.lisää ellen sitten pääse haluamaani eläinlääkärin "apulaiseksi"tai koulunpenkille opiskelemaan, etäopiskeluna aloitan kaikesta huolimatta syksyllä koiran oppimispsykologialla. Ikäni haaveillut sentapaisesta työstä/opiskelusta ja nyt kun vuosien varrella on tullut kokemusta koulutuksista ja ennenkaikkea ongelmaisista koirakoista jne niin tiedonnälkäni,haluni ymmärtää ja oppia miten,miksi,milloin koira käyttäytyy niinkuin käyttäytyy ja mikä on omistajan osuus siihen ja miten muuttaa koirakon elämä paremmalle mallille.

Toivon kanssa tokottelut ja frisbeet on ollut muutaman viikon iisimmällä mallilla,ei olla siis niin tiiviisti treenattu kuin aiemmin,joka päivä kuitenkin vähän jotain. Joskus vaan tarvitsee rennompaa menoa eikä suunapäänä paahtamista jolloin sekä koira että emäntä voi liikaa väsähtää.

Tulin kipeäksi juuri kun olisi pitänyt mennä Riemufestareille Kaverikoira-käynnille ja rally-tokon ensimmäiseen treeniin (se kyllä peruuntui kovan kaatosateen takia muutenkin). Jäätelöä kului kun se oli melkeinpä ainoa mikä meni kurkusta alas ja tottakai koirat saa jämät nuolla..

Joskus selkäkipuni valvottaa tai herättää aamuaikaiseen ja siihen auttaa liikkuminen eli en jää turhia sänkyyn pyörimään vaan otan koirat ja lähden ulos kävelemään. Kesäkuu alkoi ihanasti,kello 04 oli kaunis aamu kun otin pojat ja lähdimme kävelemään. Ei autonautoa liikkeellä,ei edes moottoritien huminaa kuulunut,oli ihan mahtavan hiljaista ja mikä hieno tunne oli kun ykskaks tajusin kuulevani linnun laulua. Sitäpiti jäädä ihan paikoilleen kuuntelemaan pitkäksi aikaa,harvoin sellaista kuulen,en edes kuulolaitteilla koska taustahäly on yleensä aikamoista.
Mökillä satunnaisesti kuulen käen kukunnan..

Keltainen koira

Maanantaina koin taas sellaista kauhunpaikkaa etten enää IKINÄ tahdo sellaista kokea ! 

Olin juuri mennyt Toivon kanssa lähimetsään ja aloittelimme sivullaolo-ja paikallaoloharjoituksia kun paria sekuntia myöhemmin naapurin koira joka on usein käynyt omieni päälle,tuli täydellä rähinällä ja vauhdilla Toivon päälle. Oltiin niin keskittyneitä Toivon kanssa toisiimme ettei ehditty havaita tätä koiraa,hetken ne pyöri mun jaloissa ja koitin käskyttää seis ja ei mutta lopulta paine meni liian isoksi ja Toivo pinkaisi maantielle karkuun husky perässä.

Ne kauhukuvat mitkä vilisi mun päässä kun läksin juoksemaan perään ja kadotin tietysti koirat näkyvistäni kun en kykene kunnolla juoksemaan selkäni  ja jalkani takia,laahustin kotitalomme pihaan,matkan varrella moni autoilija viittoili taloille päin. Pihaan päästyäni en nähnyt koiria missään ja olin sydän särkymäisilläni varma ettei Toivoa löydy enää tai se löytyy raadeltuna,muutama naapuri tuli siihen kaveriksi etsimään ja kierreltiin pihat ja osin metsää ja teitä ja jossain välissä soitin 112 josta luvattiin lähettää pikaiseen poliisi paikalle.

Palasin kotirapun eteen jossa eräs nainen sanoi että siskoni oli saanut nurkalta Toivon kiinni ja vienyt sen sisälle,menin vauhdilla raput ylös ja itku pääsi siinä vaiheessa kun rappukäytävässä oli verta askel askeleelta..

Kotona Toivo oli ihan shokki-tilassa,tassut verissä,kynsien hermoja näkyvillä,pikaiseen koitin katsoa onko muualla haavoja,verta,silloin soitti jo poliisikin että ovat nyt meidän pihalla.

Selvitin asian ja etsimme koiran emännän ja häntä paikalle odotellessamme moni naapuri tuli kertomaan poliiseille miten omistaja on pihallakin koiraa hakannut,potkinut ja lyönyt fleksillä päähän - siinäpä erittäin oiva koiran koulutustapa :(,samaten yksi ihminen teki ilmoituksen että samainen koira käynyt heidänkin koiran päälle.

Uskomattominta oli omistajan puolustelut ja väitteet ettei ole koiraansa niin kohdellut ja kiihkeä väittäminen että koiransa on kiltti,moneen otteeseen minullekin sanoi että toisin koirani pihalle ja antaisimme koiriemme haistella toisiaan! Tosiaan,koirani pelkäävät tätä koiraa ihan mahdottomasti kun se on 5 kertaa aiemmin käynyt päälle ja vielä pitäisi nenäpäivää tulla sanomaan. Uskomaton ajattelutapa..

Edelliskerran PITI olla viimeinen hyökkäys ja jatkossa rikesakkoja tms ja siitä olin pettynyt poliisien päätökseen ettei vielä siihen mennä mutta koiran omistajalle tiukka kehoitus pysyä meistä kaukana,pitää koiransa hallinnassa eikä varsinkaan saa väkivaltaisesti koulutella. Yksikin ilmoitus niin asia etenee syytteisiin.

Toivon tassut meni pienille haavoille,kynnet hermoja myöten nysitty ja kintereessä pieni haava,onneksi ei pahempaa mutta tätäkään ei olisi saanut tapahtua. Psyykelle se oli kova kolaus,tähän päivään asti se oli ulkoillessa todella vaisu,ei ollenkaan oma iloinen itsensä,tiistaina vielä panikoi pissilenkeillä. Kipulääkkeillä,3 x tassurasvaus päivässä ja tossut tassuissa ulkoillessa ja parantuminen on hyvällä mallilla. Yhtä tassua vielä hiukan arkoo varsinkin hiekalla kulkiessa mutta muuten on ok. Itse kirosin tuolloin kyllä tämän huonokuuloisuuteni maan alimpaan helvettiin,kuulisi edes paremmin niin ehtisi aiemmin reagoida..mutta tälle ei voi mitään ja syvästi toivonkin ettei enää jouduttaisi kenenkään koiran taholta näitä hyökkäyksiä kokemaan.

Varuiksi kyllä ostan turvasuihkeen,laillisen suojan jos joku yrittäääkään päälle tulla ja ehtisin reagoida..

Muutama kaveri on ihmetellyt minun tunteiden voimakkuutta näihin hyökkäyksiin ja heille olen sanonut että sitten ku he kokeevat samaa vastaavaa,niin vasta silloin he itse ymmärtäävät millaista helvettiä se on,itselle että koirille.Ja mihinkään väittelytilanteisiin en enää lähde,jos ei aikuisen ihmisen oma aivokapasiteetti riitä omaa nenää pidemmälle niin se on voi voi.

Tänään aloitin Toivon kanssa tehotottistelun,ihan siksi että saan sen takaisin iloiseksi,itsevarmaksi,reippaaksi ja rohkeaksi työkoiraksi mitä se on ollut. Pikkupätkissä,runsailla kehuilla ja naksuilla tehtiin pariin otteeseen ihan toko-liikkeitä,soitatin kännyä maantiellä kulkiessa ja tuplakehuja ja koira piristyi silminnähtävästi. Jatkamme siis jokapäivä pienin erin kaikkea treenausta,jospa sen varmuus palautuu sitä myöten. 

Eilen olisi ollut Rally-toko treenit ja olisin saanut sinne kaverilta lainakoiran mutta Toivo alkoi oksennella joten jäin kotiin. Oksenteli vielä tänä aamunakin pari kertaa ja sitten asettui.
Toivotaan parempaa tuuria ensiperjantaina..

Chico kävi Punaturkissa kuukausi-puntarissa ja kiva juttu,taas on 100grammaa tippunut eli painaa nyt 2.8kg,2 kk aikana pudonnut hurjat 200grammaa. Kannustavaa ja nyt koirakin jaksaa paremmin pidempiä lenkkejä ja kun opiskelunameiksi kelpaa myös ruokaraksut niin ei tarvitse hurjana pähkiä mikä kevyt-nami olisi hyvä opetuksiin. Mukaamme saatiin klinikalta sille uusi kiva lelu ja mulle koirakäyttöön Royal Caninin reppu. Seuraava punnitus on kk päästä,toivottavasti silloin on taas 100gr lähtenyt.

Aktivointikurssi alkoi sen kanssa keskiviikkona ja tiesinkin että alkuun se on totuttelua kun paikalla on 4 muutakin koirakkoa,välimatkat on kyllä hyvät eli koirat ei ole liian lähekkäin. Sanoi Chico moneen otteeseen räyräy ja vouvou mutta yllättävän nopeaan se rauhoittui vaikka meno olikin sillä vähän jähmeää. Ei malttanut millään keskittyä kosketusalustan opetteluun eikä pallonkuljettamiseen joten teimme sitten omia tuttuja juttujamme - istumista,maahanmenoa,paikallaoloa,luoksetuloa ja koitettiin rentoutua sen omalla rento-matolla. 

Siitäkään ei mitään tullut,rentoutumisesta mutta jospa ensikerralla on meno jo rennompaa. Luvassa ilmeisesti pallopaimennusta mutta siitä Chico ei piittaa kotonakaan joten me kehitellään tilalle muuta. Flyballiinkaan ei tämän minin kanssa kyetä :D mutta kaikkea muuta on kurssilla tarjolla. Minulle pääasia on se että Chico tottuu kursseilla toimimaan vieraiden koirien läsnäollessa,on se sitten tottistelua tai temppuilua. Se edesauttaa myös lenkeillä siihen remmirähjäykseen jossa siinäkin ollaan edistytty.

Viime kerralla unohtui laittaa mukaan video Toivon ja Aatun vimmailuista mökillä joten se tähän loppuun,videoilta huomaa kyllä monen eri sortin käytöstä.

Kesä. Aurinko ja kärpäset on saapuneet.Ja ne ihanat punkit..Toivolle pähkittiin parin farmaseutin kanssa mikä punkkisuoja on paras ja monessa oli vaikeutensa joten tilasin ihan vaan Symppis Spot On-litkut,katsotaan miten tehoaa..Koko kämppä sai samalla ilmanraikastuksen,sen verran tuoksuista ainetta.Muutamia käveleviä otuksia on bongattu,kaksi pulleahkoa irrotettu. Punkkisyynit päivittäin ja nyt toiveissa että luonto näyttää tehonsa..

Chicolle en mitään punkkisuojaa laita,se on pieni ja valkea ja ötöt huomaa helposti.

Ostin joku aika sitten kosketuskepin. Sillä ja naksuttamalla sain Toivolle viimeinkin sujumaan sen luoksetulon sivulletulon ja nyt se onnistuu pelkällä käskyllä. Kätevä kapine moneen moneen opetettavaan kun oma runko ei välttämättä taivu ja käteen tökkimiset saa pysymään tuolla poissa.

Chico ei oikein tajunnut alkuun mitä kosketuskeppi on. Se istui ja pähkäili kun laitoin kepin eteensä. Käänteli päätään minua tuijotellen,sivusilmällä vilkaisi kepin pallopäätä. Seisoi,katseli taakseen,vaihtoi asentoa mutta ei vahingossakaan katsonut suoraan palloa. Kunnes kuitenkin ja heti naks ja nami. Muutama samanlainen katse palloon,naks ja nami. Kohta se jo uskaltautui nuuhkimaan ja naks,koskettamaan naks ja siitä se lähti. 

Kosketuskepillä helpompi opettaa sille liikkeitä jotka vaatisi minun alasmenoa (kyykistyminen jne). Kyllähän minä alas pääsen mutta eriasia mitenkä ylös..no pääsen ylöskin mutta kangerrellen.

Maisa pääsi vihreän makuun ja nyt hyvin usein se tulee oviaukolle vastaan jo kuikkuilemaan kun kuulee että tulen kotiin,kai se luulee että saa aina herkkua kun vaan kävelenkin keittiöön päin.

Sää oli vielä viime viikolla kylmä vaikkakin osin aurinkoinen,lampilenkkejä mennessä Toivo tahtoi kovasti uimaan mutta en vielä päästänyt muutakuin kahlailemaan. Chicokin uskaltautui varpaansa kastelemaan.

4kk TOKO-kurssi loppui Toivon kanssa. Paljon sain uusia vinkkejä,edistyttiin paljon ja jatkamme ominpäin treenejä tähtäimenä edelleen ne oikeat kisat,möllit on vielä käytävä ennenkuin rohkenen oikeisiin. tai mistäs sen tietää.. Ja onneksi voimme omatreenissä mennä kentälle samaan aikaan kun siellä ope pitää muille kursseja,ollaan sivummalla ja reenaillaan,lähinnä siis tarkoitus että Toivo treenaa häiriön alla vaikka muut koirakot onkin kauempana.

Frisbeetäkin ollaan harjoiteltu,ei paljon mutta pyrin siihen että parina päivänä viikossa kiekkoillaan lyhyin erin. Toivo ei jaksakaan vielä mahottomasti. Tai jaksaisi mutta vetää itsensä ihan piippuun joten siksi ihan 4-6 heittokerran reenit on passelit. Ja siinäkin välissä taukoa. Toivo on sellainen  kaikessa tekemisissään että "täysillä tai ei mitenkään". Toisaalta hyväkin noin kun vaan osaan ja se osaa sitten rauhoittuakin ja sen täysillä tekemisen seassa kuunnella.

Helatorstaina on mukavaa luvassa. Ollaan Toivon kanssa ensin tovi Kuopion satamassa Kaverikoira-töissä lasten Riemufestareilla ja päivällä starttaa naapurikunnassa Rally-toko treenit - jeeee. Koirakkoja on ihan mukavasti ( oliko peräti 8 )ja kun liukuvalla aikataululla sovitaan treenit niin aina parempi. 

Chicon on tarkoitus aloittaa aktivointi-kurssi muutaman viikon päästä mutta nyt on ihan totaalinen mietintämyssyn paikka sen suhteen.. Chicon päälle on taas tultu ja tultu ja taas on hermoheikko ja kipeäkin (selästään) joten pitää katsoa vielä tovi tokeneeko se mitenkä.. Tämä tuntuu olevan loputon kierre,jatkuva pelossa eläminen,stressaaminen,aina vaan uudestaan ja uudestaan aloitetaan siedätys ja ulkoilu ja ohitukset ja kaikki..en jaksa enää niistä purnata täällä,surettaa ja suututtaakin. Reilut 2 vuotta tätä ollut ja vakavasti miettinyt jo poismuuttamista. Jo koiran että oman hermon takia.. Tämä kotiympäristö on Chicolle jo niin kova pala,ei pelkästään ne päälle tulevat koirat mutta kun se yhdistää tuon stressin ympäristöön niin stressi vaan on ja pysyy vaikkei jatkuvaan päälle tultaiskaan. Miten helppoa sen kanssa onkaan liikkua kauempana (missä ei päälletuloja ole ollut),se on niin rento vaikka satunnaisesti vieraan koiran nähdessään saattaakin haukkua.  

Mökillä olimme viime viikonloppuna. Sää helli ja ulkona tuli oltua ja vähän pientä touhuiltua. Siskon porukkaakin oli ja Aatu-koira mukana. Erillään niitä piti pitää Chicon takia ja omat ongelmansa oli ja vaikeutensa mutta luonnon rauhasta saatiin nauttia.

Pojat oli onnessaan kun saivat ihan vapaana olla ja mennä kokonaiset 2 vrk ja kyllä ne juoksentelikin. 

 Spurttia pallon perään...Toivo venyy..

Frisbeetä,kopin ottaminen on parantunut,ei sählää niin paljoa enää. Emäntä vaan joutuu paaaaaljon harjoittelemaan heittoja..

hetki sisällä samassa tilassa Aatun kanssa ja vähän ollaan varuillaan..

Toivo sai luvan mennä uimaan ja kyllä se uikin! Aatu ottaa hippulat alleen kun vesipeto tulee..

Tais keppi kadota..ja Aatun korvat :) - ne on hyvin usein nurinperin..

Ensi maanantaina koirat kokee pientä muutosta elämäänsä kun minä aloitan ammatillisen kuntoutuksen. Ei olla enää tiiviisti yhessä päivästä toiseen vaan tulee 4-7 tunnin "erossaoloja". Koirat kyllä kestää mutta entäs minä? :D. Onneksi näillä ei ole mitään eroahdistusta tms ja tytöllä alkaa pian kesälomakin niin en itse pode sitten tunnontuskia kun nyt ollaan oltu päivittäin tiiviisti yhdessä. Elämänmuutosta luvassa,mahdollisesti ammatinvaihdostakin ja opiskelun aloittamista? Ja koska Toivo on kuulokoira,toiveeni on että jossain muodossa voin ottaa sitä mukaani apuriksi työ/opiskeluhommiin. Katsotaan mitä tulee tapahtumaan..

Tämä on enemmänkin kuvapostaus. Menneisiin päiviin on kuulunut Toivon kanssa frisbee-ja tokotreenailua,edistymistä tapahtuu molemmissa,varsinaisia takapakkeja ei ole tullut,ainoastaan tokossa lisättiin haasteellisuutta kun liian helpot suoritukset turhauttaa Toivoa.

Kaverikoira-käynneillä ollaan käyty,tänään mennään taas ja arvaanpa että työhuivin esille ottaessa Toivo alkaa taas tyypilliseen tapaansa tohottaa (äänellä) kun huivin näkee. Se lähtee aina riemulla töihin.

Pienen "oksennustaudinkin" Toivo piti. Ei mikään virusperäinen vaan ihan käpy-peräinen :(..se mokoma pääsi taas kaverin kanssa treffatessa muutaman kävyn popsimaan suihinsa ( se siis nielee ne kaikkineen) ja siitä seurasi reilun vrk ykäily. Nyt entistä hanakampi HYI käyttöön,se tepsii kyllä jos tarpeeksi ääntä korotan.

Vielä 1 kuva Tampereen reissusta..aina näin rennosti se kyläpaikassakin ottaa..

Kiekkoillaan..

Hyvin poika jo nappailee kun en liian ylös kiekkoa heitä (silloin se hyppii pyrkimään itse perässä liian ylös,ei malta odottaa että kiekko tippuu alemmaksi..Malttia että oppii,säästytään näin alkuvaiheessa katkenneilta kylkiluilta yms). Välillä koira menee erisuuntaan kun kiekko ja välillä ei jarrut toimi ihan täysillä..

 Chico lenkillä Helmin kanssa

 Hilda-kaunokainen ja Chico lammella

Ihan pian pääseevät koiratkin uimaan,Toivo jo jalkojaan on kastellut..

Chico kävi eilen eläinlääkärissä. Onneksi ihan vain puntarilla ja ruokaa ostamassa,nyt on kuukausi laihdutusta takana ja jippijee Punkeron lähtöpaino 3kg ja nyt vaaka näytti 2.9 kg ! Sadan gramman tiputuskin on hyvä saavutus noin pienelle ja parhain tuloshan saadaan kun laihdutetaan hitaasti mutta varmasti. Ruokakin on maittanut hyvin,kelpuuttaa kuivaraksut jopa palkaksi ja päivän palkat otankin aina aamuruuasta syrjään ( 10-15 nappulaa). Chico syö 3 x päivässä edelleenkin,2 x raksuja ja x märkäruokaa. hampaatkin pysyy paremmin puhtaina kun saa raksut kuivina,joskus sillointällöin lievästi turvotan ne. Ja ruokamäärä on huima..raksuja 20grammaa per x,märkäruokaa n.60gr.

Samalla reissulla otin matkaani Punaturkin kuvakisan 2.palkinnon eli Toivolle nannaa - 2 Hirvee Hirvi-herkkuluuta. Harmi vaan ettei se syö niitä,ainakaan vielä..Eilen leikki ja viskeli luuta ja vähän lipaisi ja taas heitteli mutta järsimään ei vielä ole alkanut. Tähän asti se on saanut raakaa luuta että kai se tajuaa että tuokin on järsittävää..?

No josko se muutaman päivän "muhituksella"alkaa niitä järsimään ja jos ei niin lahjoitan luut jollekin koirakaverille.

Huomenna koittaa kauan odotettu ihana päivä..Lähdemme talvitauon jälkeen mökille vapunviettoon (ts.eihän me vappua "vietetä" kun se on päivä siinä missä muutkin). Sääennusteet lupaa kylmää ja märkää mutta se ei haittaa,koirat sitä tuskin huomaakaan kun saavat muutaman päivän olla ihan vapaana ulkonakin,ei muita ihmisiä eikä koiria lähimailla ja iso piha missä hepuloida ja juosta kirmailla ja nauttia olosta. Toko-ja frisbeekamoja otan mukaan jos jonkun verran saisi sielläkin harjoiteltua ja pakkasessakin saattaa olla vielä verta jäljellä joten jälkeekin voisi käydä tekemässä. Tasapuolisesti aivo-ja nenäjumppaa.

Kesää kohti lujaa mennään - uusia tavoitteita ja haasteita ;) 

Nyt on ollut niin hulinaviikot takana että pidetään Toivonkin kanssa pari päivää ihan täysin vapaat,nukutaan ja lenkkeillään vaan,ääni-ilmaisutkin mahdollisimman vähille.

Peruin eiliset kaverikoira-käynnin ja tokotreeninkin ihan sen takia että saa koira huilia ja palautua kunnolla,eilen myös hieroin ja venyttelin Toivon raajat läpikotaisin ja kyllä se näkyi jotensakin jumiin menneen. 

Viikkoihin on mahtunut niin toko-kuin frisbeetreenejä (yksin että lagotolle opastusta kiekkoiluun),kaverikoira-käyntiä,vanhusulkoiluja,normielämän ääni-ja aputouhuissa mukana oloa ja normilenkkeilyt.

Uuteen kiekkoon tutustumista :D

Kiekkoilussa Toivo on edistynyt hienosti. Osaa käskystä "kierä" että myös kiekonheilautuksella nyt kiertää selän takaa vauhdilla ja siitä nappaa sitten edestä kädestä että lyhyen heiton jälkeen kiekon hyvin suuhunsa. Nappaa myös kauemman heiton mutta kumikiekolla kun saa rällätä vähän enemmänkin ja sitä heittelen n.10 metrinkin päähän niin silloin satunnaisesti saa kiinni ja joskus ei saa. Muovikiekolla en vielä nakkele kauemmas kun sen nappaustyyli on vielä vähän sähläävää eli siihen harjoitusta että osaa napata oikein ja tarkasti suuhunsa.

Ensimmäinen frisbeevammakin tuli viime viikolla kun jossain vaiheessa muovikiekkoo nappaillessa sai huuleensa pikkiriikkisen vekin ja mustikan mutta se parani nopeasti omia aikojaan. Ei se haitannut kyllä kiekkoilua yhtään.

Tässä harrastuksessa on sitä vauhtia ja hyppelyä ja kopinottoa mistä Toivo tykkää,vastapainoksi tokolle ja maltilliselle kuulokoira-työskentelylle.

Kentillä on käyty tottelemassa ja välillä ihan vaan hulluttelemassa

Nyt on lumetkin sulanut pois ja mukavampi mennä kentilläkin. Saataisiin vielä useammin niitä aurinkoisia ja kuivia säitä niin ulkoilu olisi hauskempaa. Tosin koiraihminen nyt menee ulos säällä kuin säällä mutta meillä Chico ei tykkää yhtään sade-ilmoista..

Viime perjantai-iltana lähdimme Toivon kanssa junalla Tampereelle. Chico jäi Petran kanssa kotiin ja vaikka minä aina jännitän etukäteen noita junamatkoja (kun niin harvoin matkustelee)niin sai taas junassa huomata että ihan suotta. Toivon kanssa on niin helppo matkustella ja olla. Perillä kyläpaikassa oltiin puoli 12 yöllä ja kylläpä olisi makeesti nukuttanut mutta aamuisin ei osaa nukkua pidempään vaikka saiskin.

Kyläpaikassa Toivo oli taas kuin kotonaan,se tykkää nojailla ja makailla sohvan selkänojalla..

Aamu meni kaupalla käydessä ja lenkillä ja päivällä suuntasimme bussilla Tampereen keskustaan

,onneksi sää muuttui poutaiseksi vaikkakin tuuli kävi ihan kamalaksi.

Toivo oli reissaamisesta ja koko viikon tohinoista jo hiukan uupunut ja levoton ja se kyllä näkyi jo olemuksessa että piipityksenä mitä se piti ennen kisakehäänkin menoa..

Laukon torilla

Menimme Eteläpuistoon ensimmäisiin möllitoko-kisoihimme,matkan varrella vaan ei meinattu löytää ko.puistoa ja haahuiltiin vähän eessuntaas ja lähdimme sinnepäin kuitenkin ja matkanvarrella toinen kaverini ajeli autolla ohi joten suunta oli oikea ja lopulta se kisapaikkakin löytyi.

Siellä ilmoittautumaan ja Toivoa hiukan virittelemään..se oli jo aika väsyksissä ja piipitteli mitä se hyvin harvoin tekee,pissasi jopa kaverin jaloille yllättäen (olisko ollut toisen uroksen hajuja..),onneksi kaveri ei pahastunut. Tässävaiheessa jo tiesin että lekkeriksi menee mutta viis siitä,kuhan saadaan kokemusta,itsevarmuutta ja ennenkaikkea sitä hauskanpitoa (ja sitä kyllä sainkin ihan yllinkyllin,nauratti siis ihan älyttömästi liikkeiden aikana että välissä kun pipariksi meni ).

Ensin hieman virittelyä ennen kehään menoa..tässä vaiheessa tiesin senkin että Toivo tarvitsee kunnon rauhoittumiset ja levot ennen kisoja,sitä ei voi viritellä viimehetken vimmailuilla/lelulla vaan ennemmin rauhoittaa tilanne. 

Mölli-alolaisia oli kaikkiaan 7,otettiin luoksepäästävyys ja paikkamakuu kahdessa osiossa,me oltiin toisessa. Ja tässä kävi ensimmäinen yllätys kun luulin ko.liikkeiden menevän toisin mitä ne sitten menikin :D.

Luoksepäästävyys 10. Tämä yllätti :D kun Toivo antoi tuomarin nätisti tervehtiä ja silittää kaulasta,istui paikallaan,ei pakittanut eikä pussannut vaan katsoi minua.

Paikallamakaaminen ( 1min.)  0

 Asetutaan paikallaoloon mitä olen aika varmana Toivolla jo pitänyt. väärin meni tämä luulo..

 Sen 2 sekunttia kääntymisestä koiriinpäin Toivo otti ritolat :D. Eipä siinä sitten muutakun liike meni nollille mutta laitoin sen hihnaan ja asetuimme näin että saa makuu-kokemusta..

Seuraaminen kytkettynä 8. Lähti näin vauhdilla menemään eli metrin eellä ja hihna kireellä,seuraa-käsky palautti sen viereen. Seuraaminen oli alussa liian kaukana haahuilua,käännösten ja vauhdinvaihdon myötä tiiviimpää.Taisin pitää sitä hihnaakin liian kireällä välillä...

Seuraaminen taluttimetta 8,5.  Meni jo hiukan paremmin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7. Seurasi ok,käskyn jälkeen piti sanoa lisäkäsky ja käsimerkki vielä ennenkuin meni maahan. Tätä liikettä ollaan siis kovasti harjoiteltu,se ei vielä onnistu pelkällä käskyllä eli lisää reeniä. Palatessani Toivon viereen se ennakoi ja nousi istumaan ennen käskyä.

Luoksetulo 8,5.  Vauhdikas lähtö ja luoksetulo,eteen istui vinosti,lisäkäskyllä oikaisi suoraan eteen. Siitä vasi-käskyllä takakautta sivulle istumaan. Tässä taas automaattisesti annoin käsimerkit,en vaan meinaa muistaa pitää käsiäni kurissa. Yhtälailla siis omaa treeniä pidettävä ja paljon. Tämän liikkeen opetan myös uusiksi eli jätetään tuo eteenistuminen pois ja tulee luokse suoraan sivulle.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 7. Seurasi liian kaukana ja seis-käskyn myötä taas lipsautin käsimerkin :D,näkyy kuvassa ihankuin antaisin namia Toivolle

Paluu koiran viereen ja taas se ennakoi ja istui ennen käskyä. Näihin siis myös lisää ja lisää reeniä.

Estehyppy 7.

Estehyppy mikä on Toivolla ollut aika hyvä,ei meinannut nyt millään onnistua. Käsky ja Toivo käveli esteen eteen,pakitti. Tuli sivulle ja uusi käsky,meinasi hypätä ja stoppasi. Hyppäsi sitten kolmannella käskyllä ja taas se käsimerkki :D..

JEE HYVÄ TOIVO !!

Kokonaisvaikutus 10. Tuomarin sanat " näkee että teillä on molemmilla hauskaa" oli hauska kuulla ja vaikka moniltaosin kisat meni ns.penkin alle niin meillä oli hauskaa ja tämä oli hyvä kokemus nähdä mitä pitää reenata ja oma itsevarmuus toivottavasti edes hiukan kohosi.

Ja lopputuloksena mölli-alo 137,5pistettä,3-tulos ja sija 5/7  :) 

Kuulemisen suhteen oli ongelmia vaikka liikkuri kulkikin ihan parin metrin päässä ja kuuluvalla äänellä käskytteli. Kova tuuli haittasi myös kun kuulolaite kovensi myös tuulen äänen,pari kertaa piti muistaakseni päätä kallistella että MITÄH ja liikkuri käskytteli uusiksi. Mutta hyvä oli huomata että huono kuulo otetaan hyvin huomioon ja sen kanssa pärjää,tuomarikin puhui kasvoihinpäin selkeällä äänellä. 

Huhhuh. Toivo oli lopulta ihan pahkipuhkinaatti. Kisapaikalta käveltiin vielä takaisin keskustaan,siellä käytiin Lidlissä ja bussilla 20minuuttia kyläpaikkaan jossa koiralle vähän sapuskaa ja sitten untenmaille. Koitin itsekkin hetken uinahtaa mutta pää oli täynnä kisa-ajatuksia niin ei uni tullut.

Iltalenkillä menimme treffaamaan toisen kuulokoirakon,tosin koiraa emme tavanneet kun Jekulla oli tassut tulehduksessa mutta emäntä lähti mukanamme metsälenkille. Toivottavasti kesällä nähdään jo Jekkukin,Toivolla oli illalla jo hiukan enemmän virtaa ja paineli menemään haipakkata polulla ja poikkesi välillä mutalammikossakin..

Sunnuntai-yönä junalla kotiin ja käveltiin vielä asemalta reilu 2km kotiin,perillä vasta 00.10 ja vastaanotto Chicon osalta oli vallan mielenkiintoinen..

Se näki Toivon niin samantien karvat nousi pystyyn ja kunnon vahtimurinat päälle. Toppuutin vähän niin syöksyi minut pusuttelemaan ja vinkumaan,Toivoon ei kiinnittänyt huomiota.

Toivo hyppäsi Petran sänkyyn niin Chico perässä ja suorilla kimppuun rähinällä. Kielsin Chicoa  ja Toivo häkeltyneenä meni minun sängyn alle. Sitten kun itse ehätin nukkumaan ja Chico tuli ensin viereen,kohta Toivo hyppäsi jalkopäähän niin taas Chico kävi ärinällä sen päälle.

Asettui sekin sitten ja seuraavana aamuna ne oli taas keskenään parhaat ystävykset. Tämähän oli ensimmäinen kerta kun koirat oli erossa toisistaan näinkin kauan,joten meinasiko Chico palauttaa Toivon tassun alle vai olikohan kyseessä jonkun sortin "omistuskohtaus" Petrasta/minusta..en tiedä. 

Tälleviikkoa jatkuu taas tokot ja frisbeet ja vanhusulkoilut. Nyt otetaan kyllä kaikki touhut iisimmin eli yhdellepäivää ei kasata kahta eri touhua vaan jos on kiekko-päivä niin silloin vaan kiekkoillaan ja normaali elot,jos tokotreenit niin vain tokoa ja normaalielo(=lenkit,koti,äänet,apu). Seuraavia möllikisoja pitää katsella,ehdottomasti muutamat vielä mentävä ennen oikeita kisoja.

Ja nyt kun oma selän ja jalan hermokipukin on lieventynyt ja kärsii juosta jollaintapaa lyhyen matkaa niin voisipa katsella pitkästä aikaa vaikka mätsäriäkin Toivolle..

Niin ja pojat on eläinlääkärimme kuvakisassa mukana joten lisää ääniä toivotaan! Facebookin kuvakisalinkki:

https://www.facebook.com/photo.php?fbid=235467813324416&set=a.235467809991083.1073741838.142155982655600&type=3&theater

käy tykkäämällä antamassa äänesi,Kiitos :) .